Puhuttaisiinko todellisesta ylipainosta, ja siitä, kuinka laihtua? Foorumi on avoin, neuvoja, kommentteja ja puutaheinääkin, jos siltä tuntuu. Ehkäpä voisimme kasata vaikka poppoon; porukalla parempi töpeksiä ja voi sitä onnistumisen autuutta. Terveisin Mäyris ja Naksut.
Hei, te todella oikeasti YLIPAINOISET!
Aidot BIG MAMAT
823454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 82
Vanhimmat
Painoa on 14 kg ylimääräistä, joten kai lukeudun ryhmään "tosi ylipainoiset". Nyt tekee kamalasti mieli suklaata, mutta jätän väliin, vaikka kaapissa sitä vielä joululta on muutama rasia jäljellä. Koska minun on PAKKO laihtua!. Verensokeri on normaalin ylärajoilla, joten muuta mahdollisuutta ei ole, kuin PYSYVÄ painonmuutos ja elämäntaparemontti. Aloitin lisäämällä salaattien ja kasvisten syöntiä, siirryin pelkästään tummaan leipään, jätin leivältä makkarat ja juustot pois, lenkkimakkaraa ei osteta enää ollenkaan, makeita herkkuja yrittelen välttää. Olen lihonut nuo ylikilot pikku hiljaa; 10 vuodessa ovat huomaamatta tulleet.Joten ei auta muu, kuin rakastaa itseään niin paljon että alkaa pitää itsestään ja painostaa huolta. Syön 2 lämmintä ateriaa päivässä ja lisäksi aamulla ja muutaman välipalan, ja yritän hävittää päästäni ajatuksen "laihdutuskuurista". Koska kuurit tulevat ja menevät, mutta läski tulee takaisin kuurin loputtua.
Joten kaikki TOSI LIHAVAT: tykätään itsestämme ja aletaan pitää huolta terveellisemmästä syömisestä ja päivittäisestä liikkumisesta. Vaikka kävellään pitkin teitä ja kuunnellaan korvalappustereoilla humppaa. Ja nautitaan elämästä tässä ja nyt !
Ensinnäkin kultaseni: joulu kärventää meidänkin kaapeisamme. Ne suklaarasiat ovat sitä pahinta laatua; otan vielä yhden ja aloitan huomenna. EI KUN RASIAT JAKOON, ei omaan suuhun, vaan esim. naapurisopua parantamaan. Koville ottaa, mutta vaa'assa tuntuu kumman kevyelle. Meitä on täällä kaksi, joilla mittaa vaikka tusinalle jakaa. Eli kannustusta ja kommentteja kaikille meille, jotka tätä painavaa tietä tallustavat. Jatketaan juttua. T: Isot Lahtelaiset
Mutta varsinainen voitto niistä suklaarasioista on se, että ottaakin VAIN yhden suklaan päivässä!!! (on onnistunut jo muutaman viikon!!! Tosin joskus voi mennä muutama yli yhden... Tänään ei kyllä mennyt yhtään suklaata, mutta sen sijaan 5 appelsiinia...)
Pointti ei niinkään ollut syömättömässä suklaassa, vaan niissä rasioissa, jotka on jo aikojen saatossa tullut joko nautittua tai ehkäpä jopa ahmittua. T: Mäyris ja Naksut
Ja niitä syötyjä suklaita, dominokeksejä, suklaakakkuja onkin valtava vuori... Mutta sehän tässä onkin juju, että miten oppia elämään tämän nykyisen ruokapaljouden keskellä. Eli voinko itse vaikuttaa jotenkin asiaan, vai kuulenko vain ääneni kaupassa sanovan :" noita suklaamunkkeja sitten vielä 5".Pitäisi silmät ummessa yrittää kulkea suklaahyllyn ohi, mutta sitten onkin vastassa jugurtit ja makupalat ja pizzat ja juustot, joten ei ole kaupassa käyntikään nykyään helppoa!
Älkäämme menneitä muistelko! Oletteko muuten huomanneet, että suorastaan sadistista nautintoa tuottaa se, kun näkee jonkun toisen, joka on VIELÄ LIHAVAMPI kuin mitä itse on! Itselläni on jonkinlainen anti-anoreksia: olen mielestäni laihempi, kiun mitä todellisuudessä olen. Peilissä näytän melkein tavalliselta, mutta valokuvissa suorastaan VALAALTA jolla on yllään TELTTA ja jonka HOUSUT KIRISTÄÄ!
Ennenkuin syvennymme kaikkeen siihen namiin, mitä kaupassa myydään, kysymys sinulle? Oletko oikeasti ja kunnolla ylipainoinen? Meinaan minä Mäyris, ja ystäväni Naksut, olemme kunnon kilomammoja.
Onko 20 kg riittävästi? Tosin minulla on tietenkin sukuni raskaat luut. Ja oletan, että paksut reiteni ovat täyttä lihasta (kun hiertyvät ilman helteitäkin rikki -siksi muuten paksut ei kesällä käytä hameita...)
Kyllä. Olen lihava Isolla L:llä, mutta minulta meni vuosia aikaa, ennen kuin tajusin, että jotain tarttis tehdä.
Älä sie xxl, minä pistän paremmaksi: Kerronpa tarinan ystäväni Naksun näkemänä: Kuvittelepa valastakin isompi kala, joka on puettu bikineitten yläosaan ja verkkopaitaan. Alaosan lisukkeena oli vesirajan mittainen keinonahkahame. Väritys neonhehkuvainen. Tietysti myös paljaat sääret.Kiloja nippa nappa, vähäksi menee, 110. Niin, ja mitä siihen peiliin katsomiseen tulee,näkee mitä tahtoo : niin se on meillä kaikilla. T: Mäyris ja Naksut
Hyvä riittääkö: Ei ollut tarkoitus kiloilla kilvoitella. 20 kg on varmasti riittävästi kisassa kuin kisassa. Jatkakaamme keskustelua pikimmiten, täytyy pitää 5 min tauko. Palaamme. T: Mäyris ja Naksut
Itseään täytyy rakastaa, ja peilikuvaansa myös.Mutta joko sitten on onnellinen lihava tai laihduttaa itsensä onnelliseksi laihaksi, tai sitten kolmantena vaihtoehtona on se , että on koko ajan laihduttavinaan, kuten minä olen jo monta vuotta ollut. Eli on koko ajan tunne, että minä haluan laihtua, mutta sitten ei kuitenkaan tapahdu mitään, kun ei älyä, että ruokavalio ja liikunta eivät jotenkin täsmää.
Puhut noin yleensä ottaen vähän, mutta hemmetisti totuutta ja asiaa. Pitäkäämme keskutelua yllä. Mäyriksellä ja Naksulla 5 min kirjoitustauko.
Kuinka vitusti teillä sitä suklaata tuli sit lahjaksi, jos viel helmikuussa on JOULUsuklaata kaapissa monta rasiaa? Ei tarvi ihmetellä ylipainoa kyllä sitten..
Nyt tiedän, että Sinäkin olet paksu. Koska tällaisia juttuja ei voi ymmärtää kukaan muu, kuin paksu ihminen. Se vaan on valitettava tosiasia,että paksuista ihmisistä tulee harvoin vähemmän paksuja ihmisiä. Kun joku "onnistuu" laihduttamaan esim. painonvartijoissa, muut paksut ovat kateellisia sille entiselle paksulle. Sitten kun se entinen paksu on jälleen uudelleen paksu (yleensä siihen kuluu aikaa alle vuosi), siitä sitä sadistista nautintoa meille koko-ajan-paksuille vasta tuleekin! Eli ydin on siis tämä: miten paksusta tulee vähemmän paksu, niin, ettei paksuus palaa takaisin ja miten paksu välttyy siltä, että paksusta tulee vielä paksumpi (jopa niin paksu kuin se yksi nainen, joka tuli vastaan kaupungilla, ja se se vasta paksu olikin; miksei se älyä laihduttaa!)
Yksinkertaista, tiedäthän: kyllähän jouluna saa syödä, joten silloin jos milloin saa suklaata ostaakin!Mutta huom: tänä vuonna en ostanut yhtään alennussuklaarasiaa Joulun jälkeen (kuten tapahtui viime vuonna). Voitto se on sekin!
ja nyt tämä paksu lähtee nukkumaan, jotta jaksaa sitten huomenna syödä. Ja liikkua. Ja etenkin Elää.
Kyllä, minäkin olen paksu, ja ystävättäreni myös. Eli meitä on täällä kaksi, Mäyris ja Naksut. Paksuus on jotain mitä me olemme sisäistäneet, kun me hukkasimme laihuutemme. Tavaramarkkinoilla myytiin, olisi pitänyt pidättäytyä huutamasta, mutta me ostamme vaan. Laihuus ei valitettavasti ole kaupan, joten päivästä päivään me etsimme parannusta tautiin, joka ei edes olen sellainen. Ystäväisemme, jatkakaamme tovin päästä, tyttäret tarvitsevat tupakkataukonsa.
Hyvää ötyä XXL. T: Mäyris ja Naksut
Sinulle kyllä tuli: alennusmyynti on helvetin huono tekosyy jättää aloittamatta se, mikä on lihavan tärkein homma: laihdutus. Sijoitetaan mieluummin samainen summa laihduttamiseen, niin eiköhän seuraavien alennuksien aikaan alusvaatepuolikin ala kiinnostaa. T: Mäyris ja Naksut
Eilen oli juhlat, ja söin joka lajia (paitsi en salaatinkastiketta). Ja täytekakkua otin ainoastaan YHDEN palan!!! VOITTO!!!
Paksut ottaa aina toisen palan. Tai kolmannen. Tai sen viimeisen (suklaakakku näyttää yksin niin yksinäiseltä, se täytyy syödä pois).Laihat ottaa vain yhden palan. Mutta siksi ne onkin niin laihoja. Mutta miksi paksut ottaa sen toisen palan? Säälitäänkö me sitä yksinäistä kakkupalaa siellä vatsassa tai lautasella, ja hankitaan siksi sille kaveri tai useita kavereita muista kakkupaloista?
Sitä paitsi kävin tänään hiihtämässä. Hiihdin tunnin ja hikoilin ja punoitin ja sääliväkatseiset himohiihtäjät menivät valon nopeudella ohitse. Mutta ah sitä oloa sen jälkeen!!! Joten toinen voitto: MINÄ OLIN SUORASTAAN LIIKUNNALLINEN!
Ja tämänkin ajan, kun surfaan netissä, voisin nostella puntteja tai vetää leukaa. Mutta olen tullut suklaariippuvuuden lisäksi siis nettiriippuvaiseksi. Tosin sen ajan jolloin kirjoittelen tällaisia mieltäylentäviä juttuja, voisin tietysti myös syödä, ja koska kirjoitan 10-sormijärjestelmällä tai sen tapaisella, en voi syödä samalla kuin kirjoitan, joten ehkä tämä on terapeuttisuuden lisäksi myös varsin kannattavaa. Pillillä tietenkin voisi juoda samalla vaikka pirtelöä (jossa ei ole klimppejä), mutta onneksi kotona ei ole pirtelöä.Ja suklaata voisi tietenkin syödä, mutta sen suhteen pitänee aloittaa täydellinen raittius.En siis syö nyt mitään, joten tämä kirjoittelu on siis kaikki kotiin päin ja laihuus lisääntyy. Ja sormet saa liikuntaa.
Meillä kävi vieraita; söin vain yhden karjalanpiirakan ja pienen palan Mövenpick-suklaajäätelöä (se ei kuulu suklaa-absolutismin piiriin). Tosin pöytää raivatessani söin loput siitä suklaajäätelöstä ja puoli palaa hedelmäkakkua, mutta sitähän ei lasketa, koska kukaan ei nähnyt. Paksu syö salaa itseltään ja toisilta. Salaa syöty ruoka sulaa itsestään ja häviää avaruuteen, koska paksu ei edes huomaa syövänsä. Eikä sellaista pikkuruista klönttiä puolisulaa jäätelöä kannata panna takaisin pakastimeen. Senhän sanoo järkikin. Ja paksu on aina järkevä; ruuantähteetkin pitää syödä tarkkaan että tulee säästöä. Vaikkakin isommat vaatteetkin maksaa.
Vaatekaupan myyjä sanoi, että puku on rouvalle hoikentava. Olisin muuten jättänyt puvun kauppaan (paksulle ei saa vihjailla, että hän tarvitsisi hoikennusta), mutta ei ollut muutakaan sopivaa vaihtoehtoa . Ostin siis hoikentavan puvun. Olen sitä yrittänyt pitää ahkerasti, mutta se ei ole vielä toiminut. Pikemminkin se on alkanut kiristää lantiolta. Onkohan siinä jokin toimintavika? Takuuta en älynnyt kysyä. Jos siis myyjätär myy Sinulle hoikentava puvun, ÄLKÄÄ USKOKO, se on laihojen myyjien pahanilkisiä juonia, että saisivat rahat kassaan.
Näitä on ihan kiva lukea. Kuulostaa niin tutulta!
Entäs miten ne lihat saa liikkumaan?
Että kuinkako liha saadaan liikkumaan?
Ensin tarvitaan yksi paksu. (paksut eivät liiku useammanpaksun ryhmässä, koska paksut ovat salaa kateellisia vähämmän-paksuille paksuille. Ja siksi paksu ei hae lenkille toista paksua, koska se toinen paksu voisi vaikka laihtua, ja enhän minä halua olla lihavampi kuin tuo TOSI PAKSU! Lisäksi tie ehkä sortuisi, mikäli kaksi paksua kävelisi liian lähekkäin. Ainakaan sillalle ei monen paksun pidä mennä yhtä aikaa. Eikä jäälle. Lenkille paksu ei siis hae toista paksua, mutta sen sijaan kahvilaan kylläkin. Voin syödä viinerin, kun kerran tuo toinenkin syö (ja se on nyt kamalan paljon paksumpi kuin minä!) . Paksun mielestä se toinen paksu näyttää aina paksummalta kuin minä itse...)
Tarvitaan siis yksi paksu. Ensin paksun täytyy onnistua ahtautumaan mummon vanhoihin verkkareihin(anttilasta ei löytynyt XXL-kokoa isompia, ja ne ei nyt mahdu erkillekään!), T-paidat ovat nykyään kutistuneet ihmeen pieniksi, mutta onneksi vanhoja 80-luvun isoja t-paitoja vielä löytyy kaapista.Tosin virttyneitä. Mutta aitoa puuvillaa eikä mitään tekokuitusekoitteita.
Lenkkarit on ongelmallisempi osio: mikäli saat nauhat kiinni, et ole todellisuudessa oikea PAKSU. Ehkä olet (sinä OIKEA PAKSU) opettanut lapsesi sitomaan lenkkarinauhasi. Tosin lapset käyttää tarralenkkareita eikä opi nauhojen sitomista... HETKINEN: onhan aikuisillekin tarralenkkareita! Lapsesi voit siis opettaa panemaan tarralenkkarisi kiinni. Pääset siis lenkille.
Sitten vain liikuttelet jalkojasi. Laihat liitelee ohitsesi kun itse hikoilet ja puuskutat ja hehkut punaisena. Mutta kulutat taatusti enemmän rasvaa puolen tunnin rauhallisella kävelylenkilläsi kuin olemattoman ohuet pantapäiset shortsiasuiset barbit. Saat tietenkin osaksesi paljon paheksuvia katseita (Eiko tuo ole älynnyt aiemmin lähteä lenkkeilemään, mokomakin LIHAVA TIEN TUKKO !!!)Mikäli katseet alkavat ottaa aivoon, ota käyttöön "EI VÄISTETÄ" -mentaliteetti. Siinä laihat lentää lepikkoon, kun meikä jyrää!!!
Ei kai vaan MÄyris & Naksut ole sortuneet syömään nakusja ja mäyriksiä ja hävinneet siten olemattomiin tältä planeetalta?
Paksun kohtalo on kova! Mäyris söi Naksut ja Naksut Mäyriksen. Eikä jäänyt luitakaan jäljelle, niin kova oli nälkä...
Mäyris on palannut, Naksut on hunningolla. Arkielämän kiireet meinasivat suistaa Mäyriksen raiteiltaan. Olin jo tovi (piiitkä sellainen) sitten päättänyt suistaa terveelliset elämäntapani romukoppaan, ja hypätä hiilihydraattien kanssa vehtaavien joukkoon,ja pari viimeistä päivääni kuluikin Prisman hyllyjen välissä. Ja voi sitä purkkia ja purnukkaa. Pelkästään ostaminen laihdutti. Ainakin kymmenen kiloa kului. Enkä sitten huijaa. Olen täysin tosissani. Puhtaasti vakavissani...Eikun viestiä tulemaan, hyvä laihduttava kansa. Ja kuten olemme jo aiemmin todenneet, anteeksi lainaukseni, kirjoittaessa ei voi syödä. Muuten kuin pillillä (muistakaa ostaa iso paketti). Joten tämä laihduttaa. Ja pillienkin osto laihduttaa. Ellet sitten aja taksilla kauppaan, kuten minä heikkoina hetkinäni. Tosin kotiinkin ne pillit voisi tilata. Joten taksillakin ajaminen laihduttaa. Loppujen lopuksi kotiinkin tilaaminen laihduttaa. ON noustava koneen edestä ja avattava ovi, ja pengottava kaapit, että löytäisi jotain mihin tunkea ne pillit. Ja kun juot liikaa, on mentävä vessaan, kävely sinne kuluttaa ja nestettä sen kun poistuu. Voi että.
Hyvä, ettei Sinua ole syöty!
Mieheni soitti juuri ja kysyi, mitä toisi Lidlistä. Kuulin ääneni sanovan:" niitä kirsikkasuklaarasioita muutamia." Mieheni kyllä väitti, ettei meillä syödä suklaata... Mutta toivossa on hyvä elää.
En syönyt tänään aurajuustopatonkia vaan ruisleipää. Koville otti. Mutta kyllä kannattaa.Paino ei ole noussut. Sain sormeeni jännetupentulehduksen tai jonkin muun krempan liiasta kirjottamisesta. JOten nyt en voi kirjottaa toisella kädelläni. Ehkä siis voisin samalla kuin kirjoitan syödä jotain, kun toinen käsi on vapaana? Vieraiden jäljiltä on vielä (HUOM, VIELÄ: vieraat kävi jo sunnuntaina!!!) pussissa pullaa ja hedelmäkakkua... Jostain syystä kukaan muu ei ole niitä vielä syönyt (yleensä muut eivät jostain syystä kerkiä tähdeherkkuja syömään kun minä olen ekana), ja joka kerta, kun avaan jääkaapin, pullat suorastaan huutavat:SYÖ MINUT!!! Pitää lappaa maha täyteen jauhelihasoppaa, josko sinne ei sitten pullaa mahtuisi. EI saa antaa aivottomien pullien pilata hyvin alkanutta elämäremonttia!!!
Jospa syöttäisi ne linnuille?
Mäyris heiluu täällä hulluna katolla kiikareiden kanssa katselemassa, mistä päin maata niitä pulleita tipusia alkaa tasaiseen tahtiin lennellä, eli voi Suomen lintukantaparkaa. Meinaan ideana tuo oli niin loistava, että ainakin täällä hämeessä metsämiesten, ja alatorilla puluja pyydystävien päivät on sitten pelastettu; alkaa nimittäin senverran tuhteja tipusia taivaalta tipahdella, kun Mäyris pistää pullat kiertoon. Tosin, joka toinen nisu uhkaa päätyä Mäyriksen omaan masuun, siihen malliin rasittavaa (ja nälättävää) on niska kenossa viskoa pullaa ankkalammikon nälkäisille suille. Ja saanen ystävällisesti huomauttaa kirsikan olevan jonkun sortin puskassa kasvava uskomattoman terveellinen MARJA, joten pistähän komennus ukkelille uuteen uskoon, ettei muuta kuin selkä köyryssä suklaatia kotia kantamaan. Ja käske tarkistaa vaikka kirjasta: kirsikkasuklaa on tavattoman kevyt vaihtoehto. Uhkuu suorastaan terveyttä. Ja muistakaa sitten: tämä on täyttä totta, koska Mäyris sanoo näin.
Ei tuonut mies Lidlistä suklaata, vaan kokonainsen KAALIN! Ja pussillisen sipuleita ja vähän raskaampaakin ruokaa eli banaaneja ja viinirypäleitä. Hän ei ole ikinä ennen ostanut KAALIA! Eli ei auta itku markkinoilla. Ei tullut kirsikkasuklaata, sitä kevyttä hedelmäistä... Pitää siis syödä se kaali, kun on kamala nälkä. Tai ei niin , että näköä haittaisi, mutta vähän hiukoo. Pullat on edelleen jääkaapissa, kakut kanssa. Kävin ne juuri laskemassa; tallessa ovat kaikki !
EI KUN KAALIN KIMPPUUN!
Nyt pitäis jo mennä nukkumaan, mutta löytyi mielenkiintoista asiaa. Lukeudun lihavien joukkoon. Laihduin yli 10 vuotta sitten 15 kg, ja olin todella hämmästynyt, että voi laihtua ,kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän. Raskausaikana lihoin 20 kg, mutta tiukalla vaunukävelyllä ja vihannesten syönnillä paino palautui suht normaalilukemiin. Sitten pikkuisen salakavalasti paino on vaan hissukseen noussut, ja noussut ja noussut (eikä näytä pysähtyvän sitten millään... Kohta en mahdu mihinkään vaatteisiini).Mutta ruoka on hyvää, ja suruun ja iloon ja ikävään ja kaikkiin muihinkin olotiloihin kun on niin kiva syödä. (tai siis se ei ole varsinaisesti kivaa, kunhan on tullut tavaksi).
Hyvä Kyllä se: Noussut ja noussut ja nousee yhä edelleen. Pieni vauva ja vauhtivaunut minullakin, Naksulla useampikin kyyditettävä. Ehkäpä meillä on motivaation puolella korjattavaa. Ps. Suo anteeksi viestin lyhyys, mutta juniori vaatii osansa ja vastattavia viestejä on kohtalaisesti. Tervehtien Mäyris ja Naksut.
Ensin täytyy siis olla motivaatio. Muuten ei tapahdu mitään (tai siis tapahtuu eli paino nousee). Mistä saadaan motivaatio? Miten saadaan käsi tottelemaan, ettei se tee sitä pientä liikettä eli ettei käsi ojennu ja ota keksiä kaapin ylimmältä hyllyltä , kun ensin on kiivennyt korkeajakkaralle ja raivannut keksipaketin edestä 10 kahvipakettia ja 3 kiloa kaurahiutaleita? Olenko minä siis jotenkin tahdoton/heikkoluonteinen ihminen, Vaiko vain ahne? Mikä on tarpeeksi suuri houkutin motivoimaan itseni? Tarvitaanko ihan terveydenhoidon ammattilainen sanomaan, että "jos et laihduta niin sairastut". Vai tuleeko ymmärrys ennen sitä?
Hyvä motivaatio; tuska ei tule ostamisesta, vaan syömisestä. Anna huoletta kaupassa hihan heilua, kunhan kotona kaikki nami menee muihin suihin. T: Mäyris ja Naksut Ps. Nimimerkkimme tulevat mäyräkoirasta ja juustosnackspussista, joita nyt tässä laihduttaessamamme kulutamme. T: Mäyris ja Naksut
Jippii! Tänään pointsit eivät menneet miinukselle! Vaikka nyt kieltämättä on nälkä. Meni muutama viikko, ennen kuin älysin, että en voi todellakaan syödä herkkuja entiseen malliin, mikäli aion saada pisteet riittämään. En kyllä neuroottisesti noudata pisteitä, tai siis kyllä merkkaan ne ylös, vaikka menisi miinus kolmeenkymmeneen, mutta en ota siitä niin isoa stressiä. Pisteet (painonvartijan-pointsit siis) auttaa vaan ymmärtämään, että appelsiineja saa syödä enemmän kuin hillomunkkeja...ÄLKÄÄ MAINITKO HILLOMUNKKEJA, please! Ja loppujen lopuksi ymmärsin myös sen, miten vähän liikkumista tulee harrastettua. Yrittämällä yrittelen sitä lisätä. Sokoksella kävelin portaat ylos!!!
Eivät kai rappuset alla apuna rullaneet? Ei tosissaan, kehuja sinulle, painonvartijat on yksi niistä hyvistä ja toimivista. Tosin hieman vääristynyt pointsien takia: syö 26 pointsia karkkia tai sitten sama pistemäärä kukkakaalia, niin silti laihtuu, eli ei laadulla väliä. T: Mäyris ja Naksut.
Tuttua turinaa tämä ! Ikäni olen paininut painoni kanssa...lihonut ja laihtunut . Olen tosi hyvä ihminen ja varsinainen työn sankari ; ) Laitetaanpa nyt joku laiha tekemään sama urakka ! Satoja kiloja varmaan olen tiputtanut ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot on tullut kokeiltua . Tähän asti tehokkain...joskaan ei mukavin keino , on ollut onneton rakkaussuhde ! Ainut ajanjakso elämässäni jolloin menetin ruokahaluni kokonaan . Mut paha puoli että niistä tunteista toipuu aikanaan . Nyt on valehtelematta painoa 50 kg vähemmän kuin 15 v. sitten...mutta silti yli sadan kilon : ( Ja nousukierre on hurja että ihan hirvittää . Olen mestari keksimään tekosyitä miksi en voi aloittaa laihdutusta . Joulukuusta lähtien olen miettinyt painonvartijoihin menoa . Nyt se tyssäsi siihen ettei ole varaa kun piti ostaa lapsille uusi tietokone ! Huolestuttavinta asiassa on se että myös lapset lihovat kanssani . Varsinkin tyttärellä on todellinen paino-ongelma . Että jotain pitäis tehdä ja äkkiä !
Haudassa laihtuu... Ja tosiasiassa sinne hautaan keskimääräisesti pääsee nopeammin, jos on paksu.Jos onnistuu kuolemaan vain osittain ja saa jonkun slaagin josta jää sängyn pohjalle, sitten kyllä laihtuu, kun hoitsut ei jaksa nostella sitä paksua...
Ei kun tosissaan: Eka tavoite on siis se, että vaikka olis mitenkä paksu tahansa, niin ensi vuonna tai 10 vuoden kuluttua ei olisi vielä paksumpi. Eli vaikka en laihistuisi, niin en myöskään paksuuntuisi enempää. Sitten kun stabiili olotila on saavutettu, eli paksuus on
pysyvä olotila mutta ei lisääntyvä (eksponentiaalisesti), niin sitten voi ottaa seuraavan tärkeän askeleen: miten paksuus voisi pienentyä? (Nimenomaan "paksuus" eikä "paksu". koska minä itse en halua pienentyä, haluan vain minuuttani häiritsevät massat ympäriltäni vähän kutistumaan, jotta elämä olisi helpompaa. Ja sillä en tarkoita sitä, että laihana on ihanaa, vaan sitä, ettei enää hengästytä eikä puuskututa eikä hikoiluta ja että pystyy sitomaan kengännauhat ilman ähinää, ja että löytyy kaupasta sellaiset saappaat, joista mahtuu vetoketju kiinni, ja pystyy kesällä pitämään hametta niin ettei reidet hierry ja etteivät uudet farkut ensi käytön jälkeen mene haaroista puhki...)
Rakkaus on ainoa hyvä keino laihtua huomaamatta. Mutta kun arki on jo tavallisen tasapaksua (vaikkakin mieheni edelleen on ihana), niin silloin pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön.Vaan mitkähän ne lienevät?
Täällä taas, tosin vain hetkellisesti. Sormiani suorastaan syyhyttää, mieli meitä kaikkia kaventavia ideoita täynnä, tänään vain sen verran kiire, että hoikistuminen täytyy jättää huomiselle. Älkää te arvoisat kanssasisareni poissaoloni aikana himoitko, älkääkä varsinkaan nauttiko mitään sellaista, mikä hyvältä maistuisi ja meidän jo runsaita muotojamme entisestääkin pyöristäisi. Muistakaamme, että jokainen syömättä jäänyt suupala laihduttaa, ainakin teoriassa. Huomiseen. Mäyris poistuu.
Siis nimenomaan ONNETON rakkaus laihduttaa...Onnellinenkin vähäsen, mutta riuduttava rakkaus eniten ja pisimpään...
Painonvartijoiden pistelehtisen sain kaverilta, Painonvartijoita pidän kalliina bisneksenä, ja sen tavoitteet keskittyvät liikaa kilojen tippumiseen nopeasti. Melkein kaikki Painonvartijoissa olleet kun näyttävät lihovan kohta takaisin ja korkojen kera.
Mutta se juju Pointsien laskemisessa on , että huomaa konkreettiseti, että ei todellakaan kannata syödä lihapiirakoita vaan mieluummin vaikka keräkaalia. Eli pisteet konkretisoivat sen,minkä tietää jo aimmin: eli ei saa syödä rasvaista ruokaa vaan vihanneksia ja kasviksia...Pistelasku voi jäädä päälle niin, että ajattelee vaan koko ajan pisteitä, ja saa kamalan krapulan, jos pisteet ylittää tavoitteet. Jos Painonvartijoihin liittyy, tietenkin rahanmeno toimii hyvänä kannustimena laihtua, mutta pysyvän tuloksen saavuttaminen on aika vaikeaa.
Teoriassa paksuuden poisto on niin perin helppoa, mutta käytännössä niin perin vaikeaa. Nyt kun olen jo kohonnut sille asteelle, että tiedostan, mitenkä kamalan paksu minä olenkaan, ja olen vakaasti päättänyt, että tämä paksuus ei ole pysyvä olotila, on sellainen olo, että kyllä tämä vielä alkaa sujua. Laihdutus ei ole ONNISTUMISTA, mutta itsehillintää se vaatii.
Se, että lapset lihoo, voi johtua osittain perimästä (yleensä kyllä ruuasta), mutta se, että perheen koirakin lihoo, ei voi johtua perimästä vaan yksinomaan ruuasta.
Lapset lihoo Suomessa, se on totta. Ja syömishäiriöt lisääntyy, sekin on totta. Karkkipussit, karkkipäivät, sipsijättipussit, 1,5-litran tuplalimsat, isommat ranskikset ja jättikokis: niitähän ne pennut mankuu joka päivä. Muttei saa, ainakaan meillä.
Meilläkin on äiti lihava. Isä on normaalin ylärajoilla ja lapset alkaa vaarallisesti pulskistua. Aina ollaan vinkumassa hampurilaisella ja ainakin RAXiin ja ainakin täytyy saada karkkipäivänä iso pussi irtokarkkeja. Olen tehnyt selvät sävelet herkkujen syöntiin: sipsejä saa vaan juhlapäivinä, samoin limsaa. Hampurilaisella käydään ehkä kerran 1-2 kuukaudessa. Raxiin ei ole juuri asiaa. En osta ollenkaan vaaleaa leipää, ainoastaan tummaa. Lapsetkin siitä tykkää paahdettuna. Leivälle menee kevytBecel. Makkaroita ja lenkkejä ei osteta enää, ainoastaan ohuenohuita kalkkunasiivuja. 5 % juustoa yritän ujuttaa 15 prosenttisen tilalle jääkaappiin, usein jätän juuston ostamatta. Voitakin kyllä on, sillä paistan letut ja joskus vähässä määrässä kalaa; yleensä teen uuniruokia.Salaattia pitää ainakin maistaaja kasviksiakin ainakin pieni nokare. Sunnuntaina on jälkkäriä, marjarahkaa tai jätskiä tai kiisseliä. Leivontaa olen yrittänyt rajoittaa, ja melkein kaikki pannaan heti pakkaseen. Lapsilla ei ole pakastimeen mitään asiaa, lähinnä mies käy sieltä penkomassa pullaa, mutta hänellähän ei paino-ongelmaa ole, joten syököön. Karkkipäivän karkitkin unohtuu usein ostamatta (kyllä lasten pitää joskus karkkia saada, mutta kun sitä lasten mielestä pitäis olla kamalan iso pussi, Siitä aina riidellään...Hirmuinen makeanhinku lapsilla
näyttää olevan. Jugurtteja en osta enää ollenkaan, joskus lastenherkuksi viilistä, ei kuitenkaan joka viikko. Jauheliha on paistista, ostan sitä vähän vähemmän kun on kalliimpaa kuin sikanauta. Kyllä se lapsen lihavuuden ehkäisy kuuluu nimenomaan sille, joka sitä ruokaa laittaa. Itse en ole hommassa onnistunut, kun lapset kerran on päässeet lihomaan, mutta kiristetyillä ruokaostoilla yritän ehkäistä sen, ettei lasten tarvitsisi koko ikää taistella painon kanssa. Painosta yritetään kotona olla puhumatta mitään, ja liikkumaan pyritään, kun keritään. Kukkaro ei ole keventynyt enempää kuin enenkään, vaikka vihannes-ja hedelmätiskillä annan itselleni vapaat kädet ostaa mitä vain (aina ei sitä samaa kurkku-tomaatti-salaattia viitsi syödä), vastaavasti tulee säästöä juustoista ja makkaroista, kun jättää ne kauppaan.
Onko muilla jotain vinkkejä? Monesti tuntuu, että sama mankuminen on jokapäiväistä! Miksei ostetttais jotain hyvää, vaikka suklaata, äiti ostettais edes joskus!!!
En osaa kovin hyvin neuvoa, itse 18-v. kotona asuva ja paino-ongelmien kanssa taisteleva (syy on varmasti liiallinen suklaansyönti; kolmisen vuotta sitten aloitin masennuksen vuoksi kuin huomaamatta ja vasta vajaa vuosi sitten tajusin mistä on kyse... nyt lähinnä tapa, josta ei vaan pääse eroon), mutta suosittelen otsikossa mainitsemaani dokumenttia/elokuvaa. Tämän katsottuani ainakin minä aloin miettiä asioita ihan toisella tavoin kuin ennen!
Voisikohan lapsia ohjata syömään makeita hedelmiä, esim. viinirypäleitä, mangoa, päärynää, persikkaa (ei säilöttyjä!) jne.? Tietty karkkeja voi saada joskus, mutta hedelmiin totuttelun uskoisin onnistuvan (paraskin puhuja taas... *huokaus*)
Joo, kiitos neuvosta! Itse asiassa tuo hedelmäpuoli on vielä hunningolla, taidan itse syödä ne hedelmät. Lapsilta vain kysyn, että otatteko,niin kuorin, mutta vastaus on ollut yleenäs että ei oteta. Jatkossa tarjoankin jälkkäriksi hedelmiä enkä edes kysele että otatteko, vaan työnnänn vaan nenän alle ja sanon että syökää!
Kuori ja viipaloi hedelmiä valmiiksi isolle tarjoilulautaselle, laita siihen mukaan monenlaisia hedelmiä ja kokeile rohkeasti myös oudompiakin, eksoottisia ja värikkäitä hedelmiä. Ihmeesti tykkää lapset siitä napsia, usko tai älä!
Terve Mäyris ja Naksut:
Itse olen 188cm pitkä ja 123 (oli 125) kg painava mies. Kaikki ihmedietit on tullut kokeiltua, mutta nyt sitten suuri päätös ja jumalallinen voima käski, että paino veke ja tehokkaasti. Olen 8 viikkoa täysin Nutrifast Dietillä liikuntaa.
Ja luotan, että jos on olemassa ihmedietti, niin se on tämä. Maksaa kyllä aika hyvin, mutta niin ne maksoi pizza ja kebab annoksetkin ;-)
Onnea uudelle elämällesi! Se on tärkeintä, että päättä tehdä jotain! Nuo pikastartit sopii joillekin, mutta kaikkein tärkeintä on muuttaa niitä asioita, jotka meistä teki lihavan. Pikastartilla pääsee alkuun, mutta se jatko on vähän hankalampaa, sitä kun pitäis taistella jokainen päivä, ettei paino nouse uudelleen!Itse mieluummin aloitan silleesti pikku hiljaa ruokavaliota muuttamalla... Mutta HIENOA, että olet päätöksesi tehnyt! Muuten, miehet yleensä laihtuu tosiaan, kun ne sen asian päättää. Naiset enemmän jojoilee. joten kyllä Sinä onnistut, ja varmasti!
Morienttas.
Olet oikeassa, painon poissa pitäminen on oma juttunsa. Tuossa vitsailin aiemmin, että pitäisi kenties perustaa oma Pizza-Kebab-McDonalds riippuvaisten tukiryhmä *virnuilua*.
Itse olen yhdistänyt painon pudotuksen mielikuvaharjoitteluun (sisäinen tahto lisääntyy). Kuntolenkit (2x sauvakävely) per päivä ja 3 x uinti per viikko tulevat mieluisiksi...kun MP3 soittimeen lataa menevää musaa ja sit polulle.
Ja kun oikein kova nälkä iskee, ja ei auta muu, niin olen napostellut porkkanaa: kuitua ynm., vähän kaloreita ja hiilareita. Toimii :) Porkkana myös täyttää vatsan yllättävän vähällä....
Toisin kuin muilla: ei ole ollut vilu/nukkumisoireita - olo on varsin tyydytetty.
Valitettavasti ihmedieettejä ei oo. Tai ehkä auttaa, jos uskoo, että tämä se on. Olen kateellinen, kun miehet on niin pitkiä, toista se on meillä pienillä pyöreillä naisilla. Muutaman kilon kun tuosta karsit, niin ei näy läskit. Pieni näyttää possulta, vaikka miten yrittäis painoa pudottaa...Mutta kannattaa kokeilla sitä, minkä arvelee itseään auttavan!
Lihavilla taitaa olla suurin ongelma RIIPPUVUUS. Eli ollaanki me herkempiä tulemaan riippuvaiseksi. minä ainakin olen nykyään nettiriippuvainen, ja aikaa riippuvuuden syntyyn meni tasan yksi ilta tällä palstalla. Olen myöskin tietsikkapeliriippuvainen ja hedelmäpelejä annan itselleni luvan pelata vain vieraassa kaupungissa (sitä jossa on niitä mansikankuvia). Onneksi en juo viinaa enkä polta tupakkia, muuten kai oisin niistäkin riippuvainen. Ruokariippuvainen olen tietty; täytyy syödä kun lukee lehteä tai kun tulee töistä tai kun on tylsää tai kivaa.
On muuten kivompi syödä, kun on rikostoveri (varsinkin jos se on isompi kuin minä, tai ainakin kuvittelen niin...)Syöppö keksii aina syyn syödä.
Hyvä Kohtalon Toweri:
Ei kyseessä ole mikään ihmepilleridietti, niitä olen nuoreen ikääni kokeillut ja aina pettynyt. Nyt kyseessä siis VLCD (Very low calorie Diet), jossa kaikki tarvittavat elimistön rakennepalikat päivälle, mutta sillä erotuksella, että elimistö saa ravinnosta vain n. 600 kcal, kun kulutus on kuitenkin siellä 3,300 paikkeilla; niin laihtumista tapahtuu 3000 kcal päivävauhdilla. Rääkkiä, mutta toimii.
Jos koskaan ollut ihmedietti, joka toimii, niin se on Nutrifast. Parin kuukauden päässä häämöttää sitten se päivä, että ruokailutottumuksiaan joutuu muuttamaan. Tosin, itse teen tämän terveydenhuollon kanssa yhteistyössä; jolloin homma on suht. turvallinen.
No se se vaikeeta onkin, se elämäntapamuutosjuttu.Mutta toi terkkarijuttu on hyvä, siinä on enemmän innostusta mukana, kun joku vähän kyttää sitä painoa. Näinhän se on, että kun otetaan iso kasa lihavia ja samanlainen kasa (pääluvultaan) laihoja, niin niiden lihavien joukosta isompi osa saa jonkun krempan kuin laihojen. Polvet kuluu ja lonkat lahoo ja maksat poksahtaa ja tauti iskee päähän ja sepelsuoniin. Sokeritaudista nyt puhumattakaan. Joten olis pakko laihtua minunkin, kun varpaatkaan ei enää massaa oikein kestä ja vyö loppuu.
Oliko terveyden suhteen pelotteita, kun sait tuon laihdutusinnostuksen? Läkäri kielsi autolla ajon, mikäli paino ei tipu, koska yöllä pätkii hengitys eikä ylipainekuonokoppa oikein sovi.
Pitäis olla kaulassa lappu, jossa lukee "tätä ihmistä ei saa päästää mäkkäriin eikä raxiin-hangenvaara!"
Polvetkin on sökönä ja sokerit katossa.
Hyvä Liito, Mäyriksellä painaa vielä päälle arkisen aherruksen kiireet, mutta aina sanasen kerkiää laittaa. Minä ja Naksut emme todellakaan ole ihan pikkutipusia, ja varsinkin minua saattaa kutsua laihdutuksen ammattilaiseksi. Harmi vain, ettei niitä kiloja tipu samaan tahtiin, kuin tietomäärä kasvaa. Nyt kylläkin on päällä niin rankka elämäntapamuutos, että on kumma, jos jotakin ei tapahdu. Tällä kertaa takana on n.20 tiputettua kiloa, joulu ja hetkellinen itseaiheutettu "tasannevaihe".(Alkoi siis laiskottamaan ja oli nälkä.)Nyt matkani kulkee kohti vähähiilihydraattisuutta. Kesä kun kummasti motivoi. Sinun valintasi on yksi parhaista. Mikään ei kannusta laihduttajaa niin hyvin, kuin kunnon alku painonpudotukselle. Siihen nämimössöön on lisätty kaikki vitamiinit ja muut herkut, joita kroppamme väistämättä kaipaa. Eivätkä makuvaihtoehdot ole niitä kaikista kamalimpia. Toimivaa ja turvallista, varsinkin, kun tohtori välillä tutkii. Ja miehillä kyseinen valmiste on osoittautunut vallan tehokkaaksi. Onnea matkallasi hoikempaan olemukseen, vaihdetaan sanasia täällä, kevennetään elämää muutenkin kuin vaa`alla. Palaan. Mäyris poistuu toviksi.
Heh,
Mä sanoisin, että saa olla realisti kunhan ei ole pessimisti. Oma haluni laihduttaa johtuu eniten siitä, että omassa työssäni loppui paukut kesken. Mikään muu ei ärsytä niin paljoa kuin, että joudut fyysisesti rasittavaan tilanteeseen ja et jaksakkaan hoitaa asiaa loppuun saakka.
Eli kyllä se oli lähinnä omakohtainen inho ylipainon aiheuttamaa hidastumista, hengästymistä, väsymystä ynm. kohtaan, joka eniten tässä inspiroi... Onneksi työnantajani on ollut varsin ymmärtäväinen, enkä ole koskaan kokenut mitään "syrjintää" sinäänsä vaikka ylipainoinen olenkin.
Toisaalta - toinen suuri porkkana oli se, että poliisikoulu meni muuttamaan eräitä hakuvaatimuksiaan minulle edullisella tavalla - jolloin vain 6kk intissä palvellut nuorimies saa mahdollisuuden yrittää toteuttaa elinikäisen unelmansa.
Tietysti nivelet oli yksi huolenaihe, erityisesti äitini puolelta, joka on terveydenhoitoalalla töissä. Hän aina muisti muistuttaa, että niveleni eivät painoa kestäisi ikuisesti.
Mutta eniten kaikesta, saan jotain sadistista mielihyvää siitä, että voin todistaa pessimistisille ihmisille sen, että laihduttaminen on mahdollista. :-) Nautin sen hölmistyneen katseen näkemisestä, "hitto, toihan teki sen mitä uhkas ja laihdutti."
Paksua maa vetää suuremmalla vetovoimalla puoleensa. Paksu sen sijaan vetää suuremmalla vetovoimalla puoleensa ruokaa. Ruoka katoaa suorastaan valon nopeudella ahnaaseen kitaani. En edes ehdi laskea, miten monta dominokeksiä häviää sisuksiini. Tai siis jos häviäisi, niin ei olisi paksuja. Mutta ne dominot muuttuvat jotenkin salaperäisesti ja tukehduttavat minut kohta näihin ahdistaviin vanteisiin ja rasvapoimuihin.
(Dominokeksejä en ole syönyt sen jälkeen, kun muutama viikko sitten löytyi yksi AVAAMATON paketti kaapin kätköistä. Kohta se oli jotenkin ihmeellisesti hävinnyt, vain kuori jäi jäljelle. Mihin lie kadonnut...Mutta saahan sitä haaveilla.)
Paksuuden vastustamisessa on jo puolet saavutettu siinä vaiheessa ,kun uskon, että yksi dominokeksi ei pode vatsassani yksinäisyyttä eikä tarvitse siis kaveria.
Laihat väittää, että paksuilla ei ole tahdonvoimaa vastustaa ruokaa. Paksuilla sitä tahdonvoimaa onkin! Jos saat 20 kiloa tippumaan, niin siinä sitä tahdonvoimaa tarvitaan ja roppakaupalla. Jos isossa kermatäytteisessä suklaakuorrutteisella hillosydämisessä munkissa olis kaloreita vaikka
700, ja yhden kilon tiputtaminen vaatisi 7000 kalorin vajeen, niin 20 kilon tiputtaminen vaatisi siis korkeampaa matematiikkaa käyttäen kahdensadan munkin vastustamista! Ajattele, että 200 suklaamunkkia hyökkää kimppuusi, ja pystyt tyrmäämään ne kaikki!!! Siihen ei laihat pysty!
Niin tota noin...
Itseasiassa multa hävis kaikki näläntunne ja syömisentarve. Tuumailen sen johtuvan Nutrifastin aiheuttamasta ketoositilasta. Elikkäs kun keho ei saa tarpeeksi polttoainetta hiilareista, niin ketoosi sitten vauhdittaa rasvan polttamista energiaksi (paino laihtuu). Seurauksena on vähentynyt nälän tunne ja metallinen maku suussa.
Mut siis olo on positiivinen, henkilökohtaisesti lämpimiä väreitä ja nälkää ei ole, vaikka en ole saanut kunnon ruokaa n. 3 päivään (noita pussiliemiä vaan). Kiusaus syödä jotain hyvää toki on, mutta nälkä ei.
Elikkäs nyt kun on päässyt kynnyksen yli tuvan puolelle, en koe mitään vaikeutta asian suhteen.
Vielä tosin innolla odotan, että minkälaisia painon putoamistuloksia saan nähdä :-)
Älähän huoli, kyllä se nälkä vielä Sinullekin tulee! Joten nauti nyt olemassaolostasi, kun nälkä on nyt tilapäisesti Sinulle tuntematon käsite!
Ei kun kesäksit uimarannalle!!!(ja kaljakoppa jätetään kauppaan...)
Juu...ne kolme ekaa päivää menee onnen huumassa...elimistö käyttää entisiä varastoja . Sit neljäs päivä ( ainakin minulla ) oli niin tuskallisen nälkäinen että olin vähällä seota ! Siitä kun pääsee yli ei taas ole mitään heikkoa . Eli silloin on onnellinen ketoositila päällä . Mutta...ei kannata urheilla yhtään ruuan kanssa . Pienikin määrä hiilareita ( esim. näkkäriä ) voi saada ketoosin purkautumaan ja nälkä iskee entistä kamalampana . Tehokas tämä kuuri on . Olin 12 vk. Paino tippui 30 kg....
Jep mäkin starttasin Nutrifasteilla. Hyvin on reilu viikko menny. Käväsin samalla kampaamossa ja laitoin itteni kuntoon niin motivaatio pysyy korkeella.Katotaas kuin tytyn käy. Mutta nopee startti on kannustava.
Tsemppiä!!!!
Onnittelut upeasta 30kg pudotuksesta. Sehän tarkoittaa keskiarvoisesti sellaista 2,5kg viikkovauhtia. :) Vaikka kyllä tämä on yhtä helvettiä (paremman sanan puutteessa). Meinaan kiva katsoa kun kaverit vetää Mäkkärissä annosta tai kun työpaikalla kollega valmistaa hyvältä tuoksuvaa kanakeittoa...
Mutta sit taas toisaalta - itse käytän mielikuvien voimaa tässä. Elikkäs kun oikein kova himo iskee, menen pitkälleni tai jos ei mahdollista, niin vessaan, suljen silmäni pariksi minuutksi ja näen itseni mielensilmillä tyytyväisenä, ei nälän tunnetta, ja toivepainossani jo nyt. AUTTAA voittamaan hetkelliset impulssit!
Noista "pussikuureista" sen verran että vaikka niillä onnistuu laihtumaan, on aivan varma asia, että osa on armotta lihaskudosta. Nopea laihdutus hävittää takuuvarmasti osan lihaskudoksesta. Ja mitä sen jälkeen sitten? Veikkaan että vaikka olette saaneet painoa pois noilla kuureilla, siitä ainakin osa tulee takaisin, vaikka rupeaisittekin syömään terveellisemmin. Itse olen jättänyt herkut pois ja lisännyt liikuntaa -> paino tippuu kilon viikossa. Toki aina silloin tällöin saa herkutellakin.
Joo, en usko pussikuureihin, mutta oikein isoilla se on varmaan hyvä startti hoikempaan varteen.
Itse tein tänään ratkaisevan valinnan; EN SYÖNYT VIINERIÄ kahvipöydässä, vaikka muut söivat.
Eli siitä se laihuus pikku hiljaa alkaa häämöttää...
Viinerin ottamatta jättäminen oli varsin järkevää. Entäpä jos niitä olisi ollut kaksi? Olisitko syönyt vain toisen? Ei, vakavissaan, siitä se tosiaankin alkaa. Onnitteluni. Ja sinä nutrilettiako: startti on aina tärkeä motivaatiolle. Jokainen startti. Eli mitä enemmän epäonnistumisia, sitä tärkeämmäksi käy. Tärkeämpi kuin moni muu asia koko painonpudotusaikana. Sillä lihavan koko elämä on laihduttamista. Usko pois, Mäyris tietää. Sitä on jo konkari, takana monta vuotta, monta hankittua ja pudotettua kiloa. Ja aina vain jatkuu, eikä usko horju. Nuorru sitä ei koskaan, mutta kilot eivät välttämättä ole ikuisia.
No nyt on taas yksi netti-asiantuntija liikenteessä. VLCD dietti on juuri niin suunniteltu, että se ei kuluttaisi lihaksia. Ihan 100%:sti tätä ei tietenkään voida estää, mutta kun keho saa riittävät ravinteet + ketoositila, jossa keho automaattisesti hakee energian rasvakudoksesta -- niin lihas jää rauhaan ;)
Kannattaisi vähän lukea asioista ennen kuin alkaa selostamaan :-) Mua ärsyttää aivan suunnattomasti se, että urbaaneja legendoja sekoitetaan muuten yhteen parhaista laihdutusmenetelmistä terveelle ihmiselle.
Se sitten, että mitä tapahtuu kuurin jälkeen (ne ruokailutottumukset) on kiinni täysin henkilöstä itsestään. Painonvartijat ne on vasta kidutusta, nimensä mukaisesti vahtivat painoa, ettei se vahingossakaan pääse laskemaan...hidasta ja pistelasku on vähintäänkin ärsyttävää. ;-) (ironisella äänellä tuo painonvartijat kommentti).
JOs olisin ollut yksin yhden, kahden tai kymmenen viinerin kanssa, olisin takuuvarmasti syönyt niitä ainakin yhden, kaksi tai kymmenen. Mutta viinereitä syömässä oli ainoastaan LAIHOJA ihmisiä (paitsi siis minä,joka olen paksu), ja paksu ihminen ei voi syödä laihojen seurassa viineriä, koska muut ajattelevat muuten, että "kylläpäs maistuu paksulle viineri, ilmankos se onkin niin paksu". Mikäli olisin ollut viinerien ja paksujen ihmisten seurassa, olisin syönyt yhden, kaksi tai kymmenen viineriä, riippuen monesta tekijästä: a) ovatko muut paksut yrittämässä pienentää paksuuttaan, jolloin he vain loisivat himokkaita katseita viinereihin, mutta pitävät näppinsä kurissa ja kotona sitten kirjoittavat nettiin, että enpäs ottanut viineriä.
Silloin olisin joutunut odottamaan, että eikös kukaan ota viineriä, ja kun kukaan ei todellakaan haluaisi olla se heikoin lenkki, olisivat viinerit saaneet jäädä hapantumaan lautaselle, kunnes se mukava siivoojatäti olisi ne sitten korjannut lapsilleen vietäväksi, ennen kuin pöly niille laskeutuisi... b) mikäli joka paksuista oli uskaltautunut ottamaan viinerin, olisin joko c) ottanut seuraksi, koska yksin on ikävä syödä (jos ei syö ikäväänsä), ja d) katunut sitten loppuelämäni tyhmää valintaani ja lopettanut siltä istumaalta kaikki typerät laihdutusajatukset ja mennyt mäkkiin ja tilannut maksisupertupla-aterian kaikilla mausteilla tai e) ottanut ensin yhden viinerin ja sitten toisen ja sitten ,kun muut olisivat jo menneet siitä kahvipöydästä, ne kaikki loputkin, vaikka niitä loppuja ei kyllä lautasella olisi, koska kyseessä olivat siis paksut ihmiset, joiden jäljiltä ei jää mitään lautaselle. Ei ainakaan viinereitä.
Tai sitten , mikäli f) kaikki muut olisivat ottaneet viinerin, en ehkä olisikaan ottanut viineriä vaan loistanut laihdutusintoa, niin että kaikilta muilta viinerin syöjiltä olisi mennyt viineri väärään kurkkuun, ja sitten ne olisivat illalla kirjoittaneet nettiin. että mitä teen, kun söin viinerin...
a.)Paksu siivoojatäti on paksu huijari. Koska siivojatädin lapset voivat jo paksusti, paksu siivojatäti syö viinerit itse. Eikä sinulle jää yhtään viineriä näpistettäväksi, kun palaat takaisin himo mielessäsi. Ja kotonaan paksu siivojatäti mussuttaa viineriä ja naureskelee muille paksuille, jotka kirjoittavat nettiin, kuinka he eivät syöneet yhtään viineriä. b.)Paksu ottaa aina, kun voi. Ja mieluummin vielä useammin... c.)joten toimintasi on itsestäänselvää. Kuka hemmetti sitä yksin syö! Ja yhden viinerin takia kukaan ei avaa suutaan, raottaa vain ja imaisee kerran. Voi sitä viinerin kaipuuta... d.)..sillä viineriä ei pidä koskaan jättää syömättä. Mäkkäriin voi mennä viinerin nauttimisen jälkeen. Senhän tietää jokainen paksu lapsikin. Höh. e.)Jokaisella paksulla on toinen tarjotin komerossa, koska jokainen paksu ottaa yhden ja toisen ja sitten loputkin. Ja komeroja on aina enemmän kuin yksi (kaapitkin lasketaan, kun on tiukka paikka). Ja jos lautasella ei paksujen jäljiltä ole yhtään viineriä, kannattaa kaiken varalta katsoa pöydän alle, jos vaikka...tosin paksut eivät tiputtele edes viinereitä, sillä viinerin tiputus voi aiheuttaa painon hetkellistä alenemista. f.)Koska kaikki muut olisivat takulla ottaneet viinerinsä, ja ahmineet ne paksuihin mahoihinsa, sinä uhkuen laihtumisen lujuutta, olisit näyttänyt heidän silmissään kaikkea muuta kuin paksulta, ja kun he nyt puhisevat ja ähisevät paksussa viinerintuskassaan (koska viinerit loppuivat kesken), sinä voit nyt syödä salaa kaikki ne viinerit, jotka kerkesit käsiveskaasi nakata. Tervehtien Mäyris (joka ei himoitse toisen viinereitä)
Kita ammollaan elävä ei jää ilman viineriä...Niitä viinereitä on tullut elämänvarrella vastaan useita, ja ne on otettu kaikki avosylin tai-vatsoin vastaan.
Mutta nyt on tahti toinen! Kuvittelen, että suhteeni viineriin muuttuisi jotenkin toisenlaiseksi. Vaikka tosiasiassa viinerit on tarkoitettu tekemään meille paksuille vain vahinkoa; joku ilkeämielinen ihminen ripottelee niitä aina juuri silloin tielleni, kun olen vakaasti päättänyt, että EI ENÄÄ KOSKAAN! Ja yleensä ne on juuri niitä Stocmannin herkkuosaston rasvaisimpia viinereitä, joissa on jotain vaniljanmakuista ja rusinoita tai muita sattumia, semmoisen söin tammikuussa kun tulin junalla Helsingistä - kantsii muuten maistaa jos liikkuskelee stocmannin herkkuosastolla! Oli niin hyvä (huom söin vain yhden, koska olin ostanut vain yhden, mutta jos olisin tiennyt, että se on niin herkullinen , niin olisin ostanut sille yhdelle muutaman kaverin. Syötyäni sen olin vetää hätäjarrusta, sillä minulle tuli pakkomielle saada pussillinen lisää niitä samoja viinereitä, mutta sitten jonkinlainen järjenhäivä voitti ja jatkoin junamatkaa ilman viinereitä)- että meinasi viedä kielen mennessään. Onneksi ei vienyt, sillä muuten syöminen olisi aika tylsää.
Miten sujuu???
Oletko vielä hengissä, vai veteletkö viimeisillä voimillasi pussiruokia mahaan?
Älä luovuta, kyllä se siitä!
Ai että pussikuurit suunniteltu ettei lihasta lähe.. Uskoo ken haluua..Minä olen sitä mieltä että ne on rahastusta koko homma. Sitä paitsi ei todellakaan ole mitään järkeä syytää rahaa niihin kun muuttamalla elintapojakin laihtuu. Ja tuo alle 500 kaloria vuorokaudessa on aivan älytöntä..Ja niin, en kannata painonvartijoita. He syövät liian vähän.(18 p.)
Voihan viineri. Minulle tuli niin nälkä, että olen syönyt vain viinereitä viestistäsi asti, vaikka tässä on kulunut jo vajaa viikko...
Kaali on edelleen kaapissa, mutta niin ovat ne pullat ja kakutkin. Kävin laskemassa ne; joku oli syönyt puolikkaan pullan. SE EN OLLUT MINÄ!!!
Joten tämänhän on ennätys: jo nejättä päivää kaapissa pullaa ja kakkua, ja minä jätän ne rauhaan!
Minulla on jääkaapissa kaali. Käyn sitä aina välillä katsomassa. Ei tosiaan, meidät ajettin uuteen hierarkiaan. Puhuisimmeko oikeasti laihduttamisesta.
Kaalia käyn minäkin katselemassa. Ehkä syötän sen perheelle...
Laihduttaessa psyyke jotenkin muuttuu (vinoutuu?). Eli, kun lopulta on jälleen kerran päättänyt vakaasti laihtua eikä vain olla laihtuvinaan, kuten minä olen tehnyt jo monta vuotta, silloin päässä vinksahtaa jotain, ja alkaa katsella maailmaa laihan ihmisen tavoin. Eli kaikki muut paksut näyttää kamalan paksuilta (eikö ne tosiaan älyä laihduttaa???) ja kaikki paksut , ne muut , jotka eivät siis älyä laihduttaa, näyttävät ostavan kaupasta vain rasvaista roskaruokaa, jota minä en siis ikimaailmassa kuvittelisi ostavani. Kaupassa kyttään muiden (niiden lihavien) ostoskärryjä ja myhäilen mielessäni, että ei ihme että on paksu ,kun ostaa tuollaista sapuskaa...
Sitten,kun jälleen kerran se laihdutusinnostus on hiipunut, ei kaupassa pätkääkään kiinnosta muiden ostokset... Kun omatkaan ostokset ei enää niitä terveellisiä komponentteja sisällä...
Mutta nyt siis on tsemppi päällä!!!
Kävin tarkistamassa jääkaapin pullat: kaksi oli jäljellä ja yksi kakkupala. Ja MINÄ en ollut niitä hävinneitä syönyt! VOITTO!!! Ja tämä oli muuten ihan tosi juttu.
Kyllä muuten perhe huomenna hämmästyy, kun löytyy laskettelureissulla (minä EN laskettele) eväsrepusta kaali!
Kaupassa kävin, muuta liikuntaa en harrastanutkaan. Ja muuten tosissaan ostin terveellistä ruokaa: hedelmiä kilokaupalla ja kurkkua ja muutaman tomaatin (ovat niin kamalan kalliita...) ja ruispaloja (ovat muuten hyviä paljaaltaan paahdettuna ilman lisukkeitakin) ja rasvatonta raejuustoa ja rahkaa.Suklaalevyjen kohdalla tuumailin pitkän ajan; olis ollut nimittäin taas hyvä tarjous; mutta EN ostanut; Voitto!
Mäyris eksyy aina välillä. Olipa kyse sitten laihduttamisesta tai asiallisesti järjestetystä aikataulusta.(Lue: ainainen kaaos.)Tällä kertaa laihduttaminen on kyllä ihan kohdallaan, mutta koneelle ei meinaa ehtiä millään. Syy saattaisi olla siinä, että kone on keittiössä ja laihduttajahan kammoaa (tai ainakin pitäisi) keittiötä, mutta tämä tyttö suorastaan asuu lähellä jääkaappia. Ei, minulla vain on välillä niin armoton kiire. Oman lisänsä kiireeseen antaa kohtalaisen tuore perheenjäsen. Joten tähän hätään suitaisen ruutuun vain pari viisasta ja valittua sanaa, on meinaan sen sortin kurina massussa, että täytyy muistaa mennä jääkaapille ja taas laihduttaa. En vain ole vielä päättänyt laihdutanko paljon vain vähän. Ehkäpä vähän, koska huomenna ehtii laihduttaa lisää. Äh, vakavasti puhuen, meikkis noudattaa itse kehitettyä vähäkalorista ja vähähiilihydraattista "elämäntapamuutosta", joten osaat kyllä kuvitella, minkä sortin nälkä möyrii mahassa jatkuvasti, kun poistat pöydästä kaiken mikä lihottaa, tai maistuu hyvälle. Ja mielikuvitusta tämä homma vaatii kyllä... Mutta nyt on pakko painua syömään, koetan palata asiaan tänään, mutta huomenna taasen viimeistään.
Nyt on kulunut 4 viikkoa enemmän tai vähemmän tsempikästä aikaa laihdutuksen kanssa taiteilun parissa... Eli vaaka näyttää nyt 300 g vähemmän kuin viime viikolla. Nyt eletään sitten niitä kriittisiä hetkiä, jolloin koko hommaan kyllästyy ja sitten se on menoa taas.
Tänään jo tuli syötyä ajattelematta mitä syö, jopa sitä suklaata (en ostanut, tuli lahjaksi)...Eli taas tuli huomattaua, että kun on kiire ja nälkä, niin homma repeää hallinnasta. Vielä ei ole syömisestä krapula, mutta taas huomasin, miten helposti sitä joutuu
väärille raiteille. Pitää lähteä kävelemään ja
ajatella, miten kevyesti kenkä sitten luistaa, kun painoa saa vaikkapa 15 kg vähäisemmäksi. Mutta pääasiahan on, että nyt pitää olla varuillaan eikä antaa tämän "loppuelämän elämäntavan" taas kerran lopahtaa muutamaan viikkoon! Eli illalla syödään sitten vaikka appelsiineja ja sitä kaalia , joka hiljalleen nahistuu jääkaapissa, ja juodaan paljon vettä.
Meikkistä kun ei meinaa saada liikkumaan millään, mutta olisitpa nähnyt minut tänään: kolme tuntia Prisman hyllyjen välissä! Jos sitä ei voi kutsua lenkkeilyksi, niin sitten ei mitään. Ne on ne hiilihydraatit, jotka minua kaupassa juoksuttavat. Kokkaaminen kun on kivaa ja aina nälkä, niin täytyy aina etsiä kevyempää ja parempaa. Kotiuduttuaan sitä on jo kylläkin niin näännyksissä ja nälissään, ettei jaksa syödä mitään, joten toimii tavalla tai toisella. Tosin kello on nyt puoli kaksi yöllä ja minulla kanankoipi uunissa, mutta kukapa sitä laskee. Ei kai se aika, vaan enempikin määrä. No, viikko totaalista laihdutusta on takana, muutama kepulikonsti käytössä (raskausaikana hankitut nesteenpoistotabuset, luontaista huuhaata ja itsensä huijaamista) ja tasainen nälkä, mutta painoa on kuiteskin karannut kaksi kiloa, mutta on sitä, mistä lähteäkin. Motivaatio, luojan kiitos, on kylläkin huipussaan. Joten huomenna taas hitusen hoikemmaksi, eli tänä yönä voi siis syödä. Ja mitä kaaliin tulee, ajattelin hommata omalleni rusetin.. Heivaan tähän loppuun meikäläisen sähköpostiosoitteen, meinaan noita uusia aiheita tulee lisää jatkuvasti, ja tiedä häntä, jos vielä hukuttavat meidät. Nyt on nälkä, täytyy mennä. Eli [email protected]
Hei! Nyt löytyi asiallisen juttu! Olen lueskellut nyt tätä foorumia ja ilmeisesti lapset ovat vallanneet koko kentän, kun kyselevät vaan , ovatko he sopivia. Ja karkki tuntuu olevan myös päivän puheenaihe.
Mutta meitä oikeasti lihavia ei kyllä tuollaiset jutut kiinnosta. Karkki toki voi olla himomme, mutta tuskin se ainakaan aikuisilla on ainoa syy painoomme.
Laihdutus onnistuu silloin parhaimmin, kun ITSE saan siihen motivaation. Eli silloin, kun ITSE HALUAN laihtua. Syitä on monia. Itse haluan laihtua parikymmentä kiloa siksi, että olen kyllästynyt siihen, että kaupoista ei tahdo löytyä hyvännäköisiä vaatteita; kaikki koot näyttää loppuvan jonnekin 44:ään. Lisäksi pelko diabeteksen puhkeamisesta on aikamoinen yllyke painoa tiputtamaan.
Mitenkä teillä muilla sujuu?
Mäyris tervehtii Lylleröä. Olen myös nimimerkin Aidot Big Mamat- takana, eli henkilö, joka avasi tämän foorumin kysymyksellään todellisesta ylipainosta. Tämä esittelystä. Kuulostat juuri sellaiselta henkilöltä, jota tähän poppooseen kaivataankin. Tuo koot loppuvat 44:n tuntuu niin perhanan tutulta... Minun on ollutkin tarkoitus heittää kehiin kysymys vähän kaikille siitä, kuinka laihdutus sujuu ja jospa jakaisimme tietotaitoa toisillemme, joten lyhyesti oma taustani ilman nippelitietoa. Yrityksenä tämä on ties kuinka mones, painoa on ja paljon, ja aikomus vakaa onnistua tällä kertaa. Ruokalistani koostuu vähäkalorisesta ja vähähiilihydraattisesta purtavasta. Takana on varsinaisesti vasta viikko ja kiloja kaksi. Siinäpä se.
Minä olen todella ylipainoinen! Mutta miten siitä painosta pääsee eroon?
Kuinkas vakavissaan sitä ollaan? Jos motivaatiota riittää, pistä sananen itsestäsi ruutuun, (esim. ikähaarukkaa tai sitä, kuinka paljon haluat laihtua), niin koetan neuvoa ja eivätköhän muutkin apuaan heitä kehiin.
Mutta miten saavuttaisi sen tavoitellun keveämmän olotilan???