elämä on epäreilua

... tuosta hieman alempaa kolme keskustelua otsikolla

"Syvästi järkyttynyt..."

"Miehelle jonka ympäriltä vied ... ja muut mussukat"

"En voi ymmärtää itseäni..."

Lue niiden vastaukset huolella. Siellä on timanttisia vihjeitä. Ne kuulostaa kliseiltä, mutta ne toimivat.

Sulla ei vielä ole todellista äärimmäistä huolta lajin säilymisestä.

Ehkä sinulla on jotain muuta mielenkiintoisampaa kiikarissa kuin naiset, jos ei kiinnosta.

Olen nyt 29-vuotias nainen. Aloin seurustella elämäni ensimmäisen kerran ollessani 23-vuotias. Sitä ennen en ollut edes halannut ketään miestä.... niin että ei sinulla vielä ole mitään hätää...

Itse koin ensimmäisen seksikokemukseni ollessani 23. Sitä ennen olin kyllä koskenut naisiin ja suudellut naisia aikaisemminkin mutta vain kaksi kertaa.
Ennen tätä seksikokemusta itselläni oli ollu todella kivinen ja kuoppainen tie. Eli epäonnistumista epäonnistumisen perään. Oli se yhtä helvettiä kun tiesi, että itsessä ja omassa käytöksessä on jotain vikaa, mutta ei tienny mitä. Kuitenkin kun jaksoi uskoa, että vielä joskus. Ja jaksoi tehdä töitä ja tutkia eri asioita, niin kyllä sitä jossain vaiheessa alkoi naisetkin kiinnostumaan.
Ensin sain frendiksi muutaman tytön ja huomasin, että oho niiden kanssahan voi jutella vaikka mistä asioista. Sitten sitä luonnollisesti aina välillä tuli juteltua vähän syvempiäkin ja niiistä tuli sitten ihan hyviä frendejä itselleni.
Seuraavalla kerralla sitten löysin jo jotain vakavampaakin ja tästä syntyi sitten se pienimuotoinen suhde jossa sain naista ensimmäistä kertaa elämässäni.
Nyt vuosi ensimmäisen suhteen jälkeen olen kokeillu seksiä jo useammankin naisen kanssa. Olen jopa seurustellut kolmisen kuukautta. Tällä hetkellä en seurustele, (enkä toisaalta haluakaan johtuen elämäntilanteestani). Oma suosio on kuitenkin sinkkunaisten keskuudessa tällä hetkellä tarpeeks hyvällä tasolla.
Mut se on varma, että epätoivo näkyy ja kauas.

sun se alote pitää tehdä - muijat on hulluna univormuihin ja rennon päättäväisesti, kohteliiaasti käyttäytyviin kundeihin.
mä odottelin että se riittävän hyvä tulis kohdalle, no 25 v meni siihen ja sitten löyty, josta sitten peli jatkui edelleen että löytäisi sen jonka kanssa voisi ajatella jakavansa enemmänkin kuin muutaman yön.

Etsit naista vääristä paikoista. Kyllä se oikeakin kohdalle vielä osuu. Eikä ne kaikki parit niin onnellisia ole kuin miltä näyttää.

...sama tilanne, tosin ikää jo 25 vuotta. Viime aikoina on alkanut tuntua, että tähän yksin vaeltamiseen voisi peräti tottua.

Kirjoituksestasi paistaa läpi, että uskot sen olevan muille jotenkin helpompaa.
No kerronpa: se EI OLE kenellekään helppoa!
mietipä miten paljon eroja on nykyään!
Ja itsekin aloin ekan kerran olla minkäänlaisissa läheisemmissä tekemisissä miespuolisten kanssa vasta 24 vuotiaana akkana, että sinähän olet vielä ihan nuorukainen!
Ja toinen virhe mikä sinulla selvästi on, että odotat itseltäsi liikoja, täydellisyyttä?
Ovatkohan vanhempasi mahdollisesti sellaisia että vaativat sinulta rankkaa opiskelua, hyvää koulutusta jne? Kaltaisesi miehet valitettavan usein jäävät yksin.
Lopetat vaatimasta itseltäsi liikoja, alat ajatella elämää rennommin, alkamatta kuitenkaan "rentuksi", siitä se lähtee!