Katoin tuossa aamulla tälläisen keskustelu/haastatteluohjelman.
https://areena.yle.fi/1-4219306
Santtu-Matias Rouvali on nuori mies, joka toteuttaa unelmaansa. On miettinyt elämänsä kohdalleen ja omaa nuoreksi mieheksi aivan upeat ajatukset itsestään ja muista ihmisistä.
Voisi olla diiva ja ylpistyä suosiostaan, mutta kaveri on iloinen veijari joka nauttii elämisestä. Ja tempoo varmaan muitakin ihmisiä mukaansa.
Täällä kun moni miettii, että mitä se elämäntarkoitus oikeen on, niin sehän on juurikin sitä itseään...tarkoitus elää.
Huikea kaveri kuitenkin. Tosi piristävä tapaus...tykkäsin.
https://areena.yle.fi/1-4219306
Santtu-Matias Rouvali on nuori mies, joka toteuttaa unelmaansa. On miettinyt elämänsä kohdalleen ja omaa nuoreksi mieheksi aivan upeat ajatukset itsestään ja muista ihmisistä.
Voisi olla diiva ja ylpistyä suosiostaan, mutta kaveri on iloinen veijari joka nauttii elämisestä. Ja tempoo varmaan muitakin ihmisiä mukaansa.
Täällä kun moni miettii, että mitä se elämäntarkoitus oikeen on, niin sehän on juurikin sitä itseään...tarkoitus elää.
Huikea kaveri kuitenkin. Tosi piristävä tapaus...tykkäsin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oot liikaa palstalla. Rajoita sitä.
Vai niin... tunnuthan itsekin viihtyvän
avaapas vähän, miten kiinnostus tuohon ohjelmaan ja tällainen suurelta osin höpöpalsta kytkeytyy toisiinsa, siis mikä logiikka?
No kun katsoo haastattelun, huomaa, että mies on ottanut elämään sellaisen asenteen, mikä saa hänestä parhaat puolet esiin. Hän rakastaa työtään ja elämäänsä. Sen aistii....
Silti hän miettii muitakin ihmisiä kuin itseään. Hän antaa muitten elää ja elää itsekin täysillä.
Esimerkkinä ikuisesta jankkauksesta täällä, että elämällä ei ole mitään merkitystä...kyllä sillä on. Tekee vaan sitä mistä todellakin pitää..
Santtu on luonnonlapsi, jopa vähän sellainen luonnonoikku.
Tuolla alalla on pakkokin olla, kilpailu duunipaikoista on kovempaa kuin millään muulla alalla. Musiikki ei elätä hyviä muusikoita, vaan parhaita. Tilanne on vähän samankaltainen kuin silloin jos työhön haettaisiin olympiavoittajia, hyvät kakkoset jää palkkaamatta.
Joo. Tuollainen homma tietty vaatiikin jotain luonnonlshjakkuutta ja ennenkaikkea intohimoa hommaan.
Mutta siis ihmisenäkin on aika hyvä tyyppi ja hauskanoloinen. Rento tyyppi kaikenkaikkiaan.
Vaikuttaa ihmiseltä joka osaa löytää kaikista asioista niiden hyvät puolet, noita on liian vähän.
Joo. No kaiffarilla on aiks nöyrä asenne elämään..
Vaikka johtaa orkesteria, tietää, että se orkesteri sen työn varsinaisesti tekee.
Jokaisella on mahdollisuus näkeä maailma valoisammin ja etsiä hyviä juttuja maailmasta. Jotenkin vielä hauskaa, kun ajeli traktorilla ja kävi metsällä.
Monella alalla "työnjohtaja" katsoo vain että määrätyt työt tulevat tehdyksi, mutta orkesterin johtaminen on enemmän verrattavissa autolla ajamiseen. Ilman orkesterin johtajaa, orkesteri ei soita mitään.
Orkesteri onkin kuin kilpa-auto, soittajat ovat auton osia ja erittäin korkealaatuisia, mutta vasta hyvä kuljettaja saa auton kulkemaan suorituskyvyn äärirajoilla.
Joo. Näin on.
Kyllä se kun selosti siinä haastattelussa, miten saa 100 soittajaa toteuttamaan yhtäaikaa kokonaisuuden,niin onhan se oikeasti maagista.
Mutta kyllähän siinä tarvitaan ihmistuntemusta ja uskoa siihen porukkaan. Ja toisaalta taas orkesterin on uskottava myös johtajaan.
Onhan se hienoa, että täältä lähtee maailmalle tuollaisiakin virtuooseja.
Se on vastavuorotteista, orkesterin luottamus pitää ansaita. Toisaalta ammattimuusikot ovat kuin ammattisotilaita, niiden työmoraali on korkea ja ne on oppineet että ne soittavat johdettuna.
Harjoitukset on kuin kilpa-ajajilla testiajot. Harjoituksissa orkesterin johtaja testaa kaikki instrumentit yhdessä ja erikseen että ne soivat oikein ja kulkevat orkesterinjohtajan ohjaamina eivätkä toimi omaan tahtiinsa. Siinä on jotain samaa kuin kilpa-autoilijalla kun se kokeilee kuinka auto vastaa käskyihin.
Joo. On tuo aika uskomaton laji.
Joskus tuli muuten se Leningrad cowboyssien ja puna-armeijan orkesterin/kuoron yhteiskonsertti uusintana. Sekin oli ihan spektaakkeli. Kova suoritus siihen aikaa sekin.
Se oli aikamoinen suoritus Cowboyseilta, puna-armeija kuoro ei ollut ihan mikä tahansa kokoonpano vaan aika kovatasoinen sakki.
Joo. Siellä on aina sotilasasioihin keskitytty. Mahtava orkesteri mahtvalla armeijalla. Neukut on aina halunneet näyttää mahtavilta...
Ja onhan se mahtavaa kuunnella tuollaista porukkaa.
No sittemminhän tais Metallicakin tehdä jonkun sinfoniaorkesterin kanssa yhtristyötä.
Puna-armeijan kuoro ja orkesteri ovat yhtä sotilaallisia joukkoja kuin Neuvostoliiton armeijan jääkiekkojoukkue Moskovan ZSKA oli aikoinaan.
Molempien pääpaino on ihan muualla kuin taistelukoulutuksessa.
Joo. Punakoneaika oli sitä, että sitä tehtiin sitä yhtä juttua koko ajan. Muuta ei tarvinnut kikkailla. Oli valtio takana tarkasti.
Kyllä se raskaansarjan painin Karelinkin oli Neuvosliiton ilmentymä. Ei oikeen kukaan mahtanut sille mitään.
Siperian karhu oli ulkoisesti enemmän karhu kuin ihminen.
Oli melkoinen tekijä molskilla, muut eivät edes uskoneet pystyvänsä voittamaan.
Niin. Se olemus oli jo sellainen, että ei liikoja stressannut. Moni saattoi olla isompikin, mutta tekniikka ja mieletön voima piti kaverin voittamattomana.
Ja kaverihan harrasti filosofiaa vapaa-ajallaan. Liekö mielentyyneys yksi syy vastustajien tärinään. Huikea äijä kyllä..
Hyvä kun otit esille tuon filosofian harrastuksen. Mulla oli ohuen ohut muistihavainto siitä ettei jätkä mikään tyhjäpää ollut, mutta en kirjoittanut siitä koska en ollut varma asiasta enkä viitsinyt varmistaa googlesta.
Tottakai pää on tärkeä kun kilpaillaan, painetta pitää kestää.
Joo. En muista että oliko ihan jotain meriittejäkin tuossa lajissa...???
Mutta se mulle on jäänyt mieleen, että fiksu ukko kyseessä..