Pikku pöytäkello

Ihanaa.

Pöytäkellot ovat soittava ja soivat tasatunnein ja ennen vanhaan sävel oli yksinkertaisempi kuin nykyään. Nykyään Pöytäkellot ovat useimmiten patterikelloja ja voivat soittaa klassisia lauluja. Ne ovat joko enimmäkseen puuta tai muovia. Metallilisukkein. Hinta ei päätä huimaa. Niistä saa mukavan ystävän jos tahtoo tasatuntilyönnit mutta ei halua kelloa seinälleen.
Sitten on vieläkin, vaikka en usko että on kauan; könnin kelloja ja myynnissä on myös niiden koneistoja jos tahtoo kelloja itse tehdä. Lisäksi muut lattiakaappikellot ovat lisänä. Niitäkin voi tehdä itse ja koneistoja on myytävänä erikseen. Minä pidän pöytäkellosta jonka vuosi sitten ostin ja vanhan ajan patterikelloja jonka ikä lienee 24-25 vuotta. On koko ajan käynyt samalla koneistolla. Vanha käsin vedettävä kaappikello on ystävä, jolle ei löydy samanlaista.

Seinäkaappikello ovat isoisän aikaan olleet suhteellisen paljon isompia kuin nykyään. Ääni oli niin ollen kovempi ja kello oli "kaapissa", johon kellon omistaja laittoi avaimia muitakin kuin vain kellon avaimet. Junghansin sota-aikaan tekemä kaappikello on vielä ehjä ja soi aivan hyvin aikaa. Soittoääni on vanhan mallinen ja tehokas ja hyvin erilainen kuin nykyaikaiset seinäkaappikello.
Pöytäkelloissa on etuna että ääni on kerrostalohuoneiston sopivan hiljainen, pieneen huoneistoon lähinnä. Seinäkaappikello on kuitenkin monen vanhemman ajan ihmisen toive koska monella ei ole ollut seinäkaappikello sitten lapsuuden ja omassa kodissa se on jotakin, koska se tuo kodin muistot mieleen ja tuntuu taas niin tutulle.