Miksi suomalainen ei osaa olla kiusaamatta?

No tuota kyllä ne eläkeikää lähestyvät iäkkäimmät työntekijät ovat kokemukseni mukaan oleet vähintään yhtä inhottavia kuin nuoremmatkin. Ei se nyt tästä työelämän murroksesta ole kiinni vaikka sitä on helppo käyttää tekosyynä.

Mietin tuon työjakson jälkeen kokemuksiani vuosien aikana ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa. On hyvin hämmentävää miten usein juuri ulkomaalaisperäisten kanssa yhteistyö tuntuu sujuvan ihan jouhevasti. Vähän riippuu tietysti siitä minkä maalaisesta puhutaan. Mutta kun mietin kokemuksiani työkavereiden kanssa jotka ovat olleet mm. tanskasta, britanniasta, italiasta, saksasta, japanista, vietnamista ja muutama maahanmuuttajataustainen mm. etiopiasta ja somaliasta, ei yhdenkään kanssa ole ollut mitään erityisiä vaikeuksia. Tämä tuntuu olevan joku käsittämätön piirre nimenomaan suomalaisissa. Tietysti muutamista maahanmuuttajataustaisista on sitten erityisen huonoja kokemuksia (mm. turkkilaisesta) ja mm. aasialaistaustaiset ovat sitten taas hyvin rasistisia afrikkalaistaustaisi kohtaan jne.Tietyistä maista tulevilla mamuilla taas on siten ihan silmille hyökkääviä asennevikoja jo lähtökohtaisesti suomalaisia kohtaan. Ne ovat sitten ongelma erikseen. Mutta kun puhutaan siitä miten toimitaan arkipäiväisessä kanssakäymisessä toisten ihmisten KANSSA, se tuntuu olevan juuri suomalaisille jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Lisäksi näiden ulkomaalaistaustaisten kanssa ei yleensä ole tullut sellaista epäluottamuksellista fiilistä että se puukko lentää selkään heti kun selkänsä kääntää. Kun kohtaan britin tai tanskalaisen tulee heti sellainen olo että minua kunnioitetaan ihan toisella tavalla kuin silloin kun vastassa on suomalainen. Ulkomaalaisperäisten kanssa on useammin sellainen luottamuksellinen olo ettei tarvitse pelätä että tuo katsoo miua kriittisesti ja tuomistevasti ja alkaa välittömästi ruotia vikojani kun ei ole itse paikalla. Suomalainen alkaa jauhaa paskaa toisesta ihmisestä välittömästä kun toinen kääntää selkänsä. Suomalaiset ovat mestareita osoittamaan kaikilla käytettävissä olevilla non verbaalisilla tavoilla toiselle ihmiselle että sinusta ei pidetä, sinussa on vikaa, paras olisi jos menisit pois. Tällaista ei ole etenkään eurooppalais- tai brittitaustaisten kanssa kuin ei myöskään afrikkalaistaustaisten. Aasialaisissa on toisinaan vähän tätä samaa kaksinaamaista ja passiivisaggressiivista oirehdintaa. Mutta jotenkin tuntuu että tämä on erityinen ongelma juuri suomalaisille. Kahvipöytäkeskustelut tuntuvat pyörivät poikkeuksetta jonkun kolmannen osapuolen kritisoinnissa ja vikojen ruotimisessa joka ei itse ole paikanpäällä. Tämä tuli mieleen myös silloin kun helsinkiläinen labrahoitaja jäi kiinni todella rumasta juoruamisesta ja sai potkut. Asiasta oli paljon kohinaa mediassa ja mietin miten tavanomaista tuoollainen on kaikkialla suomalaisissa työpaikoissa.

En tiä.... olen itse suomalainen enkä sitten mitenkään haluaisi liikaa kritisoida jatkuvasti suomalaisia. Kaikin voimin olen kaikki nämä vuodet yrittänyt olla positiivinen ja suhtautua hällä väliä- tyylillä tähän ahdistavaan sosiaalisen kanssakäymisen tapaan joka suomalaisilla on. Että vikoja on kaikissa ja kukaan ei ole täydellinen ja no tällaisia suomalaiset nyt ovat ota tai jätä. Mutta jotenkin on nyt mittari täynnä. Eikö nyt saatana suomalaiset parempaan pysty? Suomalaiset ovat aivan käsittämättömän kypsymättömiä sosiaalisia törppöjä. MIKÄ HELEVETTI SUOMALAISTEN NUPEISSA ON MENNYT VIKAAN? Tämä maa on aspergereita ja autisteja täynnä. Normaali ihminen ei voi selvitä vittu sekoamatta tässä metsäläisten maassa.

Voisin sanoa ensimmäiseen viestiisi, että AAMEN ja HALLELUJAA, mutta mainitsemasi aspergerin tai autismin kaltaista käytöstä tuo kuvaamasi ei kyllä ole. He eivät osaa small talkia ja lukea elekieltä, mutta eivät kyllä myöskään erityisemmin ole kiusaksi kenellekään. Autistit tosin ovat jo aivan kehitysvamman puolella, eivätkä juuri kommunikoi. Jostain muusta kieroon kasvaneesta sosiaalisuudesta on kyse.

dfgfhsdfs kirjoitti:

Voisin sanoa ensimmäiseen viestiisi, että AAMEN ja HALLELUJAA, mutta mainitsemasi aspergerin tai autismin kaltaista käytöstä tuo kuvaamasi ei kyllä ole. He eivät osaa small talkia ja lukea elekieltä, mutta eivät kyllä myöskään erityisemmin ole kiusaksi kenellekään. Autistit tosin ovat jo aivan kehitysvamman puolella, eivätkä juuri kommunikoi. Jostain muusta kieroon kasvaneesta sosiaalisuudesta on kyse.

Lue lisää

Sellaiset oireyhtymät kuin asperger on todennäköisesti myöskin kieroon kasvanutta sosiaalisuutta. Monet uskovat että myöskin autismin monet muodot ovat lähtökohtaisesti seurausta jostakin vuorovaikutukseen liittyvästä ongelmasta varhaislapsuudessa, eikä ns. primaari sairaus, vaikka sitä sellaisena käsitelläänkin lääketieteessä. Neurobiologia ihmisessä muokkautuu pitkälti vuorovaukutussuhteiden mukaan. Aivot ovat muokkauva elin. Jos neurobiologiassa havaitaan poikkeavuuksia ne eivät välttämättä ole häiriökäytöksen syytä, vaan seurausta. Tämä on todennettu mm. Romanian lastenkotilasten kohdalla jossa terveistä lapsista kasvoi neurobiologisesti vammaisia = kehitysvammaisia kasvuiän häiriintyneen vuorovaikuttamisen seurauksena. Kehitysvamma jos sanana kuvaa kehityksessä tapahtunutta häiriötä.

Mutta mitä suomalaisiin työyhteisöihin tulee, kyllä ihan oikeasti älyttömän moni työyhteisö tässä matkan varrella on muistuttanut enemmän jotain hiton kehitysvammalaitosta kuin normaalia työpaikkaa. Opiskeluaikana omaohjaajani työpaikalla oli niin introvertti että kommunikointiyritykset olivat kuin mount everestille kiipeämistä. Hiki lensi kun yritti saada naisesta yhtä sanaa irti. Se ole todella ärsyttävää. Eräässä päiväkodissa piti työskennellä lastenhoitajan kanssa joka ei kuuden kuukauden työsuhteeni aikana puhunut kuin n. kymmenen sanaa. Tyttö nysväsi yksinään vain lasten kanssa ja ignoroi aikuiset työkaverinsa täysin. Siellä se istuskeli kaiket päivät hiekkalaatikolla kuin olisi ollut yksi lapsista. En muista että tämä nainen olisi koskaan ottanut katsekontaktia muihin työntekijöihin ja kun lähdettiin lasten kanssa retkelle hän paiskoi päiväkodin portin oven kiinni työkaverin nenän edestä koska ei jotenkin "nähnyt" tätä ja esitti aivan kuin muita aikuisia ei olisikaan. Ihmettelen vieläkin miksi tätä työntekijää ei irtisanottu. Sama tuon opiskeluajan omaohjaajani kanssa. Nyt kun kelaa näitä vuosia taaksepäin niin kyllä suomalaiset työpaikat ovat niin äärimmäisen antisosiaalisesti käyttäytyviä ihmisiä täynnä.

Katsoin taannoin dokumenttielokuvan ruokavalion vaikutuksesta erilaisiin lasten käytöshäiriöihin. Dokumentissa esiteltiin "autistinen" lapsi ja seurattiin ruokavalion vaikutusta hänen käytökseensä. Ihmettelin että mikähän ihme siinä pikkupojassa oli "autistista" kun hänen kanssaan pystyi keskustelemaan aivan normaalisti eikä mikään mielestäni viitannut autistisen käytökseen. Kun tuotakin ulkomaista eismerkkipoikaa vertaa mm. nähin em. suomalaisiin työntekijöihin näiden suomalaisten normaaleiksi luokiteltavien ihmisten käytös oli taatusti autistisempaa kuin tuon dokkarissa esiintyneen "autistipojan".

Kiusaaminen ei tietysti liity autismiin tai oireyhtymiin. Mutta vertaus työyhteisöistä jotka ovat autisteja ja aspergereita täynnä ei mielestäni ole mitenkään liioitteleva. Siinä ohessa on sitten sosiopaatit ja muut kieroilijat. Joku suomalaisessa käyttäytymisessä on oikeasti tosi patologista. Ei mene ihan vain sen piikkiin että tämä olisi vain suomalaisuuden normaali piirre. Mielestäni on merkityksellistä että kun työskentelee toiselta maapallonpuoliskolta täysin eri kulttuurista tulleen ihmisen kansa hän usein tuntuu ymmärtävän erilaisia vuorovaikutustilanteita ihan toisella tavalla kuin moni suomalainen.Myöskin sellaista normaalia hienotunteisuutta ja sensitiivisyyttä toista ihmistä kohtaan on roppakaupalla enemmän. Esim. tässä viimeisimmässä SOSIAALI- JA TERVEYSALAN laitoksessa yhtään liioittelematta se työyhteisön käytös oli todella äärimmäistä. Välillä yhteistyö oli aivan mahdotonta. Se todella oli sanan varsinaisessa merkityksessä kuin autistien kanssa olisi yrittänyt tehdä yhteistyötä. Suomalaisissa on aivan älytön määrä sellaisia yksilöitä jotka eivät osaa tulkita oikein edes alkeellisimpia vuorovaikutustilanteita.

En tiedä miten tämä kokemus muuttuisi jos lähtisi hetkeksi ulkomaille töihin. Tulisiko jossain saksassa samanlaisia ongelmia vastaan? Ruotsissa? Norjassa? Yhdysvalloissa?

Mä oon NIIN kypsä.

Puhuit alussa kiusaamisesta, mutta nyt ongelma onkin, että olet kohdannut työssä ihmisiä, joilla on erilainen temperamentti kuin sinulla? Otatko heidän käytöksensä jotenkin itseesi ja koet kiusaamisena, vai mitähän hemmettiä?

Tulisin mielelläni sopivan "Asperger" työyhteisöön. Minun käsitykseni työelämän kiusaamisesta ja ilmapiiristä on kyllä harvinaisen kaukana autismin kirjolta. En näe yhteyttä introverttiyden / autismin ja kiusaamisen välillä, ainakaan yleisesti. Minulle kiusaaminen ei ole sitä, että joku puhuu vähän tai ei osaa kertoa lennokkaita kuulumisia. Ei hän sitä minuun kohdista, ja jos kohdistaa, niin on vain tyly tyyppi. Minulle kiusaaminen on sosiaalista väkivaltaa ja kieroa peliä. Ja siinä pelissä pärjää parhaiten joku ihan muu kuin introvertti, joka haluaa vain olla rauhassa. Saati asperger, joka ei edes osaa mitään pelejä. Työskentelen yksityisellä yritysmaailmassa.

Dffscvhjdd kirjoitti:

Puhuit alussa kiusaamisesta, mutta nyt ongelma onkin, että olet kohdannut työssä ihmisiä, joilla on erilainen temperamentti kuin sinulla? Otatko heidän käytöksensä jotenkin itseesi ja koet kiusaamisena, vai mitähän hemmettiä?

Tulisin mielelläni sopivan "Asperger" työyhteisöön. Minun käsitykseni työelämän kiusaamisesta ja ilmapiiristä on kyllä harvinaisen kaukana autismin kirjolta. En näe yhteyttä introverttiyden / autismin ja kiusaamisen välillä, ainakaan yleisesti. Minulle kiusaaminen ei ole sitä, että joku puhuu vähän tai ei osaa kertoa lennokkaita kuulumisia. Ei hän sitä minuun kohdista, ja jos kohdistaa, niin on vain tyly tyyppi. Minulle kiusaaminen on sosiaalista väkivaltaa ja kieroa peliä. Ja siinä pelissä pärjää parhaiten joku ihan muu kuin introvertti, joka haluaa vain olla rauhassa. Saati asperger, joka ei edes osaa mitään pelejä. Työskentelen yksityisellä yritysmaailmassa.

Lue lisää

Juu toi on toi ' erilainen temperamentti' ja 'introverttiys' aika väsynyt tekosyy kaikelle perseilylle miten suomalaiset toimivat sos. elämässään. Loppuunkulunutta seliseliä joka ei todellakaan selitä tätä saatanan ärsyttävää ilkeämielistä mentaliteettia joka kaikkialla tulee vastaan. Puhuin koko vuorovaikutuskulttuurista ja yli kymmenen vuoden aikana koetuista pätkätyöpaikoista. Jonkinasteinen ahdisteleminen tai passiivisaggressiivinen vihamielisyys tuntuu sisältyvän täysin normaalina osana suomalaiseen tapaan olla toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Kuvioon liittyy olennaisesti myös se ettei se osa työyhteisöstä joka ei aktiivisesti harrasta perseilyä, muka huomaa minkään olevan pielessä vaikka onelmat olisivat selvästi kaikkien silmillä. Asperger- autismijorinoideni ymmärtänet itsekin tarkoittavan vain kielikuvaa kuten vaikkapa se että itähelsinki on suomen suurin avohoitola. Introverttiyttä pidetään tekosyynä nykyisin kaikkeen mahdolliseen. Tämä ulossulkeva hiljainen vihamielisyys ei todella liity mitenkään introverttiyteen. Vika on ihan perusasenteessa kanssaihmisiä kohtaan ja myöskin aivan älyttömyksiin menevää sosiaalista sokeutta ja kömpelyyttä. Kaikkialla on näitä helvetin idiootteja jotka eivät todella osaa tulkita edes alkeellisimpia vuorovaikutustilanteita oikein. Siis jumalauta muutama vuosi sitten yhdessä lafkassa oli esimies joka piti kriisikokouksen vähintään kaksi kertaa kuukaudessa kun havaitsi harhaisessa päässään työntekijöiden käytöksessä aivan hatustaan vedettyjä ongelmia. Esimiehen kriisikokouksista oli tullut jo joillekin vakkareille käytännön vitsi kuinka esimiehellä oli taas tänään kriisi, eikä kukaan kriisikokousten jälkeen yleensä edes tiennyt mikä kokouksen aihe oli. Esimie ei koskaan osannut selväsanaisesti kertoa mikä oli se varsinainen ongelma, mutku hänellä oli sellainen fiilis että oli jotain ongelmia. Siis aivan mielisairasta touhua.

Tyypillistä on myös syyttää "tätä alaa". Jostain syystä tämä koskee kaikkia aloja. Olen tehnyt töitä monelaisilla aloilla. Joka helvetin paikassa syytetään "tätä alaa" aivan kuin tämä ala - oli se sitten mikä tahansa - pakottaisi ihmiset käyttäytymään kuin idiootti. Se on joko se palveluala, tai sitten syyllinen on naisvaltainen ala, tai milloin mikäkin.

Tapa toimia toisten ihmisten kanssa on ihan ytimeltään sävyltään epäkohteliasta, ahdistelevaa ja negatiivista. Vai oliko esim. tämän asiakkaita törkeästi haukkuneen labrahoitajan käytös vain erilaista temperamenttia? Tuollainen shaibanjauhanta on aivan normaalia suomalaisilla työpaikoilla. erityisen kuvottavaa se on silloin kun sitä harratetaan aloilla joissa ammatin puolesta toimitaan asiakkaiden yksityisluontoisten asioiden parissa ja päästään niinsanotusti iholle ja ihon alle.

Kyllä se kuule pistää miettimään kun tämän viimeisimmänkin persläven pikkumielinen työtekijäkaarti oli päättänyt jo etukäteen että se uusi työntekijä joka oli tulossa tilalleni työsuhteeni päätyttyä, on kuitenkin ihan daiju eikä hänessäkään taatusti ole muuta kuin vikoja. Että kukahan hullu sieltä taas tulee tähän vierailevan kiertotähden duunit tekemään kun itse lähden pois. Lähtökohtainen asenne on aina kriittinen, vikoja etsivä, passiivisaggressiivinen ja suorastaan vihamielinen. Ja kun olet säännöllisesti aina se uusi työntekijä, kun teet pätkiä eri paikoissa, olet aina kriittisessä erityistarkkailussa. Kaikki tekevät susta persoonallisuusanalyysia, jokaista liikettäsi tarkkaillaan kriittisellä silmällä eikä yksikään virhe jää liioittelematta.

Joka helevetin rakennustyömaalla raksasiivoojien pääasiallinen tehtävä on olla koko työmaan virallinen narrilauma jonka työtä on täysin luvallista sabotoida, ja sitten siellä on ne muniaan raapivat beavis- butthead- tyypit nojailemassa lapioihinsa ja naureskelemassa "vajakkisiivoojille" kuinka hauskaa on pistää siivoojat tekemään turhaa työtä ja kaikin keinoin kiusata ja ahdistella. Työpäivien parasta huvia. Kyllä nämä vitun suomalaiset duunarityöpaikat ovat sellaisia Sirpa Laamas- Jouko Tarkki- tasoista sakkia täynnä. Siis aivan henkisesti kehitysvammaisia oksettavan kypsymättömiä energiasyöppöjä joka helvetin paikka täynnä. Jo lyhytkin pätkätyöjakso on todella UUVUTTAVA kokemus. Eikä se johdu työn raskaudesta, vaan siitä että 90% kaikesta työpaikalla kuluvasta energiasta kuluu näihin sosiaalisiin ongelmiin.

Piti lähetellä uusia työhakemuksia. Mutta ei jaksa enää.

Nyt odotellaan viisatelevia vastauksia omasta asenneongelmastani. Olen niin perusnegatiivinen ihminen ja sitä rataa. Poden sellaista asennevikaa, että odotan että minua tulee kunnioittaa ihmisenä, ja että työnteon pitäisi olla edes jossain määrin sujuvaa eikä lyhyen työjakson pitäisi viedä ihmisen energioita ihan piippuun.

Mä en jaksa lukea kokonaan. Ota silmä käteen ja katso vähän perseilyjäsi. Taitaa mennä todella tunteisiin. Et todellakaan vaikuta "normaalilta" enää. En ota kantaa negatiivisuuteesi, koska se johtunee fiiliksistä. Vaan kaikki tuo muu, mitä saamme ajatuksistasi nyt lukea. Ei tule hirveän mukavaa kuvaa.

Se nyt vaan on yksinkertaisesti erittäin "not cool" käyttää kielikuvana sairautta, joka ei mitenkään edes liity asiaan. Ja et todella taida ymmärtää, että temperamentti ei ole mikään tekosyy. Se on niin syvällä ihmisessä, että ei sitä voi täydellisesti muuttaa. Ja erilaisuutta pitää osata sietää, tai sitten painua sinne kaltaistensa joukkoon. Päiväkoti- ja hoiva-alalta et heitä löydä. Sen sijaan sopisit ihanteeseen monessa muussa paikassa. Ja mikä estää muuttamasta ulkomaille.

Dfvdghdgvd kirjoitti:

Mä en jaksa lukea kokonaan. Ota silmä käteen ja katso vähän perseilyjäsi. Taitaa mennä todella tunteisiin. Et todellakaan vaikuta "normaalilta" enää. En ota kantaa negatiivisuuteesi, koska se johtunee fiiliksistä. Vaan kaikki tuo muu, mitä saamme ajatuksistasi nyt lukea. Ei tule hirveän mukavaa kuvaa.

Se nyt vaan on yksinkertaisesti erittäin "not cool" käyttää kielikuvana sairautta, joka ei mitenkään edes liity asiaan. Ja et todella taida ymmärtää, että temperamentti ei ole mikään tekosyy. Se on niin syvällä ihmisessä, että ei sitä voi täydellisesti muuttaa. Ja erilaisuutta pitää osata sietää, tai sitten painua sinne kaltaistensa joukkoon. Päiväkoti- ja hoiva-alalta et heitä löydä. Sen sijaan sopisit ihanteeseen monessa muussa paikassa. Ja mikä estää muuttamasta ulkomaille.

Lue lisää

No sitähän tässä olen nyt vakavasti pohtimassa uskaltaisiko lähteä vielä tässä iässä kokeilemaan ulkomailla elämistä ja työntekoa. Se vaan kato kun en ole mikään cosmopoliitti enkä ole koskaan asustellut ulkomailla. Kynnys lähteä on korkea ja siihenkin tavitaan rahaa. Mutta onhan noilta ulkomailla työskenteleviltä kavereilta usein kuullut miten erilainen työkulttuuri muissa maissa on jo ihan skandiaviassakin. En tiedä muuttuisiko mikään kohdallani. Jos sinulta kysytään niin ei taatusti koska vikahan on sanojesi mukaan aivan varmasti minussa itsessäni eikä suomalaisessa vuorovaikutuskulttuurissa ole mikään vialla Ja jos onkin niin asiasta ei saa kuitenkaan puhua ja pitää vain mennä jonnekin "kaltaistensa joukkoon".. Ei vaikka suomalaiset ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja sosiaalisesta kömpelyydestään ja käsittämättömistä sosiaalisista ongelmistaan ja siitä miten vaikea suomalaisten kanssa ylipäänsä on olla tekemisissä kun kaikki tuntuu olevan niin kovin vaikeaa. Yksinkertaisimmatkin asiat on niin kovin vaikea toteuttaa yhdessä kun ei se saatanan yhteistyö suju ja suomalaiset käyttäytyvät kuin eivät olisi koskaan toista ihmistä edes nähneet ja henkinen kehitys on kolmevuotiaan lapsen tasolla ja käytös sen mukaista. Ei hajuakaan miten toimia kun toinen ihminen tulee vastaan. Vieras naama työpaikalla pelottaa niin kovin. Ihan samalla tavalla kuin japseilla, somaleilla, afgaaneilla, irakeilla tai briteillä on tietynlainen maine jossa on aina totuuden siemen, myös suomalaisilla on. Ja näihin vuorovaikutusongelmiin ne kulminoituvat kun puhutaan suomalaisista. Mutta ei. Pistetään pää sensaaseen ja leikitään että vika on aina siinä joka asiaan turhautuu ja alkaa valittaa ääneen. Me suomalaiset nyt vain OLLAAN tällaisia, eikö?

Kommentointitapasi kuvaa juuri sitä mikä täällä härmässä on ärsyttävää. Ilmoitat ettet viitsi edes lukea viestiä mutta vittuilla pitää ja vian täytyy ehdottomasti olla nimenomaan minussa 100%. Täytyy olla vaikka useaan otteeseen olen saanut suorastaan ylitsevuotavan loistavaa palautetta työtodistuksiini yhteistyökyvystäni ja minua on suorastaan kerjätty jäämään vakituiseksi useaan paikkaan (koska "tuollaisia työntekijöitä me tarvitaan että tänne tulisi edes vähän parempi ilmapiiri" on sanottu.ja myöskin koska "tänne on niin vaikea saada työntekijää" joka suostuisi jäämään koska tämä nyt on, kato tällainen ongelmatyöpaikka jossa kaikki on pielessä koko ajan)
Sisälukutaitosi kusee koska et tajua että puhun asiasta laaja- alaisesti enkä vain jostain yksittäisestä kiusaamistapauksesta jonka otin aloituksessani vain esimerkiksi viimeisimmästä ripulipaskasta joka tapahtui viimeisimmässä duunissa. Ja asenteellisilla provokatiivisilla vastauksillasi tietenkin pyrit saamaan minusta esille aggressiota jonka avulla pääsisit vielä vakuuttamaan että vian totta tosiaan täytyy olla vain ja ainoastaan minussa koska katsokaa nyt kuinka vihamielinen toi emppunormaali on ko se vastailee tuohon tapaan, eikö vain? Ja koska sua ärsyttää jo koko ongelman esiin ottaminen käytät omaa retoriikkaani minua itseäni vastaan. Kylläpä on nerokasta.

Suomalaisilla on Ongelmia. Se ei viisatelulla muutu miksikään eikä varsinkaan sillä että koko asian olemassaolo kiistetään ja ongelman esiin ottaja saa kaikki syyt päälleen.

Olet ihan itse ollut aggressiivinen ja yllätyin siitä suuresti, kun aloitusviestisi oli vielä "normaalia" asiaa. En olisi lähtenyt kommentoimaan ekan viestini jälkeen enää yhtään mitään jos olisit jatkanut normaalia käytöstä tässä keskustelussa (ignoorannut, ottanut lyhyesti ohimennen kantaa tms.). Viestisi menevät aika överiksi. Ihan pituudeltaan ja sisällöltään. Eipä muuta. Siinä vain ilmeisesti jo alkujaan kävi niin, että sinä puhuit aidasta, ja minä luulin, että puhuit seipäästä. Aloitusviestistäsi ei voinut mitenkään millään lukutaidolla päätellä, että olemme niin eri linjoilla työilmapiiristä, sen ongelmista ja aiheuttajista.

dfgdgfgdfgd kirjoitti:

Olet ihan itse ollut aggressiivinen ja yllätyin siitä suuresti, kun aloitusviestisi oli vielä "normaalia" asiaa. En olisi lähtenyt kommentoimaan ekan viestini jälkeen enää yhtään mitään jos olisit jatkanut normaalia käytöstä tässä keskustelussa (ignoorannut, ottanut lyhyesti ohimennen kantaa tms.). Viestisi menevät aika överiksi. Ihan pituudeltaan ja sisällöltään. Eipä muuta. Siinä vain ilmeisesti jo alkujaan kävi niin, että sinä puhuit aidasta, ja minä luulin, että puhuit seipäästä. Aloitusviestistäsi ei voinut mitenkään millään lukutaidolla päätellä, että olemme niin eri linjoilla työilmapiiristä, sen ongelmista ja aiheuttajista.

Lue lisää

Höpö höpö.

Minulla olisi vuosien varrella ollut mahdollista saada vakituinen työpaikka monta kertaa mutta vain ja ainoastaan näiden ongelmien takia en ole pystynyt edes ajattelemaan sellaisen vastaanottamista. Ajatelkaa! Oikeasti. Nämä sosiaaliset ongelmat ovat niin sietämättömiä että olisin taatusti kuollut jo syöpään jos olisin jäänyt yhteenkin noista työpaikoista. Olen monta kertaa miettinyt olenkohan geneettisesti jotenkin epäsuomalainen kun en pysty sopeutumaan tähän sosiaalisen kanssakäymisen tapaan. Vaikuttaa siltä että valtaosa näissä työpaikoissa työskentelevistä ihmisistä pystyvät ignoroimaan nämä dinosaurukset olohuoneissaan ja usein jopa kiistämään niiden olemassaolon. Siis silloinkin kun tilanne on se että kuurosokea tunnoton pystyyn kuollut zombikin pystyisi nämä sos. ongelmat havaitsemaan, väitetään ettei ongelmia muka ole. Tällainen syöpäkäytös koetaan siis aivan normaaliksi.

Tämä ei tietenkään ole vain työpaikkojen ongelma kun puhutaan kokonaisen kansakunnan vuorovaikutuskulttuurista. Sama ongelma pesii kaikkialla missä ollaan - eikun siis yritetään olla - toisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Mä vaan olen juuri nyt tilanteessa että piti alkaa taas väsäämään työhakemuksia. Yhtäkkiä tuli yrjö suuhun ja epileptisenkaltainen inhonväristyskohtaus kun tajusin että kohtapuoliin pitäisi jälleen yrittää sopeutua uuteen spitaaliyhteisöön ja kestää tätä samaa shaibaa.

Miten tässä maassa pystyy olemaan olemassa ja hankkimaan elantonsa siten että pysyy normaalina terveenä ihmisenä? Jos sopeutan itseni väkisin normaaliin suomalaiseen työpaikkaan minusta itsestäni tulee sairas, kehitysvammainen spitaalipesäke.

En millään, en sitten millään haluaisi haukkua suomalaisia. Olen usein kyllästynyt suomalaisiin kohdistuvaan haukkumiseen ja kritisoimiseen jota tapahtuu jatkuvasti. Etenkin esim. sellaisten maahanmuuttajaryhmien taholta joilla ei todellakaan ole siihen varaa. Mutta mä en oikeesti jaksa enää. Mä en pysty enää ikinä menemään yhteenkään uuteen suomalaiseen työpaikkan. Vlitettavasti on pakko korostaa suomalaisuutta koska minä oikeasti koen että nämä ongelmat ovat nimen omaan suomalaisia jota nyt aiheuttaa mussa spitaalia.

Sun pitää selvästi vaihtaa alaa, radikaalisti. Ei mitään sotea ja julkista enää. Yritysmaailmassa haetaan yksinomaan "dynaamista ja energistä tiimipelaajaa, jonka hymy ei hyydy missään tilanteessa". Minä oksennan niille.

No me ollaan sentään aika samoilla linjoilla. Mutta AP:tai vituttaa ihan muut asiat. AP viihtyisi kuvailemassasi paikassa. Harmi kun ei ole vielä löytänyt, ja joutuu kestämään asperger-introvertteja, jotka kiusaavat sosiaalista ja mukavaa AP:ta olemassa olollaan :(

"On myös kokemusta kaupan alalta, niitä on hyviä. Yksi paras niistä mainitakseni oli Jyväskylän Mestarin Herkku ja miten hyvä esimies oli Risto Onkila, tsemppaava, loi hyvän me hengen, me yhdessä. Ei olisi koskaan pitänyt lähteä pois. "

- Joskus saattaa olla myös näin, eli voi antaa positiivista palautetta työyhteisöstä / esimiehestä / työkavereista.