Mistä saa apua "perhesuhteelle" avioeron jälkeen ja varsinkin kun ikää jo on? Menneen eron pettämiset ja valiintunut petossuhde märkii ja sykkiin jokaisessa vanhaa perhettä koskevassa asiassa. Keskusteluyhteyttä ei ole, eikä sitä ei edes haluta pettäneiden eronneiden, tai petoksen kokeneiden puolesta. Uusi petoskumppani valvoo hiljaisuutta tai on olemassaolollaan muutoin esteenä. Viha ja kauna kuultaa läpi puheissa, kun aihetta sivutaan tai asiasta vaietaan. Kaikki oireilevat tavallaan. Pahalta tuntuu. Miten nämä ongelmat jäävät aina huomioimatta, vaikka ne vaikuttavat kaikkien loppuelämään saakka. Eletään kuin unohtaen, vaikka se on mahdotonta ollakseen hyvää elämää. Surullista käydä samaa asiaa läpi elämän kaikissa kipeissä tai koskettavissa hetkissä. En tunne mitään myötätuntoa pettäjiä ja petoskumppaneita kohtaan. Hirvittäviä vahinkoja saavat aikaan.
Onko apua?
eronnutvanha
242812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Siis sinulla on paha olo, sinä märehdit pettämisiä sun muita. Sinulla on tarve vatvoa menneitä.
Kaikki muut jatkavat elämäänsä ja keskittyvät omiin asioihinsa. Katsos kun ikävätkin asiat voi jättää taaksensa. Käsittelee ne kerran loppuun asti ja laittaa menneelle pisteen. Kun on asian kanssa sinut, ei niihin, (avioeroon tai eroa edeltäneisiin riitoihin) tarvitse palata enää sen jälkeen.
Opettele antamaan anteeksi ja hyväksymään tosiasiat ja menemään elämässäsi eteenpäin ilman kaunaa ja katkeruutta. Se olet sinä joka tuohoat lastesi ja muidenkin ihmisten elämän jumittamalla vanhoissa jutuissa.
Täyskymppikommentti.
Mitkä lapset????
Aloittaja puhuu perhestä.
Jos on vain mies ja nainen, se on parisuhde. Perheeseen tarvitaan lapsi/lapset.
Aloittaja sanoi, että ” ikää jo on” niin sillon lapset on jo aikuisia ja niille ei kuulu vanhempien erot.
Kyllä perhe on myös kaksi aikuista ja koira tai kissa .
Koira tai kissa on lemmikkieläin, lemmikkieläin on loppujen lopuksi - lemmikkieläin. Erittäin harvalla lemmikillä on samat oikeudet kuin ihmisellä, joten ei se voi olla perheenjäsen.
Kolme ihmistä, jotka syövät samasta jääkaapista, on perhe. Kaksi on pariskunta/aviopari ihan millä nimellä kukin haluaa sitä kutsua.
Aloittaja valittaa miten pettämiset sun muut vaikuttavat - perheen - kaikkien - loppuelämään. Joten tällä perusteella on lapsia.
Lemmikkieläimet ovat perheenjäseniä ja ne syö samasta jääkaapista niiden ruokaa, monet pitää parempaa huolta koirastaan kun vanhuksista siis omista vanhemmistaan.
Lapset jo aikuisia omillaan.
Samoin minulla ongelmia eron jälkeen jonka aiheuttaa tuo eron syypää. Jotekin minun pitäisi osata lakata yhteyttä pitämästä ja olla hoitamatta asioita jotka on hoidettava siitä huolimatta. Kertooko paljon "jos hän ei ole paikalla kuulemassa mitä päätämme repii pelihousut heti. "Eikö tätäkin olisi voinut ihan puhelimessa eikä muulla tavoin. Hitto enhän ole siihen syypää ettei ex kerro milloin käy luonani. Enkä ole tilivelvollinen asiasta mitenkään. Olen sanonut ex ettei yksin tule kerta ei uusi tykkää. Eihän sitä tuo kun minä en taas halua sitä nähdä. Eikö ole vaikeaa tämäkin ero?
En minäkään saa "apuja mistään. Minä ex olen se rasite jonka itse loivat. Oliko pakko suhde aloittaa aviomme aikana ja nyt sitten ei mitään luottamusta ex ja minuun miksi joudumme yhteyttä pitämään. Minähän se olen se sairas joka ei osaa jättää rauhaan. Tiedän että lapset vihaa sitä koska kerroin totuuden lapsille eromme syystä. Tiedän ettei ne tule kulkemaan niiden tykönö mitenkään. Ja ainoastaan ex saa tavata ne luonani. Se kismittää uutta vietävästi. Minun tulisi tehdä "näin ja näin" jotta heidän välit olisivat hyvin. Ja lapsille pitäisi kertoa ettei hän ole syyllinen perheemme hajoamiseen. Hän yrittää ja on saanut kuulemma "paskaa niskaan jonka minä olen aiheuttanut. Mitä sitten? Minun kotiin ei ole asiaa muilla kuin perheeseen kuuluvilla eikä tuo uusi kuulu tai tule kuulumaan mitenkään. Tiedän sitä sippaavan asian todella paljon ja riitaa aiheuttaa heidän suhteelleen. Katson etten ole velvollinen mitenkään korjaamaan tilannetta niille tai ex mitenkään. Saa toki käydä ja käykin ja tiedän että kertomatta sen tekee täysin. Mitähän se sanoisi kun näkisi kuinka hauskaa meillä on lasten kanssa. Taitaa kuvitella muuta mitä touhuamme.
Aloittajalle, puhutko omakohtaisesta jutusta, vai noin niin kuin yleisesti?
Meinaan vaan sitä, että kun nämä apua antavat tahot vaihtelevat paikkakunnittain.
Jos sinua vaivaa yhä eroasi edeltäneet tapahtumat, voit aivan hyvin buukata ajan paikkakuntasi terveyskeskuksen mielenterveyshoitajalle, koska mielen ongelmiahan kaikki aloituksessa kuvailemasi jutut ovat.
Mieheni rakastui työkaveriinsa, niillä oli suhde, minä hävisin siinä kisassa. Kyllähän se sattui kun yhdessä oltiin yli 20 vuotta, mutta niillä korteilla mentiin eteenpäin mitä käteen jäi. Hyvin pärjäsin ja elämä voitti hyvin nopeasti. Erosta seurasi paljon hyvää. Olin paikalleni jämähtänyt, oli vain työ ja koti, mies ja lapset. On yhä teini-ikäiset lapset jotka ovat isällään puolet ajasta ja sen myötä minulla on paljon vapaata aikaa vain itselleni. On uusia harrastuksia, matkustelen, on paljon uusia ystäviä, on parempi työ, voin opiskella vapaasti. Kasvoin ihmisenä ja sain miehen ja kodin tilalle elämääni paljon uutta sisältöä. Nyt kun erosta on kaksi vuotta voin sanoa, että minä voitin tässä enemmän kuin menetin. Ei ole enää ikävä parisuhdetta eikä eksää. Välimme ovat neutraalit.
Ei asioista tarvitse ikuisesti vääntää ja puhua. Voi omalta osaltaan laittaa pisteen, tämä oli tässä, en puhu tästä enää. Minä päätin jo eropapereiden täyttöhetkellä, että tämä ero oli tässä. Hyväksyin sen ettei mies rakastan minua enää.
Lapsille kerrottiin yhdessä, että eroamme sovussa, sovimme miten 50/50 huoltajuus toimii ja se siitä. Hyväksyin että noin kävi, en etsinyt syyllistä enkä vaatinut ketään tilille, en moittinut lapsille heidän isäänsä, koska hän oli ja on hyvä isä, ei mies lakannut rakastamasta lapsiaan vaikka minut hylkäsikin.
Sinä voit päättää keskustelun menneistä omalta osaltasi. Se mitä muut sinusta puhuvat tai miten muut sinun läheisyydessäsi käyttäytyvät on heidän ongelmansa. Ei sinun tarvitse kaikkien ihmisten kanssa toimeen tulla, eikä ex-puolison tai hänen uusikkonsa kanssa olla hyvissä väleissä. Riittää, kun vastakkain satutte, voit sanoa kummallekin moi, ei mitään väliä vaikkei ne sinulle vastaisikaan. Pääasia on että sinä voit kävellä kummankin ohi ilman katkeruutta. Katkeruus, syyttely, syyllisten hakeminen ja eroa edeltäviin asioihin palaaminen jatkuvasti näivettää elämästäsi kaiken ilon ja se olet sinä joka muutut läheistesi mielestä riidanhaluiseksi ikäväksi ihmiseksi.
Hienoa, että pääsit ihanalle matkalle ja löysit uusia harrastuksia, mutta mitenkä se hieno matkasi auttaa sitä naista, joka ei jaksanut pitää eron ja lastensa huoltajuuden menetyksen jälkeen huolta terveydestään, vaan menehtyi? Ja hänen äitinsä sen raskaan taakan alla joka tänne jäi?. Tai se nainen, joka menetti kotinsa ja mahdollisuuden sen perhensä koossa pitämiseen, ilman rahaa ja ilman miestään? Riittääkö heille, jos olisikin vielä mahdollista, että sinulla menee hyvin, ja on hyvin?
Sinä voit kehua omaa elämääsi, ja sen olet todella tehnytkin. Kiitos siitä. Olipa apua.
Ikävää että otit minun kommenttini itsekehuna. Ei se sellaiseksi ollut tarkoitettu.
Tarkoitin sitä, että jokainen meistä on vastuussa omasta elämänlaadustaan. Olisin minäkin voinut jäädä sänkyyn makaamaan ja miestä syyttelemään. Aivan hyvin, kun valehteli, petti ja jätti, mutta kun tajusin, että se syyttely ei auta yhtään minua itseäni. Miehen petollisuus ei siitä muuksi muutu, mies ei tule takaisin, ei hän edes pyydä anteeksi tekoaan vaikka kuinka itkisin.
Tajusin, että ei minua kukaan muu jaloilleen nosta, joko kaadun ja tapan itseni tai lopetan ruikutuksen ja alan elämään. Rakastin lapsiani ja itseäni sen verran että päätin elää.
Siinä ne minun vaihtoehdot olivat.
En tiedä millaista on olla ilman rahaa, koska minä olen käynyt koko aikuisikäni töissä ja hoitanut työn ohella lapset. Olen myös kouluttautunut äitiyslomalla, työn ohella iltaisin ja öisin voidakseni turvata oman ja lasteni tulevaisuuden.
Sen verran kuitenkin sanon, että jos on eletty yhdessä useampi vuosi, on yhteisiä lapsia, niin kai sitä omaisuuttakin on kertynyt edes sen verran, että erossa nainenkin saa vähintäänkin muutamia tuhansia euroja, joilla pääsee alkuun ja pystyy ostamaan vaikkapa bussilipun sosiaalitoimistoon toimeentuloa hakemaan.
On myös järjestöjä jotka auttavat kun rohkenee itse apua hakemaan. Ei kaikkea voi eksän syyksi laittaa. Jos toiselta rakkaus loppuu ja hän haluaa jonkun toisen tilalle, niin ei sille mitään voi. Se on vain hyväksyttävä.
Se on sinun oma kuplasi, jossa ei ole silmiä nähdä ketään muita. Tukehduttavaa niille, joilla se elämän työ, vaikka kovasti aina tehnyt töitä ja opiskellut, ei riitä siihen mikä olisi riittävää hyvään lapsille ja itselleen. Rakkaus ei muutu rahaksi, vaikka kuinka sydäntä särkisi. Ja miten ikinä edes kehtaat allekirjoittaa rakkauden loppumista samaksi, kuin välinpitämättömyys läheisistään. Ehkä ansaitset sillä mielenrauhasi, mutta totuudeksi se ei riitä. Minä olen nähnyt miten on käynyt oikeasti, enkä usko että se olisi ainutkertaista tässä maailmassa. Joku uskoo voivansa vastata takaisin pettymykseensä laittamalla vahingon kiertämään.
Ei se ole minun kuplani pelkästään. Minun tarinani on tuhansien, kymmenien tuhansien eronneiden naisten tarina ja myös petetyksi tulleiden ja jätettyjen miesten kupla. Erotaan syystä tai toisesta, mutta me noustiin ylös ja jatkettiin elämää.
Ei rakkaus rahaksi muutu. Sinä ja minä voimme rakastaa sydämemme puhki, mutta jos rakkautemme kohde ei tunteisiimme vastaa, niin pakko on jossain kohtaa luovuttaa ja aloittaa uudestaan. Jos/kun on noin pahasti petetyksi tullut kuin mitä kuvailit, niin silloinkin voi pitää puoliaan ja ottaa edes oman osuutensa pettäjän kanssa yhteisesti kerätystä omaisuudesta. On omaa tyhmyyttä jos lähtee noin raskaan pettämisen jälkeen lasten kanssa tyhjin käsin maailmalle.Vaikka ei omaa itseä ajattelisikaan, niin voisihan sitä ajatella niitä lapsia. Kunnilta ja kaupungeilta saa ilmaista oikeusapua jos tosi paha paikka on. Mutta ei sitä kukaan kotiin tule tarjoamaan, itse sen eteen on pakko nähdä vaivaa.
Jos avioliitossaan pettynyt kostaa jollekin toiselle menneisyydessään tapahtuneista jutuista, niin silloin kostajalla on pahasti mielenterveyden puolella ongelmia.
Jotenkin tulee olo, että haluat erityisen painokkaasti allekirjoittaa jollekin naiselle miehensä rakkauden loppumista, mikä tekee sanasi tyhjiksi ja saa uskonaan, että osallistut itse jonkun toisen naisen elämän tuhoamiseen. Surullista hänelle ja merkityksetöntä meille. En tiedä mielenterveys ongelmistasi, mutta pakkomielteen omaisesti tuot tätä esille - "syys tai toinen" on todellakin eri asia on kylmäverinen pettäminen. Yhtälailla voisit kiitellä täällä uudesta elämästäsi exmiestäsi, eikä sekään olisi sen enemmän avuksi. Eikä kukaan ole täällä puhunut kostosta. Sinä et vain näytä ymmärtävän, että ihmiset eivät ole tyhmiä, mutta aina ei oma yrittäminen riitä. Perhe on paras turva pahan kohdatessa, mutta kun sitä ei enää ole. Kamelilla on selkänsä, eikä halvaantunut hae apua tahdon voimalla. Mut lopetetan tämän keskustelun. Sinä et tule ymmärtämään koskaan etkä ikinä, jollei sinua karkoitettaisi perheestäsi, ilman rahaa ja työpaikkaa ja liian vanhana mihinkään palkattavaksi tai uuteen suhteeseen soveltuvaksi. Usko siihen asti omaan kaikkivoipaisuuteesi ja ole arvostelemassa muiden heikkoutta.
Meillä meni ero muuten hyvin, lasten asiat saatiin kuntoon, no toinen jo aikuinen ja toinen 16 v lukiolainen, mutta helvetti lähti irti kun alettiin tekeen ositusta ,exä ei olis minulle antanut mitään, ja kuitenkin tyhjästä aloitettiin ja molemmat töissä, omaisuutta oli 20 v avioliiton aikana kertynyt ja kumpikin oli osan perinnöstäkin jo saanut. Myös exän uusikko sähläsi mukana, vaikka hänelle nyt ei asiat mitenkään kuuluneet.
Oli omakotitalo ja mökki ja kaikki oli molempien nimissä, ilman pesänjakajia riideltiin varmaan vieläkin.
Välit meni , mutta onneksi lapset on hyvissä väleissä meidän molempien kanssa, lapsia ei sekoitettu omaisuus tappeluun.
En ole exäni kanssa missään tekemisissä poikani lakkolaisten jälkeen en ole edes nähnyt 10 vuoteen miestä.
Olen avioitunut ,löysin ihanan uuden kumppanin ja olen jo 5 v ollut hänen kanssa.
Kaikilla kaikki asiat eivät selviä koskaan sillä tavalla, kuin ne olisivat inhimillisesti kestettäviä. Elämä jatkuu, vaan ei kaikilla.
Olet selvinnnyt todella vaikeasta tilanteesta. Niin toivoisin kaikille olevan mahdollista.
Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, täytyy sitte hakea apua ammattiauttajilta ,jos itse ei pysty asioita klaaraamaan, muuten sairastuu ja kuolee pois.
Samoin meillä kun ero tuli mies kuvitteli minut vain nakkaavan ulos. Pitkään pettänyt ja yritti saada yhtä äkkiä avioehtoja laittaa erinäisillä tarinoilla höystettynä. Kun lupasin lukea ja olen samaa mieltä allekirjoitan. No en todellakaan ollut niin idiootti kuten kuvitteli. Voitte arvata kuinka katkera oli kun viimein saatiin omaisuus jakoon. No kun tuolla uudella oli omasta erosta jäänyt pelkkää velkaa meni ukon rahat sinne. No kun niille ero tuli arvatkaa missä mies oli no oveni takana vannoen rakkauttaan! No luuletteko että otin. No nyt velkaisena katkerana yrittää aikuisten lasten kautta manipuloida. Ei mene läpi kerroin kaiken lapsille mitä se yritti ennen eron pyyntöä. Samoin kun omaisuus puolitettiin tasan oli minulla pesämuna josta sain sen suuremmaksi. Niin mistä apua miehelle joka noin törkeästi rahan perään. Toki lapseni minut perii ja mulla on mitä periä. Mutta ikävää kun ukolla ei ole muuta tarjota niille kuin velkaisen perinnön jonka joutuvat hakemaan konkurssiin. Toki myönnän saaneeni paljon enemmän kuin tuo typerä kiero sairas mies. En tule koskaan ottamaan miestä joka pääsee käsiksi minun rahoihin. Tiedän kyllä että tämä uusi haluaa muuttaa yhteen. Mutta pitää miettiä se avioehtosopimus ennenkuin suostun.
Tämän kirjoittajalle: """"Sinä et tule ymmärtämään koskaan etkä ikinä, jollei sinua karkoitettaisi perheestäsi, ilman rahaa ja työpaikkaa ja liian vanhana mihinkään palkattavaksi tai uuteen suhteeseen soveltuvaksi. Usko siihen asti omaan kaikkivoipaisuuteesi ja ole arvostelemassa muiden heikkoutta."""""
1. Miksi joku karkoitetaan omasta perheestä ulos.
- siksi kun hän ei osaa käyttäytyä muita perheen jäseniä kohtaan asiallisesti. Toki manipuloijavanhempiakin on, mutta silloinkin toisen on syytä puhaltaa peli poikki paljon ennemmin kuin vasta tässä vaiheessa.
2. Ilman rahaa
- jos kyse on oikeasta vuosia kestäneestä parisuhteesta, sillä karkoitetulla on laillinen oikeus yhteiseen omaisuuteen. Jos et tätä oikeuttasi halua käyttää oma on valintasi.
3. Ilman työpaikkaa
- parisuhde ei ole työpaikka. Parisuhteessa ei, yleensä, makseta puolin eikä toisin kenellekään palkkaa. Kun ollaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla jokainen perhe voi järjestää raha-asiat omalla tavallaan. Jos joku suostuu tuollaisessakaan tilanteessa olemaan ilman työpaikkaa/rahaa, se on oma valinta.
- jos joku vapaaehtoisesti jättäytyy kotiin puolison elätettäväksi, ei opiskele kotona ollessaan, ei aktivoidu sinä aikana sosiaalisesti eikä hanki muita ihmiskontakteja kuin puolisonsa, ei hanki työpaikkaa edes siinä vaiheessa kun lapset kasvavat, niin se on täysin oma valinta.
4. Mihinkään työpaikkaan palkattavaksi
- kuinka monesta paikkaa olet kysynyt?
- oletko ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi ja sitä kautta työvoimakoulutukseen?
- hakenut toimeentulotukea, kaupungin vuokra-asuntoa ja vuokratukea?
5. Uuteen suhteeseen soveltuvaksi
- älä nyt viitsi. Tänä päivänä erotaan ja pariudutaan uudelleen, eläkeikäisetkin avioituvat. Ei se ole iästä kiinni. Eikä eksästä. Minkä ikäinen tahansa voi aloittaa uuden suhteen. Ei ihminen mene pilalle vaikka olisi ollut aiemmin parisuhteessa.
Jokaisen meistä täytyy itse yrittää oman itsen eteen tehdä perusjuttuja. Enää maailmassa ei ole sellaista ilmaista automaattia joka antaisi ruokaa, rakastaisi ja palvelisi hautaan saakka. Se aika on ollut ja mennyt. Ihmisen elämä on liian lyhyt toisen puolesta elämiseen.
Ymmärrettävää että ärsyynnyit, koska pässi olet.
Kyllä pässi pässin näköjään tuntee.
Sinunkin kannattaisi erota noista uskonlahkoista ajoissa, ottaa järki omaan käteen ja miettiä mikä on sinun oman elämän kannalta paras vaihtoehto. Mutta kun on näköjään laumassa kasvanut ja niin juurtunut siihen, että joku viisaampi sanelee mitä milloinkin tehdään ja mihin rahat käytetään ja kuka niitä käyttää, niin noinhan sitä sinulle ressukka kävi. Tyhjätaskuna ja koditonna elelet. Ei tietenkään sinulta voi enempää vaatia.