Mies ei halua naimisiin

No mietippä ite, jos teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja ajatukset poikkeavat olennaisesti toisistaan? Niin mitä vastaisit kaverillesi samassa tilanteessa, et varmaankaan käskisi 10 vuotta odottamaan tyhjää ja tuhlaamaan elämäänsä.

Mutta kun rakastaa...niin niin, arvaa riittääkö se, että vaan rakastaa ja odottaa, eikä mikään muutu. Voihan sitä uskoa ja toivoa, että jonakin päivänä toisen mieli muuttuu ja toki se voi muuttuakin, mutta entä jos ei muutu, et voi syyttää, kuin itseäsi ja nuolla haavasi.

Yhteinen elämä ja tulevaisuus tarkoittaa pyyteetöntä rakkautta, yhteisiä haaveita, unelmia ja suunnitelmia, joita kohden molemmat tahtovat elämässään mennä.

Mies on sentään sulle rehellinen, eikä lupaa mitään sellaista, mitä ei halua tehdä. Tee ratkaisut sen perusteella.

Kysy perustelut,miksi ei halua naimisiin.Voi takana olla oma tai vanhempien tosi repivä ero esim,eikä halua kokea sitä enää.Ei halua sitoa itseään,koska nykysuomessa 40 avioliitoista johtaa eroon ,vaikka häissä rakastetaan niin mahdottomasti.Kun on saatu mitä haluttiin, aletaan haluta taas join uutta.
Ymmärrän oikein hyvin ,jos noilla perusteilla ei halua naimisiin.Jos taas ei ole varma riittääkö rakkautta sinua kohtaan niin paljon ,että haluaa mennä vihille,sekin on hyvä peruste olla menemättä naimisiin.
Kysy ja kerro meille. Tämä on mielenkiintoinen asia.

Meillä minä en halunnut mennä naimisiin. Kun mies teki typerän kauppakirja töppäyksen asianajajansa toimesta oli pakko kosia miestä. Ja mies suostui. Näinkin vo i käydä . Kyllä se vaan niin on että raha asiat vie avioon tai niistä eroon.

Kuka tervepäinen itsestäänvälittävä haluaa naimisiin.

Minustakin ajatus tuntui kiusalliselta 49 vuotta sitten.
Yhtenä aamuna opiskelijakämpässäni aamuaktin jälkeen nykyinen vaimoni sanoi minulle, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä kihloihin.
Joo. Joo.
Hän hoiti kaikki muodollisuudet kuten kuulutukset ( minäkin olin mukana ) kappelin ja papin varauksen, pakolliset todistajat yms.
Siihen mennessä oli käynyt ilmeiseksi, että ajatuksemme ja elämän perusarvot olivat saman suuntaiset kuten menneet vuosikymmenet sittemmein ovat osoittaneet.

Tämä nyt vain omana kokemuksenani. Yleisellä tasolla, tai sinun tapauksessa en pysty viisastelemaan.

Itse olen ollut suhteessa 16 vuotta. Mentiin kihloihin heti seurustelun alkuaikoina. Oltiin rakastuneita. Naimisiinmenosta ei ollut puhettakaan. Kihlat riitti. Mutta ne purkautuivat kun mies heitti sormuksen menemään riidan päätteeksi. Minäkin.
Sormusvapaita olemme olleet sen 15 vuotta.
Nyt on viimeaikoina puhuttu avioliitosta.
Mutta minulta tulee tässä vaiheessa tiukka ei. Ai miksikö.?Kun ei ole enään sitä jotain. Pitäisi olla. Miksi mennä naimisiin jos ei ole.
Tottakai ihminen haluaa naimisiin jos on umpirakastunut!!
Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä tätä.. minäkin pohdin tässä nyt kaikenlaista. .

Avioliitto on taloudellinen sopimus. Ymmärrätkö merkityksen?

Naimisiin meno on joillekin punainen vaate. Siitä voitte toki puhua, onko sulle ok, jos ette naimisiin ikinä mene, tai onko miehen näkemys ikuisesti sama.

Mutta miksi ei halua muuttaa yhteen? Siitä tulee vahvasti sellainen olo, ettei oikein usko teidän suhteen olevan kovin vakava ja pysyvä. Itse lähtisin kolmen vuoden jälkeen kävelemään, jos yhteen muutolle ei ole mitään pakottavaa syytä, miksi se ei onnistu. (Esimerkiksi etäsuhde töiden tai opintojen takia tms.)

Naimisiin näin eronneena en edes menisi noin lyhyen suhteen jälkeen vielä. Olen asunut avopuolisoni kanssa yhdessä 4 vuotta ja kaikkiaan ollaan tunnettu 5 vuotta. Vielä ei ole naimisiin menon aika, vaikka todellakin molemmat ovat vahvasti sitoutuneita. Mutta parin vuoden päästä... Ehkä.

Oletkohan tavannut miesystäväni? Kuulostaa niin tutulta. Oltu 4 vuotta yhdessä ja lähes suuttuu jos puhuu naimisiin menosta tai yhteenmuutosta. Asuu haisevassa yksiössä Turussa. Kyseessä J mies.

Ei se suhde muutu mikskään vaikka menis naimisiin? Samalla tavalla voi pettää ja erota..ikäänkuin naimisiin meno tarkottaisi,että oltaisiin ikuisesti yhdessä? Se,että asutaan erillään ei tee suhdetta huonommaks, itse ajattelen sen olevan päinvastoin..jännitys säilyy ja kummallakin kuitenkin,se oma elämä.

Mikä ihmeen pakko naisilla on mennä naimisiin. Olen ollut avoliitossa lähes koko aikuis ikäni enkä ole koskaan halunnut naimisiin vaikka on kritiikkiä tullut ja sekin naiskumppanin ja hänen perheen/läheistensä taholta. Ellei avoliitto riitä naiskumppanille todisteeksi sitoutumisesta ja yhteinen lapsi saa sitten olla ja lähteä omille teilleen jos siltä tuntuu, en ketään pidättele väkisin. Minäkin olen tuonut perustellusti ja rehellisesti esiin miksi en halua avioon ja jos se on kumppanille epämieluisaa kuunnektavaa sille en voi mitään.

Käsittääkseni avioliitossa on myös taluodellisesti vastuussa toisesta, jos työttömyys tai sairaus tulee kohdalle siinähän sitten elätät toista. Tiedän tapauksia joissa nainen on hakenut eroa miehen olessa työtön pidemmän aikaa tai jopa sairastunut, kuka sellaista tilanetta haluu. Pitää miettiä tarkkaan, olen syystäkin pysynyt avioliiton ulkopuolella, avovaimoni on hanakasti yrittänyt saada mua naimisiin vuosien saatossa kanssaan ja tiedän kyllä syyn mutta periksi en anna.

Olisiko parempi ensin muuttaa yhteen ja ostaa kihlat? Onko pakko suoraan avioliittoa hakeutua? Mutta jos yhteen asumaan ei halua kysy syy? Eikö luota sinuun vai miksi vastustaa yhteen muuttamista? Ethän vain ole narsistin kanssa? Kyllä jo tuossa ajassa on tutustuttu niin että yhteen muutto pitäisi tehdä jotta suhteenne normalisoituu. Onko se esitellyt sinua suvulleen että ystävilleen? Mikä ihme estää muuttamasta yhteen? Voihan se mies pitää asuntonsa ja vuokrata sen kun muuttaa yhteiseen kotiinne? Minäkin kun aloitin seurustelun oli jo vuodessa koti kihlat ym. Yhteiset. Teillä jo kolme vuotta ja vastustaa muuttoa? Ei taida olla kunnossa asiat? Kyllä pitää ensin yhteen muuttaa ja kihlat ostaa. Laitas kuule tuulemaan. Sillä hän näet ettei se sua rakasta jos vastustaa yhteistä kotia. Olet sille pelkkä patja? Älä viitsi kovin kauaa alistua patjan osaan. Kyllä normaalissa suhteessa yhteenmuutto on se ensi askel.