Eilisen kulttuuripläjäksen jälkeen jouduin Manalaan.
Siis kirjaimellisesti.
Manalakokemukset ovat siinä mielessä hassuja, että perustöölöläiseen henkeen ravintolan edustalla on viikonloppuisin nakkikioskin edessä taksijono, vaikka tolppa on aivan vieressä risteävällä kadulla.
Toisinaan tulen pohtineeksi, että loppuuko teatteri vasta näytelmän alkaessa, ja alkaa jälleen näytelmän loppuessa.
(Hihitystä)
Siis kirjaimellisesti.
Manalakokemukset ovat siinä mielessä hassuja, että perustöölöläiseen henkeen ravintolan edustalla on viikonloppuisin nakkikioskin edessä taksijono, vaikka tolppa on aivan vieressä risteävällä kadulla.
Toisinaan tulen pohtineeksi, että loppuuko teatteri vasta näytelmän alkaessa, ja alkaa jälleen näytelmän loppuessa.
(Hihitystä)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mjoo
Siis yhdistelemällä ja erottelemalla asioita toisistaan saadaan varsin kummallisia näkyjä aikaiseksi.
Shakespeare on nakkikioskijonossa tilaamassa hampurilaista näytemänsä päähenkilölle, Rikharn III:lle. Tämä istuu taksin takapenkillä osaamatta avata ovea. Hän koputtelee ikkunaan ja näyttää hätääntyneeltä.
Seison Shakespearen edessä omalla vuorollani. Hän kurkistelee olkani yli ylen uteliaana ja tarkkaavaisena.
Jotain lumoavaa kielessä.
(Hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=SgFIaR4moBM&t=5790s
Ihmisolennon pohjattoman eksistenssin kaipuun täydellistämä Teknodonna kääntyy jonossa ja katsoo Shakesperea silmiin. Hän ei katso näkeviin silmiin kuin isänsä silmiin, rakkaansa silmiin tai rakastajansa silmiin, veljensä, vaan kuin kirjailijan omiin.
- I feel you, Teknodonna kuiskaa, ja englantilainen on vaiti eikä vastaa.
(Hirn)
Kummallisesti pukeutunut Teknodonna ei hätkäytä englantilaista kirjailijaa, vaan tämä on ainoastaan ylen utelias nuorta naista ja tämän presentaatiota kohtaan, joka tämäkään ei englantilaisen omaan juuri sanalla puuttunut, vaan omi itseensä, imuroi.
Olihan se hieman omituista, kuin seksiä kynällä.
(Hihitystä)
Erittäin tärkeää tässä on se että Shakesperare ei ollut lainkaan kiinnostunut Donnan kuppikoosta, painosta tai pituudesta, vaan kokemisen lumosta ajatusten ja olemassaolon tähtitaivaassa.
Teknodonnan alushousut kastuivat sanoista, runoista ja kosketuksesta mahdottomaan.
(Hirn)
Englantilainen kirjailija ei sanonut sanaakaan, lausunut lausettakaan, mutta Donna vapisi paikoillaan mielensä hyvästä. Kirjailija ei edes koskettanut, sormellakaan iholle sanonut, mutta vavahtelua ei voinut sisimmästä loitontaa.
Donna ulahti kuin satutettu koiranpentu.
(Hihitystä)
Shakespearen ja Donnan eroottisessa hymnissä muu nakkikioskiväki keskittyi Donnan hämmentävään lookkiin. Nuori nainen näet osasi hämmentää yleisönsä siinä missä Shakespeare oli näytelmänero. Se että Shakespearella itsellään oli yllään noin 500 vuotta vanha outdated kuosi, niin Donnalla taas olosuhteisiin sopimaton puolialastomuus oli rankka provokaatio. Naiseus esitettiin, sitä alleviivattiin ja lopulta se käännettiin päälaelleen, ja kiellettiin.
Donna meni päähän kuin häkä nakkikioskiväkeen.
(Hirn)
Eroottisessa huipennuksessa Donna koskettaa kirjailijan kättä, tarttuu siihen ja vei sen jalkojensa väliin.
Nakkikioskiväki vetäisee ulkoilmaa sisuksiinsa. Auto törmää pylvääseen ja räjähtää äänettömästi kappaleiksi.
Ilmassa sinkoilee teräviä kappaleita, olemisen materiaalia ja unelmia.
(Hirn)
Ja koska
Ja koska nakkikioskiväki oli yksinkertaista testosteronimassaa, ja juovuksissa, niin Donnan tyydyttäminen englantilaisen kirjalijan kädellä aiheutti masturbaatioaallon.
Historiallisen hahmon saattaessa Donnaa olemuksen ylimmille asteille, niin rinkimiehet tyydyttivät itseään keskushenkilöiden ympärillä.
Tämä katsottiin hyväksi, sillä se muistutti maailmanrauhaa.
(Hihitystä)
Absoluuttisen tekemisen kohteena elävä Donna kehossaan oli sinut itsensä kanssa. Hän näytti, mitä hän oli. Ja näyttäessään mitä oli, hän tuli näyttäneeksi sen, mitä he itse olivat.
Ainoastaan englantilainen kirjailija näki Donnan itsensä, tunsi sormissaan naisen kosteuden ja kiihkon, halun heittäytyä tulevaisuuteen.
Ainoastaan hän.
(Hirn)
Jätän nyt englantilaisen kirjailjan käden rauhaan ja häiritsen naislaumaa, joka sai minut rakastumaan ensimmäistä kertaa johonkin muuhun kuin äsken kuvailemaani metafyysiseen ja aineettomaan naiseuteen, jonka vain englantilainen edesmennyt kirjailija on osannut todentaa ja minulle osoittaa niin monin eri tavoin.
Nainen on myös valoa heijastava lämmin pinta. Tämän englantilainen kirjailija on tahallaan unohtanut teoksistaan. Hän ei koskaan materialisoinut naista.
(Hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=Kq4OtRsdXls