Mitä mieltä kun saa lahjaksi vatkaimen

Sauvasekoitin, entä fibraattori millä mielellä ottaisit vastaan.

No jos antaja olettaa että se on heidän perheessään kovinkin henkilökohtainen :D.

Jos tulee tarpeeseen, niin hyvä juttu. Tarpeellisuus menee arvoasteikossani henkilökohtaisuuden edelle, tosin aika henkilökohtaisesti minä käytän omia keittiövälineitäni.

Kiittämättömyys alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Minä kiitän lahjaksi saadusta vaikka tulitikkuaskista. Siihen liitetty savuke olisi jo ylellisyyttä.

Jokaista huomioijaa pitää kiittää vaikka se haistattaisi veet.

Tietysti jos mies antaa naiselle vatkaimen, siinä saattaa piillä orjuuttajan merkkikin.

https://youtu.be/SXIGitusz4Q
Vatkausta .....
Pukki toi vain kovia paketteja :-)

Eivät varavehkeet pahitteeksi ole. Tähän mennessä ne on tarvinnut ostaa itse.

Kattilavalikoima täyttää kyseisen kaapin mutta todella laadukas paistokasari esimerkiksi Fiskarsin kovanaama d28cm, olisi tervetullut.

Uuden ja käyttämättömän vekottimen saa myytyä helposti netissä, mutta ikääntyessä olisi aiheellista ylläpitää käytännön taitoja ja ruuanlaitto on varsin mainio mittari siihen, ehkä myös lahjan antajan julkilausumaton toive.

Molemmat kelpaisi. Jos kattilan saisin, niin vanhimman samankokoisen kattilan veisin saareen ja ottaisin kotona käyttöön sen lahjaksi saadun. Tosin minulla on molemmissa paikoissa tosi paljon erikokoisia kattiloita, mutta en kuitenkaan suut ja silmät haukkuisi lahjan antajaa :) En kuitenkaan usko, että kenellekään tutulle tulisi mieleen ostaa minulle lahjaksi kattilaa. Saati sauvasekoitinta.

Sauvasekoitinta en käytä paljoa, mutta kyllä sekin joskus hajalle menee, niin kaapista sitten olisi helppo ottaa uusi sauvasekoitin.

Aikanaan ja taas muinoin, sain ensimmäisenä joululahjana mieheltäni Keittokirjan. Ison.
Herrakiesus, minä joka oon melekeen kokki ja värkkään luovasti onnistuneita murkinoita, niin silloin nuorena (hyvin nuorena) vaimona lahja tuntui loukkavalta. En siitä maininnut, mutta ittekseni tuumin, että jaha enkö mä mukamas ookaan hyvä ruuanlaittaja.
Mainitsin asiasta myöhemmin ja mieheni selitti (mukako), että koska olin kova plikka ruokaa tekemään, niin hän ajatteli, että minä tykkäisin kovastikin keittokirjasta.
Ei sen puoleen kyseinen keittokirja on käytössä vieläkin ja monasti oon siitä reseptejä ottanut.

Samana jouluna minäkin töppäsin. Pakko mainita. Annoin miehelleni lahjaksi Päätalon kirjan.
Hänelle, joka ei lue kirjoja ja jos lukisi niin ei ainakaan Päätaloa.:)

Voihan olla että ottivat nokkiin nuo lapset kun ostin heille kattilasarjat(3 erikokoista) ja paistinpannun joku joulu sitten, mutta kyllä he näyttävät niitä käyttävän.

Minä tykkään jos saan keittiövempeleitä. On kolme sauvasekoitinta ja kaksi sähkövatkainta, yksi monitoimikone ja yksi yleiskone.
Kun asuu kahdessa paikassa niin ihan sopivasti näitä on.

Minä sain joskus lahjaksi paahtoleipä paketin....vähän hämmästyin et mitä ...mitä...
No tulihan myös sitten leivänpaahdinkin..

lahja kuin lahja, kaikista aina ilostun,
sähkövatkaimen jos saisin niin se olisikin tosi henkilökohtainen,
koska sähkövatkain kuin myös muut koneet ovat 'kädenjatkeita'
helpottavat elämää.

Riippuu antajasta.
Kumppanilta jos saa kattilan yhteistalouteen, ei kiva.
Keltä muulta tahansa ihan hyvä.

Voi kammotus, jos saisin joltain yksityishenkilöltä lahjaksi kodin koneita tms.
Veisin luultavasti samantien kierrätyskeskukseen. On vaikea kuvitella, että joku ostaisi tämän ikäiselle ihmiselle lahjaksi joitain keittiökoneita tai laitteita. Ellei ole kuullut vihjeitä tarpeesta, olisi parempi jättää moiset lahjat ostamatta tai kysyä suoraan haluaisiko vastaanottaja saada jotain sellaisia lahjoja.

Kaikki lahjat on tervetulleita, voihan ylääräisen pannun, kattilan jne. antaa vaikka lapsenlapselle

Sain häälahjaksi sähkövatkaimen 70-luvun alussa. Sen antoi nuori mies, jonka kanssa myöhemmin menin naimisiin. Rikoin jopa lakia. Olin kuukauden vielä naimisissa kun vatkaimen antaja jo osti kihlat. Hänen kanssaan on hyvät välit ja vatkain on vieläkin käytössä, milloin perunamuusin, milloin kakkutaikinan teossa.
Nyt en halua yhtään konetta keneltäkään, haluan valita itse ja tuotteet, se onkin vaikeaa, kun ovat järkiään huonontuneet sitten 70-luvun.

Minäpä en tartte mitään lahjontaa. Minulla on kaikkea mitä tarvin ja minun tyytyväisyyttäi ei osteta tavaralla ja mammonalla.

Kyllä minä olen tässä asiassa samaa mieltä pirremiinan ja muidenkin kaa jotka tykkää että lahjahevosen suuhun ei tarvi tirkistellä.
Kyllä minullekin "lahjoitetaan" kaikenlaista kodinkonetta aika spontaanistikin ja sanotaan sitä esim. "myöhästyneeksi joululahjaksi" viimeiksi viime viikolla kun käteen tarttui sopuhintainen kahvinkeitin jossa oli kuumanapitoon ajastin kahteen tuntiin saakka ja automaattinen kalkinpoistoohjelma. Entisiä oli kaksi, molemmat toimivia, mutta niistä katkesi virta 40 minuutin päästä eurosääntöjen mukaisesti. Sauvasekoittimissa on suuria laatueroja ja halvimmasta päästä ne ei kestä kauheesti kulutusta. Hyvä olla varalla uusi (käytän sauvasekoitinta aika usein esim. smoothien tekoon tai sopan soseuttamiseen)
****
Mutta tässä taisikin olla kysymys muusta. Lahjan antaminen ja lahjan vastaanottaminen ovat taito sinänänsä ja molemmat vaativat tahdikkuutta, Läheisiltä otan mielelläni vastaan ja annan lahjaksi jotain käytännöllistä: tyttärelleni lahjoitin jouluna crock potin jota hän oli toivonutkin ja se on ollut ahkerassa käytössä siitä saakka.
Vieraammalle on vaikeampi antaa lahjaa ja sauvasekoitin ei tulisi ensimmäiseksi mieleeni. Tilaisuus ja vastaanottajan toivomukset tai maku ja persoonallisuus ovat määrääviä tekijöitä ja tärkeää onkin silloin ajatella että olisiko tämä nyt hänelle mieleen (se että se on minulle mieleen on toisarvoinen tekijä). Usein päädyn sitten suht. neutraaliin tuliaiseen tai lahjaan: paikalliseen käsityötaiteeseen, maakuntaherkkuihin ja usein suomalaiseen designlasiin yms. jos on arvokkaammasta lahjasta kysymys.

Onhan noita laitteita kaapeissa pölyttymässä. Valurautapataa kuitenkin tulee eniten käytettyä

Joop

Satuin saamaan jouluksi rosterisen paistinpannun. On juu valurautapannuja, olin vaan ääneen kaipaillut jotain pinnoitepannua kananmunanpaistamiseen ja sellaiseen. Pinnoitepannut kun on kyllä käteviä, vaan ei pitkäikäisiä. Niinno, rosteripannu on ehdottomasti pitkäikinen, ei kuitenkaan kovinkaan kätevä. Erittäin hankala muuten paistaa just kananmunia :DDD Että puoleksi meni toiveen mukaan.

Sivumennen, pari kummipoikaa meni yliopistoon ja muutti himasta. Ostin ite niille kunnolliset valurautapannut huusholleihinsa.

Tasan ei käy paistinpannulahjat.

Mä siis enenpi kokkailen jne himassa, koittanut ite pitää huolta kalustosta. Jostain kuitenkin kertynyt kaappeihin, just lahjoina ihmekrääsää. Oikeesti, mulla on shamppanjavispilä, patterikäyttöinen. Kerran koieltiin myydä parilla ekellä kirpparilla, ei sellaista kukaan tarvite. Lisäksi on mystinen neuvostoliittolaisvalmisteinen uppokuumennin. Jotain muutakin kummallista rojua. Pitäis kiikuttaa kierrätykseen kaikenlaista tollasta.

Nuorena, kun oli niinkuin ei mitään, kaikki kama oli tervetullutta. Nyt mieluummin ois ilman mitään. Koskee siis yleensäkin kamaa. Älkää antako paketteja, antakaa lahjakortteja, tai selkeää rahaa. Elämäänsä aloittavia kama kyllä ilahduttaa, ainakin jossain vaiheessa. Jos niille antaa rahaa, ne kuitenkin humputtelee ne. Niinkuin tosin humputtelen mäkin, mutta mun tapauksessa menee hyvään, hyötykäyttöön :D

=DW=