Normaalia vai ei?

Olemme mieheni kanssa olleet useita vuosia naimisissa, teinivuosista saakka yhdessä. "Normaali perhe", käymme töissä, meillä on lapsia ja talousasias kunnossa. Kukaan ei päällisin puolin näe meissä mitään rai uskoisi tätä. Väkivalta on heijastanut suhdettamme koko elämämme jo teinivuosista saakka. Nyt aikuisiällä vasta olen alkanut miettimään, onko se normaalia kun tilanne räjähtää käsiin.Kotona aikoinani vanhemmilla oli isän puolelta fyysistä väkivaltaa äitiäni kohtaan ja äidiltä henkistä väkivaltaa isääni kohtaan. Mieheni on hyvin voimakastahtoinen ja voimakas sanainen. Riitamme alkaa "perusasioista", kotitöistä, laskujen maksusta ja ennen kaikkea menemisestä. Eli myönnän.. olen nainen joka valittaa. Tykkään että paikat on kunnossa, lapsilla säännöllinen rytmi tms.. olen nipottaja. Olen niin kyllästynyt kun asiat eivät hoidu ja tästä minun valittamisesta on seurannut miehen väkivalta minua kohtaan. Mieheni perustelee väkivaltaisen käytöksensä sillä, että minun pitäisi lopettaa valittaminen, ettei se mene aina siihen että hänellä palaa valittamisesta hermo ja että anon itkien armoa ettei hän hakkaa. Olen ääneen ihmetellyt joskus asiaa, että onko tämä normaalia niin hänen mielestään sitä on muissakin perheissä että mies käy naiseen käsiksi. Sekä perustelee sen sillä, että joutuihan isäskin äitiäs hakkaamaan kun se valitti. Sama tilanne on siskollani, mies hakkaa sitä samojen asioiden perusteella. Onko näin, että tämä verenperimänä tuleva valitus on niin vahvaa henkistä väkivaltaa, että mies on jo tässä tilanteessa "oikeutettu" vaijentamaan vaimo voimakeinoin? Vai ovatko nänä miehet saaneet vahvistusta ja tuntevat oikeutusta saada hakata vaimoaan, kun tietävät etteivät ole ainoita. Perustelevat sen sillä, että meidän suvussa on niin pahat geenit vittuilla jonka seuraus on se, että vaimo saa köniin. Yritän kirjoittaa tämän jutun juuri siitä näkökulmasta, etten puolustele omaa valittamistani. Koska se mikä minulle on epäselvää on se, onko mies todella oikeutettu vaijentamaan vaimo väkivalloin?