Aina kun joku kysyy, että mitä tehdä, kun tiedän kaverini tyttö/poikaystävän/aviopuolison pettävän häntä. Kertoako vai ei?
Ja heti tulee vähintään viisi vastausta, että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ!!! Teidän suhteenne menee pilalle, ja sanansaattaja tapetaan jne.
Minulla on täysin päinvastaisia kokemuksia. Ensinnäkin, olen kertonut kavereilleni (jopa työkaverilleni) lähes aina kun olen jotain sellaista saanut selville/kuullut. Olen edelleen kaikkien kanssa hyvissä väleissä.
Tottakai petetty henkilö käy jonkin aikaa läpi rankkoja tunteita, mutta he ovat itsekin sanoneet,että niin on parempi, kuin se, ettei kukaan kerro, kaikki kuitenkin tietää ja kun se sitten tulee julki, niin on hirveää kuulla, että koko kaveripiiri ( työporukka) tiesi, ja petetty tuntee itsensä aivan pelleksi.
Syy, miksi olen edelleen heidän kanssaan väleissä on juuri se, että minulla oli selkärankaa kertoa. Olen siis luotettava.
Monet väittävät, että se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Mutta mistä tiedät, ettei toinen osapuoli jo epäile kumppaniaan, mutta ei vain saa vahvistusta asialle. Sellainenko epätietoisuus tervehdyttää??
On lisäksi täysin naiivia ajatella, että "ei se varmaan tuu koskaan julki." Että kaikki muka vaikenisivat siitä ikuisuuteen asti. Entäs kun petetyn ja jonkun kaverin kesken tulee riitaa, ja toinen haluaa loukata kunnolla ja pamauttaa sen päin naamaa, höystettynä vielä sillä, että "petteri ja timo ja ville ja anna ja leena jne. tietää kanssa. Kaikki sen tietää". Kollektiivinen syyllisyys ei ole siinä tilanteessa mikään lieventävää seikka. Että muutkaan ei kertonu. SILLOIN on kaveri menetetty lopuniäksi.
Siinä hieman miettimistä niille, joille tulee ensimmäisenä mieleen, että "ehkä joku muu kertoo" ja "eihän se mulle kuuluu"...
SELKÄRANKAA IHMISET!
Ja heti tulee vähintään viisi vastausta, että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ!!! Teidän suhteenne menee pilalle, ja sanansaattaja tapetaan jne.
Minulla on täysin päinvastaisia kokemuksia. Ensinnäkin, olen kertonut kavereilleni (jopa työkaverilleni) lähes aina kun olen jotain sellaista saanut selville/kuullut. Olen edelleen kaikkien kanssa hyvissä väleissä.
Tottakai petetty henkilö käy jonkin aikaa läpi rankkoja tunteita, mutta he ovat itsekin sanoneet,että niin on parempi, kuin se, ettei kukaan kerro, kaikki kuitenkin tietää ja kun se sitten tulee julki, niin on hirveää kuulla, että koko kaveripiiri ( työporukka) tiesi, ja petetty tuntee itsensä aivan pelleksi.
Syy, miksi olen edelleen heidän kanssaan väleissä on juuri se, että minulla oli selkärankaa kertoa. Olen siis luotettava.
Monet väittävät, että se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Mutta mistä tiedät, ettei toinen osapuoli jo epäile kumppaniaan, mutta ei vain saa vahvistusta asialle. Sellainenko epätietoisuus tervehdyttää??
On lisäksi täysin naiivia ajatella, että "ei se varmaan tuu koskaan julki." Että kaikki muka vaikenisivat siitä ikuisuuteen asti. Entäs kun petetyn ja jonkun kaverin kesken tulee riitaa, ja toinen haluaa loukata kunnolla ja pamauttaa sen päin naamaa, höystettynä vielä sillä, että "petteri ja timo ja ville ja anna ja leena jne. tietää kanssa. Kaikki sen tietää". Kollektiivinen syyllisyys ei ole siinä tilanteessa mikään lieventävää seikka. Että muutkaan ei kertonu. SILLOIN on kaveri menetetty lopuniäksi.
Siinä hieman miettimistä niille, joille tulee ensimmäisenä mieleen, että "ehkä joku muu kertoo" ja "eihän se mulle kuuluu"...
SELKÄRANKAA IHMISET!
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olet vain luonteeltasi kateellinen ihminen. Saat perverssiä mielihyvää, kun saat aikaan ihmisille harmia ja mielipahaa.
Kateellinen siitäkö, että joku saa olla petetty ja hän ei?!
Kukahan loppujen lopuksi sen mielipahan ja harmin aiheuttaa??!!
Jotenkin paistaa, että sinulla on pelko niskassa tuosta kärähtämisestä.. =)
Minä elän vapaassa suhteessa!
Vapaassa suhteessa ei ole uskottomuutta; eikä silloin huolta, vaikka joku kertoisi.
Vai etkö tajunnut edes omaa tilannettasi, kun kantaa otit?!
totta se on:
Ei voi olla vahingoniloinen jos ei näe ensin toisen kärsivän. Ajatteles sitä siskokulta... tutkiskele vähän pyytteettömyytesi vaikuttimia
käräytin ystävättäreni miehellä olleen peliä erään hänen toisen ystävänsä kanssa. Tien sen pelkästä kateudesta koska tunsin itse jääneeni vähemmälle huomiolle. Aiheutin avioeron.
Ystävättäreni suhtautumineen minua kohtaan muuttui, vaikka olin kertonut vain "totuuden". Olen tuntenut ikäsni syyllisyyttä aiheuttamastani surusta. Olen tunnustanut itselleni etten tehnyt sitä vilpittömästi.
Tämä tapahtui melkein kaksikymmentä vuotta sitten, enkä ole enää koskaan sen jälkeen puuttunut kenenkään asioihin.
Minäkin suosittelen käräyttämään. Mikään ei piristä omaa elämää niin kuin se, että saa kytätä muiden tekemisiä ja käräytellä muita milloin mistäkin. Kyttään myös naapureitakin ja soitan aina poliisille, kun näen siellä jotain hämärää.
Minä näin kerran, kun eräs kaverini vaimo oli lounaalla jonkun miehen kanssa. Hyvin he osasivat peitellä tekosensa. Äkkiseltään olisi voinut luulla, että kyseessä oli vain lounas asiakkaan kanssa. Onneksi minä tiesin paremmin. Kerroin heti kaverilleni asiasta. Kerroin myös vaimonsa suudelleen sitä miestä. Oikeasti en nähnyt suutelua, mutta varmasti he suutelivat.
Kerran kuulin työpaikalla, että jonkun työkaverini mies ehkä pettää häntä. Kävin heti kertomassa. Kyseinen kuulopuhehan ei voinut olla valhetta.
Minusta on paljon mukavampi käräytellä muita kuin keksiä itselleni tekemistä. Eikö teistäkin?
Suosittelen kaikkia lukeamaan sivustolta http://www.kyttaajat.net/ , miten toimii suoraselkäinen SUOMALAINEN!
Aina on riski että kaveri ei usko kertojaa, että oma mies on kaikkein paras. Myös pitää voida luottaa kaikkiin kavereihin, ettei kukaan kertoja vain valehtele itselleen siksi, että haluaa sen partnerin omaksi kullaksi.
Itsellä on hyviä ja huonoja kokemuksia pettämisen kertomisesta. Yleensä koitan vain varoittaa kaveria, koska MÄ EN MUIDEN ASIOIHIN PUUTU. Se ei vaan ole pelkkä oma asia, jos sydän särkyy: silloin tarvitsee oikeasti tukeakin.
- Idetus -
Suurin osa saamistasi vastauksilta on miehiltä, jotka pelkäävät kusi sukassa kiinnijäämistä. Nämä miehet ovat valmiita haukkumaan ja pilkkaamaan sinua, jotta sinäkin ymmärtäisit olevasi yhtä idiootti, kuin se pikkuvaimo siellä kotona - joka joskus kehtaa epäillä niiiiiiiiin uskollista miestään! Parempi kertoa vaan.
että minulle kerrottaisiin jos joku tietää mieheni pettäneen minua.
Ketjun aloittaja kertoi, että on käräyttää, jos kuulee jonkun pettäneen. Siis *kuulee*. Haluatko, että sinulle joku kuulopuheen perusteella kertoo miehesi pettäneen sinua? Entä jos kuulija on kuullut väärin tai ymmärtänyt väärin? Jotkut heittävät vitseinä toisilleen kaikenlaista juttua. Mitä jos joku ulkopuolinen kuulee tuollaisen jutun ja lähtee kertomaan sitä eteenpäin totuutena?
Pitäkää oma pesänne puhtaana, niin ei tarvitse muiden pesiä mennä siivoilemaan.
haluan kuulla. On todella kurjaa jos kaikki muut ovat "kuulleet" mieheni pettäneen, mutta en minä. Asianhan voin sitten häneltä itseltään tarkistaa.
Miehesi kertoo sinulle, että ei ole pettänyt. Epäilet kuitenkin. Kysyt täältä neuvoa, ja saat kymmenen vastausta, jossa sinua kehotetaan jättämään se "kusipää äijä". Jos lähdet sille tielle, että uskot kuulopuheita, olet vähän turhan vietävissä. Kuulopuheille täytyy vain kohauttaa olkiaan ja parhaassa tapauksessa sylkäistä kertojaa naamaan. Ei niitä kannata kuunnella.
Maailmaan mahtuu puhetta, mutta ainoa asia, joka parisuhteessa lopulta merkitsee on luottamus. Jos luottamusta ei ole, ei parisuhde voi toimia. Jos taas luottamus on, ei suhdetta hetkauta juoruämmien papatus. Näin se vaan on.
Minä ainakin toivon saavani tietää, jos minua petetään.
Huomasi taas miesten älykkyysosamäärän noissa muutamissa viesteissä.
*Ensinnäkin, olen kertonut kavereilleni (jopa työkaverilleni) lähes aina kun olen jotain sellaista saanut selville/kuullut.*
Jos on kyse vain kuulopuheesta niin pidä nokkas erossa muiden asioista, koska jos ei se pidä paikkaansa niin saat paljon pahaa aikaiseksi!!!
En tarkoittanut, että kyttäilisin toisten tekemisiä ja nauttisin ihmisten käräyttelemisestä. Jos olen kuullut, että kaveriani/tuttavaani petetään, toki myös sanon hänelle KUULLEENI sellaista. En minä tyhmä ole ja niitä totuuksina lauo. Selvittäköön sitten itse asiaa eteenpäin, että pitääkö paikkansa.
Minusta tuntuu pahalta jos toisten selän takana juorutaan henkilöä itseänsä koskevista asioista niin ettei kyseinen henkilö itse edes tiedä. Onko sekin mielestänne väärin, että henkilö saa tietää että tällaista sinusta puhutaan??
Mielestäni ihmiset ovat nykyään sikäli nahjuksia, että kaikkea ikävää vältellään. Jos totuuden kertominen tuntuu ahdistavalta niin jätetään kertomatta. Sitten selitellään itselleen että ei kuulu mulle.
Jos kuulet kun naapurissa piestään puolisoa, niin todennäköisesti mietit että tähän pitäisi varmaan puuttua, mutta mieleesi tulee, että voit joutua ilmoituksen tehtyäsi poliisin kuulusteluihin tai todistajaksi. Liikaa vaivaa ja harmia. Siksipä laitat korvatulpat ja järkeilet että ethän sinä oikeastaan tiedä mitään heidän keskinäisestä suhteesta joten parempi olla puuttumatta.
En ole koskaan kertonut jos/kun olen kuullut tai nähnytkin, enkä tule kertomaan, sillä "parisuhde on aina kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti"! (kertominenkin satuttaa toista)
Enkä myöskään haluaisi koskaan kuulla keneltäkään ulkopuoliselta, jos mieheni pettäisi. Hänen kunniakseen voin sanoa, että minun ei ole koskaan tämän 30-vuotisen avioliittomme aikana tarvinnut sellaista edes epäillä.
Avioliittomme alussa jo tein selväksi, että yksikin syrjähyppy, niin silloin menee veitset jakoon.
Rakkaus, luottamus ja kunnioitus toiseen on luonut liittoomme vankan pohjan, jota ei kaada enää mikään. Toki tuohon kaikkeen on molempien osallistuttava avoimin mielin ja täysin sydämin.
En voi ymmärtää näitä vaimoressukoita, jotka hyväksyvät puolisonsa pettämisen ja vielä useammankin kerran. Nainenhan alentaa itsensä maan rakoon silloin, eikä se voi olla terve pohja enää parisuhteelle eikä lapsillekaan kasvualustana, jotka vaistoavat vanhempiensa mielialat ja syyttävät niistä jopa itseään. Parisuhteen malli on jo silloin hakoteillä!
Kyllä se ensimmäinen petos on jo niin suuri loukkaus rakkaimpaansa kohtaan, että sitä ei voi korjata minkäänlaiset anteeksipyynnöt, katumus eikä materia.
Mies ei yleensä jatka liittoaan pettävän naisen kanssa, vaan säilyttää itsetuntonsa ja kasvonsa ympäristönkin silmissä. Poikkeavia ressukoita toki heissäkin on...
Naiset sitä vastoin aloittavat raivoisan taistelun siitä "mitättömästä" miehestään, vaikka eivät olisi vuosiin välittäneet miehensä tekemisistä tai tarpeista kotona.
Nuo naiset ovat minusta juuri sitä säälittävintä joukkoa näissä taisteluissa..Ei vieläkään ymmärretä mennä peilin eteen ja löytää sieltä ainakin osasyyllistä tuohon kaikkeen.
Syytetään sitä toista naista, kuinka hän tuli, otti ja vei rakkaan miehen. Unohtaen kokonaan sen, että läheskään jokainen "ukkomiehen" rakastajatar ei ole ryhtynyt edes suhteeseen viedäkseen mitään tai edes odottaen suhteesta kehittyvän jotain, vaikka väkisin.
Nuo naiset, jotka systemaattisesti harjoittavat miehen metsästystä taitavat olla sitä nuorempaa ikäluokkaa eli n. 20-30v., joilla tulee kiire saada joku mies, koska biologinen kello raksuttaa ja kaikki kaveritkin ovat jo "omansa" löytäneet. =))
Ps. Pieksämiset ja muu perheväkivalta kuuluvat ihan eri kategoriaan eli huono vertaus! Niissäkin olisi hyvä käyttää tervettä järkeä, eikä sekaantua turhan herkästi muiden asioihin, Uteliaisuutta se on enempikin, uskon niin...
Sanot, että et ketään käräyttäisi, mutta et sitä hyväksykään. Eli käytännössä olet valmis tinkimään omista periaatteistasi ja "puolustella" pettäjää kertomatta jättämisellä, vaikka se olisikin omien periaatteittesi vastaista??! Uskomatonta, mikä henkinen voima!
Ja jos kerran olet julistanut moista sanomaa, voisikohan olla niin, että omat ystäväsi juuri ovat ne, jotka ovat myös jättäneet kertomatta/loukkaamatta sinua?!
Itse ainakin kunnioitan keskustelun aloittajaa siitä, että joltain sentään löytyy rohkeutta seisoa omien arvojen takana ja vastata niistä myös kiusallisissa tilanteissa. Itse ajattelen, että juuri vaikeissa tilanteissa se ystävyys kuin muutkin arvot punnitaan!
Kyllä se naivius löytyi omien korviesi välistä, sorry! En todellakaan puolustele koskaan ketään pettäjääkään, vaan todella säälin.
HUOM! Omalla kohdallani en ole pettämistä koskaan hyväksynyt eikä puolisonikaan. Kirjoitin siis ITSESTÄNI! Kyllä näistä asioista aina keskustellaan toimivassa parisuhteessa. En puhu muiden puolesta, vaan toin julki vain oman mielipiteeni asiasta. Eikö palsta olekaan sitä varten? Erimieltäkin on lupa olla!
Ja nyt joku heti varmaan kirjoittaa, että miksi luen uskottomuuksista, koska ne eivät minua koske?
Siksi, koska aikani kuluksi luen kaikkia keskusteluja, jotka osoittautuvat vähänkään mielenkiintoisiksi. Kirjoittelen kyllä muuallekin mielipiteitäni, älä sure =) ja kerron miehellenikin. Yhdessä sitten päivitellään tätä maailman menoa!
Jokainen fiksu nainen "haistaa" pettämisen puolisossaan ja kuten sanoin, niin eipä ole minun koskaan tarvinnut edes pohtia tai epäillä asiaa. Olen todella onnekas ja onnellinen nainen! JA jos nyt olisin saanut huonommat kortit liittooni eli mieheni harrastaisi syrjähyppyjä, niin EN todellakaan haluaisi kuulla asiasta keneltäkään ulkopuoliselta.
Ystäväni, jonka mies petti, oli saanut mieheltään sekä rakastajattarelta tietää suhteesta ja on kertonut, että meidän ystävien tiedon tuominen olisi musertanut hänet lopullisesti. Uskon häntä, sillä olemme edelleenkin ystäviä, olleet jo 15v. Jokaisen yksityisyyttä tulisi tässäkin asiassa kunnioittaa!
Omassa liitossani juuri ystävät ja sukulaiset ovat aina huomioineet uskollisuuden piirteet puolisossani ja kiitelleet niistä häntä. Eikä kateelliset naapuritkaan ole yrittäneet tulla mitään satuilemaan =)))
Tuntuiko nuo edelläkerrotut sinusta vaikealta hyväksyä, vaikka suhteestamme et tiedäkään yhtään enempää?
Luulisi noin epäilevän luonteen helposti paljastavan ihan itse omankin miehensä uskottomuuden, ilman ystävienkin apuja? (joissa usein piilee ilkeys ja kateus takana paljastusten ollessa kysymyksessä)
Asia vain taitaa nykypäivänä olla niin, että ne uskollisimmat puolisot löytyvät keski-ikäisistä. Tuntuu nyt olevan muotia, että jo seurustelusuhteessa petetään, kun tilaisuus tulee...
Miksi esim. miehet pettää? Kannattaa varmaan miettiä sitä jokaisen omalta kohdaltaan..
Yksi syy on varmaan tuon toisen osapuolen asian hyväksyminen..naiset tekevät sen mahdolliseksi! Myös päinvastoinkin!
joku puhuu asiaa!!!!!!!!
Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta en ymmärrä suojelulogiikkaasi. Itse ajattelen, että mitä pidemmälle tilanne pääsee, sitä enemmän se satuttaa. Ja kyllä, voit olla oikeassa että nuoremmat pettävät enemmän, johtuneeko tilaisuuksista vai mistä, siihen en ota kantaa. Mutta me nuoret olemme parisuhteissamme usein siinä vaiheessa jolloin mietimme yhteistä tulevaisuutta, asuntolainaa, avioliittoa ja kenties perhettä. Kannattaako sinusta katsella kun ystäväsi elää suurta unelmaansa valheessa ja odottamassa "haistamista", vai kenties hienovaraisesti kertoa totuus ja näin luoda hänelle uusi mahdollisuus todelliseen onneen. Itse uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jos arvostan ystäviäni, olen tilanteen niin vaatiessa myös ikävän rehellinen.
On kovin inhimillistä tyypillistä että ihminen haluaa suojella omaa liittoansa ja elämäänsä, onnellisuuttaan. Yksi näistä keinoista on tapahtumien kieltäminen. Halutaan uskoa pettävääkin kumppania, koska totuuden kohtaaminen voi olla kohtuuttoman vaikeaa.
Samaan kategoriaan kuuluu ajatus siitä, että henkilö, joka pettämisen paljastaa, on oikeasti vain kateellinen ja haluaa satuttaa. "Se sanoo niin vaan siksi että oikeasti SE on kateellinen MINULLE, koska minulla on täydellinen liitto/elämä"
Eletään mieluummin onnellisuuden illuusiossa kuin myönnetään, että tilanne saattaisi vaatia selvittelyä. Luonnollista!
Se, että toiset ihmiset sanovat täälläkin, että pettämisen paljastaja se siinä toista satuttaa, johtuu juuri edellämainituista seikoista.
Surkuhupaisaa, miten täälläkin pettäjistä tehdään "neutraaleja" ja petetyn osapuolen varoittajista "kateellisia ja ajattelemattomia elämän pilaajia"
Miettikää nyt hyvät ihmiset...
keskustella yleisellä tasolla asioista kääntämättä sitä heti pelkästään omaan elämäntilanteeseensa.
Lisäksi, ei ketään kiinnosta, miksi juuri sinä luet näitä juttuja, puolustelusi meni harakoille. Luuletko että kaikki muut täällä olijat lukevat näitä vain siksi että heitä itseään on petetty?
ihminen vasta kateellinen onkin, joka tietää toista petettävän, muttei kerro siitä. Todennäköisesti hänellä on heikko itsetunto ja hän saa suurta tyydytystä siitä, että joku hänen tuttunsa elää tietämättään valheessa. "mutta minäpä tiedän totuuden, hahaha" hän luultavasti ajattelee.
"Enkä myöskään haluaisi koskaan kuulla keneltäkään ulkopuoliselta, jos mieheni pettäisi."
Tämä lause kiteyttää kaiken. Sillä todellisuudessa lause tarkoittaa "En koskaan haluaisi kenenkään ulkopuolisen tietävän, jos mieheni pettäisi minua"
Mutta he tietävät. Kysymys onkin siitä, kertovatko he sen sinulle!
Pidät parempana vaihtoehtona siis sitä, että jos mieheesi pettäisi sinua, ulkopuoliset tietäisivät siitä, mutteivät kertoisi sinulle. Itse pitäisit yllä kuvaa täydellisestä suhteestanne ja todellisuudessa ulkopuoliset nauraisivat tai säälisivät sinua selkäsi takana.
Luuletko tosiaan että ihmiset ajattelevat toisistaan (ja sinusta) vain sitä, mitä ääneen sinulle sanovat?
Todella heikosta itsetunnosta (ja ontuvasta logiikasta) kertoo se, että tietoinen valheessa eläminen on parempi, kuin se, että kuulisi joltin kaverilta pettämisestä.
Kyllä elämä opettaa!
käräytin ystävättäreni miehellä olleen peliä erään hänen toisen ystävänsä kanssa. Tien sen pelkästä kateudesta koska tunsin itse jääneeni vähemmälle huomiolle. Aiheutin avioeron.
Ystävättäreni suhtautumineen minua kohtaan muuttui vaikka olin kertonut vain "totuuden". Olen tuntenut ikäni syyllisyyttä aiheuttamastani surusta. Olen tunnustanut itselleni etten tehnyt sitä vilpittömästi.
Tämä tapahtui melkein kaksikymmentä vuotta sitten, enkä ole enää koskaan sen jälkeen puuttunut kenenkään asioihin.
puhuu kokemuksesta ja toiset omista kuvitelmistaan. Sillä on eroa, so sad vai mitä?
Eikö ketjun aloittaja kysynyt mielipidettämme ko.asiaan? Nimenomaan henkilökohtaista eikä se silloin voi olla yleisellä tasolla oleva mielipide?
Leikitään nyt ajatuksella; jos mielipidettä olisikin kysytty ns. yleisellä tasolla, niin uskon, että jo normaalin kotikasvatuksen ja yhteiskunnallisten normien mukaan olisi kiellettyä puuttua ulkopuolisena asiaan. Koska kukaan kolmas ei tiedä, mitä parisuhteessa oikeasti tapahtuu seinien sisäpuolella. Syy>>seuraus!!!
eipä vaan ajattele! Mistä olet tuollaista pieneen päähäsi saanut?
Kyllä yleinen sympatia on petetyn puolella ja julkisesti pettävää halveksitaan.
Tietysti jotkin asiat voitaisiin katsoa lieventäviksi kuten:
- kylmä liitto
- juoppo puoliso
- mielisairas puoliso
- tunnevammainen puoliso
- pahoinpitelevä puoliso
mutta harva niitä tosiasiassa miettii.
Ainoa asia joka ajan saatossa jotenkin hyväksytään syyksi on tietysti vain:
- rakastuminen
Minä haluaisin tietää, vaikka kuinka kauhea totuus olisi edessä. Olet oikeassa siinä, että se vasta loukkaisikin, jos myöhemmin kävisi ilmi, että kaikki muut tiesivät jo, sinä olet se viimeinen. Olkoot kertojan motiivit mitkä hyvänsä, ei sillä ole loppupeleissä mitään merkitystä. Olkaa selkärankaisia, kertokaa, jos tiedätte! Antakaa petetyllekin todellisuuteen nojaava mahdollisuus omaan tulevaisuuteen.
Saat selville, että kumppanisi on ollut uskoton. Tosi usein ne sivuraiteet tulee päivänvaloon. Samaan syssyyn saat tietää, että myös ystäväsi/ystävät ovat tienneet asiasta eivätkä ole suojelunhalusta kertonet sinulle. Miltä tuntuu? Itse tuntisin olevani petetty joka suunnasta! Vaikka parisuhde olisi kuinka antoisa tahansa, ei ystävien merkitystä elämän rikastuttajana ja tukijoina pidä koskaan sivuttaa. Tosi ystävältä kestää kuulla karmeitakin totuuksia, kunhan ne ovat totta! Kuulopuheita ei kylläkään koskaan kannata edes noteerata. OLETUS ON MAAILMAN SUURIN VALE!
... todellakin, kaikilta suunnilta!
On eri asia kertoa jotakin sellaista minkä itse olet nähnyt ja mikä ei jätä tulkinnanvaraa. Silloin olet todellakin ystävällesi velkaa sen, että kerrot karmean totuuden. Muutenhan sinä petät ystävääsi, eikö?
Mutta mutta - kun näitä riemumielin kertomaan rientäviä "ystäviä" tuntuu näilläkin palstoilla piisaavan. Siis kertomaan sellaisisista asioista joista on ns. toisen käden tietoa tai muuta "omaa tulkintaa".
Tällaisen tiedon vieminen "ystävälle" on kyllä sellainen karhunpalvelus että väkisin tulee mieleen kertojalla olevan varsin sadistinen luonne.
No joo - tottakai varmaan nyt tulee vastauksia että "hyvä parisuhde kestää.." jne. Totta, nin kestääkin. Mutta yleensä hyvänkin parisuhteen osapuolina on kaksi inhmillistä ihmistä. Asian selvittäminen vaatii kuitenkin paljon vaivaa ja herättää ikäviä ajatuksia ja tunteita. Ja aivan turhaan.
Siispä: rysän päältä kiinni jääneet tottakai kärytettäköön, mutta pitäkäa nyt hyvät ihmiset omat tulkintanne oman tietonanne!
Päiviä,
Juuri näin, itellä muija petti ja sain tietää vasta puolen vuoden päästä puoli vahingossa ja kaikki kaverit olivat jo silloin hajulla.
Sattuu paljon enemmän kun on se viimeinen ketä tietää...sanoin kaikille kavereille että koettakaa nyt ymmärtää että kertokaa heti jos jotain tiedätte.
joo.. mun ystävä petti poikakaveriansa ja kerroin tälle jätkälle,joka jätti ystäväni..
no tää mun ystävä ei tiedä että se olin mä.. ja nyt oon tän ystäväni entisen poikakaverin kanssa onnellisesti yhdessä... ongelma vaan on: miten kertoa ystävälleni..
Kaksinaismoraali kukkii näillä palstoilla komeasti: pettäjien eli yleensä sen toisen naisen päälle syljetään (mieshän on vain avuton halujen orja), mutta mitään ongelmia ei ole seurata vierestä, vaikka oman kaverin pettämistä. Eikö tuo vaikeneminen ole sama, kuin antaisi hiljaisen siunauksen teolle?
Kantelemisen syinä pidetään kyttäämistä ja kateutta, paskan marjat sanon minä! Eivätköhän nuo ole juuri ne syyt, miksi ei haluta kertoa pettämisestä. Mieltä kutkuttaa nähdä, kun toisten liitto hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Mieluiten myöhemmin, jotta saadaan tuplattua vahingonilo, kun on avioliitto, lapset, lainaa. Muillakin menee suhteessa huonosti eikä vain meillä, eikös joo? Se, että puolet kylästä tietää asiasta ja myöhäilee vielä päälle, kertoo selvästi, kuinka kusipäistä porukkaa suomalaiset oikeasti ovat.
En ois ite voinut paremmin sanoo. Mikä ystävä on se joka salailee jos tietää pettämisestä. Itse en edes koskaan antais anteeksi jos mulle ei kerrottas.Se olis sama kun sen aviopuolison pettäminen
Jos esim. koulumaailmassa tietää jonkun oppilaan kiusaavan toista, näkee jopa sen, on tämä passiivinen "tarkkailija" yhtä syyllinen kiusaamiseen kuin varsinainen kiusaaja. Näin oeptetaan lapsille, jotta saataisiin lisättyä kollektiivista vastuuta kaikkien hyvinvoinnista.
Esimerkkejä on myös rikoslaissa, työpaikkalaeissa jne. On ihmeellistä, että epärehellisyydestä ei kukaan pidä, mutta siihen kannustetaan toisia.
Ja kyllä tosi ystävyyteen kuuluu nimenomaan rehellisyys; aika monen ihmissuhteen pohjana on keskinäinen luottamus.
Vaatii myös selkärankaa olla sakaantumatta muiden
asioihin. Parhaiten parisuhde toimii niin,että siinä elävät keskenään puhuvat,juttelevat ja selvittävät asiansa keskenään. Hyvä parisuhde kestää myös pettämisen. Yksiavioisuus on ihmisen kaltaiselta eläimeltä aika vaativa suoritus, eikä parisuhteessa elämiseenntarvita juoruakkojen tai - ukkojen tukea.
Tämä oli paras puhe!