Mitkä asiat ovat sapattina kiellettyjä?

Se eritoten oli 2500 vuotta sitten kiellettyä, eli kuorma-auton moottorin lämmitys, mitä muuta, eli tietää selitellä Herran edessä unitaarin hengessä asioita.

Kuules unitaari. Se muotouskonnollisuuskin, mitä harrastat, sekin on kiellettyä koska Herran rakkaus siitä puuttuu. Eikä tarvita tulitikkujakaan siinä.

Entä onko lupa unitaarin nyt lihaansa tyydyttää Herransa edessä, kuten näyttää tapahtuvan.

Mikä lahja se sinulle on, kun ei kelpaa Herran työ puolestasi. Kannat sapatista sellaista huolta, joka tyydyttäisi sinun lihanpyrkimyksiäsi. Ei siinä muuta ole tarkoitusperää kirjoituksiisi

"KaiAA" mainitsee: >>Oma kantani on se, että kristillinen sapatti ei voi eikä saa olla mitään muuta kuin Jeesuksen sapatti. Sapatti oli Jeesukselle selvästä ihmistä varten annettu päivä, ja evankeliumeista löytyy kuinka Jeesus käyttää sapattina aikaa synagoogan lisäksi syömiseen, yhdessäoloon ystävien kanssa, paikasta toiseen kulkemiseen, >>

OK. Edellä olevan loppuosasta ei nyt liene kenelläkään paljon huomautettavaa mutta entäs ensimmäinen virke? Oikeinko Te tosissanne oppineena ja lukeneena miehenä olette sitä mieltä, että lepopäivän vietossa on o l e e l l i s e n t ä r k e ä ä sen vietto juuri samana päivänä kuin juutalaiset viettävät Sapattiaan eli meikäläisittäin lauantaina? Edelleen oletteko Te todella sitä mieltä, että luomiskertomus on uskottava ja ymmärrettävä kirjaimellisesti kuutena nykyisen kaltaisena viikonpäivänä tapahtuneeksi tosiasiaksi, jonka päälle Luoja (mikä ja millainen hän sitten lieneekään) lepäsi ja samalla asetti lepopäivän juuri nykyiseksi meikäläiseksi lauantaiksi.

lomalehmä kirjoitti:

"KaiAA" mainitsee: >>Oma kantani on se, että kristillinen sapatti ei voi eikä saa olla mitään muuta kuin Jeesuksen sapatti. Sapatti oli Jeesukselle selvästä ihmistä varten annettu päivä, ja evankeliumeista löytyy kuinka Jeesus käyttää sapattina aikaa synagoogan lisäksi syömiseen, yhdessäoloon ystävien kanssa, paikasta toiseen kulkemiseen, >>

OK. Edellä olevan loppuosasta ei nyt liene kenelläkään paljon huomautettavaa mutta entäs ensimmäinen virke? Oikeinko Te tosissanne oppineena ja lukeneena miehenä olette sitä mieltä, että lepopäivän vietossa on o l e e l l i s e n t ä r k e ä ä sen vietto juuri samana päivänä kuin juutalaiset viettävät Sapattiaan eli meikäläisittäin lauantaina? Edelleen oletteko Te todella sitä mieltä, että luomiskertomus on uskottava ja ymmärrettävä kirjaimellisesti kuutena nykyisen kaltaisena viikonpäivänä tapahtuneeksi tosiasiaksi, jonka päälle Luoja (mikä ja millainen hän sitten lieneekään) lepäsi ja samalla asetti lepopäivän juuri nykyiseksi meikäläiseksi lauantaiksi.

Lue lisää

Tällä palstalla ei taideta juuri sinunkauppoja tehdä vaika itse olen langennut sinutteluun oli sitten kyse puoluetoverista tai vastustajasta... Ehkä pitäisi joskus keskustella siitä, mikä näissä nettiväännöissä on oikea muoto kun tuo Te tuntuu turhan juhlalliselta. Kiitän kuitenkin kauniisti ja hienossa sävyssä tehdyistä kysymyksistä.

Vastauksena kysymykseen olen ensinnäkin sitä mieltä, että lepopäivän sisältö on tärkeämpi kuin päivä. Ei siitä mitään iloa ole, jos väärässä hengessä pitää oikeaa päivää. Selvästi parempi vaihtoehto on pitää oikeassa hengessä väärää päivää, mutta varmaankin paras vaihtoehto on pitää oikeassa hengessä oikeaa päivää? Tuntuisi loogiselta, vai kuinka?

Kunnon adventistit ovat kyllä minua tästä näkökannasta nuhdelleet, mutta olen kannassani pysynyt, koska mielestäni pelastukselle on vain yksi perusta ja se on Herran armo ja rakkaus. Päivä, vaikka olisi kuinka oikea, on tuskin pelastuksen edellytys.

Mielestäni sapatinvietolle juuri sapattina on kaksi perustetta. Toinen on se, että sapatti oli Jeesuksen lepopäivä - samoin kuin Paavalin ja muiden apostolien. Toinen taas on se, että mielestäni Jeesus selvästi vahvistaa kymmenen käskyn lain ja sapatti on lain lepopäivä.

Kun nämä ovat perusteena, en näe syytä päivää vaihtaa ja jos vaihtaisin, joutuisin toimimaan vastoin sitä, miten ymmärrän Raamatun opetusta ja vastoin omaatuntoani, mikä varmasti vahingoittaisi hengellistä kokemustani ja saattaisi pilatakin sen. Vaikka päivä sinänsä ei ole pelastuskysymys, kompromissin teko missään asiassa, minkä on Raamatusta löytänyt, voi sellainen olla. Näin minä voin iloita sapatin riemuista ja kuitenkin pitää eri kirkkoihin kuuluvia uskovia ystäviäni (ja tällaisia löytyy useita) rakkaina veljinäni tai sisarinani Kristuksessa.

Minä luen luomiskertomuksen ensisijaisesti teologisena dokumenttina, joka kertoo sen, että maailma on Jumalan luoma ja Jumalan maailma. Se, että kertomuksessa mainitaan sapatti on sekin teologisesti merkittävä asia, jolla on tarkoitus kertoa sapatin universaaliudesta. En lähde tässä enemmälti tätä tai muita keskeisiä luomiskertomuksen opetuksia setvimään, mutta ne ovat tekstin ydin. Olen aiemminkin täällä todennut, että se, miten Jumala loi, on kertomuksessa toisarvoinen asia, eikä tietämykseni riitä argumentoimaan jyrkkää fundamentalistista kreationismia vastaan sen enempää kuin sen puolestakaan. Sen sijaan 6000 vuoden teoriaa olen jo vuosikymmenet vastustanut ja pitänyt sitä epäraamatullisena ja huonona eksegeesinä.

Kai

"Kai_A-a"

Ensinnäkin tuosta käyttämästäni teitittelystä: kuulun siihen ikäpolveen, joka joskus 1970-luvulla yleisen sinuttelun - kai Ruotsista - rantautuessa Suomeen, koki sen vähän outona ja töksähtävänä. Ottakaa siis teitittelyni nykyajassa tapahtuvana, ehkäpä vanhanaikaisena arvostuksen osoituksena.

Mitä tulee lepopäivän taikka Sapatin sisältöön ja sijaintiin viikkojärjestyksessä, olen juuri koko ajan ollut sitä mieltä, että sisältö on oleellisempi sijaintia (uskonnollinenkin sisältö ohittaen: 'että piikasi, palvelijasi ja aasisi saisivat kerallasi levätä').
Mainitsette sapatinvieton perusteiksi sekä sen, että se oli Jeesuksen lepopäivä ja että se oli Jeesuksen vahvistaman lain lepopäivä. OK. Myönnetään nyt ainakin se, että Sapatti oli juutalaisen Jeesuksen lepopäivä ja juutalaisille annetun lain lepopäiväksi määräämä päivä. Mutta: kristillinen kulttuuri toki poikkeaa monessa muussakin asiassa ilmeisen hyväksytysti juutalaisista tavoista, joten miksi pitäytyä tässä 'lepopäivän-paikka-viikkojärjestyksessä' juutalaiseen tapaan viettää lepopäivää lauantaina, joka meikäläisestä näyttää kylläkin enemmän takertumiselta lain kirjaimeen kuin sen henkeen.
Epäilemättä voitte "marssittaa esiin" melkoisesti teologisia perusteita ja oppirakennelmia ' ainoan oikean lauantaisapatinvieton, tueksi mutta mielestäni on muistettava, että myös muilla kirkoilla on on omat teologinsa ja opinmuotonsa - ja loppujen lopuksi: eikö kaikki kuitenkin perustu jollakin tavoin uskoon ja siihen mitä pidetään totena tai tuntuu kotoiselta, tutulta ja turvallisimmalta. Näin ymmärtäisin adventistienkin kohdalla olevan: oppi on omaksuttu, ehkä jopa sisäistetty ja sille mitä pidetään valmiiksi totena, haetaan todisteita ja perusteita mahdollisten omien epäilyjen torjumiseksi ja/tai toisten vakuuttamiseksi.

Hyvää kevättalvea!

Tähän on helppo yhtyä!

Henki ja Sana kyllä opettavat kristitylle, että sunnuntai on se oikea pyhäpäivä ja lepopäivä.

Mooses.On.Mooses kirjoitti:

Henki ja Sana kyllä opettavat kristitylle, että sunnuntai on se oikea pyhäpäivä ja lepopäivä.

Pyhä Henki ei opeta koskaan Raamattua vastaan. Katsos kun Raamatussa sapatti on vielä selvästi mainittuna. Juutalaiset pitävät myös sapattia, joten mietippä mikä henki sinulle puhuu?

2 Moos. 20:8
8 "Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Näin on. Sapatti on Jumalan siunaama ja pyhittämä lepopäivä. Sunnuntai sen sijaan on viikon ensimmäinen päivä ja arkipäivä Raamatussa.

2 Moos. 20:8
8 "Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

>>Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.>>

Sovella tuota käytännössä tähän aikaan. Menee muuten aika vaikeaksi. Ketkä on meidän orjia?,
kuka on muukalainen? eli pitää pakottaa muut sapattia pitään. Täytätkö lain tämän suhteen kuinka hyvin?

erkinpoika kirjoitti:

>>Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.>>

Sovella tuota käytännössä tähän aikaan. Menee muuten aika vaikeaksi. Ketkä on meidän orjia?,
kuka on muukalainen? eli pitää pakottaa muut sapattia pitään. Täytätkö lain tämän suhteen kuinka hyvin?

Lue lisää

Juuri tästä ongelmasta, jonka veli erkinpoika tuo esille, meidät vapauttaa se, että VTn käskyt ovat voimassa vain siinä määrin, kuin Jeesus tai UT niitä vahvistaa, eikä Jeesus vahvista jyrkkää ja tarkkaa sapatinviettoa tai kenenkään tappamista sapatin vuoksi.

Tämä vahvistaa muutenkin kohtalaisen ilmeisen kymenen käskyn lakia koskevan periaatteen. Varsinainet kymmenen käskyn lain kohdat ovat lyhyitä: Älä pidä muita Jumalia, Älä tee jumalankuvaa, älä käytä väärin Jumalan nimeä, Muista pyhittää lepopäivä jne. Osaan näistä käskyistä on, kun teksti kirjoitettiin kiven sijasta pergamentille, lisätty selitys, ja nämä selitykset tilanteen muuttuessa saattoivat vaihdella. Tästä syystä VTn kahdella eri käskyversiolla (2M 20 ja 5M 5) on eroja. Itse käskyt ovat lyhyitä ja tekstiltään samanlaisia paitsi siinä että yksi verbi on vaihtunut liki synonyymiin ja, jos oikein muistan, on ero myös jonkun käskyn yhden kirjaimen konjunktion tai preposition kohdalla.

Tällä tavalla lyhyinä useimmiten myöhempi VT tai UT useimmiten käskyjä lainaa, vaikka käsittelee myös joissakin tapauksissa näitä lisättyjä perusteita ja selityksiä. Tämä tulkinta muuttaa jonkun verran käskyjen tulkintaa. Joka tapauksessa riippumatta siitä, mitä ajattelee edellä esitetystä kymmenen käskyn tekstin selityksestä, Jeesus esimerkillään ja opetuksellaan on aina paras käskyjen tulkinta.

Kai

Kai_A-a kirjoitti:

Juuri tästä ongelmasta, jonka veli erkinpoika tuo esille, meidät vapauttaa se, että VTn käskyt ovat voimassa vain siinä määrin, kuin Jeesus tai UT niitä vahvistaa, eikä Jeesus vahvista jyrkkää ja tarkkaa sapatinviettoa tai kenenkään tappamista sapatin vuoksi.

Tämä vahvistaa muutenkin kohtalaisen ilmeisen kymenen käskyn lakia koskevan periaatteen. Varsinainet kymmenen käskyn lain kohdat ovat lyhyitä: Älä pidä muita Jumalia, Älä tee jumalankuvaa, älä käytä väärin Jumalan nimeä, Muista pyhittää lepopäivä jne. Osaan näistä käskyistä on, kun teksti kirjoitettiin kiven sijasta pergamentille, lisätty selitys, ja nämä selitykset tilanteen muuttuessa saattoivat vaihdella. Tästä syystä VTn kahdella eri käskyversiolla (2M 20 ja 5M 5) on eroja. Itse käskyt ovat lyhyitä ja tekstiltään samanlaisia paitsi siinä että yksi verbi on vaihtunut liki synonyymiin ja, jos oikein muistan, on ero myös jonkun käskyn yhden kirjaimen konjunktion tai preposition kohdalla.

Tällä tavalla lyhyinä useimmiten myöhempi VT tai UT useimmiten käskyjä lainaa, vaikka käsittelee myös joissakin tapauksissa näitä lisättyjä perusteita ja selityksiä. Tämä tulkinta muuttaa jonkun verran käskyjen tulkintaa. Joka tapauksessa riippumatta siitä, mitä ajattelee edellä esitetystä kymmenen käskyn tekstin selityksestä, Jeesus esimerkillään ja opetuksellaan on aina paras käskyjen tulkinta.

Kai

Lue lisää

"meidät vapauttaa se, että VTn käskyt ovat voimassa vain siinä määrin, kuin Jeesus tai UT niitä vahvistaa,"

No niin, tuli tässä selväksi kantasi tähänkin, josta on täällä ahkerasti peistä väännetty. Olinkin odottanut sinun kommentoivan tuota keskustelua jo aiemmin - mutta sen luonteesta johtuen et kenties mennyt mukaan.

Aiemmassa kommentissasi sanoit: "Se, että kertomuksessa mainitaan sapatti on sekin teologisesti merkittävä asia, jolla on tarkoitus kertoa sapatin universaaliudesta."

Tuota en nyt oikein näe samoin. Luomiskertomuksessa mainitaan seitsemäs päivä, ja sapattia annettaessa Jumala määritteli että seitsemäs päivä on (juutalaisille) sapatti. Näin siis vasta tuolloin mannaa annettaessa edes määriteltiin mikä on sapatti.

Joten ei sapattia mainita luomiskertomuksessa, eikä sitä myöskään mainita universaalina, koska edes ne ainoat kaksi ihmistä jotka olivat olemassa, eivät luomiskertomuksen mukaan viettäneet erityistä lepopäivää - heillähän ei ollut yhtään työpäivääkään takana josta levätä ;)

Mutta itse sapatista, minua kiinnostaa miten sinä suhtaudut siihen, mitä monet aramean kielen tutkijat sanovat, että tuossa Jeesuksen lausahduksessa "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.", jonka Jeesus sanoi tietystikin arameaksi eikä kreikaksi, hän on todennäköisesti sanonut kolme kertaa bar enosh, joka sama ilmaisu on siis käännetty kreikaksi kaksi kertaa ihmiseksi ja kerran ihmisen pojaksi.

Tämän vuoksi lausetta esitetäänkin alunperin sanotuksi muodossa "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihminen siis on sapatin herra" .

Mitä ajattelet tästä ?

Lauantai on arkipäivä. Sunnuntai on pyhä ja lepopäivä.

Mooses.On.Mooses kirjoitti:

Lauantai on arkipäivä. Sunnuntai on pyhä ja lepopäivä.

Missä kohtaa Raamattua sanotaan, että sunnuntai on pyhä tai lepopäivä?

Exap kirjoitti:

"meidät vapauttaa se, että VTn käskyt ovat voimassa vain siinä määrin, kuin Jeesus tai UT niitä vahvistaa,"

No niin, tuli tässä selväksi kantasi tähänkin, josta on täällä ahkerasti peistä väännetty. Olinkin odottanut sinun kommentoivan tuota keskustelua jo aiemmin - mutta sen luonteesta johtuen et kenties mennyt mukaan.

Aiemmassa kommentissasi sanoit: "Se, että kertomuksessa mainitaan sapatti on sekin teologisesti merkittävä asia, jolla on tarkoitus kertoa sapatin universaaliudesta."

Tuota en nyt oikein näe samoin. Luomiskertomuksessa mainitaan seitsemäs päivä, ja sapattia annettaessa Jumala määritteli että seitsemäs päivä on (juutalaisille) sapatti. Näin siis vasta tuolloin mannaa annettaessa edes määriteltiin mikä on sapatti.

Joten ei sapattia mainita luomiskertomuksessa, eikä sitä myöskään mainita universaalina, koska edes ne ainoat kaksi ihmistä jotka olivat olemassa, eivät luomiskertomuksen mukaan viettäneet erityistä lepopäivää - heillähän ei ollut yhtään työpäivääkään takana josta levätä ;)

Mutta itse sapatista, minua kiinnostaa miten sinä suhtaudut siihen, mitä monet aramean kielen tutkijat sanovat, että tuossa Jeesuksen lausahduksessa "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.", jonka Jeesus sanoi tietystikin arameaksi eikä kreikaksi, hän on todennäköisesti sanonut kolme kertaa bar enosh, joka sama ilmaisu on siis käännetty kreikaksi kaksi kertaa ihmiseksi ja kerran ihmisen pojaksi.

Tämän vuoksi lausetta esitetäänkin alunperin sanotuksi muodossa "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihminen siis on sapatin herra" .

Mitä ajattelet tästä ?

Lue lisää

< …tähänkin, josta on täällä ahkerasti peistä väännetty...>

Laki kiinnostaa kyllä teologisena aiheena ja olen useamman kerran ajatellut, että joihinkin esitettyihin asioihin olisi mukava laittaa kommentti. Keskustelu on kuitenkin ollut sen verran hurjaa, että kun sitten pienen hetken kuluttua on tullut vapaa hetki, jonka olisi voinut käyttää kommentin kirjoittamiseen, ovat innokkaimmat keskustelijat jo kirjoittaneet kymmenkunta viestiä per keskustelija aiempien viestien jatkoksi ja tulee sellainen tunne, että ketjut ovat niin mielettömän pitkiä, että ranteeseen tulee rasitusvamma tekstin vierittämisestä eikä samojen asioiden lukeminen kerran toisensa aiheuta muuta kuin luku- ja kirjoitusinnon sammumisen.

< …Joten ei sapattia mainita luomiskertomuksessa, eikä sitä myöskään mainita universaalina, koska edes ne ainoat kaksi ihmistä jotka olivat olemassa, eivät luomiskertomuksen mukaan viettäneet erityistä lepopäivää…>

Sanaa sapatti ei luomiskertomuksessa mainita ja miksi pitäisi. Siinä mainitaan seitsemäs päivä, koska kirjoittaja haluaa väittää, että seitsemän päivän kierto alkaa sieltä. Seitsemäs päivä siunataan kolminkertaisella siunauksella (aiemmin eläimet yhdellä ja ihminen kahdella) ja koska kaikki, mitä luomisessa on tehty, on ihmistä varten, on myös seitsemäs päivä siunattu ihmisen hyväksi. Asian huolellinen selittäminen olisi kuitenkin pitkä juttu, jossa pitäisi käydä rivi riviltä läpi koko teksti, ja niin kuin aiemmassa tekstissäni totesin, on muita hyviä syitä pitää sapattia kuin luomiskertomus. Myönnän, että VTn tekstistä löytyy myös sellainen linja, joka rajaa asioita ja sapattiakin Israelille, mutta sieltä löytyy myös esimerkkejä universaalista näkökulmasta, ja tämä on yksi tähän jälkimmäiseen liittyvistä teksteistä.
Luomiskertomuksesta muuten löytyy myös sapattiin muualla liittyvä verbi shabat (keskeyttää, lopettaa) joka mainitaan muun muassa myös Mooseksen keskustelussa faraon kanssa ennen exodusta – sapattihaaveita jo tuossa vaiheessa?

Mitä tulee tähän ihminen ja ihmisen poika kysymykseen, Bar e’nasha on aramean kielessä yleensä ihmistä tarkoittava ilmaisu, koska sana bar, poika, voidaan laittaa monien sanojen eteen kuten paikannimien, heimojen, esi-isien, kuninkaiden jne ilman, että tarkoitetaan kirjaimellista poikaa. Heprean ben sana on samantapainen, mutta, jos oikein olen ymmärtänyt, sitä ei käytetä aivan yhtä yleisesti tällä tavoin kuin aramean bar sanaa. Jeesus selvästi käyttää ilmaisua ”ihmisen poika” erisnimen tapaan. Ilmaisu on poimittu varmaankin Danielin kirjasta. Kun lukee evankeliumit, sieltä voisi löytyä teksti tai pari, jossa sana ihminen voisi sopia merkitykseksi yhtä hyvin kuin Jeesuksen erisnimenä itsestään käyttämä ”Ihmisen poika.”

Sama koskee tätä tekstiä. Jos teksti käännetään takaisin arameaksi, se olisi mahdollista (mutta ei pakko) kääntää niin, että siitä uuteen suomalaiseen käännökseen saisi kolme sanaa ihminen peräkkäin, jolloin teksti menisi juuri niin kuin kirjoitit. Ihminen on sapatin Herra ja saa siis itse päättää, miten sapattia viettää. Ei kovin kaukana siitä sapatin vapauden ja ilon määritelmästä, jota aiemmassa viestissäni kannatin.

Toinen vaihtoehto on se, että teksti on nyt oikeassa muodossa, jolloin sen sisältö olisi se, että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia, koska ihmisen poika, Jeesus, on sapatin Herra. Kontekstissa Jeesus korostaisi omaa herruuttaan fariseuksia vastaan, jotka yrittivät olla sapattiherroja ja moittivat opetuslapsia. Jeesus sanoo olevansa se, joka asian ratkaisee.

Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat mielenkiintoisia, mutta koska missään ei ole arameankielisiä evankeliumitekstejä, edellistä täytyy pitää mielenkiintoisen mahdollisuutena ja mielipiteenä ja jälkimmäistä sinä merkityksenä, jonka evankeliumien kirjoittajat meille jättävät. Kaikki kolme synoptista evankelistaa (muistaakseni) esittävät tekstin juuri sellaisena kuin se on meidän käännöksissämme. Vaaditaan jotakin enemmän kuin mahdollinen kielen takaisinkääntäminen arameaksi, ennen kuin tällainen toisenlaisen käännöksen mahdollisuus otetaan oikein vakavasti.

Kai

Kai_A kirjoitti:

< …tähänkin, josta on täällä ahkerasti peistä väännetty...>

Laki kiinnostaa kyllä teologisena aiheena ja olen useamman kerran ajatellut, että joihinkin esitettyihin asioihin olisi mukava laittaa kommentti. Keskustelu on kuitenkin ollut sen verran hurjaa, että kun sitten pienen hetken kuluttua on tullut vapaa hetki, jonka olisi voinut käyttää kommentin kirjoittamiseen, ovat innokkaimmat keskustelijat jo kirjoittaneet kymmenkunta viestiä per keskustelija aiempien viestien jatkoksi ja tulee sellainen tunne, että ketjut ovat niin mielettömän pitkiä, että ranteeseen tulee rasitusvamma tekstin vierittämisestä eikä samojen asioiden lukeminen kerran toisensa aiheuta muuta kuin luku- ja kirjoitusinnon sammumisen.

< …Joten ei sapattia mainita luomiskertomuksessa, eikä sitä myöskään mainita universaalina, koska edes ne ainoat kaksi ihmistä jotka olivat olemassa, eivät luomiskertomuksen mukaan viettäneet erityistä lepopäivää…>

Sanaa sapatti ei luomiskertomuksessa mainita ja miksi pitäisi. Siinä mainitaan seitsemäs päivä, koska kirjoittaja haluaa väittää, että seitsemän päivän kierto alkaa sieltä. Seitsemäs päivä siunataan kolminkertaisella siunauksella (aiemmin eläimet yhdellä ja ihminen kahdella) ja koska kaikki, mitä luomisessa on tehty, on ihmistä varten, on myös seitsemäs päivä siunattu ihmisen hyväksi. Asian huolellinen selittäminen olisi kuitenkin pitkä juttu, jossa pitäisi käydä rivi riviltä läpi koko teksti, ja niin kuin aiemmassa tekstissäni totesin, on muita hyviä syitä pitää sapattia kuin luomiskertomus. Myönnän, että VTn tekstistä löytyy myös sellainen linja, joka rajaa asioita ja sapattiakin Israelille, mutta sieltä löytyy myös esimerkkejä universaalista näkökulmasta, ja tämä on yksi tähän jälkimmäiseen liittyvistä teksteistä.
Luomiskertomuksesta muuten löytyy myös sapattiin muualla liittyvä verbi shabat (keskeyttää, lopettaa) joka mainitaan muun muassa myös Mooseksen keskustelussa faraon kanssa ennen exodusta – sapattihaaveita jo tuossa vaiheessa?

Mitä tulee tähän ihminen ja ihmisen poika kysymykseen, Bar e’nasha on aramean kielessä yleensä ihmistä tarkoittava ilmaisu, koska sana bar, poika, voidaan laittaa monien sanojen eteen kuten paikannimien, heimojen, esi-isien, kuninkaiden jne ilman, että tarkoitetaan kirjaimellista poikaa. Heprean ben sana on samantapainen, mutta, jos oikein olen ymmärtänyt, sitä ei käytetä aivan yhtä yleisesti tällä tavoin kuin aramean bar sanaa. Jeesus selvästi käyttää ilmaisua ”ihmisen poika” erisnimen tapaan. Ilmaisu on poimittu varmaankin Danielin kirjasta. Kun lukee evankeliumit, sieltä voisi löytyä teksti tai pari, jossa sana ihminen voisi sopia merkitykseksi yhtä hyvin kuin Jeesuksen erisnimenä itsestään käyttämä ”Ihmisen poika.”

Sama koskee tätä tekstiä. Jos teksti käännetään takaisin arameaksi, se olisi mahdollista (mutta ei pakko) kääntää niin, että siitä uuteen suomalaiseen käännökseen saisi kolme sanaa ihminen peräkkäin, jolloin teksti menisi juuri niin kuin kirjoitit. Ihminen on sapatin Herra ja saa siis itse päättää, miten sapattia viettää. Ei kovin kaukana siitä sapatin vapauden ja ilon määritelmästä, jota aiemmassa viestissäni kannatin.

Toinen vaihtoehto on se, että teksti on nyt oikeassa muodossa, jolloin sen sisältö olisi se, että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia, koska ihmisen poika, Jeesus, on sapatin Herra. Kontekstissa Jeesus korostaisi omaa herruuttaan fariseuksia vastaan, jotka yrittivät olla sapattiherroja ja moittivat opetuslapsia. Jeesus sanoo olevansa se, joka asian ratkaisee.

Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat mielenkiintoisia, mutta koska missään ei ole arameankielisiä evankeliumitekstejä, edellistä täytyy pitää mielenkiintoisen mahdollisuutena ja mielipiteenä ja jälkimmäistä sinä merkityksenä, jonka evankeliumien kirjoittajat meille jättävät. Kaikki kolme synoptista evankelistaa (muistaakseni) esittävät tekstin juuri sellaisena kuin se on meidän käännöksissämme. Vaaditaan jotakin enemmän kuin mahdollinen kielen takaisinkääntäminen arameaksi, ennen kuin tällainen toisenlaisen käännöksen mahdollisuus otetaan oikein vakavasti.

Kai

Lue lisää

" Ihminen on sapatin Herra ja saa siis itse päättää, miten sapattia viettää. Ei kovin kaukana siitä sapatin vapauden ja ilon määritelmästä, jota aiemmassa viestissäni kannatin."

Joo, olen myös miettinyt tätä juuri siltä kannalta mitä Jeesus sanoi lain käskyistä vuorisaarnassa. Kuten keskustelimme, Jeesus opettaa vuorisaarnassa, miten tärkeää on ymmärtää lain tarkoitus sen sijaan että lukisi vain kirjaimen. Mielestäni tässäkin on nähtävissä sama aspekti.

Sikäli kun sapatti on ihmistä varten JA ihminen on sapatin herra, ymmärrämme että sapattia ei tule viettää pakosta vaan se on lahja. Samoin, koska ihminen on sapatin herra, hän voi viettää sitä vaikkapa tekemällä hyvää. Se on joka tapauksessa aikaa, jonka Jumala on varannut lapselleen toisaalta lepoa varten ja toisaalta jotta ihmisellä olisi aikaa pitää yhteyttä Isään.

Ihminen on näin sapatin herra, mutta aivan kuten muuallakin köy ilmi, valta ja vastuu käyvät käsi kädessä. Jeesus opetti nimenomaan vastuun ottamista omasta käytöksestään sen sijaan että tekisi lain kirjaimen mukaan - mutta moraalisesti väärin..

Jos tämä kohta on siis mahdollisesti tarkoittanut sitä että ihminen on sapatin herra, se antaa sekä vapauden että vastuun. Sitä ei voi mielestäni silti tulkita siten, että ihmiselle itselleen olisi viisasta olla pitämättä lepopäivää, mutta esim. sunnuntaina lepopäiväänsä viettävä voi toki tulkita tämän tukevan omaa lepopäivävalintaansa.

Eiköhän tuo kuuliaisuus ole jokaisen sydämen asia.
Kun katsoo Jeesuksen aikana opetuslapsia. Jeesukseen loukkaannuttiin ja lähdettiin pois.
Siis opetuslapsia poistui Opettajansa läsnäolosta.
Eikä siinä ollut pakko olla.
Ei Jumalan läsnäolossa ole pakko olla, eikä kuulaisuudessa väkisin pidetä, onhan kyse rakkaussuhteesta Yljän ja morsiamen suhteen.
Vielä kun katsoo Jeesuksen tämän Sapatin Herran Luojan, joka erotti päivän Edenissä ja pyhitti sen. niin hän sanoi lähimmilleen.
"Haluatteko tekin lähteä pois?!" Siis kyse oli vapaehtoisuudesta.
Hänelle Jeesukselle nämä sanoivat ---- Sinulla ON iankaikkisen elämän sanat.

Eli eiköhän tämä vapaehtoinen Herran kansalaisuus jossa Herran tahto on sydämessä ponnista näin eteenpäin.

Ketään ei pakoteta uskoon, eikä matkalle tulevaan Edeniin.

vapaehtoisuus kirjoitti:

Eiköhän tuo kuuliaisuus ole jokaisen sydämen asia.
Kun katsoo Jeesuksen aikana opetuslapsia. Jeesukseen loukkaannuttiin ja lähdettiin pois.
Siis opetuslapsia poistui Opettajansa läsnäolosta.
Eikä siinä ollut pakko olla.
Ei Jumalan läsnäolossa ole pakko olla, eikä kuulaisuudessa väkisin pidetä, onhan kyse rakkaussuhteesta Yljän ja morsiamen suhteen.
Vielä kun katsoo Jeesuksen tämän Sapatin Herran Luojan, joka erotti päivän Edenissä ja pyhitti sen. niin hän sanoi lähimmilleen.
"Haluatteko tekin lähteä pois?!" Siis kyse oli vapaehtoisuudesta.
Hänelle Jeesukselle nämä sanoivat ---- Sinulla ON iankaikkisen elämän sanat.

Eli eiköhän tämä vapaehtoinen Herran kansalaisuus jossa Herran tahto on sydämessä ponnista näin eteenpäin.

Ketään ei pakoteta uskoon, eikä matkalle tulevaan Edeniin.

Lue lisää

Semmoinen "Eden" pakkosapatteineen on kristitylle helvetti.

Alas.Lahko.Eden kirjoitti:

Semmoinen "Eden" pakkosapatteineen on kristitylle helvetti.

Ei se mikään helvetti ole, eikä kyse ole pakkosapatista.
Miksi sitten kirkon sunnuntai olisi vapaus, mutta Herran lepopäivä kahle, sopii miettiä.
Kysehän on siitä, että voi Herran palveltavana nähdä, mikä on Herran työ meissä.

Siinä voi nähdä senkin, että teetänkö orjatyönä jollain paitani halpatuontimaassa, ettei henkilöllä ole edes sitä lepopäiväänsä.

Kun pidät lepopäivää helvettinä, mieti sitä viestiä, mitä tuolla halpatuontimaassa vaikkapa odottava äiti, ei saanut vapaa- lupaa synnytystä varten, kun sitten synnytti sen kuolleen lapsensa - työnantajan edustaja vaati seuraavana päivänä tuotannollisista syistä töihin.
Tämä tuli meidän valtakunnallisesta TV-stä dokumentti - halpatuontivaatteistamme.

Mieti - mieti helvettiäsi ja mieti tuota äidin helvettiä meidän tähtemme.
Minulle sapatti ei ole helvetti - vaan verrokkina vaikka Herran kuoleman muistojuhla, lunastuksesta - sapatti on muisto siitä, että Jumalan työnä kaikki on hyvää ja levon arvoista.

Meilläkin äidit saavat jättää kotityönsä, ja kaiken, sekä syventyä Herran palveltavaksi sanan ja opin kautta, missä Pyhä Henki avaa pelastuksen syviä arvoja katseltavaksi.

Se on sapatin sanomaa, ei kahletta ja sen siunauksen sanomallinen viesti sinne paidantekijöitten johtoon, päästäkää nämä äidit lepäämään ja kuulemaan, kenen huolenpidossa ja hoidossa heidänkin elämä on. Meidän ei pidä riistää sapatin oikeutta.

Mutta, väärällä asenteella ja lihan pidäkkeillä tulee ihmisten mieleen, ettei Herran opetuslapsia Hänen askeleihin haluta lähteä. Maailma on rakas. Siitähän asenteessasi on kyse.

Pastori panee sapattimatkoillaan kaikkea mikä vähänkin vielä liikkuu.
On se jermu niin kauan ollut ilman, että se hänelle suotakoon.