Helluntailainen Luterilainen

Niin, ja mistä hauat keskustella 😳❓

Hei! Kiva kuulla tarinasi, minulla tie on käynyt luterilaisen lapsenuskon aloittamana mormonien harhaopin kautta takaisin luterilaiseksi, helluntailaisin maustein. "Tulin uskoon" ryminällä muutama vuosi sitten ja samaan aikaan sekä helluntalaisten että mormoniystävieni puheiden kautta sain sellaisen käsityksen että upotuskaste on välttämättömyys. Sen kävin toimittamassa mormonien parissa ja pari vuotta olin heidän seurakunnan aktiivinen jäsen. Sitten tajusin miten kammottavaa harhaoppia se onkaan erilaisine jumalateorioineen ja palasin vähin äänin luterilaiseen kirkkoon.
Kirkon jäsen olen ollut koko ajan ja pysyn lopun ikääni. Minäkin rakastan nimenomaan luterilaista Jumalanpalvelusta. Ja myös minä häpeän sitä että menin mielessäni mitätöimään lapsikasteeni merkityksen mutta luotan siihen että saan "palata kotiin" harhailuni jälkeen. Jos ei muuta hyvää tuosta seurannut niin ainakin tiedän nyt satavarmasti mihin uskon ja mihin en. Ainoa asia mitä mormonikirkosta kaipaan on tiivis seurakuntayhteys. Mutta he ovat kuitenkin vain ihmisiä, oma usko ei muiden ihmisten kautta löydy vaan se pitää löytää itse.

Minäkin kuulun luterilaiseen kirkkoon ja koen sen toistaiseksi itselleni läheisimmäksi. Varmasti monissa suunnissa on omat hyvät puolensa ja opetuksensa, onneksi meillä on valinnan vapaus. Toivotan sinulle siunausta oikean ja oman polkusi löytämiseen. Uskon, että sen löydät.

Samoin ev.lut.kirkkoon kuuluva, jostain syystä en löytänyt protestanttisuudesta mitään.Kiinnostuin ortodoksisuudesta ja tunsin löytäneeni sen mitä etsin. Uskonto puhutteli jo aikoja sitten,materialismi sitten eksytti väärille teille.Olin todella eksyksissä, en löytänyt elämälleni oikeaa suuntaa.Mietin vaan tämän maailman kovuutta.

Ajattelin ortodoksiseen kirkkoon liittymistä, mutta hetken ajattelun jälkeen se jäi.Ortodoksiseen toimintaan saa onneksi osallistua jokainen katsomuksesta riippumatta.

Ortodoksinen elämäntapa tuntui oikealta ja ryhdyin kotiaskeetikoksi.Luovuin turhasta elämästä ja keskityin pieniin asioihin.Entinen elämä jäi todella taakse.Tietysti omat virheet eksyksissä ollessani painavat ja niitä kadun.Osaksi ymmärtämättömyyttäkin niitä tuli tehtyä.Aikani etsin siis suuntaa ja sitten se löytyi.Uskonnosta keskusteleminen on päätynyt jo aikaisemminkin mielestäni turhaan väittelyyn jota en halua. Jäljelle jää sitten yksinään opiskelu, ort.papin kanssa olen keskustellut ja hän ymmärsi minua täysin.He paneutuvat työhönsä täysipäiväisesti, työaikaa heillä ei ole.Heiltä löytyy ymmärrystä.

Nuo muut uskontoyhteisöt ei ole koskaan kiinnostaneetkaan, osa etsii niistä sitten omaa tietään ja näkemystään.

Täytyy myöntää että olen onnellinen että pääsin tuosta erehdysten maailmasta pois.Hätkähdyttävin tieto oli että paha on olemassa.

Se oma paikka ja tie löytyy vain etsimällä. Se ei löydy ihmisten varaan ripustautumalla ja jonkun toisen sanojen mukaan elämisellä.
Oma paikka Kristuksen seurakunnassa itselläni oli melko selvä jo aika alusta alkaen ja se on pysynyt omana kotinani , vaikka palvelenkin muualla. Aina se löytäminen ei ole niin helppoa, vaan sitä joutuu etsimään ja kyselemään.
Täydellisten seurakuntaa ei ole olemassakaan ,joten seurakunnan löytyminen on myös asennekysymys. Mitä odottaa seurakunnalta ja mitä on valmis antamaan ja kuinka helppo on hyväksyä erilaisia ihmisiä ja sitä, että olemme keskeneräisiä kuka milläkin tavalla.

Hyvä,näin tulee toimiakin.Minä olisin suorittanut siviilipalveluksen Valamon luostarissa, edes jotain hyödyllistä.Työ nimenomaan luostarissa olisi ihan mukava, hyvä ympäristö.Opiskelu olisi pitänyt hankkia muualta ja sitten hakea työpaikkaa Valamosta.Esim.risusavottaa.

Kirkon diakoniatyöstä

Me kirkon diakoniatyössä toimivat vapaaehtoiset olemme sitoutuneet olemaan lähimmäisinä niille jotka sitä tarvitsevat laupiaan samarialaisen esimerkin mukaisesti. Emme siis harrasta mitään käännytystoimintaa mihinkään uskoon tai siitä pois, vaan kunnioitamme ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta.

Tämä on tärkeä periaate jota ilman diakoniatyö olisi mahdotonta. Apua voivat hakea meiltä niin kirkkoon kuulumattomat, muslimit, ateistit kuin helluntailaiset ja Jehovantodistajatkin. Autamme ilman ehtoja kun avuntarve on selvitetty. Me vapaaehtoiset emme saa mitään muuta palkkaa työstämme kuin hyvän mielen.