Olen kaiketi nykypäivän mittapuun mukaan pitkähköstä avioliitosta eronnut 33v nainen. Minulla on lapsia, 12, 11 ja 9 vuotiaat.
Viime syksynä elämääni ilmestyi 20 vuotias kiltti ja komeakin mies joka kohtelee minua hyvin, tuntuu ettei näe elämänjälkiä vaan olen hänelle kaunis aina, kuuntelee ja tukee arjen haasteissa. Olemme molemmat positiivisia ihmisiä ja nauramme sekä vitsailemme paljon. Arjessa läheisyyttä on juuri sopivasti.
Mies välittää myös lapsistani, auttaa heitä läksyissä ja kouluaamuina ym sekä on kiinnostunut miten heidänkin päivät sujunut, nauraa ja juttelee heidän kanssaan. Lapsetkin selvästi tykkäävät tästä miehestä ja odottavat häntä meille kun hän ei ole päässyt joka päivä käymään. Mieheni ei halua omia lapsia, mutta on kuulemma kiintynyt jo minun lapsiini ja ovat hänelle tärkeitä. Minä en aio hankkia enempää lapsia, kerroin tämän kun hän sanoi, ettei aio ikinä omia hankkia. Aluksi epäilin, että hän hakee kevyttä seuraa kun sanoi, että ei hänestä ole isäpuoleksi, mutta myöhemmin selvisi, että hän haluaa kyllä jakaa arjen kanssamme. Ehkä isäpuoleksi kutsuminen tuntuu vakavalta vaikka hän käyttäytyykin juuri niin kuin isäpuolen voisi olettaa käyttäytyvän. Ei kuitenkaan säikähtänyt pois vaikka yksi lapsi häneltä kysyi onko hän heidän isäpuoli.
Kaikki tuntuu nyt toimivan hyvin hänen kanssaan ja vaikuttaa aidolta. Elämäntyylimme kohtaa, viihdytään kotona aika paljon eikä kumpikaan juo kuin harvakseltaan. Silloin tällöin käydään vaikka ulkona syömässä, leffassa tms.
Ehkä huonot deittailukokemukset tai avioliitto epäluotettavan miehen kanssa ovat nakertaneet luottamustani miehiin sillä minun on vaikea heittäytyä tähän täysillä mukaan. Osittain se on tuo ikäero vaikka sen unohtaa kun ollaan yhdessä. Mies on iästään huolimatta kypsä ja järkevä. Hänellä on fiksuja ajatuksia asioihin joita pohdin elämässäni mm lapsiin liittyen. Hänellä on selkeät tavoitteet elämälleen ja ne on helppo sovittaa minun tulevaisuuden toiveisiini.
Haluaisin päästä yli näistä epäilyksen siemenistä joita mieleni kehittää. Olisi ihana kuulla kokemuksia naisilta joilla on pitempi suhde takana reilu 10 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Viime syksynä elämääni ilmestyi 20 vuotias kiltti ja komeakin mies joka kohtelee minua hyvin, tuntuu ettei näe elämänjälkiä vaan olen hänelle kaunis aina, kuuntelee ja tukee arjen haasteissa. Olemme molemmat positiivisia ihmisiä ja nauramme sekä vitsailemme paljon. Arjessa läheisyyttä on juuri sopivasti.
Mies välittää myös lapsistani, auttaa heitä läksyissä ja kouluaamuina ym sekä on kiinnostunut miten heidänkin päivät sujunut, nauraa ja juttelee heidän kanssaan. Lapsetkin selvästi tykkäävät tästä miehestä ja odottavat häntä meille kun hän ei ole päässyt joka päivä käymään. Mieheni ei halua omia lapsia, mutta on kuulemma kiintynyt jo minun lapsiini ja ovat hänelle tärkeitä. Minä en aio hankkia enempää lapsia, kerroin tämän kun hän sanoi, ettei aio ikinä omia hankkia. Aluksi epäilin, että hän hakee kevyttä seuraa kun sanoi, että ei hänestä ole isäpuoleksi, mutta myöhemmin selvisi, että hän haluaa kyllä jakaa arjen kanssamme. Ehkä isäpuoleksi kutsuminen tuntuu vakavalta vaikka hän käyttäytyykin juuri niin kuin isäpuolen voisi olettaa käyttäytyvän. Ei kuitenkaan säikähtänyt pois vaikka yksi lapsi häneltä kysyi onko hän heidän isäpuoli.
Kaikki tuntuu nyt toimivan hyvin hänen kanssaan ja vaikuttaa aidolta. Elämäntyylimme kohtaa, viihdytään kotona aika paljon eikä kumpikaan juo kuin harvakseltaan. Silloin tällöin käydään vaikka ulkona syömässä, leffassa tms.
Ehkä huonot deittailukokemukset tai avioliitto epäluotettavan miehen kanssa ovat nakertaneet luottamustani miehiin sillä minun on vaikea heittäytyä tähän täysillä mukaan. Osittain se on tuo ikäero vaikka sen unohtaa kun ollaan yhdessä. Mies on iästään huolimatta kypsä ja järkevä. Hänellä on fiksuja ajatuksia asioihin joita pohdin elämässäni mm lapsiin liittyen. Hänellä on selkeät tavoitteet elämälleen ja ne on helppo sovittaa minun tulevaisuuden toiveisiini.
Haluaisin päästä yli näistä epäilyksen siemenistä joita mieleni kehittää. Olisi ihana kuulla kokemuksia naisilta joilla on pitempi suhde takana reilu 10 vuotta nuoremman miehen kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä ota itsellesi neljättä lasta.
En ajatellut ottavani. Tähän mennessä vaikuttanut ihan järkevältä ja aikuiselta. Jutut fiksumpia kuin 45 vuotiaalla jota aiemmin tapailin. 45 vuotiaalla oli kokoajan minun korvaani oudon tuntuista uhoamista ja itsensä muihin vertailua. Hänenkin kohdalla uskon kyllä, että ei se missään tapauksessa ikään liittynyt vaan johtui muista asioista.
Ikä on vaan numeroita, 20 vuotiaskin voi olla henkisesti kypsempi kuin jotkut 30v miehet. Ei teidän ikäero niin mahdottoman iso ole ja jatka vaan rohkeasti tutustumista..kyllä hän aidosti näyttää sinusta ja lapsistasi pitävän.
Sitä olen itsekin miettinyt, että en halua heittää tätä juttua hukkaan epäröintini vuoksi. Olen törmännyt paljon lapsellisempiin ja vastuuttomiinkiin vanhempiin miehiin jotka selvästi ovat kyenneet välittämään vain itsestään. Ikäero joillekin tuntuu olevan tosi iso asia. Kuitenkin lähipiirini on ihan sinut asian kanssa.
Onko+olemassa+mahdollisuus,+että+mies+on+vain+tyytynyt+sinuun+kun+ei+ole+saanut+nuorempia?+Se+on+nimittäin+se+todennäköisin+skenaario+näissä+nuori+mies+vanhempi+nainen+pareissa.
Ei se aina niin mene..ikä on vain numeroita,jos rakastuu..eikä kaikki halua sitä nuorenpaa naista!! Tuttavapiirissä myös vanhenpi nainen ja nuorenpi mies ja hyvin heillä menee.. Jotkut miehet tykkää niistä kypsistä ja fiksuista naisista,eikä typeristä siideri pissiksistä.
Jotenkin en ajattelisi, että hän on tyytynyt minuun sillä oli sinkkuna tuossa välissä ja tarjontaa olisi hänelle jonkin verran ollut ikäisistään. Meidän yhdessäolon aikanakin on myös jotain kiinnostusta ollut muilta, mutta ei kuulemma häntä kiinnosta. Minussa parasta hänen mukaansa on ulkonäön lisäksi kyky keskustella asioista enkä tee turhasta riitaa, arvostan tavallista arkea enkä halua bilettää siinä määrin kuin monet parikymppiset. Hän kertomansa mukaan aluksi ihastui iloiseen olemukseeni ja juteltuaan enemmän kiinnostus vain lisääntyi. Meidän juttumme alkoi miehen aloitteesta. Hän luuli minua hieman nuoremmaksi ja minä häntä hieman vanhemmaksi, mutta päätimme tavata aina uudestaan ja uudestaan, kun oli niin mukava jutella ja joka kerta tuntui että olisi kiva kuulla toisesta lisää.
Minkä takia , ihminen ko ihminen ,jos luonne ja arvot sopii niin miksi tyrmätä hyvä ihminen iän takii.
No nyt sitten 20,12,11, ja 9 vuotiaat paimennettavana. Pedofiili.
Kiitos mielipiteestäsi vaikka meidän määritelmä pedofiilista ei ole samanlainen.
Ei kokemusta nuoremmista itsellä, mutta ei minusta pelkästään iän takia kannata jarrutella.
Minulla on kynmenisen vuotta nuorempi mies. Asetelma on silti vähän toisenlainen kun ikää on 50-40. Ei tässä iässä varsinaisilla numeroilla ole enää merkitustä. Olen aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen ja hyväkuntoinen urheilijapohjalta.
Joitain häiritseviä asioita ikäeroon tosin liittyy, tai ei liity. Mieheni pitää lapsista ja haluaisi sellaisen, minä olen jo liian vanha, tosin en ole lapsia nuorempanakaan onnistunut saamaan, että se siitä.
Mies on elänyt railakasta sinkkuelämää, minä olen elänyt kulissiavioliitossa, olen varakas, mies ei. Varsin erilaiset lähtökohdat siis.
Mutta hyvin meillä menee, voisinko ihanempaa miestä saada. Minun lähipiiristäni eivät kaikki valintojani ymmärrä, mutta toisaalta tämän ikäisenä en enää elä toisten mielipiteiden varassa. Elän ensimmäistä kertaa itselleni !