Eläköön satavuotias armeijamme!

ja eräiden muiden punikkien väitteitä kaikki terveyden puolesta kelvolliset otettiin armeijan rulliin ennen sotia sikäli kuin varat sallivat..

Punikeiksi epäiltyjä ei tosin koulutettu johtajiksi, eikä erikoistehtäviin.
Niinpä jalkaväen miehistön taso oli korkea. Se oli yksi Talvisodan vähän tunnettu salaisuus.

kirkastuu, kun seuraa punikkien ja stallarien hysteeristä valehtelua ja historian vääristelyä.
Armeija pelasti meidät paljosta.

Meidän vaari oli 1917 intissä Pietarissa, ottivat jalat alle ja suomeen. Ruoka löytyi matkan varrelta.

armeijamme varsinainen tulikoe.
Hyvin meni ja Puna-armeija torjuttiin.

armeijamme varsinainen tulikoe.
Hyvin meni ja Puna-armeija torjuttiin.

armeijamme varsinainen tulikoe.
Hyvin meni ja Puna-armeija torjuttiin.

vikaa, vikaa, vikaa, kun kolmasti toistaa?

Suomen pellearmeijaa ei juuri juhlia kannata.

hyvin varustettu ja hyvässä kunnossa.
Homot voivat ilmoittautua sivareiksi tai sitten he keskeyttävät palveluksen ensi rasitukseen.
Vain hyvä aines käy loppuun.

Onneksi Suomi säilytti kuin säilyttikin itsenäisyytensä syksyllä 1944 - ei todellakaan Mannerheimin ansiosta - vaan Mannerheimista huolimatta!
Mokoma miekantuppi-höpisijä 1918 ja 1941 vaelsi viimeiset huru-ukkovuotensa syanidikapseli aina taskussa, koska Stalin tiedettiin kaikesta huolimatta melko arvaamattomaksi henkilöksi.
Kannaksen suurhyökkäyksen alkamisesta 10.6.1944 kesti tasan 10 päivää, niin Viipuri oli hetkessä menetetty.
Kustaa ei siis ehtinyt muiden Mikkelin ryyppymiesten kanssa monta piripintaa ehtinyt siellä läikyttää. Säälittävintä oli, että Viipurin menetykseen oli tietysti pakko löytää suurin syylinen Viipurin kadulta - eikä tietenkään Mikkelin hallituksesta.
Oli ainoastaan Suomen onni, että Stalinille riitti syksyllä 1944 Moskovan rauhan 1940 raja, Petsamo ja Porkkalan pakkovuokraus.
Siinäpä sitä palstan sapelinkalistajille miettimisen aihetta.

Suojeluskunnat olivat varsin epätasalaatuista porukkaa.

Monella paikkakunnalla ne aloittivat omankädenoikeuden käytön ja summittaiset teloitukset, joita jatkui pitkälle kesään asti.

Suojeluskuntalaisten johtoon päätyi tavallisesti kunnan isoja isäntiä, pankinjohtaja, opettaja, kauppias, tehtailija ym. silmäätekeviä. Lainsäädännöllinen tietämys oli monella olematon. Siksi eräät innostuivat käyttämään tilaisuutta hyväkseen karsiakseen kyliltä kaikki ei-toivotut henkilöt: joskus vankeus- tai sakkotuomioita saaneet, "laiskat" työntekijät, lakkoilijat, sukupuolitaudin joskus sairastaneet naiset, verokertymää tuottamattomat kunnan elätit, työväenyhdistysten johtajat ja näkyvimmät jäsenet, työväenlehtiin kirjoittaneet, paikoin etniset venäläiset paremman vihollisen puutteessa, ruotsinkielisillä alueilla liian aktiiviset suomenkieliset kieliaktiivit, yms.

1918 sotaa tutkittaessa tulee väkisinkin kuva, että kyseessä ei ollut yksi, vaan monta alueellista sotaa, joilla oli paikalliset luonteenpiirteensä. Oli myös paikkakuntia, jossa 1918 ei ollut lainkaan aseellisia yhteenottoja.

Jotain kunniaa voi tunnustaa armeijallemme, joka tosin 1918 ei ollut vielä mikään erityisen "uljas".

Valkoisen osapuolen voitoksi konflikti alkoi kallistua käytännössä vasta maaliskuussa 1918 sen ehdittyä julistamaan yleisen asevelvollisuuden. Pelkät suojeluskunnat eivät olisi kyenneet ottaa maata haltuunsa, varsinkaan jos Suomessa olevat venäläiset sotilasosastot olisivat vähääkään lähteneet niitä joukolla kukistamaan. Tilanne oli vaan jo 1917 vallankumousten takia kehittynyt sellaiseksi, että Venäjän armeijan taistelutahto oli rapautunut, vaikka aseita toki olisi riittänyt. Se olisi riittänyt myös jos ei nyt Saksan armeijan lyömiseen Keski-Euroopassa, niin ainakin Suomen paikalliskapinan nujertamiseen.

Suomen armeijan ratkaisevan selkärangan muodosti lopulta se puolinälkäinen ryysyläisarmeija, joka vastahakoisen pakotettuna osallistettiin sotaponnisteluihin. Pelkkien vapaaehtoisten, 2000 jääkärin, saksalaisten ja ruotsalaisten vapaaehtoisten upseerien voimin Mannerheim ei olisi saavutukseen kyennyt.

Suomen asevelvollisuusarmeija lopulta lukumäärällisellä suuruudellaan ratkaisi voiton punaisista. Sen riveihin pakotettiin myös työläistaustaisia nuoria, jotka toisenlaisissa olosuhteissa olisivat saattaneet päätyä pakotetuiksi myös punaisten riveihin. Punaiset viivyttelivät liian pitkään asevelvollisuuden julistamisessa uskoen vapaaehtoisten innokkaan ydinjoukon riittävän niinkin likaiseen puuhaan kuin sota on. Sama luulo oli ensin Neuvosto-Venäjällä, joskin myös siellä ymmärrettiin lopulta ottaa väki puna-armeijaan pakolla, kuumapäisimmät vallankumoukselliset kun hupenivat eturintamalla huimaa päivävauhtia.

Suomen nuori asevelvollisuusarmeija oli kaukana ammattimaisesta eliittijoukosta. Ajat olivat sellaiset, että ensimmäisissä kutsunnoissa liki puolet hylättiin kehnon terveydentilan vuoksi - paljonko lisäksi poliittisesti epäilyttävinä, sitä ei ole laskettu.

Siitä sekalaisesta seurakunnasta nousi itsenäisen Suomen armeija. Oliko se sankaritarina? Ehkä, mutta vasta myöhemmin.

Sojeluskuntien maine ja Lapuan liike hukkuivat lopullisesti viinaan - onneksi. Aivan samalla tavalla kuin elokuussa 1991 Moskovassa, jossa yksi kintuille menneen vallankumouksen puuhaajista ei saanut heti henkeä - edes itsestään. Lopulta onnistui.
Esimerkiksi Ståhlbergin muilutuksen tekijät olivat sen alusta loppuun ympäripäissään. Onkin täysin käsittämätöntä, että vielä Mikkelin hallitukseen riitti yllin kyllin noita samoja viinahuurupäitä. Eikä ylipäällikön vinoilulta välttynyt, jos piripinta vähänkin läikkyi.
"Qualis rex, talis grex!"

Lapuan liike pyrki Mäntsälän kapinassa 1932 kaappaamaan vallan suojeluskuntien avulla, mutta presidentti Svinhufvudin ja suojeluskuntien päällikkö Lauri Malmbergin kehotukset saivat harvat kapinaan yhtyneet suojeluskuntalaiset palaamaan koteihinsa jo parin päivän sisällä.

Suojeluskunnat selvisivät tästäkin kriisistä, jonka jälkeen ne vain vahvistuivat. Suojeluskuntien jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1941 noin 127 000.

ELÄKÖÖN KUOPIJON POTKUKELEKKAPATALJOONA JA KÄPYKAARTI!

yksi harvoista todellisista koko kansan armeijoista.
Siksi sitä palstan punikit ja stallarit yrittävät halveerata.

30-luvulla pojista miehiä, kun saloseutujen aliravitut fyysisesti jälkeenjääneet nuorukaiset pääsivät kunnon sapuskoille.
Alkoi parta kasvaa, ääni syvetä, tuli tupakkaakin poltettua. Miehen merkkejä.

Onko tosiaan jollekin vielä epäselvää mikä oli Mikkelin hallitus ja sen viinanhuurut - varsinkin ja vielä esim. kesällä 1944!?? Joka yhä luulee, että Mikkelin hallitusta johdettiin ilman suuria viinamääriä, luulee pahasti väärin.
Ståhlbergin muilutuksessa ja sen taustalla todellakin oli uusimman tutkimuksen mukaan upseerisväkeä.
Kannattaa lukea FT, dosentti Lasse Laaksosen teos 'Viina, hermot ja rangaistukset. Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945". (Docendo 2017)
Koko Lapuan liike ja Mäntsälän kapina oivat rapajuoppojen äijien puuhaa alusta loppuun - onneksi. Se ei todellakaan estänyt eräiden upseereiden veljeilyä noiden piirien kanssa. Viina maistui kaikille. Valitettavasti.
Kannattaa tosiaan miettiä Kustu Mannerheimin ulkopolitiikkaa ja sen "järkevyyttä", joka perustui helmikuusta 1918 ainkin heinäkuuhun 1941 asti pelkkään miekantuppipäiväkäskyyn.
Siksi "uljas" armeijamme menetti mielettömät määrät täysin turhaa verta koohotuksessa Syvärille saakka ja kukkulankuningasleikeissä siellä 1942-44 ja kesän 1944 amupmajuoksumaaottelussa Neuvostoliitto-Suomi. Ja tietysti vielä Lapin sodassakin.

Kodinturvajoukot olisi hyvä ratkaisu. Pikku töitä,vartiointia ym.Englannissa taitaa olla.

Intissä sai peruskoulutuksen, siinä se.

Maassa on jälleen sata vuotta myöhemmin 40 000-80 000 venäläistä, vaikka osa väittää olevansa paluumuuttajia Inkeristä.

Vapaaehtoisjärjestöjä on olemassa.Tietyt tiedot ja taidot on hyvä hallita.Suojeluskunta lakkautettiin niinkuin tiedetään, Osa historian tuntevista tietää että suojeluskunta oli tärkeä sodan aikana.

Onneksi selvittiin noista ajoista ja ollaan itsenäisiä.

Ei reserviläiskirjeitä turhaan lähetetty,poliisi on niin pieni että ei pysty isoa kriisiä hallitsemaan.Muuttuva maailmahan se on.

Kekkonen olisi jukistanut poikkeustilan 90-luvun laman aikaan.Näin Kekkonen toimi 70-luvulla.Talousmieskin UKK oli.Perustyötä aina löytyy sekä pelit ja vehkeet.Ikuista risusavottaa valtion metsissä esimerkiksi.

Päivän selväähän se on ettei olemassa olevat "organisaatiot" mitään aikaan saa,siellä tuoksahtaa eräs "demokratia". Ikäluokka kerrallaan koulutettaisiin tekemiseen,huoltoon ym. jonkinlaisen "sapelin kalistelun"peruskoulutuksen lisäksi.Taloustaantumat voisi hoitaa tälläisellä järjestelyllä helposti.Ei porukka jäisi tallaamaan katuja.Näin talouden perusteet pidettäisiin kunnossa, tässä talouden myllyssä kun ollaan.

Asioihin pitäisi suhtautua "tosissaan", se tuntuu puuttuvan täällä.Toimitiloja löytyy maaseudulta, armeijan kalusto joka makaa tyhjänä varikoilla tulisi käyttöön.Siviilipuolelta löytyy lisää tarvittavaa materiaalia.

Ylen sivuilla oli juttu naisesta joka koulutti itsensä intin jälkeen rajavartijaksi. Heitäkin tarvitaan.

Jos ennen inttiä on siviiliammatti niin peruskoulutuksen jälkeen koulutusta vastaaviin töihin "valtiolle" jos siviilipuolelta ei töitä löydy.Työn vastine on palkka, sitä ei tietenkään pysty maksamaan mutta päivärahalla pärjää kun muut asiat kunnossa.Maastotöitä riittää ja maastossahan ne "talousjoukot" toimivat.Vartiointi,jo pelkkä olemassa oleminen ehkäisee katutason rikollisuutta.Huoltotoimintaa ym.

Perustarpeet ja taitojen mukaan ylikin.Siinä se ratkaisu "zipilöinnin,rinneloinin,stubbiloinnin" tekemättömyyteen.

Kaksitasoinen yhteiskunta, ylijäämä saataisiin tukemaan niitä joille on paljon annettu, heiltä kun paljon vaaditaan.Näinhän se meni.

Norjassa näyttää olevan kodinturvajoukot.Miekat auroiksi olisi parempi ratkaisu.

Maailmalta kannattaa "imeä" ideoita ja laittaa ne käytäntöön.Niille jotka haluaa tehdä jotain hyödyllistä pitäisi antaa mahdollisuus siihen.

Wikipediasta, muissa pohjoismaissa ja virossa on kodinturvajoukot.meillä ei.Tosin "sotilaallisia".Perusmallina toimii Suomen lakkautettu suojeluskunta.Toimivat evakuonneissa,huollossa ja vartioinnissa, juu.

Tommosen mallin kun vääntäisi talouteen niin olisi ok.Kaupungissa toiminta ei oikein toimi,liikaa liikennettä ym.Suurin osa väestöstä asuu tosin taajamissa.Maatiloilla riittää tukityötä,yritysten vartiointia, risusavottaa,teiden kunnostusta ja jne.

Pakolaisetkin pääsisivät tekemään edes jotain jalkapallon pelaamisen ja maleskelun sijaan.

Mallia hissasta, tässäkin.

Ruotsissa on palkka-armeija ja kodinturvajoukot.Mobilisaatio on nopeaa, rahasta tekevät ovat koko ajan valmiudessa,vapaa-ehtoiset viivellä.

Ruotsalaiset osaavat talouden,heja Swerige.Siinä ei näköjään pärjätä muuta kuin opiskelemalla.

Tommoinen "perusturvajoukko" takaisi täysityöllisyyden jotka siiheen kykynee.Maastopuku päälle ja perusvarustus myös.Kohteita löytyy tekemiseen yllin kyllin. Armeijan varustusta tuetaan siviilistä, autot,koneet,laitteet ja jne.

----"Todellisuudessa Suomi eteni helposti puolustettaville vesistölinjoille (Syväri-Ääninen-Maaselän kannas) , jotka pystyttiin pitämään suht. pienellä miesmäärällä ja jäi odottamaan ratkaisua. Kahtensa seuraavana vuotena asemasotavaiheessa tasppioita ei juuri tullut. Sodan ratkaisu ei ollut meille edullinen!----"
***
Voi hyvänen aika mitä hölynpölyä edellä!
Uusi suomalainen fakta kertoo, että heinä-joulukuussa 1941, siis hyökkäysvaiheessa kaatui 18 722 miestä ja kokonaistappioiden ollessa samana aikana 26 896 suomalaista eli noin tuhat enemmän kuin koko talvisodassa!! Noista lähes 27 000 miehen tappioista kärsittiin noin 22 000 miestä nimenomaan Laatokan-Karjalan ja Aunuksen valtauksissa.
Talvisota kesti tosin vain kolmisen kuukautta ja rapiat, mutta tappiot olivat silti 25 904 miestä.
Asemasotavaiheessa 1.1.1942 - 31.5.1944 kokonaistappiomme olivat 18 500 miestä, joista kaatuneina 7357.
Nimenomaan ensimmäisinä kokonaisina asemasodan vuosina 1942 ja 1943 kokonaistappiot olivat 9729 ja 6171 miestä.
Sitten kesä-syyskuussa 1944 Suomen kokonaistappiot olivat jälleen vajaassa kolmessa kuukaudessa 17 808 miestä, joista kaatuneita oli 7486.
Lukekaa enemmän niin luulette vähemmän.
(Lähde: Jatkosodan Pikkujättiläinen, WSOY 2005. Tieto-Finlandian voittaja v. 2005)

Kovia oli pojat juoksemaan Kannaksen karkuunjuoksussa kesällä 1944...!

Kyllä. Shemenski-Pertjärvi-taistelu oli suhteellisen verinen. Suomalaistappiot olivat siinä 11.4.-22.4.1942 kaikkiaan 2165 miestä, joiata kaatuneina 440.
Tuntematon sotilas -romaani kertoo nimenomaan Goran taistelusta Syvärillä. Romaanin kyseisessä luvussahan sotamies Lahtinen kaatuu kk:nsa viereen. Alikersantti Väinö Linna osallistui taisteluihin JR 8:n mukana. Tuntematon sotilas kertoo Goran taisteluista koko 9. luvun verran.
Lähella Goraa eli Baranin kylällä teloitettiin 20.12.1941 kaksi omaa sotilasta, jotka kieltäytyivät palaamasta paikoileen.
Joulukuulta 1941 tammikuulle 1942 kuukauden kestänyt Goran taistelu aiheutti 972 miehen suomalaistappiot, joista kaatuneina 242.
Jotta vääriltä tiedoilta vältyttäisiin, suosittelen lämmöllä esim. Suomen Sotahistoriallisen Seuran sivuihin tutustumista, kuten:
http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/754/country/9/area/85/ ja
http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/653/country/9/area/85/

On tuo 10 km/vrk melko kovaa pakovauhtia. JR9 pakeni Syväriltä Petroskoin kautta Kollaalle tosin vielä nopeammin eli noin 350 km 22 vuorokaudessa, mikä tekee noin 16 km/vrk.
Oliko esim. Tuntemattoman sotilaan Karljula-kohtaus, perlkele, hävinneen armeijan pako(kauhu)a vai uljaan sotaväen vetäytymistä, voi jokainen päätellä itse.
Saman vetäytymisvauhdin jatkuessa olisi se retki kestänyt enää esim. Helsinkiin vain noin kaksi viikkoa, Mikkeliin .n 10 vrk ja Lappeenrantaan alle viikko. Toki jopa Mannerheimkin tämän vihdoin ymmärsi ja rauha alkoi kiinnostaa entistä nopeammin.
Onneksemme Stalinilla oli silloin paljon tärkeämpääkin tekemistä.

Robotit hoitelee tulevaisuudessa nuo logistiset työt.Ylen sivuilta, venäläisillä oli 2.sodassa radio-ohjattavia tankkeja.

Lennokkeja löytyy ja pommipurkaja robotteja. Nuo terroristien uhka kuvat on tiedostettu.Sama hulluus vaan jatkuu ja jatkuu.

Oliko jolemassa ehkä jokin muu vaihtoehto pakenemisen alkoittamiseen kuin ns. "taitavasti" eli kusi sukassa? Paraatimarssia torvet soiden, rummut päristen ja Sillanpään marssilaulua jälleen hoilatenko?
Joka tapauksessa tuo jostain kumman syystä peräti 2,5 vuotta Syvärin eteläpuollen pusikoissa lampun jalkoja ja sormuksia värkänneet Suur-Suomen tekijät olivat tasan tarkkaan ehkä hiukan väärässä paikassa kesäkuun alussa 1944., lähes 370 km Viipurin linnasta linnuntietä itään!!
Ja em. kumman syy oli tsaarin vanhan hevosupseerin totaalinen virhearvio ja jääräpäisyys vielä monta päivää sen jälkeen, kun puna-armeijan suurhyökkäys oli jo 10. kesäkuuta 1944 alkanut - tietysti täytenä yllätyksenä Mikkelin hallitukselle.
Puna-armeijan 21.6. 1944 Syväriltä Laatokan pohjoispuolelle alkaneessa suurhyökkäyksessä eli ns. Aunuksen vaiheen taisteluissa kärsittyä yli 11 000 miehen suomalaistappiota voinee pitää - pienen sijasta - jopa suurena.
Pienuus ja suuruus ovat tietysti aina suhteellisia adjektiiveja kulloisenkin vertailukohteen mukaan.
Nykyvenäläinen sotahistorian tutkimus on itse saanut puna-armeijan kokonaistappioiksi pelkästään Kannaksen maataisteluissa 1944 yli 125 000 miestä, mikä kertoo suomalaisten lujasta puolustustaistelusta.
Siitä huolimatta puna-armeijan sotilas nosti - Viipurin lisäksi - Berliinissäkin punalipun salkoon vain noin 10 kuukautta myöhemmin.

Pakeneminen alkaa ilman käskyä. Viivyttäen vetäytyminen suoritetaan käskystä. Mannerheim allekirjoitti jo 16.6. (5 päivää ennen hyökkäystä) käskyn vetäytyä Maaselän ja Syvärin asemista U-asemaan. Seuraavana päivänä kirjoitettiin Karjalan Rintaman esikunnassa käsky tuhota suomalainen Aunuksen Ryhmä. Kumpi käsky mahdettiin toteuttaa?

U-aseman ja Syvärin välinen etäisyys on noin 150 km, ei 350 km. Sen kulkeminen 22 vuorokaudessa on noin 6.8 km/vrk. Siis hitaampaa kuin Kannaksella.

Nuo 11 000 miehen tappiot sisältävät rajut torjuntataistelut U-asemassa, jotka Suomi muuten voitti.

Puna-armeijan sotilas todellakin nosti lipun salkoon. Tosin kuvasta piti sensuroida hihan alta paljastuneet lukuisat rannekellot.

Sen verran historian sivuilta, toinen isoisä oli Suomalaisessa komppaniassa Pietarissa.Vallankumos tuli ja sieltä karkuun Suomeen.Talvisota Mantsin saaressa.Jatkosotaan liian vanha.

Toinen isoisä kävi armeijan Viipurissa.Konekivääriampujana talvi ja jatkosodan. 1904 syntynyt, sen jälkeen vartiossa Oulussa.

Isoäidin veli samoin armeija Viipurissa, talvi ja jatkosota rintamilla.

Ihan normi sotilaita, tekivät tehtävänsä.Jotain ruplia,arvomerkkejä ym.toivat mukanaan.Ampumatarvikkeita voi olla piilossa jossain vinteillä,en ole etsinyt.Asekätkentään eivät osallistuneet.

Ei voi muuta kuin kunnioittaa heidän tekojaan.Itse ollut hyvinvointivaltiossa, huonoista ajoista ei mitään kokemusta.

Jonkun kannattaisi opiskella koko ampumajuoksumaaottelu kesäkuu-syyskuu 1944 ihan uudestaan ja huolellisesti. JR9:n reitti Äänisjärven eteläpuolelta reitillä Voznesenja-Petroskoi-Prääsä-Vieljärvi-Kolatselkä-Käsnäselkä-Uuksunjärvi-Loimola eli U-asema Loimolassa oli noin 350 km ja linnuntietäkin eli luotisuoraan noin 234 km., mutta hiukan toki piti mutkitella. Ja matka kesti 22 vuorokautta. Vaikeaako?
Suomi-poikakin osasi evakuoida paljonkin tarpeellista tavaraa ja esineitä paitsi sotilailta myös siviileiltä ja varsinkin ja ainoastaan nälkäänsä. Eikös niin?
Eipä paljon itketä, vaikka muutama natsisaksalaisen rannekello olikin vaihtanut omistajaa. Päinvastoin - juuri tuo rannekellokuva minua on naurattanut jo kymmeniä vuosia.
Olihan rannekellot natsien raatokasoista tietysti suorastaan hirveä sotasaalis.
Sen sijaan natsit olivatkin olleet oikein kilttejä enkeleitä aina ja kaikkialla kohdatessaan venäläisiä siviilejä?

JR 9:n historiikki mainitsee rykmentin sotataipaleeksi koko jatkosodan aikana yhteensä 2400 km. Sitä kuljettiin pääasiassa marssimalla. Poikkeus oli lähinnä kesällä 1944 vetäytymisvaiheessa, joka suoritettiin osin junilla ja kuorma-autoilla. Aikataulun mukaan hyvässä järjestyksessä suoritetun viivyttävän vetäytymisen kutsuminen paoksi vaatii melkoista mielikuvitusta.

JR 9 siis vetäytyi annetun käskyn mukaan osin autokuljetuksin viivytysasemasta toiseen, kunnes asettui U-linjalle. Se ei paennut juosten missään vaiheessa. Pienelle osalle saattoi vetäytymisvaiheessa tulla askelia jopa 300 km verran, enemmistölle tuskin.

Ja mehän tiedämme, että kaikki saksalaiset olivat natseja ja sotilaita, muihinhan puna-armeija ei koskenut.

Tuon JR9:n historiikin (painos 1987) sivulla 272, jossa mainitaan tuo kokonaissotataival 2400 km mainitaan nimenomaan, että 2400 kilometriä tosiaankin pääasiassa marssittiin lukuun ottamatta rykmentin PIENEMPIEN osien lyhyitä auto- tai junakuljetuksia. Nimenomaan kesä-heinäkuussa 1944 nuo "bussi- ja junayhteydet" toimivat jo ilmavaaran takia hyvin huonosti.
JR9 selviytyi itse asiassa suhteellisen pienin tappioin 17.6.-4.9.1944. Miehiä kaatui tuona aikana kaikkiaan 140, joista Loimolan suunnan torjunnoissa 58. On syytä muistaa, että elokuu oli siellä jo melko rauhallista asemasodan aikaa. Elokuussa kaatui enää 11 miestä.
Noita arvomerkkien ja kellojen sekä pill---jen kerääjiä eli "sotamies Rahikaisia" on aina ollut. Jostain syystä Rahikaisesta on tehty turhan siloposkinen ja kiltti kauppamies. Sen sijaan rosvoja oli/on kaikissa armeijoissa sodissa - sukupuoleen katsomatta.
"Arviolta miljoona naista ja tyttöä - sekä suuri määrä miehiäkin - joutui 2. maailmansodan jälkeen seksuaalisen väkivallan uhriksi kaikkialla Saksassa. Pitkään vaiettu tosiasia on, että neuvostosotilaiden lisäksi myös iso joukko amerikkalaisia, englantilaisia ja ranskalaisia sotilaita katsoi oikeudekseen käyttää hyväkseen voitetun kansan naisia."
Näin kirjoittaa historioitsija Miriam Gebhardt Konstanzin yliopistosta kirjassaan "Ja sitten tulivat sotilaat - saksalaisnaisten kohtalo 2. maailmansodan voittajien käsissä." (Minerva Kustannus Oy, 2016)
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1242

Euroopan ongelmat ei ole meidän ongelmia.Pääasia että hoidetaan asiat niinkuin miehet.Näin teki aikasempikin sukupolvi.

Onhan noita hullutuksia ollut, Persianlahden sota ym.viime aikoinakin.Ei opita mistään.

Teologia ei hyväksy sotaa, toimijat toimivat sitä vastaan.Ja ekonomia on sitä varten että elämän laatu paranee.Siinä kaksi "tiedealaa" muiden joukossa.Molemmat hyviä.

Uljaan armeijamme sotilaiden kannattaa ehdottomasti lukea myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2015 voittajan Svetlana Aleksijevitshin teos 'Sodalla ei ole naisen kasvoja.'
Teoksen julkaisu sallittiin Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran vasta Mihail Gorbatshovin aikana v. 1985 ja suomennettuna v. 1988 sekä laajennettu sensuroimaton laitos v. 2017.
Kirjailija-journalisti Aleksijevitsh syntyi Ukrainassa 1948 ja on asunut pitkään Valko-Venäjällä. Hän on haastatellut kaikkiaan noin 800 puna-armeijan veteraaninaista.
On oikein hyvää yölukemista varsinkin neitosille, jotka haaveilevat sotilaan urasta.
Puna-armeijassa oli sodissa lähes miljoona naissotilasta.
https://www.tammi.fi/kirja/svetlana-aleksijevitsh/sodalla-ei-ole-naisen-kasvoja/9789513192693

Kirjasta joku saattaa saada vaikkapa vahvan pasifistisen latingin - jopa nainenkin, joiden soisi keskittyvän vain ja ainoastaan rauhan tehtäviin, rauhan puolesta ja ainoastaan rauhan aikana. Sellaista työtä - naisen sapelin kalistelun sijaan - on tässä maailmassa ja maassa edelleen paljon tekemättä. Mutta sodankin aikana, kuten oli Lottiemme suunnattoman ansiokas työ, jossa ei aseita tarvittu kuin muutamissa vaarallisimmissa vartiopaikoissa lähinnä desanttien varalta.
Miestappajien määrä on jo aivan riittävä - Suomessakin.
"Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät em. kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen", mainitaan kirjan kansilehdellä.

Juuri nyt oli kamalinta nähdä yksi tv-sarjan pätkä, jossa muutama parikymppinen mimmi nyhrää Niinisalossa alokkaina ja lähinnä hokee pelkkää vit...ua jo ensimmäisellä pöpelikkökeikallaan. Tv-kamerasta huolimattaa (vaiko juuri siksi?).
Toivon oikeasti, ettei heistä tule minkäänlaisia tappajia. Muutamista sadoista naisista ikäluokkaa kohti EI ole maamme puolustuksen edes salaiseksi aseeksi nyt - eikä koskaan. Valitettavasti.

se, että yksi noista naisista on lesbo. Maanpuolustustahto elää siis sellaisissakin...

Ja juuri tuosta syystä oli toisessa maailmansodassa useampi miljoona naista rintamalla Neuvostoliitossa!

Valvontakomissio kielsi sen mielestä "salaisen aseemme" eli suojeluskunnat ja Lotta-järjestön. Iivanaa kismitti, että Lottamme tekivät aseettomina urotekoja, joilla säästettiin monia ihmishenkiä. Suojeluskunnat pitivät sotilaskuntoa omalla tahollaan ja tavallaan yllä.
Upea ilmiö oli, että jo talvisodassa samassa linjassa rinnakkain saattoi ampua tulijaa "silmien välliin" sekä punikin että lahtarin jälkeläinen. Naisia ei siellä tarvittu pyssy kourassa, vaan he tekivät ansiokasta työtä nimenomaan kotirintamalla.
Nytkin olisi monin verroin järkevämpää muuttaa naisten vapaaehtoinen asepalvelus kokonaan kaikille naisille pakolliseksi muutaman kuukauden Lotta-palvelusvelvollisuudeksi. Tehtäväkoulutus noudattelisi suunnilleen samoja aseettomia tehtäviä kuin viime sodissakin. Lisäksi olisi vapaavalintaisia nykymaailmassa tarvittavia taitoja mm. tietoliikennealalla.

Mutta kamalin kohtalo oli niillä suomalaissotilailla (melko harvoilla onneksi), jotka olivat jääneet nimenomaan puna-armeijan NAISsoltaattien käsiin. Brutaali on hyvin lievä adjektiivi kuvaamaan noita lopputuloksia.
Onhan noita söpöjä naissotilaita toki bongattu ihan kameralla 1940-luvun jälkeenkin maataan urhoollisesti puolustamassa.
Kuten: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lynndie_England

Kova paikka tuntuu jollekin olevan JR 9 ja sen vetäytyminen viivyttäen kesällä 1944. Jo kaksi viestiä poistatettu. Kysymys on siis tunnetusta tapauksesta, jossa saarroksiin joutunut kapteeni Vuorensolan kevyt osasto (noin 360 miestä) murtautui omalle puolelle nousemalla 12 kuorma-autoonsa ja ajamalla röyhkeästi lavoilta tulittaen vihollislinjan läpi. Sen sijaan tietoa rykmentin tai sen osan pakoon juoksusta ei löydy.

Mikkolan murha ja muut punaisten ilkityöt paljastivat näiden olevan pelkkiä typeriä isovenäläisten rengiä. Miksi Suomessa pitäisi luistella sodan aloittanutta osapuolta sen enempää kuin Amerikassakaan. Valkoisista iso osa halusi parlamentaarista demokratiaa. Suomalaisten onneksi Saksa löi niin pahasti Venäjän ettei Suomessa olevilla laittomilla venäläisillä miehittäjillä ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta halua tai kykyä taistella.

Puna-armeijan maihinousu Ääniseltä 26.6.1944 Soutjärven kylän pohjoispuolelle jätti Kev.Os. Vuorensolan saarroksiin nimenomaan siksi, että tähystys Ääniselle oli pahasti LAIMINLYÖTY varoituksista huolimatta.
Satakunta venäläistä arvioitiin kaatuneen tuossa "kuormurikahinassa", mutta myös 26 suomalaista, joukossa 4 upseeria menetettiin Soutjärvellä. Myös Vuorensola itse haavoittui. Kentälle piti jättää 6 kaatunutta.
Vuorensolan tilalle Kev.osaston komentajaksi määrättiin muuan kapteeni Yrjö Keinonen. (Pv:n komentaja 1965-69)

JR9-historiikin mukaan Topasjärvi-Vieljärvi-Tulemajärvi-Käsnäselkä-alueen ankarat taistelut ilman lepoa ja toimivaa huoltoa sai joukot ja varsinkin johtajat äärimmäisen koville. Oli kurittomuutta ja karkuruuttakin, joiden torjumiseksi naapurirykmentissä oli jouduttu käyttämään äärimmäisiäkin keinoja.
Esim. Keskimäjärvellä valui suomalaisia hiippareita jatkuvana virtana asemien läpi kohti Käsnäselkää 5. heinäkuuta.
Taakse hiipparoinutta porukkaa oli ollut nimenomaan "Tuntemattoman sotilaan" JR8:sta.

Hallitun vetäytymisen ohella kirjan em. kuvaus etenemistavoista jättää sijaa siis erilaisillekin tulkinnoille.
Vetäytyminen oli kovin paikka vetäytyjille itselleen - tunnetusti. Mutta mikä ihme ne saikin vain vetäytymään päivä toisensa jälkeen Syvärin takaa Loimolaan asti - eikä metriäkään pakenemaan?
Puna-armeijalla oli tosiaan tärkeämpääkin tekemistä kuin kahinoida Karjalan pusikoissa, koska Stalinille riitti Moskovan pakkorauhan 1940 raja. Jopa Marski oli jo kypsynyt rauhaan.

Tänään onkin päivälleen 73 vuotta siitä, kun puna-armeija vapautti aseveljiemme ylläpitämät Auschwitzin keskitysleirit Puolassa.

Ettäkö mikä on erona vetäytymisellä ja pakenemisella? Kesällä 1944 Karjalassa oli selvästi kahta tyyliä. Esimerkiksi JR 9 vetäytyi asemistaan Syväriltä U-asemaan saamansa käskyn mukaan. Kapteeni Vuorensola hieman sovelsi käskyä, jonka sai jouduttuaan saarroksiin. Hänen olisi näet pitänyt jättää raskas kalustonsa ja ainakin pahihimmin haavoittuneet sotilaansa ja vetäytyä korpimaaston kautta. Sen sijaan Vuorensola valitsi röyhkeän hyökkäyksen ja koko osastonsa tuominen omille linjoille sekä haavoittuneineen että kaikkine aseineen.

Toisella tavalla vetäytyivät Ilomantsista puna-armeijan divisioonat, jotka olivat saaneet tehtäväkseen saartaa U-asemassa taistelleet suomalaiset koukkaamalla pohjoispuolelta. Kyseiset divisiooonat kun joutuivat itse saarroksiin, josta osa onnistui pelastautumaan juoksemalla karkuun metsien kautta. Suomalaisten saaliiksi jätettiin sekä raskas kalusto että haavoittuneet.

Eläköön! UGH. Olen vihdoinkin ymmärtänyt kootut seli-seli-selitykset:
ainoastaan siis puna-armeija pakeni jatkosodassa metsiä pitkin kuka minnekin, mutta uljas armeijamme vielä uljaamman Kustun komennossa vain vetäytyi hyvässä järjestyksessä - jopa rohkeasti kuorma-auton lavalla ammuskellen ja kuten nuo Keskimäjärven mystiset hiipparitkin.
Upeasta ampumajuoksumaaottelustamme huolimatta ja - onneksi - Kustukin oli jo täysin valmis pappa hakemaan rauhaa kesällä 1944.
Syyskuussa 1944 Paasikivihän lähinnä haukkui varsinkin kaikki MIkkelin jästipäät siitä, ettei rauhaa alettu rakentaa tosissaan jo keväällä 1944.
Puna-armeijassahan vetäytyjiä varten oli olemassa takalinjoilla ihan oma ammattikuntansa.
Ainoastaan Karljula perlkele karjui (V. Linnan mukaan), että poterlot perlkele pidetään tai sitten niihin kuollaan.