Miks tässä piti näin käydä

Tapasin tytön. Mukava mutta elämässään aivan hukassa. Ei ollut kavereita, ei verkostoja, koulu arvelutti ja mihin koko elämä menossa. Sen valituksen johdosta ei nyt heti siltä istumalta tullut mitään ihastusta vaan sääliä. Lupasin yrittää auttaa häntä, koska vaikutti kuitenkin ihan hyvältä ihmiseltä. Olin hänelle kaverina ja seurana. Hänenkin elämä näytti alkavan saamaan valoa. Halusi olla minun kanssa. Soitti, laittoi viestiä, pyysi käymään. Kuukauden kesti tätä. Tuli ihastus sekä syvemmät tunteet. Kerroin hänelle.... kertoi, että oli palaamassa yhteen exänsä kanssa. Exän jota ei ollut alunperinkään kiinnostanut hänen kanssaan olla! Exä joka näki hänessä vain hukassa olevan ihmisen ja helpon saaliin! Minulle antoi vaan kauniita sanoja. Kertoi kuinka hyvä olen ja muuta paskaa. Ei paljoa lämmittäny ne sanat. Tästä on jo kolme viikoa ja vieläkin vituttaa. Joka päivä kiroan sen hänen exänsä alimpaan helvettiin sekä kai ton muijankin. Miks yhtäkkiä kelkka kääntyi ja mikä kiire hänellä oli takas sinne? Sydän täynnä suurta vihaa ja kaipuuta. Aluksi olin hänelle jotain ja hetkessä olenkin ilmaa. Haluan toisen kärsivän kaiken saman paskan mitä ite joutuu käymään läpi. Mielessä vähän väliä ajatuksia kuinka he viettävät aikaa ja vitutus siitä, etten saanut olla se kenen kanssa hän halusi aikaa viettää. Olen katkera tiedän! Mutta minkä sille voin? Ei sitä voi napista poiskaan kytkeä päältä. En voi toivoa heille mitään hyvää. Ei se tulis sydämestä lainkaan.