Toissapäivänä laitoin parivuotisen suhteeni poikki. Tai oikeastaan päätös oli poikaystäväni kanssa yhteinen, mutta minä sen pistin alulle...
Oli jo pitkään aina välillä tuntunut pahalta ja ahdistavaltakin suhteessa olo. Haluamme elämältä aikalailla eri asioita ja mielipiteemme ja tulevaisuudesuunnitelmamme menevät ristiin. Se toi toivottomuutta suhteeseen, ja minä olin jo pitkään kyseenalaistanut tunteeni häntä kohtaan...oliko se pelkkää kiintymystä tai välittämistä, muttei rakkautta...?? En oikein voinut päästää häntä enää lähelleni.
Tavallaan kumpikaan meistä ei tehnyt toiselle mitään pahaa tai mullistavaa. Nyt olenkin sitten mietiskellyt, että teinkö sittenkään oikean ratkaisun, vai erosimmeko liian heppoisin perustein... Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan ollut minulle niin hyvä ja rakastava kuin tämä ihminen... Ja tietysti se sattuu, kun on tottunut jakamaan toisen kanssa jokaisen päivän, ja muistot ovat tuoreina mielessä.
Enkä siltikään tiedä, tulisiko siitä enää mitään... Olisiko mahdollista selvittää vastoinkäymiset.
Ja onhan yksinolossakin vaihteeksi ihan hyvät puolensakin. Minulla on takana useampikin pidempi seurustelusuhde.
Olemme 25-vuotiaita, eli ei enää mikään ihan eka teinirakkaus ole kyseessä...
Jos jollakin on tarjota lohdutusta tai neuvoja, olisin hyvin kiitollinen...Itkettää :(
Oli jo pitkään aina välillä tuntunut pahalta ja ahdistavaltakin suhteessa olo. Haluamme elämältä aikalailla eri asioita ja mielipiteemme ja tulevaisuudesuunnitelmamme menevät ristiin. Se toi toivottomuutta suhteeseen, ja minä olin jo pitkään kyseenalaistanut tunteeni häntä kohtaan...oliko se pelkkää kiintymystä tai välittämistä, muttei rakkautta...?? En oikein voinut päästää häntä enää lähelleni.
Tavallaan kumpikaan meistä ei tehnyt toiselle mitään pahaa tai mullistavaa. Nyt olenkin sitten mietiskellyt, että teinkö sittenkään oikean ratkaisun, vai erosimmeko liian heppoisin perustein... Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan ollut minulle niin hyvä ja rakastava kuin tämä ihminen... Ja tietysti se sattuu, kun on tottunut jakamaan toisen kanssa jokaisen päivän, ja muistot ovat tuoreina mielessä.
Enkä siltikään tiedä, tulisiko siitä enää mitään... Olisiko mahdollista selvittää vastoinkäymiset.
Ja onhan yksinolossakin vaihteeksi ihan hyvät puolensakin. Minulla on takana useampikin pidempi seurustelusuhde.
Olemme 25-vuotiaita, eli ei enää mikään ihan eka teinirakkaus ole kyseessä...
Jos jollakin on tarjota lohdutusta tai neuvoja, olisin hyvin kiitollinen...Itkettää :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
...jos katselisitte vähän aikaa yksinänne eteenpäin ja selvittelisitte omia ajatuksia. Ihan rauhassa ja ilman paineita. Uskon, että asiat alkavat aueta vähän ajan päästä itsestään ja selvyys siihen, teittekö oikein vai väärin tulee. Eihän mikään ole välttämättä peruuttamatonta sitten, jos molemmilla on halua jatkaa yhdessä. Voimia sulle =)
Eikä ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudelleen :)