"Jokaisen sukupolven pitää tehdä omat tyhmyytensä. Tämä sananlasku näyttää sopivan nykyiseen tilanteeseen, jossa oikeistolaiset hallitukset ovat järjestelmällisesti märehtineet siitä, että palkoista ja työehdoista sovittaisiin työpaikoilla – paikallisesti. Kun kokemuksen ääni on hävinnyt, on tilanne tullut kamreerin kohtuuttomuus, pikkuliikemiehen ahneus ja lakimiehen ylimielisyys.
Viimeisten ”oikeistolaisten” hallitusten ongelmana on ollut se, että ne ovat halunneet samaan aikaan tehdä sopimuksia, joista ei ole pidetty kiinni ja joiden lisäksi on yritetty päästä ”suureen läpimurtoon” ay-liikkeen aseman musertamisesta.
On haluttu sopia ja kahmia… kun toinen on ollut niin lutunen.
Kun toinen on ollut vahva, niin toinen ollut heikko. Kun ay-liike ja sen poliittinen siipi SDP on höylisti yrittänyt mukailla ja peesata, niin sitä on pidetty heikkouden merkkinä.
Tälle hallitukselle ay-liikkeen halu sovitella on ollut heikkouden merkki. Sitä on haluttu hyödyntää riettaasti loppuun saakka, sillä kuten Petteri Orpo on todennut – nyt pelataan kovaa. Sydämettömyydestä on tullut ihanne ja aivottomuudesta tavoite. Hallitus on ollut täynnä fakki-liberaaleja, jotka eivät ole halunneet ottaa oppia historiasta tai kohtuullisuudesta".
http://beta.oikeamedia.com/o1-54209
Äärioikeiston hallitus
Nykyinen hallitus on oikeistolaisempi kuin koskaan. Jopa siinä määrin, että hallituksen jäseniksi on istutettu EK:n oma ”poikoonen” – runsaalla rahoituksella ja tuella. Siellä on myös kiilusilmäisiä liikemiehiä, joiden henkilökohtaisena kunnianhimoisena tavoitteena on yksityistää ja allokoida yksityisille tahoille esimerkiksi terveydenhoitoa – suomalaisten veronmaksajien rahaa. Erityisesti perussuomalaisten häädön jälkeen äärioikeistolaisuudesta on tullut osa suurta eurooppalaista Arvo Pohjaa.
”Reformeja” ja ”kilpailukykysopimuksia” on tehty luottaen siihen, että vaikeana aikana ulosmitataan kaikki mahdollinen. Saadut varannot puolestaan siirrettiin suoraan työnantajille hurskaalla toiveella, että he käyttäisivät niitä työllistävällä tavalla.
Duunarien on vain nöyrryttävä. Leikkaukset on tehty äkkiväärästi ja hätiköiden – ja ihan siksi että ne on voitu tehdä. Samalla valtion velvoitteet, kuten esimerkiksi tienhoito on surkastettu niin surkuhupaisaan tilaan (Bernerin luistinradat), että esimerkiksi tiet olisi mahdollista myydä yksityisille sopivaan hintaan.
Poliittiseen lakkoon kun kaikki on mennyt…
Ay-liike on ajettu nyt nurkkaan ja presidentinvaalien kurja tulos vahvistaa tätä heikkoutta. Näyttää siltä, että ennen joulua SDP:ssä ja ay-liikkeessä havaittiin asioiden tila ja siksi vaalien jälkeen ammattiyhdistysliike päätti napsauttaa sormiaan saadakseen huomiota itselleen. Aktiivimalli saa nyt kyytiä (kuten muuten pitääkin).
Viimeisten ”oikeistolaisten” hallitusten ongelmana on ollut se, että ne ovat halunneet samaan aikaan tehdä sopimuksia, joista ei ole pidetty kiinni ja joiden lisäksi on yritetty päästä ”suureen läpimurtoon” ay-liikkeen aseman musertamisesta.
On haluttu sopia ja kahmia… kun toinen on ollut niin lutunen.
Kun toinen on ollut vahva, niin toinen ollut heikko. Kun ay-liike ja sen poliittinen siipi SDP on höylisti yrittänyt mukailla ja peesata, niin sitä on pidetty heikkouden merkkinä.
Tälle hallitukselle ay-liikkeen halu sovitella on ollut heikkouden merkki. Sitä on haluttu hyödyntää riettaasti loppuun saakka, sillä kuten Petteri Orpo on todennut – nyt pelataan kovaa. Sydämettömyydestä on tullut ihanne ja aivottomuudesta tavoite. Hallitus on ollut täynnä fakki-liberaaleja, jotka eivät ole halunneet ottaa oppia historiasta tai kohtuullisuudesta".
http://beta.oikeamedia.com/o1-54209
Äärioikeiston hallitus
Nykyinen hallitus on oikeistolaisempi kuin koskaan. Jopa siinä määrin, että hallituksen jäseniksi on istutettu EK:n oma ”poikoonen” – runsaalla rahoituksella ja tuella. Siellä on myös kiilusilmäisiä liikemiehiä, joiden henkilökohtaisena kunnianhimoisena tavoitteena on yksityistää ja allokoida yksityisille tahoille esimerkiksi terveydenhoitoa – suomalaisten veronmaksajien rahaa. Erityisesti perussuomalaisten häädön jälkeen äärioikeistolaisuudesta on tullut osa suurta eurooppalaista Arvo Pohjaa.
”Reformeja” ja ”kilpailukykysopimuksia” on tehty luottaen siihen, että vaikeana aikana ulosmitataan kaikki mahdollinen. Saadut varannot puolestaan siirrettiin suoraan työnantajille hurskaalla toiveella, että he käyttäisivät niitä työllistävällä tavalla.
Duunarien on vain nöyrryttävä. Leikkaukset on tehty äkkiväärästi ja hätiköiden – ja ihan siksi että ne on voitu tehdä. Samalla valtion velvoitteet, kuten esimerkiksi tienhoito on surkastettu niin surkuhupaisaan tilaan (Bernerin luistinradat), että esimerkiksi tiet olisi mahdollista myydä yksityisille sopivaan hintaan.
Poliittiseen lakkoon kun kaikki on mennyt…
Ay-liike on ajettu nyt nurkkaan ja presidentinvaalien kurja tulos vahvistaa tätä heikkoutta. Näyttää siltä, että ennen joulua SDP:ssä ja ay-liikkeessä havaittiin asioiden tila ja siksi vaalien jälkeen ammattiyhdistysliike päätti napsauttaa sormiaan saadakseen huomiota itselleen. Aktiivimalli saa nyt kyytiä (kuten muuten pitääkin).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.