Työttömän viesti töissäkäyville

Kyllä, herra Työtön!

Tiikeri
Tämä artikkeli käsittelee nisäkäslajia. Sanan muista merkityksistä, katso Tiikeri (täsmennyssivu).
Tiikeri
Intiantiikeri (Panthera tigris tigris)
Intiantiikeri (Panthera tigris tigris)
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Isot kissat Pantherinae
Suku: Panthera
Laji: tigris
Kaksiosainen nimi
Panthera tigris
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Tiikerin historiallinen (keltainen) sekä vuoden 2006 (vihreä) levinneisyys.
Tiikerin historiallinen (keltainen) sekä vuoden 2006 (vihreä) levinneisyys.
Alalajit[2][3][1]
Siperian- eli amurintiikeri (P. t. altaica)
Kiinantiikeri (P. t. amoyensis)
Balintiikeri (P. t. balica) †
Indokiinantiikeri (P. t. corbetti)
Malakantiikeri (P. t. jacksoni)
Jaavantiikeri (P. t. sondaica) †
Sumatrantiikeri (P. t. sumatrae)
Intian- eli bengalintiikeri (P. t. tigris)
Kaspiantiikeri (P. t. virgata) †
Katso myös
Wikispecies-logo.svg Tiikeri Wikispeciesissä
Commons-logo.svg Tiikeri Commonsissa
Tiikeri (Panthera tigris) on suuri Panthera-sukuun kuuluva uhanalainen kissaeläinlaji, joka elää Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, enimmäkseen trooppisissa sademetsissä. Tiikerin turkki on oranssinsävyinen ja siinä on tummia poikkijuovia. Tiikeri painaa yleensä noin 100–270 kilogrammaa ja sen säkäkorkeus on noin 120 senttimetriä. Tiikeri on jaettu yhdeksään alalajiin. Se on lihansyöjä, eikä sillä ole muita vihollisia kuin ihminen, lähinnä salametsästäjät[4].

Sisällysluettelo [piilota]
1 Tuntomerkit ja biologia
1.1 Värimuunnokset
1.2 Ääntely
2 Alalajit
3 Ravinto
3.1 Ravinnon hankinta
4 Luontaiset viholliset
5 Reviiri
6 Lisääntyminen
6.1 Parittelu
6.2 Pennut
7 Levinneisyys ja elinympäristö
8 Tiikerin ja ihmisen yhteinen historia
8.1 Tiikeri osana uskontoa
8.2 Tiikerin metsästys
8.3 Tiikeri lääkkeiden raaka-aineena
8.4 Kilpailu elintilasta
8.5 Ihmissyöjätiikerit
8.6 Tiikerien suojelu
8.7 Yhdistyvät suojelualueet
9 Tiikeri viihteessä
10 Lähteet
10.1 Viitteet
11 Aiheesta muualla
Tuntomerkit ja biologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerin ulkonäkö vaihtelee elinalueesta ja alalajista riippuen. Kaikkein suurin alalaji on siperiantiikeri, joka voi saavuttaa 2,4 metrin pituuden (ilman häntää) ja yli 300 kilon painon. Näin ollen se on myös nykymaailman suurin kissaeläin (ellei tiikerin ja leijonan risteytystä, liikeriä lasketa mukaan).[5] Tiikerin keho on vahva ja solakka ja pää pyöreähkö. Normaalisti tiikeriuros painaa 180–270 kiloa ja naaras 100–170 kiloa. Säkäkorkeutta tiikerillä on noin 100-120 senttiä. Tupsuttoman hännän pituus on 60–110 senttiä. Saarilla elävät tiikerit ovat mantereella eläviä pienempiä ja pohjoisessa elävät eteläisiä lajitovereitaan suurempia.

Tiikeri on kehittynyt täydelliseksi lihansyöjäksi[6] ja tämän vuoksi sen suolisto on ruumiin kokoon nähden varsin lyhyt. Suolisto on vain noin neljä kertaa ruumiin mittainen, kun se voi kasvinsyöjillä olla yli 20 kertaa ruumiin pituinen. Tiikeri on hyvin vahva ja lihaksikas ja pystyy tekemään jopa 10 metrin pituisia ja yli kahden metrin korkuisia loikkia. Se on myös hyvä uimari ja voi ylittää jopa 10 kilometrin levyisiä merensalmia siirtyessään alueelta toiselle.

Tiikerin kynnet ovat pidemmät kuin yhdelläkään toisella kissaeläimellä, leijonaa lukuun ottamatta.lähde? Ne ovat yleensä sisäänvedettyinä piilossa, mutta ovat ulos työnnettyinä jopa 10 sentin pituiset. Tiikerillä on suussaan 7,5 sentin pituiset kulmahampaat, joiden väli on juuri sama kuin sen tyypillisten saaliseläinten niskanikamien väli. Tiikeri käyttää saalistuksessa apunaan myös kuononsa pitkiä tuntokarvoja. Niiden avulla se voi saalista kohti hiipiessään tunnustella maata irrottamatta hetkeksikään katsetta saaliistaan.

Tiikerin silmät ovat tyypillisillä värimuodoilla kellanruskeat. Se saalistaa ennen kaikkea näkönsä avulla, joten näkökenttä on laaja ja näkö hyvin tarkka. Silmän verkkokalvon alla on erityinen heijastuskerros (tapetum lucidum), joka palauttaa aistinsolujen ohi päässeen valon takaisin. Tämän vuoksi tiikerin hämäränäkö on erittäin tarkka ja sen silmät kiiluvat pimeässä samaan tapaan kuin kissalla.

Tiikerin turkin väritys ja paksuus riippuu sekin alalajista. Kylmillä alueilla elävällä siperiantiikerillä karvojen pituus saattaa olla talvella jopa 10 senttimetriä. Tyypillisesti turkki on lyhyt ja tiheä. Kiiltävän karvapeitteen pohjaväri on oranssiin vivahtava ja muuttuu vatsassa valkoiseksi. Lisäksi tiikerillä on valkeita täpliä korvien takana ja naamassa. Tummat poikkijuovat alkavat selkäviivalta ja päättyvät vatsan tuntumaan. Hännässä juovat ovat rengasmaiset ja jaloissa vaakasuorat. Jokaisen tiikerin juovitus on yksilöllinen kuin ihmisen sormenjälki, ja eri yksilöt voi tunnistaa kuvioinnin perusteella. Harva tietää, että tiikerin ihossakin on juovia. Pennut syntyvät raidallisina, mutta poh