Olen jutellut yhden sanotaan vaikka tuttavan kanssa joka on uskovainen mutta vastoinkäymiset on ajaneet hänet harkitsemaan itsaria. On myös auktoriteetti ongelma kun usein ne uskovaiset tai muut ihmiset jotka kehoittaa olemaan tekemättä. Ovat vakituisessa työssä tai muuten talous asiat on kunnossa. Työtön ja velkakierteinen ei osaa oikein ottaa mitään vastaan kun neuvojat ei ole vertaisia. Monet saarnaajat asuu hienoissa omistusasunnoissa ja on kesämökit sen sellaiset. Niin tuskimpa se välttämättä vakuuttaa velkakierteistä siitä ettei kannata itsaria tehdä. Kuten tiedätte Suomessa on mahdollisuus joutua velkakierteeseen josta ei pääse pois varsinkaan jos työpaikkaa ei löydy. Käytännössä itsari on ainoa keino päästä pois velkakierre oravanpyörästä. Mihinkään velkaneuvontaakaan ei välttämättä pääse jos tilanne on erittäin toivoton ja tilanteesi sellainen ettet juurikaan pysty omalta puoleltasi tekemään asioille paljon mitään.
Ehkä se on helppo puhua mitä vaikka työttömän pitäisi tehdä kun itsellä varma työpaikka ja taloudelliset asiat kunnossa. Varmaan jokseenkin sama tilanne jos onnellisesti tai vähemmän onnellisesti naimisissa oleva henkilö alkaisi sinkulle paatoksellisesti paasaamaan miten hänen tulee elää. Se on helppo puhua kun asiat itsellä on hyvin. Ei siinä osaa asettua paljon yksinäisiä hetkiä viettävän asemaan.
Uskovainen joka suunnittelee itsaria
13
158
Vastaukset
- Samaatietä
Olen miettinyt tuota erittäin vaikeaa kysymystä. Kun itselleni on ollut erittäin huonoa aikaa, olen ajatellut, ettei ole mikään ihme, jos käy itsemurha mielessä uskovaisellakin.
Itse en tosin ole ajatellut tekeväni itsemurhaa, mutta joskus käynyt kuoleman helpotus vaikeimpina aikoina mielessä.E ttä pääsisi dåsiittä fyysisen sairauden aiheuttamasta tuskasta.
Kun edessä ei näe muuta kuin epätoivoa ja tuskaa ja kärsimystä.
Minun on henkilökohtaisesti vaikea lohduttaa itsemurhaa hautovaa, koska se heidän ahdistuneisuuteensa vetää niin hiljaiseksi ja tyhjäksi, ettei siihen löydy sanoja.
Ehkä silloin olisi paras, ette kyseistä henkilöä jätetä yksin. Että kertoo hänelle suoraan olevansa ihan häntä varten ja Tästä selvitään yhdessä.
En tiedä, kun taas toisen asemaan jään ei voi asettua, vaan jokaisen on kannettava ristinsä.
Raamatussa on kehotus toisten kuormien kantamisesta.
Veljeni teki itsemurhan. Se tuli yllätyksenä kaikille. Hän ei vain jaksanut. Asui yksin ja ystäviäkin kävi.Ei osannut, halunnut puhua muille huolissaan, ongelmistaan.
Yksi päivä hyppäsi sillalta jokeen. Ei jättänyt viestiä. Vetää niin hiljaiseksi. Rukoilin Jumalaan on, että antaisi tuon teon anteeksi. Me olemme silti ihmisiä kaikki, uskovaiset kun.
Kyllä se niin on, että niin kauan on helppo huudella, kun ei itsellä ole paskat housuissa!
Toisaalta Jumala on turva ja saamme luottaa siihen, että hänen johdatuksessaan lopulta kaikki päättyy hyvin, vaikkei se siltä näyttäisikään.
Joskus ihminen on muutoin masentunut, jolloin näköalattomuus ja epätoivo valtaa niin mielen, ettei siittä enää yksin selviä.
Tuolloin tarvitaan myös ammattiauttajan apua. Tiivistä keskustelua ja lepoa. Joku joka huolehtii ruokalåilustaa yms. Tsemppaa, kuuntelee ja lohduttaa.
Itse en näe lääkitystä huonona vaihtoehtona, jos tilanne niin vaatii. Mutta lääkitys ei saisi mennä keskustelujen ja rinnalla kulkeminen edelle.
Tällaisia ajatuksia vain.- Samaatietä
En osannut laittaa tuota ennakkosyöttöä pois, joka noita virheitä käsittelee kirjoituksiin, todella ärsyttävää! Yritin eilen etsiä asetuksista, mutten osannut!
- Samaatietä
Ja ajan käsitteestä. Olen huomannut, kun ihmisellä on asiat suurinpiirtein hyvin, on helpompi ajatella jonkun helpottavan asian tapahtuvan vaikka viikon päästä, eikä se tunnu miltään.
Mutta kun on erittäin vaikeaa, että tunti tuntuu loputtomalta, silloin seuraavan päivän avun saapuminen kuulostaa kuolemalta.
Kokemusta on.
Rakas Isä! Siunaa ja varjele tälläkin hetkellä jokaista itsemurhaa hautovaa ja heidän läheisiään.
Anna heille toivoa, poista pelko, epätoivo ja rauhattomuus heidän sydämmustään! Auta Isä! Sinä tiedät ja näet kaiken. Sinulla on apu kaikkeen. Kiitos Isä, että saamme kääntyä sinun puoleesi kaikissa elämämme vaiheissa. Sinulle ei mikään ole uutta, eikä outoa. Sinä tiedät parhaiten heidän hätänsä, auta sinä heitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. pelasta heidät itsellesi ja Anna heille toivo. Aamen - Eimen7
Amen!
- semiokulpas
Minäkin olen miettinyt näitä asioita.
Monet joutuvat viinan orjuuteen masennuksiensa takia, kun elämä on ajanut ojaan.
Lopulta sitten on vain se kuoleman toivo, ei edes Jumalaan jakseta uskoa, kun ei
ole ihmistä joka olis tukena, eikä sekään ole niin vain siinä tukemisessa, jos ei
toinen kestä sitä. Pitää vaan olla ihmisen ehdoilla, jos meinaa auttaa.
Monelta uskovalta puuttuu se toisen kunnioittaminen siinä määrin että
auttamisesta tulee toinen taakka. On kulkaa vaikea olla ihminen, silloin
kun sitä tarvittais. Kokemuksesta tiedän. - elämää.kannattaa
Mielestäni on haettava amatillista apua, ja kiireesti, sekä yritettävä läheistukea saada jos on ongelmia.
Ja joka sellaista miettii, on pohdittavaa siinäkin, että teko on itselle lopullinen läheisille, joillekin jopa loppuiäksi traumatisoiva. Siksi se ei ole ratkaisu.
Jos nyt on se ylämäki ja rankkakin, niin pitää muistaa se, että ylämäen jälkeen tulee se myötänen, jossa on sellaista elämän positiivista tulevaisuutta, jota kannattaa kuitenkin elämässä elää, eikä jättää sitä kokematta.
Jokaisella on elämässä omat vaikeudet, eli on hyvää ja pahaa. Mutta pahastakin aina selvitään.
Raamattuun, jos sitä voi siteerata, ajatellaan Jobia. Hän tavallaan menetti kaiken, raaputteli ruukunpalasella ihoaan ja koiratkin oli nuolemassa. Eli ei toisaalta sen pahemmin voisi olla.
Eikös vain?
Mutta, huomaatteko kertomuksessa sen, että senjälkeen tuli se tasainen ja hieman myötäinen elämä joka vei positiivisesti eteenpäin..
Olen työssäni kohdannut, vaikka se työkuvana ei ole tarkoitettu, niin tällaisen itsetuhoisen elämän pääättymisen. Erään henkilön kanssa olin yli 4 vuotta yhteisessä harrastuksessa.
Hänen elämänmäkensä oli mustasukkaisuus, joka oli pahimman sorttista, koska hän tuhosi elämänlahjansa, jota katsoin ruumispussista, lopullista tulosta.
Tuota asiaa olen monesti miettinyt, että miksi hän salli tuon mielenlaadun tuhoisen ajatuksen kypsyä siihen pisteeseen, että se synnytti tuon teon.
Ei varmasti tuon isän tytär iloitse isänsä teosta ja vaimo. Sanottaisiinko näin.
Eli nämä elämänkuviot, jos hän olisi hakenut siihen ajoissa apua, niin ne myötämaan elämänalueet olisi ollut näitten kaikkien jaettavissa myöhemmin.
Kaikki jäi saamatta, mitä olisi ollut. Ja minkä "lahjansa" hän jätti tyttären sydämeen ja vaimonsa sydämeen. Kostaa ei pidä, ei tuolla tavalla. Vihata ja sydämelle ei kannata kasata sellaisia "harhaisia" ajatuksia, mitä tämä esimerkki mustasukkaisuudessa toi.
Ne eivät olleet todellisia, vaan mielen tuomaa harhaista kuvitusta.
Ja jos jollain on vaikka todellistakin - että toinen pettäisi, elämällä on kuitenkin annettavaa muuta, joka kannattaa vanhuuteen asti ottaa vastaan.
Tämä on esimerkkinä. Eikä uskontoakaan kannata ottaa niin vakavasti, että jos jotkut rajavillet häärää oikean ja vasemman puolen ajatuksia ylenmäärin, niin he eivät ole mestareita. Todellinen Mestari sanoo tukevansa Ylimmäisenä pappina ihmistä ja odottaan ,että hän täällä ottaa elämän kaiken sen matkan positiivisetkin hetket vastaan elämällä elämän kokonaisuudessa läpi.
Ja se koettelemus, minkä ihminen käy läpi, hän voi olla toisen tukena tässä elämässä.
Elämä kannattaa katsoa luonnollisen poistuman tappiin asti, sen huonot ja hyvät puolet.
Toiset hetket hioo, ja toisessa kohdin katsotaan sitä, miten hionta on tuonut ihanan kiillon.
Siis positiivisessa mielessä. Sellaisen rakastavan sydämen.
Eli eiköhän jokainen ota haasteen vastaan ja jättää tuohoiset ajatukset, sekä katsoo, että tämän mäen jälkeen alkaa aika, joka kannattaa vastaan ottaa. Se on arvo ja jalokivi.- Samaatietä
Totta. Mutta tiedn millaista on elää äärirajoille jaksamisen kanssa. Kun ei voi maata kuin paikoillaan sängyssä ja yrittää kestää oireitaan, oloaan. Sekunnit matelee, minuutit,tunnit,päivät,viikot,kuukaudet..
Et pääse syömään,et vessaan. Yrität vain kestää. Ja tuossa kyse ihan fyysisestä vaivasta.
Et tiedä sepaheneeko olo lisää tai paraneeko. Olet jaksamisen äärirajoille kuukaudesta toiseen.
Jokaisella ihmisellä on se raja.
Vasta kun raja tulee vastaan, tiedät mitä se on!
Ennen tuota kokemusta ihmisellä on eri ajatukset.
Hän ei voi etukäteen tietää miltä se tuntuu tai miten hän kokee ja käyttäytyy silloin, kun raja ylittyy.
Minusta on inhimillistä ajatella kuolemaa, kun kestäminen menee yli.
Kaikki eivät ajattele itsaria, mutta moni toivoo kuolemaa, kun raja on ylitetty. En sano että kaikki, mutta uskallan sanoa,että suurin osa. - Samaatietä
Samaatietä kirjoitti:
Totta. Mutta tiedn millaista on elää äärirajoille jaksamisen kanssa. Kun ei voi maata kuin paikoillaan sängyssä ja yrittää kestää oireitaan, oloaan. Sekunnit matelee, minuutit,tunnit,päivät,viikot,kuukaudet..
Et pääse syömään,et vessaan. Yrität vain kestää. Ja tuossa kyse ihan fyysisestä vaivasta.
Et tiedä sepaheneeko olo lisää tai paraneeko. Olet jaksamisen äärirajoille kuukaudesta toiseen.
Jokaisella ihmisellä on se raja.
Vasta kun raja tulee vastaan, tiedät mitä se on!
Ennen tuota kokemusta ihmisellä on eri ajatukset.
Hän ei voi etukäteen tietää miltä se tuntuu tai miten hän kokee ja käyttäytyy silloin, kun raja ylittyy.
Minusta on inhimillistä ajatella kuolemaa, kun kestäminen menee yli.
Kaikki eivät ajattele itsaria, mutta moni toivoo kuolemaa, kun raja on ylitetty. En sano että kaikki, mutta uskallan sanoa,että suurin osa.Tuli mieleen mitä lopunajoilla on kirjoitettu, vaikkei nyt ihan suoraan tähän liity.
Raamatussa on kirjoitettu ja niinä päivinä ihminen etsii kuolemaa, eivätkä sitä löydä.He haluaisivat kuolla,mutta kuolema pakenee heitä.
Varmasti tuo tila on sanoin kuvaamaton! - elämää.kannattaa
Samaatietä kirjoitti:
Totta. Mutta tiedn millaista on elää äärirajoille jaksamisen kanssa. Kun ei voi maata kuin paikoillaan sängyssä ja yrittää kestää oireitaan, oloaan. Sekunnit matelee, minuutit,tunnit,päivät,viikot,kuukaudet..
Et pääse syömään,et vessaan. Yrität vain kestää. Ja tuossa kyse ihan fyysisestä vaivasta.
Et tiedä sepaheneeko olo lisää tai paraneeko. Olet jaksamisen äärirajoille kuukaudesta toiseen.
Jokaisella ihmisellä on se raja.
Vasta kun raja tulee vastaan, tiedät mitä se on!
Ennen tuota kokemusta ihmisellä on eri ajatukset.
Hän ei voi etukäteen tietää miltä se tuntuu tai miten hän kokee ja käyttäytyy silloin, kun raja ylittyy.
Minusta on inhimillistä ajatella kuolemaa, kun kestäminen menee yli.
Kaikki eivät ajattele itsaria, mutta moni toivoo kuolemaa, kun raja on ylitetty. En sano että kaikki, mutta uskallan sanoa,että suurin osa.Sinut on sidottu tavallaan sänkyyn. Eli elämän toinen puoli, mitä liikkuvuus on, on pois.
Jollain tavalla ymmärrän tilanteesi. Sairaudessa itsekin elän, tosin en näin sidottuna, mutta kuitenkin. Liikkuvuuteni on sitä, että käyn jonkun kauppaliikkeen kävelemässä, ostoskärry rollaattorina, ettei jalkani kokonaan heikkene. Ulkona siten en liiku, kuin autosta sinne kauppaan ja invaluvilla liikun.
Nuorempana kyllä elin rinnallakulkien erään ihmisen kanssa, joka 8- vuotta loppuvaiheessa eli sairaalansängyn pohjalla, ennenkuin elämä kutsui tältäpinnalta hänet "kotiin".
Oltiin jo ystäviä ihmisenä, kun hänen sairautensa ensioireet tulivat. Hän huumorimiehenä kertoi, että töihinmennessä piti lyödä lakkia maahan ja hypätä sen päälle. Eli hän vertauskuvallisesti kertoi ongelmastaan. Vielä kun hän asui kerrostalossa, hän kuntoili rappuja nousten muutaman kerroksen, että pyrki ylläpitämään liikkuvuutta.
Siitä sitten sairaus eteni sinne sairaalan sisälle.
Hänen elämänsä kaikessa vaiheessa oli se, että hän on ja oli ihminen.
Hänen mielensä ajatukset toivat elämään sen oman ulottuvuuden, vaikka hän oli siellä sängynpohjalla. Ei se ole turhaa aikaa, vaikka kuvauksesi perusteella, et näe siinä mitään kannattavuutta.
Mutta, otan näköpiiriin vaikka tämän Kalle Könkkölän, vai oliko Könkölä.
Hän on tavallaan sidottu, vaikka pyörituolilla ja hengityskoneessa on elämä.
Hänen ajatuksensa ja toimintansa on se elämä, jota hän jakaa meille kanssakulkijoille.
Tämä ajatuksena sinulle, että tuo sinun sänkysi on kuin sinun rukouskammiosi, jossa sinä voit palvella läheisiäsi. Elää Isän kasvojen edessä, rakentua siinä, mitä Sana sinulle tuo.
Eli se elämäsi korvienväli - sielusi - voi tehdä edelleen täysivaltaista elämää, joka ei ole yhtään vähäpätöistä. Joten sanoisin rakkaudessa, että vaikka kehosi on kahleissa, sydämesi on kuitenkin VAPAA elämään siihen asti ja sydämessäsi tekemään sitä työtä, josta Herra sinulle maksaa, ts. se voi olla sellaista "salaista" työtä, jota ei ehkä läheisesikään näe.
Tämä on tavallaan meidän "sairaiden", mitä ulkopuolinen katselee, kun mittaa meitä terveisiin, niin tehtävä alue.
Itse teen sellaista tehtävää - jonka Herra tietää.
Normaaliin kuokanvarteen minusta ei ole. Kuten ei sinustakaan. Mutta meillä on SYDÄN, ajatteleva mieli - ja voi mikä alue maailmassa, jonka puolesta voimme todella rukoilla.
Rukous on äärettömän tärkeä tehtävä-alue. Se ei ole vähäpätöinen. Siksi rukoilevat ihmiset tekevät kallisarvoista työtä ja sinä voit liittyä tähän tehtäväkenttään.
Ja me voimme rukoilla toistemmekin puolesta, että jokainen jaksaa tämän elämänalueen elämää elää ja toimittaa sitä kallisarvoista jalokivin reunustamaa rukouskenttää, mitä se onkaan.
Voit mielessäsi ajatella Jeesuksen Getsemanen hetkiä. Hän tavallaan jätti opetuslapset rukoilemaan ja he hieman torkahtivatkin siinä, mutta ei nyt heitä katsota.
Jeesus meni siellä yksinäisyyteen, eli Isän eteen.
Tavallaan tehtävä vaati tuota, henkilökohtaista keskustelua ja siinä se malja oli hänen edessään. Ei niin miellyttävä, mutta Hänen rakastava asenne.
Hän otti hoidettavaksi sen, eli se malja toi meille elämän, jonka hän hoiti, meille elämäksi.
Hän on elämänantaja.
Näin mekin olemme tavallaan, sinäkin omassa Getsemanessa ja malja on, mikä on annettu. Mekin haluamme sen rakkaudella ottaa ja siinä vertauskuvallisesti ristillämme hoidamme Hengen voimasta - rukousta, "anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät" jne. .... Eli mekin voimme rukoilla tämän maailman eri asioiden puolesta.
Ja kun sitten aika on meillä siellä elämäntapissa - vasta sitten voimme sydämessä luovuttaa rukoustehtävämme Isän haltuun.
Siihen asti olkoo sinulla ja minulla, sekä jokaisella sydämen halullisella jotka on sidottu ajan helmassa, miten mikin, niin jos tämä rukouskenttä, niin siihen kellään ei ole sanomista. Ja Isä tietää, mikä on Hengellinen voima, minkä Hän antaa omilleen.
Tähän sänkyynkin, missä olet.
Ei tätä kannata poisheittää, eikä tehtävää jättää. Rukous on Herran huoneen muuriaukossa seisomista. Sekin on vertauskuvana hyvä. Eihän muuri siirry mihinkään, mutta siinä on oltava joku, että se on se suojamuuri. Tehtäväkenttä on arvokas. Pidetään siitä kiinni. Siunausta sinulle sinne sänkyysi. Tartutaan näissä olosuhteissa asiaan kiinni.
Ei tässä tarvita välttämättä ulkoista ruumista tehtäviin, mutta se ruumis on annettu siksi, että se sydämen asioita hoitava henki on läsnä.
Ja raamatun mukaan sitten lahjakin on luvattu. "Rampa hyppii, kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa"! Eikös olekin mielekäs ja iankaikkinen osa.
Tämä elämä on lyhyt, mutta se terveyden loppu on iankaikkinen.
Palkan maksaa Isä ja se on iankaikkisen elämän armolahja, Jeesuksessa Kristuksessa.
Katsotaan siihen ja jatketaan tästä näin eteenpäin. Eikös vain.? Ainakin minä halua jatkaa ja pitää sinua kädestä, näin rukouksen kautta, että tule joukkoon. "somaan". Sinua tarvitaan. - Samaatietä
elämää.kannattaa kirjoitti:
Sinut on sidottu tavallaan sänkyyn. Eli elämän toinen puoli, mitä liikkuvuus on, on pois.
Jollain tavalla ymmärrän tilanteesi. Sairaudessa itsekin elän, tosin en näin sidottuna, mutta kuitenkin. Liikkuvuuteni on sitä, että käyn jonkun kauppaliikkeen kävelemässä, ostoskärry rollaattorina, ettei jalkani kokonaan heikkene. Ulkona siten en liiku, kuin autosta sinne kauppaan ja invaluvilla liikun.
Nuorempana kyllä elin rinnallakulkien erään ihmisen kanssa, joka 8- vuotta loppuvaiheessa eli sairaalansängyn pohjalla, ennenkuin elämä kutsui tältäpinnalta hänet "kotiin".
Oltiin jo ystäviä ihmisenä, kun hänen sairautensa ensioireet tulivat. Hän huumorimiehenä kertoi, että töihinmennessä piti lyödä lakkia maahan ja hypätä sen päälle. Eli hän vertauskuvallisesti kertoi ongelmastaan. Vielä kun hän asui kerrostalossa, hän kuntoili rappuja nousten muutaman kerroksen, että pyrki ylläpitämään liikkuvuutta.
Siitä sitten sairaus eteni sinne sairaalan sisälle.
Hänen elämänsä kaikessa vaiheessa oli se, että hän on ja oli ihminen.
Hänen mielensä ajatukset toivat elämään sen oman ulottuvuuden, vaikka hän oli siellä sängynpohjalla. Ei se ole turhaa aikaa, vaikka kuvauksesi perusteella, et näe siinä mitään kannattavuutta.
Mutta, otan näköpiiriin vaikka tämän Kalle Könkkölän, vai oliko Könkölä.
Hän on tavallaan sidottu, vaikka pyörituolilla ja hengityskoneessa on elämä.
Hänen ajatuksensa ja toimintansa on se elämä, jota hän jakaa meille kanssakulkijoille.
Tämä ajatuksena sinulle, että tuo sinun sänkysi on kuin sinun rukouskammiosi, jossa sinä voit palvella läheisiäsi. Elää Isän kasvojen edessä, rakentua siinä, mitä Sana sinulle tuo.
Eli se elämäsi korvienväli - sielusi - voi tehdä edelleen täysivaltaista elämää, joka ei ole yhtään vähäpätöistä. Joten sanoisin rakkaudessa, että vaikka kehosi on kahleissa, sydämesi on kuitenkin VAPAA elämään siihen asti ja sydämessäsi tekemään sitä työtä, josta Herra sinulle maksaa, ts. se voi olla sellaista "salaista" työtä, jota ei ehkä läheisesikään näe.
Tämä on tavallaan meidän "sairaiden", mitä ulkopuolinen katselee, kun mittaa meitä terveisiin, niin tehtävä alue.
Itse teen sellaista tehtävää - jonka Herra tietää.
Normaaliin kuokanvarteen minusta ei ole. Kuten ei sinustakaan. Mutta meillä on SYDÄN, ajatteleva mieli - ja voi mikä alue maailmassa, jonka puolesta voimme todella rukoilla.
Rukous on äärettömän tärkeä tehtävä-alue. Se ei ole vähäpätöinen. Siksi rukoilevat ihmiset tekevät kallisarvoista työtä ja sinä voit liittyä tähän tehtäväkenttään.
Ja me voimme rukoilla toistemmekin puolesta, että jokainen jaksaa tämän elämänalueen elämää elää ja toimittaa sitä kallisarvoista jalokivin reunustamaa rukouskenttää, mitä se onkaan.
Voit mielessäsi ajatella Jeesuksen Getsemanen hetkiä. Hän tavallaan jätti opetuslapset rukoilemaan ja he hieman torkahtivatkin siinä, mutta ei nyt heitä katsota.
Jeesus meni siellä yksinäisyyteen, eli Isän eteen.
Tavallaan tehtävä vaati tuota, henkilökohtaista keskustelua ja siinä se malja oli hänen edessään. Ei niin miellyttävä, mutta Hänen rakastava asenne.
Hän otti hoidettavaksi sen, eli se malja toi meille elämän, jonka hän hoiti, meille elämäksi.
Hän on elämänantaja.
Näin mekin olemme tavallaan, sinäkin omassa Getsemanessa ja malja on, mikä on annettu. Mekin haluamme sen rakkaudella ottaa ja siinä vertauskuvallisesti ristillämme hoidamme Hengen voimasta - rukousta, "anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät" jne. .... Eli mekin voimme rukoilla tämän maailman eri asioiden puolesta.
Ja kun sitten aika on meillä siellä elämäntapissa - vasta sitten voimme sydämessä luovuttaa rukoustehtävämme Isän haltuun.
Siihen asti olkoo sinulla ja minulla, sekä jokaisella sydämen halullisella jotka on sidottu ajan helmassa, miten mikin, niin jos tämä rukouskenttä, niin siihen kellään ei ole sanomista. Ja Isä tietää, mikä on Hengellinen voima, minkä Hän antaa omilleen.
Tähän sänkyynkin, missä olet.
Ei tätä kannata poisheittää, eikä tehtävää jättää. Rukous on Herran huoneen muuriaukossa seisomista. Sekin on vertauskuvana hyvä. Eihän muuri siirry mihinkään, mutta siinä on oltava joku, että se on se suojamuuri. Tehtäväkenttä on arvokas. Pidetään siitä kiinni. Siunausta sinulle sinne sänkyysi. Tartutaan näissä olosuhteissa asiaan kiinni.
Ei tässä tarvita välttämättä ulkoista ruumista tehtäviin, mutta se ruumis on annettu siksi, että se sydämen asioita hoitava henki on läsnä.
Ja raamatun mukaan sitten lahjakin on luvattu. "Rampa hyppii, kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa"! Eikös olekin mielekäs ja iankaikkinen osa.
Tämä elämä on lyhyt, mutta se terveyden loppu on iankaikkinen.
Palkan maksaa Isä ja se on iankaikkisen elämän armolahja, Jeesuksessa Kristuksessa.
Katsotaan siihen ja jatketaan tästä näin eteenpäin. Eikös vain.? Ainakin minä halua jatkaa ja pitää sinua kädestä, näin rukouksen kautta, että tule joukkoon. "somaan". Sinua tarvitaan.Tai pitää päivittää. Ei tilanne enää nyt 4 vuoden jälkeen ole niin paha, kuin alussa. Silloin en voinut liikuttaa kuin silmiäni ja sekin sai aikaan voimakkaan kiertohuimaus tuskan hikineen ja heikotuksineen. Silloin rukoilin, että ota Jumala minut pois.
Nyt paljon edistynyt, enhän muuten olisi koneellakaan siis täällä jos vointiani olisi niin huono, kuin oli alussa.
Nyt tilanteen on aivan toinen!silloin en kyennyt,kuin hengittämään ja yritin Eka vuoden sietää ja kestää,sitä on vaikea selittää.se oli niin järkyttävää, että tavallaan tuo vuoši on pyyhkiytynyt pois.
Nyt Rukoilen tosi paljon.
Missään vaiheessa en ajatellut tehdä itsemurhaa, enkä olisi sitä kyennyt edes Eka vuonna tekemäänkään, koska en voinut liikkua.
Minusta elämä on lahja ja Jumala päättää milloin se alkaa ja päättyy. Tarkoitan, etten ihmettele, jos äärirajoille oleva ihminen miettii kuolemaa, se on luonnollista.
Olen sanonutkin, että jos Jumala näkee parhaakseen parantaa minut, niin että kykenee enemmän toimimaan, haluan auttaa vaikeuksissa olevia.
En tosin nytkään jouda vain laakereilla makaamaan, vaan hoidan asioita sängystä käsin eli on elämää monenlaista silti.
Totta kaikki vaivat loppuvat iänkaikkisuudessa kerran.
Näin kerran unen, jossa Jeesus ojensi kätensä minua kohti. Kun tartuin hänen käsiinsä minut valtasi niin suuri rakkauden ja autuuden tunne, ettei ole maanpäällä mitään siihen verrattavissa.
Tuo uni antoi hirveästi voimaa! Ihana nähdä kerran Jeesus kasvoista kasvoihin ja nyt jo täällä ajassa nauttia hänen huolenpidostaan.
Siunausta myös sinulle ja voimia!
Ei sinunkaan tilanteesi ole helppo! - Samaatietä
Samaatietä kirjoitti:
Tai pitää päivittää. Ei tilanne enää nyt 4 vuoden jälkeen ole niin paha, kuin alussa. Silloin en voinut liikuttaa kuin silmiäni ja sekin sai aikaan voimakkaan kiertohuimaus tuskan hikineen ja heikotuksineen. Silloin rukoilin, että ota Jumala minut pois.
Nyt paljon edistynyt, enhän muuten olisi koneellakaan siis täällä jos vointiani olisi niin huono, kuin oli alussa.
Nyt tilanteen on aivan toinen!silloin en kyennyt,kuin hengittämään ja yritin Eka vuoden sietää ja kestää,sitä on vaikea selittää.se oli niin järkyttävää, että tavallaan tuo vuoši on pyyhkiytynyt pois.
Nyt Rukoilen tosi paljon.
Missään vaiheessa en ajatellut tehdä itsemurhaa, enkä olisi sitä kyennyt edes Eka vuonna tekemäänkään, koska en voinut liikkua.
Minusta elämä on lahja ja Jumala päättää milloin se alkaa ja päättyy. Tarkoitan, etten ihmettele, jos äärirajoille oleva ihminen miettii kuolemaa, se on luonnollista.
Olen sanonutkin, että jos Jumala näkee parhaakseen parantaa minut, niin että kykenee enemmän toimimaan, haluan auttaa vaikeuksissa olevia.
En tosin nytkään jouda vain laakereilla makaamaan, vaan hoidan asioita sängystä käsin eli on elämää monenlaista silti.
Totta kaikki vaivat loppuvat iänkaikkisuudessa kerran.
Näin kerran unen, jossa Jeesus ojensi kätensä minua kohti. Kun tartuin hänen käsiinsä minut valtasi niin suuri rakkauden ja autuuden tunne, ettei ole maanpäällä mitään siihen verrattavissa.
Tuo uni antoi hirveästi voimaa! Ihana nähdä kerran Jeesus kasvoista kasvoihin ja nyt jo täällä ajassa nauttia hänen huolenpidostaan.
Siunausta myös sinulle ja voimia!
Ei sinunkaan tilanteesi ole helppo!Niin ja sen tahdon vielä kaikille sanoa, että Olkaa valmiina joka hetki, sillä kun ja jos vointi menee tarpeeksi huonoksi, ei enää kykene ajattelemaan kuin tuskaa. Silloin ei pysty huutamaan Jeesusta.
Jos löhdönhetki koittaa tuolloin, kun kipu suomentaa ajatukset, on jo myöhäistä.
Jos joku uskosta vielä osaton ajattelee, että voi viimeisellä hetkellä kääntyä Jumalan puoleen, se voi olla jo myöhäistä! - Näinhänseon
Samaatietä kirjoitti:
Niin ja sen tahdon vielä kaikille sanoa, että Olkaa valmiina joka hetki, sillä kun ja jos vointi menee tarpeeksi huonoksi, ei enää kykene ajattelemaan kuin tuskaa. Silloin ei pysty huutamaan Jeesusta.
Jos löhdönhetki koittaa tuolloin, kun kipu suomentaa ajatukset, on jo myöhäistä.
Jos joku uskosta vielä osaton ajattelee, että voi viimeisellä hetkellä kääntyä Jumalan puoleen, se voi olla jo myöhäistä!Eräs uskovainen sydänkohtauksen saanut kertoi samaa. Kipu oli niin kova, ettei kyennyt huutamaan Herraa eikä ajattelemaan.
- LohduttaenTuttavaa
Epätoivo ja se, että koko maailma tuntuu kaatuvan päälle, kyllä voi ajaa noihin pohdintoihin. Olen itsekin muutamankin kerran ollut tuossa tilanteessa ja tiedän sen tunteen kun tuntuu, että tästä ei pääse mihinkään suuntaan, on seinä vastassa joka puolella. Myös pettymys ja epäusko Jumalaa kohtaan, tuntui että etenkin Jumala hylkäsi!
Nämä tilanteet syntyivät aikana, jolloin elin enemmän tai vähemmän maailman mukaan, sen neuvoissa ja filosofioissa, eli, olin itse ensin poikennut pois Jumalan sanasta, tämän totuuden tunnustan ja kadun, sillä tuo tilanne aiheutti itselleni paljon pahaa, siinähän paholainen poikineen pääsi itseäni oikein kiusaamaan!
Tähän auttoi kertakaikkinen maailman uudelleen hylkääminen ja takaisin Jumalan luo tuleminen. Olin tuohon aikaan myös "uskovainen", mutta kuitenkin myös maailman mukana kulkeva. On muistettava että maailman ihmiset eivät ole Jumalan lapsia. Heidän kanssaan ei pidä kaveerata. Ainoa syy "kaveerata" olisi evankeliumin vieminen heille, mutta ei siten, että myös itse alkaisi ottaa vastaan heidän "evankeliumeitaan". Suuriltakin viisauksilta kuulostaessaan ne ovat enemmänkin vain Luciferin viisautta.
Psalmi 1:
1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
4 Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
6 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.
Tällä hetkellä on oma rahatilanteeni, lievästisanottuna "aika kauhea". Ymmärrän myös, että aloittajan tuttava on ilm. todella uskossa elävä, eikä välttämättä nk. maailman uhri, mutta tällaiset rahahuoletkin syntyvät jos esim. aloittaa maailman mukaisen velkakierteen.
Nythän on niin, että asiat kyllä selkenevät kun muuttaa oman käyttäytymisensä suuntaa, eikä pelkää miten huonosti tässä käy! Huonommin ei voisi käydä kuin että uskovainen menisi ja tappaisi itse itsensä. Jos siis pelkää että kyllä tässä huonosti käy, niin todellisuudessahan ei kuitenkaan käy, ellei itse laita käymään.
Kun pyrkii Jumalaa lähelle ja rukoilee Hänen apuaan, suunnitellen elämänsä uudelleen, ihme ja kumma, sitä tulee kuljettua läpi helvetintulenkin: epätoivon, epäuskon, yksinäisyyden, ahdistuksen, kauhun, pelkojen. itsesyytösten.
Mutta jossain vaiheessa: sieltä pääsi ulos! Ja sen jälkeen voi kiittää Herraa ja kertoa Hänen ihmeteoistaan vaikka muillekin! (Eri asia sitten on, uskovatko ne muut kun heille näistä ihmeistä kertoo.)
Psalmi 118: 8-21
8 Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.
9 Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.
10 Kaikki pakanat piirittivät minua-Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
11 He piirittivät minua joka taholta-Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
12 Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät-he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
13 Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua.
14 Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.
15 Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.
16 Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.
17 En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä.
18 Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.
19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.
20 Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle.
21 Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.
.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2081660Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai841566Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä961463Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541392Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341361Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.48892Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115880Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii414852Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai290822Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347807