Olen ollut 35 vuotta naimisissa INTROVERTIN kanssa. Vei vuosia ennenkuin tajusin mistä on kyse. Nyt kun keskiikä on jo ohitettu ja elämä rauhoittunut niin olen alkanut kaipaamaan sitä ihanaa miestä joka kerran oli vähän enemmän läsnä. Enää ei ole tarjolla hyväilyjä ei huomioimista ilman syytä.... Vuosipäivien vietto ei ole koskaan ollut hänelle tärkeää. Ei lahjoja ei kukkia ei yhteisiä illallisia kodin ulkopuolella.
Moni on sitä mieltä että oma vika, ehkä onkin.
Löytyykö muita joka ymmärtää tilanteeni tai saa jotain tolkkua kirjoituksestani.
Jos et halua täällä kommentoida niin laita sp; [email protected]
Moni on sitä mieltä että oma vika, ehkä onkin.
Löytyykö muita joka ymmärtää tilanteeni tai saa jotain tolkkua kirjoituksestani.
Jos et halua täällä kommentoida niin laita sp; [email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nainen on ohjelmoitu odottamaan miehen lähestymistä. Miksi sitä pitää odottaa yhä vaikka ollaan naimisissa? Vuosia?
Vai vielä läsnäoloa? Tiedätteköhän itsekään mitä oikein odotatte? Miehenkö pitäisi ilmaista räiskyvästi tunteita?
Kyllä! Nainenkin voi mennä ja koskettaa. Voi mennä miehen kainaloon ja KERTOA kaipaavansa kosketusta/naurua/draamaa. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa?
Viimeistään silloin kun biologinen kello käy puolisoiden välillä eri tahtia tulee tuo vaimon aktiivisuus suurempaan rooliin.
Aktiivisemman miehen on otettava huomioon tuo ero ja silloin on vaimon aloitteellisuus tärkeää. Vaimo tekee aloitteet silloin kun siltä tuntuu. Tämä ei sulje pois muuta läheisyyttä.
Tuohon mennessä vaimo on varmasti havainnut tai mies on puhunut selväksi mitkä ovat miehen "ON" kytkimet.
Ei se ole tuon vaikeampaa!
Ei ole odoteltu hiljaa miehen lähestymistä. Olen tehnyt selväksi teoin sekä sanoin että kaipaan läheisyyttäkin. Mennyt viereen ja kertonut suoraan mitä haluan. Tulos on useimmiten ollut pois työntävät kädet ja ivallinen naurahdus. Ja voi mieskin olla räiskyvä jos on luonne semmonen mitä en kylläkään missään ole vaatinut. Jos mies kertoo tunteensa someseuralaisilleen mutta ei sille jonka kanssa arkea elää niin kuinka toinen tietäisi hänen tunteet.
VAIKEINTA on elää rakastamansa ihmisen rinnalla ja varoa joka sanaa kun ei osaa lukea ajatuksia .
Niin, siis sinä olet mennyt viereen ja kertonut suoraan mitä SINÄ haluat!?
Entä miehesi halut?
Kuinka tietää tunteet? Kysy? Tulkitse ilmeitä, äänensävyjä, miehen mielenkiinnon kohteita välillisesti! Jne.
Torjunta on vakava juttu. Se on vielä vakavampi jos siihen ei ole pätevää syytä ja jos sellainen on niin esitystapakin on tärkeä.
Vaimoni ei ole torjunut minua kertaakaan 48:n avioliittovuoden aikana.
Joskus, pari, kolme kertaa on sanonut, ettei ole kovin pirteässä kunnossa.
Tosin olemme nyt vajaa kaksikymmentä vuotta eläneet vaimoni aktiivisuuden mukaisesti.
En ole torjunut kertaakaan koska vaimoni tietää viikkokuormitukseni ja ottaa sen huomioon.
Vaimoni tietää myös minun "ON" kytkinvalikoima.
Minä olen mennyt viereen ja kysynyt : mitä SINÄ haluat? Vastaus...en tiedä... ja väistää tilanteesta. Seksistä sen verran että en ole koskaan siitä kieltäytynyt juuri sen takia koska se oli ainoa hetki kun sain olla hänen lähellä. Olemme olleet jo monta vuotta ilman seksiä miehen aloitteesta . Ei vaan kuulemma huvita. Olisko sittenkin kyseessä kaikesta vakuuttelusta huolimatta että rakkaus on kadonnut. Nimittäin olen huomannut että se "ON" kytkin toimii aivan toisen näköisten ja ikäisten naisten kohdalla kuin ennen.
Nyt MINÄ en käsitä!