Äitini kuoli noin vuosi sitten.
Joskus tuntuu että hän kävisi luonani.
Onko muilla ollut samanlaista tunnetta, vai kuvittelenko vain?
Joskus tuntuu että hän kävisi luonani.
Onko muilla ollut samanlaista tunnetta, vai kuvittelenko vain?
Joskus tuntuu, että kuollut äitini vierailisi luon
kuvittelenkovain
26877
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä se on aivan tavallista. Yleensä niistä ei vain puhuta.
Ei oo.
Ei oo käyneet ketkään kuolleet tuttuni morjenstamassa. Ei myöskään pahantahtoiset kuolleita matkivat. Heillä on riittävästi muuta tekemistä.
Elämä ei pääty kuolemaan, mutta ei äiti enää täällä ole. Tuollaiset jopa aistiharhat ovat yleisiä surun alkuvaiheessa.
Älä vain yritä olla yhteydessä.
Hän ei ole enää luonasi.
Paholainen voi esittää edesmennyttä.
Tulette kyllä kerran äitisi kanssa tapaamaan kun Jeesus saapuu ja jos molemmat seuraatte Kristusta niin tulevaisuus on ihana!
Etsi sinä ainakin voimaa Herralta!
Hän auttaa.
Siunausta!☺️
Aiheutat ihmisille pelkoja ja psykologisia traumoja.
Minun luonani vierailee kaikki kuolleet sukulaiset, aatamin ajoista lähtien.
He kaikki tosiaan ovat täällä, aika, esim. menneisyys, on vain illuusio.
"Fyysikoille ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä merkitsee vain – joskin itsepintaista – illuusiota."
https://fi.m.wikiquote.org/wiki/Albert_Einstein
# ”Fyysikoille ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä merkitsee vain – joskin itsepintaista – illuusiota”. Kaikkein ihmeellisintä on että tämä lause, joka tuntuu runolliselta allegorialta on jo suppean suhteellisuusteorian mukaan reaalinen fyysinen tosiasia. #
http://www.skepsis.fi/jutut/einstein.html
Viisaat ja mystikot ovat jo kauan tienneet ajan illuusiomaisuuden. Asiaa on tuotu esiin erilaisin ilmaisuin ja käsittein, tässä esimerkki Mestari Eckhartin toteamuksesta:
"Jumalalla ei ole mitään ajanlaskua eikä aikaa; ainoastaan katoavaisilla on ajanlasku."
http://www.teosofia.net/eriusk/eckhart.htm
Teologien ja fyysikoitten käsityksiä ajan luonteesta on hieman harhaanjohtavaa rinnastaa. Jo vanhan testamentin tuntemattomiksi jääneet kirjoittajat ovat runoilleet tuntua ajan kulusta vertaamalla Jumalan yhtä päivää ihmisen tuhanteen vuoteen ja päinvastoin.
Einsteinin suhtiksen taustalla on 1800-luvun lopulla tehty koe, jossa huomattiin valon nopeuden olevan kaikissa suunnnissa sama. Tätä pidettiin odottamattomana, koska tuolloin avaruuden kuviteltiin olevan staattisen eetterin täyttämä. Eetterissä liikkuvan maapallon pinnalla valon nopeuden olisi pitänyt vaihdella eri suuntiin. Näin ei kuitenkaan ollut: Eetteriä ei ollut olemassa.
Suhtiksen mukainen ajan ja avaruuden vääristyminen ei ole arkipäivässä havaittava ilmiö. Se ilmenee vasta lähestyttäessä valon nopeutta tai oltaessa äärimmäisen vahvassa painovoimakentässä.
Sen sijaan biologisen elämän - kuten ihmisten - arkista käsitystä ajan kulusta hallitsee luonnon toinen nopeusrajoitus: Solujen aineenvaihdunta. Kaikkein nopeimmin aika kulkee pikkueläimillä, joitten aineenvaihdunta on nopeaa. Kärpänen väistää taitetun sanomalehden yhtä helposti kuten Matrix elokuvan sankari hidastuneen luodin. Kärpästen näkövinkkelistä ihmiset elävät elokuvan kohtauksen kaltaisessa hidastuneessa maailmassa. Tämä vahvistettiin muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa.
https://www.scientificamerican.com/article/small-animals-live-in-a-slow-motion-world/
Ihmisillä samankaltainen ilmiö tapahtuu, päinvastaisena tosin, kun aineenvaihdunta hidastuu ikääntyessä. 40-80 ikävuoden välinen aikajakso saattaa tuntua yhtä pitkältä kuin vuosien 5-10 välinen aika. Lapsen päivät tuntuvat pitkiltä, vanhan ihmisen lyhyiltä.
Riippumatta kuinka nopeasti tä hitaasti aika tuntuu kulkevan, kaikki kokemuksemme koostuvat ketjuista mikroskooppisia tapahtumia aikajanalla. Jos ei olisi aikaa tai keinoa havaita sitä, silloin ei olisi aikajanaa. Ei olisi kokemuksia. Ei olisi elämää. Ainakaan siinä muodossa millaisena kokemuksia täynnä olevan elämän tunnemme.
Kun kerran tunne on ollut voimakas, niin miksi se ei olisi totta?
Nyt pitää muistaa että elämä jatkuu...kuolema on illuusio ja kuten asia kuvaillaan, vanhan vaatteen riisuminen, vaihtaminen uuteen kevyempään asuun.
Tuntemuksia kutsutaan muistoksi. Niitä esiintyy vahvoina kun menettää jotain mihin on syvästi kiintynyt. Tällainen voi olla edesmennyt läheinen, erossa menetetty vaimo ta tyttöystävä, lemmieläin, kotitalo, vanha auto, moottoripyörä tai vaikka lahjana saadut pitkään pidetyt villasukat.
Etkö erota kokemuksellisesti muistojasi tämän hetken tapahtumista?
Vahvat muistot koetaan tuntemuksina, kuin eläisi menneitä asioita uudelleen. Tuntemukset ovat tämän hetken tapahtumia.
Mutta etkö erota kokemuksellisesti muistojasi tämän hetken tapahtumista?
Itselläni muistot liittyvät usein hajuaistiin. Jokin haju saattaa tuoda yhtäkkiä esiin jonkin muiston. Se toimii myön toisinpäin. Jos laitan silmät kiinni ja keskityn johonkin voimakkaaseen muistoon, saatan tuntea tuoksuja mitä tuohon hetkeen liittyi. Kun palaan muistosta nykyhetkeen ja avaan silmäni, huomaan että sykkeeni on noussut, hengitys tihentynyt ja hikoilen hieman. Tuoksu on hävinnyt, mutta voin vannoa tunteneeni sen. Vastaus kysymykseesi on: En erota.
Onneksi emme asu samassa taloudessa.
Eipäs panetella, vaan oppia ikä kaikki. Ei hajumuisto eikä siihen liittyvä lievä aistiharha mitenkään harvinainen ole.
https://yle.fi/uutiset/3-8484554
Itselläni yksi voimakas hajumuisto liittyy riparijuhlien ruusuun. Pystyn joskus palauttamaan tuon tuoksun muiston niin vahvana ilman että voin olla täysin varma häivähtikö se todella ilmassa vai tuottiko mieleni harha-aistimuksen.
Jos kaikki olisivat kaltaisiasi, jotka eivät erota muistoja nykyhetken tapahtumista, he luulisivat aina tyttöystävänsä muistaessaan tyttöystävän olevan luonaan, työpaikan muistaessaan olevansa työpaikalla, jne. Kun muistelu loppuisi, he luulisivat aina tyttöystävän äkkiä kadonneen, itse siirtyneensä yllättäen työpaikaltaan taas olohuoneeseensa, jne.
Ilma näyttää saenneen olkiukkojen pölystä. 15 vuoden ikäisenä minulla oli riparijuhlissa sylissäni viiden tummanpunaisen ruusun kimppu. Noitten ruusujen tuoksu on palannut elävänä aistimuksena useita kertoja kun olen päivän hetkiä muistellut vaikka ruusuja ei ole silloin ollut lähimaillakaan. Muistoa ruusun tuoksusta en ole pystynyt erottamaan todellisista aistimuksista.
Jumala on olemassa,samoin kuoleman jälkeistä elämää, se tiedetään jo. Ateistilla saa olla mielipide ihan mikä vaan, se ei totuutta muuta.
Tuntuu usein kuitenkin että äitini käy luonani.
Silloin tällöin.
Meillä oli paljon erimielisyyksiä, mutta nyt tuntuu kuin että äitini olisi tukenani.
Kyllä äskettäin edesmenneet joskus kuikuilevat. Arvelevat näet näkeväksi, on tullut heidän eläessä joskus juteltua. En ole kuitenkaan lähtenyt edesmenneiden juoksupojaksi. Joskus jouduin jopa sanomaan kovastikin, etten lähde sun muijalle kertomaan, että oletkin henkenä olemassa. Nykyään eivät enää pyytele viemään sitä sun tätä sanomaa. Henkimaailma oppii kunkin roolin ja mitä kukin haluaa tehdä.
Meedioistunnoissa on tavattu monia sukulaisia. Kuolemaa ei tosiaankaan ole. 9/11 kuolleetkin on jo jatkaneet seuraavaan elämään, tässä 20 tapausta lyhyesti kerrottuna, http://proutscandinavia.blogspot.com/2018/06/twenty-victims-of-911-reincarnated.html
Älä koskaan aliarvioi ihmismielen voimaa. Se tuottaa joskus hyvin todentuntuisia tuntemuksia. Miettikää nyt, kun jotkut on kuvittelleet ollensa oikeasti pahan hengen riivaamia. Ja joku tuntee olevansa Napoleon, vahvasta lääkityksestä huolimatta. Se, että koet tuntemuksia ilman diagnoosia, ei tee tuntemuksien kohteista todellisia. Aaveet yms. on muinaista kansanperinnettä. On se oikeasti yksi kilinvitunlöysäpaska, että vielä 2000-luvulla uskotaan moiseen.