Elämässä ei ole päämäärää

No jopas oli vuodatus. Sua kehutaan ja koet sen vääränä. No kai sulla sitten on joku syy kiukutella itselles ? Sä selkeesti toimit siitä on esimerkkinä koulut. Sä oot pirun tunnollinen, siitä esimerkkinä pomos maininta. Mikset ole sosiaalisessa mediassa vai pidätkö meitä kaikkia niin kamalina. Meitä on kuule joka lähtöön, minäkin puolineni. Toiset vinoilee ja toiset hymyilee mulle, niiin se menee. Tää sun kirjoitus osottaa orastavaa heräämistä, ehkä sä jo kevään mittaan alat venytellä itsees kun aamu alkaa? Ja voit jopa suoda muille muutaman sanan tai hymyn, mitä sitten oikeasti haetkin. Toi väsymys on tylsistymistä mun näkokulmasta katsoen?

Toisten auttaminen vois helpottaa omaa oloasi, silloin saa autetuilta välittämistä ja kiitosta, negatiivinen karma myös vähenee. Jos ei muuten pysty niin vaikka netissä rohkaisee, neuvoo yms ihmisiä. Roskien keruu metsästäkin tuo hyvää karmaa, joka helpottaa oloa. Henkisyyteen tutustuminen auttaa, koska ihminen ei ole vain taloudellinen, fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen. Mitä pidemmälle henkisyydessä etenee sitä paremmin ymmärtää omaa elämäänsä ja löytää innostuksen aiheita ja hyvää mieltä. Usein se että ihminen tukahduttaa henkisyytensä vie elämänhalun.

Turhaan mietit itsemurhan tekemistä, seuraavassa elämässä sama tilanne on edessä. Kannattaa myös katsoa channelingerik.com videoita niistä voi olla apua, monia ihmisiä ne ovat auttaneet.

Toi sun kirjoituksesi oli niin hyvä ,et ole ihan niin toivoton tapaus kun ehk ajattelet olevasi.Mut suahan ei saa kehua ,joten nyt kyllä lapikasta lattiaan ja menoksi ihmisten joukkoon.Sinulla ei ole mitään hävettävää itsessäsi,usein ja melkeinpä kaikki tuntevat samaa.Ihmisten kanssa ei opi olemaan muuten kuin olemalla yhteydessä toisten kanssa.Jostakin on aloitettava,ehkä työpaikalla, joukkue urhelulla .Ei niissä tarvitse heti lörpötellä koko elämäänsä ,voi olla vaan mukana ja yhdessä. Ihmisiä on niin monenlaisia,jokainen tuo porukkaan oman panoksensa. Kaipaat seuraa ja sellaista jossa viihdyt on kyllä kun lähdet liikkeelle.

Aika masentava toi sun juttus. Kyyhötä vaan omissa sotkuissas kämpässäs äläkä kirjoittele tänne... tommoinen masentaa vaan kaikkii. Jos meinat päiväs lopettaa niin siitä vaan jos uskot, että kukaan ei jää kaipaamaan. Jääpä meille tosi eläjille enemmän tilaa!

Neuvo: mene lääkäriin. Nykyaikana on olemassa lääketieteen kehittämää nappia, jolla pääsi sisällä saadaan välittäjäaineet pelittämään ja mieliala normaalille tasolle.

Kaipaat läheisyyttä, se on normaali tunne. Itse asiassa, taidat olla läheisen umpiluotettavan ystävän puutostilassa?

Hei!
Olis kiva kuulla miten sinä ratkaisit ongelmasi?
Taisit olla silloin 2018 alakuloinen ja hieman masentunut. Tilanteesi ei kuitenkaan ollut mielestäni erikoisen huono. Olit fyysisest kunnossa ja töitäkin oli ja asunto oli. Kai hakeuduit pienin askelin muiden seuraan. Kaikki ei tykkää, mutta joku sitten kumminkin. Pistäpä viestiä miten menee!

Aloittajan kertomat asiat kuulostavat masennuksen oireilta, jotka joko liittyvät ahdistumiseen sosiaalisissa tilanteissa taikka suoranaisesti johtuvat tällaisesta ahdistumisesta. Asiasta kannattaa puhua työterveyshuollossa lääkärin kanssa, joka osaa sitten ohjata oikeanlaiseen hoitoon. Muussa tapauksessa tuollaisten vaivojen kanssa ei pitkään jaksa. Ihan mihin tahansa Asperiinihoitoon ei kuitenkaan kannata suostua, vaan vaatia itselleen ensisijaisesti terapiaa ja sitä tukevaa lääkehoitoa.

Vaikuttaa tutulta ap:n ajatukset. Tosin vikaan mennään mielestäni siinä kun ajatellaan alun alkaenkin että ihmisellä on jokin tarkoitus että kaiken ei pitäisi tuntua turhalta. Mitään tarkoitusta ei edes tarvita. Riittää kun olet olemassa, niinkuin kaikki muukin elollinen täällä, olet tässä ja nyt eikä se ole kenenkään syy eikä mikään ole vialla jos et ole löytänyt paikkaasi. Tunnen vanhojakin ihmisiä jotka ei koskaan tiennyt mitä olisi halunnut tehdä elämällään muuta kuin mennä virran mukana eli ammatti-työ-parisuhde-lapset-perhe-eläke-arkku meiningillä ja nyt kun paskat on housussa ja kuola poskella eikä muu toimi kuin pää niin kadutaan sitä ettei silloin 16 vuotiaana karannutkaan sirkuksen mukana maailmalle.
Eli ikäänkuin unohtaa sen mitä on jo tehnyt/saavuttanut.
Luuletko että kohtalo on olemassa? Luuletko että on jonkun kohtalo jäädä 5 vuotiaana rattijuopon auton alle? että se opettaa jotain tässä kosmoksessa jollekin? Hevosen kellit, mitään sellaista ei todellakaan ole. Ainoa järkevä asia mitä voit tehdä elämälläsi on tehdä parhaasi mukaan muut ympärillä olevat ihmiset vähän kerrallaan vähän onnellisemmaksi. Tarjoa vaikka pullakahvit jollekin, aloita siitä. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Tukehdut siihen pullaan vai?
Meinaatko että jumala tai kohtalo tai mikä hyvänsä, olisi määrännyt jonkun syntymään ja istumaan vaikka tietullin kopissa 30 vuotta keräämässä kymmenyksiä ihmisiltä? Ehkä hänellä jäi ammattikoulu jäi kesken kun tytär syntyi -> pakko saada laskut maksettua -> puolituttu vei työpaikalle ja nyt kaikkien niiden puuduttavien vuosikymmenien jälkeen epäkiitollinen aikuis-teinari-horatsu jakaa persettään baareissa ja näyttää sulle sentteriä joka päivä vaikka asuu viel 29 vuotiaana himassa? diabetes meinaa viedä jalan ja eläkkeen ikäänkuin kirsikkana kakussa? vai olisko hänelläkin voinut olla joku mahdollisuus tehdä jotain muutakin? Tai ajatteletko olevasi parempi ihminen jollain tasolla kuin se tietullin setä? Kohtaloa ei ole muutoin kuin minkä itse siitä teet. Ei variksetkaan mieti oksallaan kun räntää tulee vaakasuoraan et voi vi**u ku olis joutsen ja vois liihottaa afrikan helteisiin. Sinun tai kenenkään tai minkään muunkaan elämällä ei ole mitään merkitystä. Tukehdu siihen tai tajua asian laita niin voit olla onnellinen juuri nyt. Elämä on mitä se on ja on vain pieni määrä siihen mihin voit vaikuttaa joten vaikuta siihen pelkästään positiivisesti, se voi oikeasti olla parasta mitä on koskaan kenellekään tapahtunut. Älä ole tyhmä.

Ihmisten joukkoon sun on hyvä, tärkeä päästä. Joku harrastus kun löytyisi. Elämä on elämistä varten, niillä eväillä mitä kukin on saanut. Vanhemmillesi olet tärkeä. Ja omaisille muillekin. Tyttöystävä kun löytyisi. Tärkeä asia tietenkin.

Kyllä kaiken takana varmasti on sosiaalinen syrjäytyminen, kun lapsuudessa muutit eri paikkakunnalle. Meikän osana on ollut jäädä syrjään sekä sosiaalisesta että taloudellisesta ympäristöstä (työstä) pelkän vasenkätisyyden takia. Satakunnan demarit keksivät siitä tekosyyn tehdä minusta epäonnistuja loppuelämäni. Nyt (51-v) olen päättänyt tahallani jäädä ideaalityöttömäksi.

Tunnistin tekstistäsi henkisen väsymyksen ja elämän kaavamaisuuden. Liikunta lisää henkistä hyvinvointia, samoin sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Kaavamaisuus on arkisin hyväksi, jos on säännöllisessä työssä. Viikonlopuista kannattaa ottaa ilo irti omalla tavallaan.