Niinhän siinä sitten kävi, mies jätti työkaverinsa takia. Tämä oli meidän avioliiton ensimmäinen kriisi ja siihen "kosahti". En tiedä milloin mieheni hakee varsinaista avioeroa. Olen pettynyt mieheeni, hänellä ei ollut tahtoa olla kanssani. "Pitkä parisuhde on enemmän tahdon kuin tunteen asia", olen jostain lukenut. Totta on. Pappikin alttarilla aloittaa kysymyksensä "Tahdotko...". Herää kysymys, luovutetaanko nykyään parisuhteessa liian helposti? Eikö ihmisillä ole tahtoa olla toisen kanssa? Eletäänkö niin voimakkaasti tunteiden armoilla?
Luovutetaanko liian helposti?
toivo
7992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aijai.. kun kuullostaa tutulta, valitettavasti :o(
Mä olen täysin sitä mieltä, että todellakin luovutetaan.. aivan liian helposti. On olemassa monenlaisia tahtoja.. olla toisen kanssa. Uskon,(yhä naivisti) että kun se on sitten SE ihminen ja SE tunne.. on myös SE tahto..
.. ja yhä sitä extremeä ihmiset hakevat.. ois kiva, kun ne tajuaisi harrastaa sitä sen pitkäaikaisen murun kanssa.. ettei tarvi uutta kohdetta hakea.. mut ei ni ei, helpompi hypätä aidan toiselle puolelle.
MUT! Usko mua.. sä oot menossa kohti aurinkoa.. lupaan sen.. koska sinne mäki oon matkalla.. ;o)
Kiitos Surutar. Olemme todellakin samassa tilanteessa (olen lukenut "Minun suruni"), emmekä varmastikaan ole kahdestaan... Tiedän että pärjään, ajan kanssa. Pääsen onneksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn takia, jolloin voin aloittaa täysin uuden vaiheen elämässäni: keskittyä VAIN itseeni, rakastaa vain itseäni, elää ja unohtaa...
Voimia sinullekin ja aurinkoista kevättä! Miljoonasadetta lainatakseni: "me kyllä pärjätään..." ;-)
ei haluta ymmärtää, että toinen pitää hyväksyä. Ihmiset ovat kärkkäitä heti luovuttamaan.Mutta pettyvät kun huomaavat, että mitään unelma prinsessoja/prinssejä ei ole!!!
.. kyllä me selviydytään, vaikka vaikeita päiviä tulee yhä.. :o)
Mut mitäs jos onkin mennyt naimisiin väärän ihmisen kanssa, liian nuorena, eikä edes rakasta tai ole koskaan rakastanut kumppaniaan.. pitäisikö siinä kituuttaa koko loppu elämä väärän ihmisen kanssa.. ??? Onko oikein kummallekaan ja onko se avioero nyt sitten kuitenkaan niin hirveän suuri asia.. ei avoparien eroista vouhoteta vaikka moni asunut ja elänyt vymmeniä vuosia kuin aviopari.. ??
asia mielestäni kuin kuolema.Mikään ei voi olla sitä isompaa
Mielestäni avioero on todella iso asia. Minulle avioliitto "instituutiona" merkitsee vielä paljon. Siinä asiassa voin olla "vanhanaikainen". Minusta ennen avioliiton solmimista tulee kunnolla miettiä mihin on "sitoutumassa". Parisuhde (on se avo- tai avioliitto) on jokatapauksessa enemmän tahdon kuin tunteen asia. Toki "avoerokin" on iso asia, sitä en kiistä.