Kaveri kuoli kun horjahti n.40 m korkeelta kalliolta järveen viime kesänä.Sen ruumista ei löydetty,mutta vien sille kukkia veneellä ensi kesänä.
Veneellä mentiin mökiltä sinne vuoren juurelle,missä kohtaa vuoren jyrkänne on pystysuora,sitten kiivettiin polkua ylös ja kaverin jalat yks kaks heitti sen selälleen ja se kaatu järveen.
Tunnen syyllisyyttä että mentiin sinne koska mää juuri halusin sinne niin kovasti.
Veneellä mentiin mökiltä sinne vuoren juurelle,missä kohtaa vuoren jyrkänne on pystysuora,sitten kiivettiin polkua ylös ja kaverin jalat yks kaks heitti sen selälleen ja se kaatu järveen.
Tunnen syyllisyyttä että mentiin sinne koska mää juuri halusin sinne niin kovasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Syyllisyyden tunteet kuuluu suruun; kun ystävä kuolee tapaturmaisesti, ihminen alkaa etsiä syitä tapahtuneelle. Itsesyytökset voivat olla hyvinkin voimakkaita. Mutta Sinun syytäsihän tapahtunut ei ollut, se oli vahinko, tapaturma, ja niitä valitettavasti vain sattuu...
Voimia Sinulla!