Olemme olleet parhaat ystävät jo lapsesta asti, ja perheemme tunsivat toisensa erittäin hyvin. Meillä oli erittäin paljon yhteistä. Sama harrastus, samanlainen musiikkimaku ja tykkäsimme samoista asioista. Hänelle saatoin kertoa vaikka kaikki salaisuuteni ja huoleni, ja hän minulle. Pystyin luottamaan häneen täysin. Hän oli minulle erittäin tärkeä. Ystäväni oli siis minua vuoden vanhempi.
Mutta eräänä yönä äitini tuli herättämään minut ja kertoi, että ystäväni on kuollut.
Aluksi luulin sitä vain vitsiksi, mutta äidin ilmeestä päätellen sitä se ei todellakaan ollut. Siinä meni sitten yö itkiessä ja muistellen kaikkia hauskoja hetkiä yhdessä. Päivällä ei sureta niin paljon, mutta illalla tulee taas tosi paha mieli. Viime yönä valvoin kolmeen katsellessa tietokoneelta meidän yhteisiä selfieitä ja kuvaamiamme videoita. Tuntuu etten ikinä pääse tästä yli. Onko kukaan muu koskaan kokenut samaa?
Mutta eräänä yönä äitini tuli herättämään minut ja kertoi, että ystäväni on kuollut.
Aluksi luulin sitä vain vitsiksi, mutta äidin ilmeestä päätellen sitä se ei todellakaan ollut. Siinä meni sitten yö itkiessä ja muistellen kaikkia hauskoja hetkiä yhdessä. Päivällä ei sureta niin paljon, mutta illalla tulee taas tosi paha mieli. Viime yönä valvoin kolmeen katsellessa tietokoneelta meidän yhteisiä selfieitä ja kuvaamiamme videoita. Tuntuu etten ikinä pääse tästä yli. Onko kukaan muu koskaan kokenut samaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yritän ottaa osaa suruusi ja ei sitä voin näin sivullisena mitenkään käsittää, miltä tuntuu. On kuollut monia läheisiä mutta ei ihan läheistä ystävää. Onko kuolemasta jo kauan.
Kiitoksia.. Ja hän siis kuoli torstain ja perjantain välisenä yönä.
Tapaus on noin tuore ja sitä ei vielä voi pitää edes totena. Voimia edelleen elämäsi raskaassa vaiheessa.
Hei
Otan osaa menetyksesi johdosta. On tosi raskasta joutua menettämään läheinen ihminen ja vielä noin yllättäen. Oletan ettei sinulle jäänyt aikaa valmistautua asiaan vaan tämä tuli yllätyksenä.
Surusta pääsee kyllä yli, vähitellen tuska alkaa helpottaa. Anna itsellesi aikaa, kaikkihan on vasta äskettäin tapahtunut. Sinä tulet selviämään tästä, uskaltaisin niin sanoa. Sinun kannattaisi mielestäni puhua ystävästäsi äidin tai muiden ystäviesi kanssa. Muistella, itkeä, surra. Niin ne surun tunteet pikku hiljaa alkavat tuntua yhä harvemmin. Ystäväsi muisto ei koskaan katoa sydämestäsi. Voit aina kantaa häntä ja ystävyyttänne mukanasi. Voit miettiä kaikkea sitä hyvää mitä elämääsi tuli ystävyytenne kautta,
Voimia ja halauksia!
Pappi Elisabet
Osanotto ystäväsi menetyksen johdosta.
Sain myöskin suru-uutisia, kun eräs minulle tutuksi tullut nainen kertoin poikaystävänsä kuolleen.
Minuun tällainen suru-uutinen sattui kovasti, vaikken tuntenut hänen poikaystäväänsä, mutta tämän naisen puolesta tuntuu niin surulliselta.
Heillä olisi ollut vielä yhteistä elämää pitkästi edessäpäin.
Minun käy vaan niin kovin sääliksi tätä naista.
En voi edes käsittää sitä surun määrää, jonka tämä nainen joutuu kokemaan.
Olen menettänyt omat vanhempani ja sekin oli valtavan surullinen asia, mutta varmaan vielä rankempaa on menettää kumppani.
Kyllä kuolemat on kauheaa kun sattuu omalle kohdalle vapisin ja itkin yö unet meni lääkäriin menin ja saikkua.mutta on vain jatkettava elämää