Jotain tuolta puolen tulevaa
Tällaisessa, massiivisessa kompleksissa kuin tämä on, on mielenkiintoista hävitä sen massaan. Massa jo itsessään on kuin vastustamaton vetovoima, joka imee olennot itseensä ja hävittää näiden identiteetin. Kaikilla on sama draivi. Kaikilla on yksi tarkoitus, yksi päämäärä: ajattomuus. Poissa ovat ikävät Englannin säät, kehä ykkösen aamuruuhkat ja Tukholman ihmissuhdesohjot, Tanskan käsittömätön kieli. Ikävät asiat kulminoituvat lasilliseen olutta - sekä hyvään seuraan, jossa taas ihmetellään ympäröivää kauneutta moniäänisesti ja valitellaan erilaisia puutteita. Todellisia tai ei.
Huvittavinta tässä on se että tämä on rajattu alue, joka ei varsinaisesti liity ympäröivään maailmaan juuri lainkaan. Tämä on kapseli todellisuuden sisällä. Tämä on epätodellisten mielten saari keskellä ei mitään, eikä missään. Välillisesti ympäristöllä on vain ruokkiva merkitys. Epätodellisia mieliä ei olisi olemassa ilman maitoa, joka sisään valtavista porteista valuu, ja jonka takaporteista ei ole ulospääsyä kuin pyykeillä ja roskilla. Tämä on pieni maailma. Täydellistä, sanoisi jokainen kokija, näkijä ja visionääri, ellei hänellä olisi vääjäämätöntä paluuta sinne, josta on tullut.
Kiertelen ja kaartelen, sikarinsavua leijailee varjoisalla terassilla. On niin helppo olla ykkösluokkaa ilman vertailukohtaa, ilman mitään suhdetta mihinkään. On niin helppo roikkua itsessään varauksetta ja rajatta. Olla laineen päällä ja antaa painovoiman koostua lasien kilinästä ja näennäisestä kiirettömyydestä, vapaudesta. Ilta painuu mailleen, ja suunnaton pimeys avaa ajallaan meille kaikille tähtensä, järkensä ja olemuksensa. Se on jo ovella, ja katsoo päivän sisään pimeillä taustoillaan ja tarkoituksettomuudellaan. Valo on katoamassa, ihmiset yössä heräämässä käänteisinä muurahaisina Ovidiuksen runoissa. Minua puistattaa samalla, kun sallin kaiken tapahtuvan, ottamatta tähän kaikkeen kuitenkaan millään tavalla osaa. Jumalat ovat eräällä tavalla meidän, kaikki tarinat. Me olemme olemuksen ydinalue. Me olemme perillä ollessamme toisaalla.
Sellainen sininen hetki, joka hiiviskelee pitkin kauniita ja hoidettuja polkuja, sellainen olemassaolon haamu, jolla ei ole ajatuksia. Palmujen ikuisuus, hiljaisuus ja puuttuvat adjektiivit. Kuljemme itsessämme kuin aaveet itsemme ajassa. Aaltojen ääni basaltissa: se on hakkaava, iätön ja ehkä loputtoman monotoninen vyöry hajottamassa pala palalta kaikkea saavuttamaamme. Viedä maa jalkojemme alta, on mittava saavutus, jota kukaan ei mittaa, eikä sen perimmäisillä syillä ole mitään tähdellistä merkitystä. Asiat vain tapahtuvat, joku sanoi kerran. Sitten tuli seuraava, joka kertoi minulle saman. Hänen jälkeen tuli kolmas.
Tällaisessa, massiivisessa kompleksissa kuin tämä on, on mielenkiintoista hävitä sen massaan. Massa jo itsessään on kuin vastustamaton vetovoima, joka imee olennot itseensä ja hävittää näiden identiteetin. Kaikilla on sama draivi. Kaikilla on yksi tarkoitus, yksi päämäärä: ajattomuus. Poissa ovat ikävät Englannin säät, kehä ykkösen aamuruuhkat ja Tukholman ihmissuhdesohjot, Tanskan käsittömätön kieli. Ikävät asiat kulminoituvat lasilliseen olutta - sekä hyvään seuraan, jossa taas ihmetellään ympäröivää kauneutta moniäänisesti ja valitellaan erilaisia puutteita. Todellisia tai ei.
Huvittavinta tässä on se että tämä on rajattu alue, joka ei varsinaisesti liity ympäröivään maailmaan juuri lainkaan. Tämä on kapseli todellisuuden sisällä. Tämä on epätodellisten mielten saari keskellä ei mitään, eikä missään. Välillisesti ympäristöllä on vain ruokkiva merkitys. Epätodellisia mieliä ei olisi olemassa ilman maitoa, joka sisään valtavista porteista valuu, ja jonka takaporteista ei ole ulospääsyä kuin pyykeillä ja roskilla. Tämä on pieni maailma. Täydellistä, sanoisi jokainen kokija, näkijä ja visionääri, ellei hänellä olisi vääjäämätöntä paluuta sinne, josta on tullut.
Kiertelen ja kaartelen, sikarinsavua leijailee varjoisalla terassilla. On niin helppo olla ykkösluokkaa ilman vertailukohtaa, ilman mitään suhdetta mihinkään. On niin helppo roikkua itsessään varauksetta ja rajatta. Olla laineen päällä ja antaa painovoiman koostua lasien kilinästä ja näennäisestä kiirettömyydestä, vapaudesta. Ilta painuu mailleen, ja suunnaton pimeys avaa ajallaan meille kaikille tähtensä, järkensä ja olemuksensa. Se on jo ovella, ja katsoo päivän sisään pimeillä taustoillaan ja tarkoituksettomuudellaan. Valo on katoamassa, ihmiset yössä heräämässä käänteisinä muurahaisina Ovidiuksen runoissa. Minua puistattaa samalla, kun sallin kaiken tapahtuvan, ottamatta tähän kaikkeen kuitenkaan millään tavalla osaa. Jumalat ovat eräällä tavalla meidän, kaikki tarinat. Me olemme olemuksen ydinalue. Me olemme perillä ollessamme toisaalla.
Sellainen sininen hetki, joka hiiviskelee pitkin kauniita ja hoidettuja polkuja, sellainen olemassaolon haamu, jolla ei ole ajatuksia. Palmujen ikuisuus, hiljaisuus ja puuttuvat adjektiivit. Kuljemme itsessämme kuin aaveet itsemme ajassa. Aaltojen ääni basaltissa: se on hakkaava, iätön ja ehkä loputtoman monotoninen vyöry hajottamassa pala palalta kaikkea saavuttamaamme. Viedä maa jalkojemme alta, on mittava saavutus, jota kukaan ei mittaa, eikä sen perimmäisillä syillä ole mitään tähdellistä merkitystä. Asiat vain tapahtuvat, joku sanoi kerran. Sitten tuli seuraava, joka kertoi minulle saman. Hänen jälkeen tuli kolmas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mjoo
Kävin myös syömässä.
(Hihitystä)
Se on hyvä että käy kaljalla. Kun juo alkoholia, omaa samalla mahdollisuuden tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Raittiilla miehellä ei tätä mahdollisuutta ole, ja raittiilla sinkkumiehellä onkin edessä yksinäinen loppuelämä. Joku saattaa toki elää kaikenlaisissa pilvilinnoissa joissa tavataan romanttisesti raitis nainen arkielämässä, mutta viimeistään keski-iässä näistä pilvilinnoista tiputaan ja lujaa.
502 Bad Gateway
Näissä vitun wifeissä on se ongelma, että ne alkavat nilkuttaa kaistoilla, kun kaikki näplivät luurejaan, läppäreitään ja tablettejaan samaan aikaan.
Porrastettu malli olisi parempi; eli siis jengi söisi eri aikoina. Äärimmäisenä radikalismina näkisin, että lapset olisivat tällä kellonlyömällä nukkumassa ja aikuiset dokaamassa. Silloin jotain tälläkin ruudulla voisi tapahtua.
(Hirn)
Mjoo
Jotenkin mä olen 'heräillen' ollut kiinnostunut 40 naisen päänsisällöstä. Keitä nämä ihmiset ovat ja mitä he ajattelevat, jos heillä ei ole juuri muuta tähdellistä ajateltavaa, kuin plussansa?
Minne he joutuvat tämän maagisen rajapyykin jälkeen?
Keitä heistä tulee?
Tuleeko heistä miinuksia?
(Reps)
Funtsitaan hieman tätä ylen vaikeaa protokollaa.
Rouva saapuu yleisestä ravintolahulinasta huoneeseensa ja riisuutuu mojitoistaan - sekä harjaa hiuksensa että hampaansa puhtaaksi muusta teemasta. Hän päivittää itsensä kaikin puolin, eli siirtyy "kasvottomien leiriin." Iho tuntuu kuumalta. Aurinko on tehokas, rouva tuumaa purkkiensa ja purtiloidensa kera. Illan ihmiset pyörivät kasvokuvina hänen mielessään. On ollut paljon sanoja ja tarkoituksia, merkityksiä ja viittauksia ilmassa sinkoilemassa. Monia erilaisia kieliä. Lapset tömistelevät ja kiljuvat yläkerrassa. Pimeydessä on ideaa.
Kello ei ole järin paljon, mutta oikeastaan mitään ei ole tapahtunut.
(Naurua)
Miksi nämä palstan keskustelut kuulostavat niin usein joltain, mitä olisin odottanut kuulevani paikallisten "kovien jätkien" keskusteluilta joskus ala-asteella...?
En yhtään ihmettele näiden ihmisten sinkkuutta, jos heikäläisten henkinen kasvu on jämähtänyt sille tasolle....
Eipä se juopottelukaan kannata ainakaan jos dokaa pääsääntöisesti yksin kuten minä. No ei siitä alkoholista muutenkaan apua seuran löytämisessä ole jos on kännissäkin ujo kuten minä. Ajattelin olla noin pari kuukautta juomatta pisaraakaan koska jatkuva ryyppääminen on helvetin epäterveellistä.
Mjoo
Olin pelaamassa eilen rantalentistä, ja jouduin hävinneiden puolelle. Tällainen on aika harvinaista. Pelinjohtamiskykyni olivat joutuneet äärirajoille. Sulattelin tappiota uimapatjalla altaalla koko aamupäivän. Jostain syystä minun on vaikea niellä tappioita.
Aurinkoa ei voi syyttää, sillä se paistaa täällä aika korkealta.
(Nauria)
Tässä vapaamuotoinen peliasuni.
Huomaa kyynärtuki iskukädessä.
(Hirn)
Mjoo
Siis niin kuin tässä. Pyyhe päässä ei oikein mikään kulje.
Kehäänkään sitä ei voi heittää.
(Reps)
https://i.pinimg.com/736x/d4/79/4e/d4794e0114714523e9d92634e2cd4396--brunette-hair-colors-new-hair-colors.jpg
No just
Olen tullut siihen tulokseen itseni suhteen, että minulla on kovimmat syötöt mutta heikoin kokonaistulos.
(Kikatusta)
"Aaltojen ääni basaltissa" Se on vulkaaninen kivi, eikä löydy Suomesta. Keski-Euroopan basaltit taas eivät ole aaltojen äärellä. Yksityiskohtiin takertuva mieleni löytää basalttia ja aaltoja vain Islannista. (no välimereltä kyllä myöskin Etelä-Kroatiasta ja Eteläisestä Italiasta)
Luultavasti missasin koko tarinan pointin tämän yksityiskohdan vuoksi.