Mitä harrastatte? Onnistuuko kaikki?

Lankaa en ole saanut neulan silmään enää pitkään aikaan.
Toisaalta, voi olla harjoituksen puutetta. Ei se helppoa ole koskaan ollutkaan.
Pyörällä ajoa pitäis kokeilla. Kunhan kevät tulee.

Tuossa sivulla on mainos, erämessuilla löytyy virikkeitä!

kolmipyöräinen olis ok

Tasapaino häviää, jos sitä ei harjoittele jatkuvasti iän karttuessa. Itse seison joka päivä yhdellä jalalla niin että toisella kädellä pidän toista jalkaa pakaraa vasten. Kannattaa tehdä seinän vieressä että saa tukea jos ei heti onnistu. Muitakin tasapainoliikkeitä on, netistä löytyy. Ei missään niemessä kannata vain odottaa kun tasapaino hiipuu. Jos syöt isohkoa annosta verenpainelääkettä, se aiheuttaa tasapainon huonontumista.
Omia ajankuluvinkkejä: Käyn viikottain vesijumpassa ja tavallisessa. Vien apua tarvitsevaa ystävää kuntosalille pari kertaa viikossa, naapuri on ottanut autettavan SPR:n kautta. Kävelen kerran viikossa yhden pitkähkön lenkin. Käyn joskus srk:n kokoontumisissa, niissä käsitellään jotakin teemaa, juodaan kahvia ja jutellaan. Autan messun järjestämisessä pari kertaa vuodessa. Luen joskus kirjaa, yleensä lehtiä. Äänitän tvstä ohjelmia, joita katson itselleni sopivaan aikaan, jopa yöllä, jos uni ei tule. Teen pienimuotoisia remontteja, esim. maalaan seinän. Ompelen vaatimattomilla taidollani helppoja tekeleitä ja vaikka nukenvaatteita lapsenlapsille, joita myös hoidan n. kerran viikossa muutaman tunnin. Täytän ristikoita ja sudokuja. Lähden jonkun porukan mukana pidemmälle retkelle pari kertaa vuodessa. Kävelen kaupalle muovipussi mukana ja kerään roskia. Olen pienimuotoisissa hallituksissa vaikuttamassa. Käyn kolmen entisen työpaikan työkavereiden kanssa joskus syömässä.
Tuli mieleen tuosta Paloman jutusta. Mieheni on käsistään kätevä. Hän sanoi: kyllähän sitä ompelisi napit, ja muutakin kun saisi langan neulansilmään.

Hankkikaa langanpujotin niin onnistuu neulan silmään pujottaminen.

Kesäaikaan moottoripyörä on erinomainen "ajankuluttaja"

Niin kesällä on kaupungin puutarhapalsta, siellä on mukavia ihmisiä.

En tiedä kaikkiko, vaan kyllä mie vielä jotain, esim. kävin tallista jo valmiiksi pilkkikairan lämpiämään he, ja lumikengät kävin ja tarkistin missä kunnossa ne ovat, samoin iskän pilkkikassin hain ja tarkistin että mitä siitä löytyy, ja löytyihän sieltä onkia vaikka kuin, toukat vaan puuttuu, mutta taitaa olla jo pian liian pakkanen istua ongella, mutta katotaan nyt.
Rullaluistimet jätin jo talliin :)

Eilen illalla saunareissun jälkeen innostuin repimään tapetteja seinistä. Sain kivat puupinnat näkyviin. Tänä aamuna maalasin kahden huoneen lattiat ja seinät. Tein uusia kivijalkaliiketiloja. Talon oikeaan kulmaan tulee leipomo, sen viereen nisukahvila ja vasemmasta nurkkahuoneesta tulee yleinen sauna. Ja olen vasta kivijalassa vaikka koko kerrostalo odottaa saneerausta.

Näin muuton yhteydessä on oiva tilaisuus tehdä pieniä pintaremppoja minimaailmassani. Odotan innolla päästä koko talon uudelleen kalustamiseen.
Talon asukkaat pääsevät helpolla, ovat lepäilemässä kenkälaatikossa.

Tasapainoni on sut kohillaan. Kun maalasin tulevaa makuuhuonettani kompastuin takanani olleeseen jakkaraan. P. näki ja pelästyi, mutta kommentoi näkemäänsä sulavaksi, elegantiksi hyppyliikkeeksi.

Laskettelu on jäänyt ja ensi kesänä kivillä hyppelyä pitää harkita.

Ihastuin kolmipyöräiseen mopoon. Siinä on kauppakassikin, mutta mietin olisiko liian hidas. Eilen poliisin salamavalo räpsähti kun hurjastelin keskikaupungilla viidenkymmenen metrin tien pätkällä 45km/h. Nyt jännitetään tuliko muorille yli-nopeussakot.

Mini-kasvihuonetta olen miettinyt keväämmälle mun kurpitsoille jotka ei ehdi millään. Pitäis varmaan alkaa itse niitä pölyttämään siveltimellä Auton ja muiden kulkuvälineiden hallitseminen menee kohta uudelleentreeniksi niin pitkään olen kulkenut vain matkatavarana etupenkillä muiden kuljetettavana.

Harrastukseni hidastaa heikkenemistä mutta ei pysäytä sitä eikä siihen liittyvää painon laskemista.
Kimmoisuus on vain kaukainen muisto. Kaukainen myös siksi, että pitkä muisti on säilynyt lähimenneisyyttä paremmin.
Kasvomuistin kanssa sama juttu.
Kehon hallinta on surkeassa jamassa vaikka teen sen säilymistä avustavia harjoitteita.

Liikenteessä ajelen mielestäni muiden mukana mutta vaihtaessani elokuussa autoa, oli ainoa reunaehto sen pituus. Alle 4m. Kadun varteen pysäköidessä tarvitsen ylimääräistä tilaa molempiin päihin enkä vieläkään ole edes kokeillut pysäköintiautomatiikkaa.
Maantieajossa kytken vakionopeuden päälle ja 3km/h yli rajoituksen.

Surkeaksi on mennyt ikärin elämä.

Minä hurjastelen sähköpyörällä niin kauan kuin kelit suo. Nyt otin potkukelkan taas käyttöön, helmat paukkuu kuten mainoksessa.
Kun olen kylillä en juuri tarvitse autoa, teen kauppareissut pyörällä ja talvella potkurilla.
En ole huomannut tasapainossani ainakaan vielä muutoksia.
Nyt ole alkanut ommella kun ollaan kylillä, siinä kuluu aika nopeasti, huolsin saumurin, viimeksi tein T-paidan, on ainakin uniikki.
Aamulla oli 22-astetta pakkasta, ei tee mieli lähteä ulos.

Jospa osallistuisit lastentekotalkoisiin.

Ei minulla vastausta harrastuksiin tarjota, mutta luulisin, että harrastuksissakin olisi hyvä olla päämäärä, johon pyrkiä.
Lenkkeily, tai pyöräily, meneehän nekin sivussa.
Itsellä on vanha mopo, maamoottori ja vanha auto, jos joskus aikaa, niitä voi laitella. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta eihän tässä maailmassa muutenkaan sitä "järkeä" ole.
Verestetään me harmaaparrat muistoja, kun sen savuttavan moottorin käyntiin saa.
Ja tietenkin paukkusetori, sillähän miehekästä ajella.

Ikä tuonut epävarmuutta liikkumiseen, jonka huomaa hiihtäessä ei tarvitse olla kummoinen alamäki mutkan kera, niin on todella tekemistä ettei pyllähdä.
Polkupyörällä ajossa huomaa epävarmuutta myös alamäissä. Hieman haikeana katsoo koulupoikien taiteilua pyörän kanssa, kun joskus suhahtavat ohitse.
Laskettelun olen jättänyt suosiolla aikaa sitten. Taisi olla viimeisiä kertoja, kun rinneravintolassa tuli pämpättyä, ja sydän syrjällään tulin variksenlentoa alas. Onneksi en ajanut ketään päin.