Mitenkäs sinkuloilla tuo itsevarmuus sosiaalisissa tilanteissa. Oletteko jännittäjätyyppiä vai hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettu seurapiirihai?
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Haluatko ettäUnohdetaan toisemme?
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Sut tahtoisinSinä senkin kusimutteri menit ja katkaisit kaiken yhteyden minuun. Tajuan nyt, että meidän roolit vaihtuivat ja sinä projektoit omia pelkojasi minuun. Anna minun välittää sinusta, älä työnnä mua pois. En oo vaatinut sul…
- Pussaisitko mihinKohtaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jännittäjätyyppiä, joskin ikä tekee joistan asioista helpompaa ja vähemmän jännittävää. Laitanpa runokin, kun tuli mieleen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän pienistä asioista ja yksinkertaisista totuuksista. Hymystä, joka tulee suoraan sydämestä, yksinäisyydestä joka antaa levon ja rauhan kiireeseen, hiljaisuudesta, joka on kauneinta musiikkia väsyneelle.
Ei kukkien eikä lahjojen tarvitse olla suuria, ei unelmien tosia ja taoteutuvia, ei ystävien nuoria ja terveitä. Miten kauan kannoin harteillani turhan tavoittelun taakkaa ennen kuin huomasin, että olin itse seinä todelliseen elämään.
Seija Lindfors
Noista kahdesta vaihtoehdosta ehdottomasti sosiaalinen seurapiirihai. Iän myötä olen kuitenkin muuttunut siten etten oikeastaan välitä suurista joukoista, vaan vietän aikaani mieluummin parin ihmisen kanssa keskustellen.
Sellaiset tilaisuudet joissa on sata ihmistä ja sanot jokaiselle pari ystävällistä sanaa, kuten muistaisit jokaisen erittäin hyvin, ovat hirvittävän tyhjiä. On hauskempaa jutella vaikkapa jonkun täysin tuntemattoman kanssa, mutta vaihtaa mielipiteitä sen verran syvällisemmin että saa siitä jotain irti.
Sekä että. Jos olen jossakin isommassa tapahtumassa niin ei jännitä vaan ihan sulaudun joukkoon ja pystyn jopa rentoon jutusteluun.
Sitten kun olen treffeillä niin kyseessä aivan eri tyyppi. Jännitän enkä yhtään osaa olla luonteva. Tuo kyllä vähän ihmetyttää koska esim työhaastatteluissa ei ole jännittänyt eikä koulussa vaikka olen esitelmiäkin pitänyt. Treffit vaan on ihan oma mailmansa minulle.
Oisko se sitä, että treffit on niin henkilökohtainen tilanne. Oot siinä esillä ja näytillä, huomion sinussa eikä jossain aiheessa jota esittelet? Esitelmän pitäminen on neutraalimpaa, kun sä esittelet asiaasi, et itseäsi ja faktat paperilla on faktoja paperilla...sinä taas olet treffeillä riippuvainen siitä osaako toinen tulkita sut ja siitä kuinka kokee sut.
En osaa selittää..ehkä kuitenkin päsit perille mitä hain. 🙂
Uskoisin että tästä juuri on kysymys. Tuota vain olen miettinyt miksi sitten minua ei ole jännittänyt vaikka työhaastattelussa. Ehkä siinäkin on kyse siitä että esitän lähtökohtaisesti ammatillista osaamista enkä itseäni persoonana vaikka toki sekin valintatilanteessa painaa jotakin.
Osittain varmaan johtuu myös muistijälkien tuomasta odotusarvoista. Työhaastatteluista olen päässyt läpi ihan hyvillä fiiliksillä vaikka aina ei paikkaa ole tullut. Samoin esitelmistä olen saanut hyvää palautetta joten niissä olen siellä mukavuusalueella.
Treffeillä kun on tullut jos jonkinlaisia pakkeja niin sitä ehkä jo odotusarvoisesti olettaa että tämä ei pääty hyvin niin aivot menee johonkin suojamoodiin.
Itse en siedä yleisötapahtumia alkuunkaan, vaan saan paniikkikohtauksen tyyppisiä oireita. Esitelmien pitoon on jäänyt kouluvuosilta niin suuret traumat, että en koskaan suostu sellaisia pitämään vaikka harrastuspiireissä välillä sellaiseen tilanteeseen joutuu. Ennemmin vähättelen omaa osaamistani, kuin menisin pitämään esitelmää asiasta josta olen äärimmäisen hyvin perillä.
Joissain tilanteessa se on ollut vähän pakollistakin, mutta olen ulkoistanut sen esim kokouksissa yms. Esitelmän pitäminen ei vaan suju. En saa suutani auki ja jos saan kukaan tuskin ymmärtää mongerrustani. En pysty olemaan äänessä, jos iso joukko tuijottaa ja kuuntelee samalla.
Mutta eriasia on pienet piirit. Kahden kesken tai kolmen kesken puheeni on luontevaa. Työhaastatteluissa en ole vuosiin joutunut käymään, mutta itsevarmuuteni on aina ollut sellaisessa huipussani ja aina olen sen työn saanut jota olen hakenut. Sama treffeillä. En takertele sanoissani ja olen aina asenteella, et pakit tästä tulee kuitenkin ja aivan sama. Useinmiten ei ole tullut, joten se eräänlainen ennakoiva pessimistisyys on poistanut estot ja pelot ja on ollut vain eduksi.
No yleensä en juurikaan jännitä. Mutta se riippuu tilanteesta. Esiintyminen isommalle porukalle sai joskus naaman punaseksi ja senat meni sakaisin...
Ja yhdet treffit kattelin miltei kattoon, kun nainen vaikutti niin intensiiviseltä ja aidolta. Sain maistaa ns. omaa lääkettä 100-0.
Mutta itsevarmuudesta kaikki jännitys hyvin pitkälti minun kohdalla ainakin johtuu. Ei se aina ole tapissaan, mutta en minä siitä enää huoli niin, kun tiedän, että sillä ei ole täällä niin suuri merkitys. Ihmiset ymmärtää, että tietyt tilanteet jännittää ja se voi mennä ohi.
Eikä tarvitse olla seurapiirihai, että tutustuu ihmisiin. Siis tarkoitan, että ei tarvitse ollakkaan supliikkimies ja aina iloinen, tai koppavan tyyni. Oman itsensä kun pystyy kaivamaan ja olemaan rento, sekä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, voi nauttia muista ihmisistä ympärillään jännittämättä.
Sehän riippuu ihan tilanteesta. Jos on sovittu treffit ja kyseessä on ensimmäinen tapaaminen, niin jännittää varmaan enemmän kuin kaupan tomaattihyllyllä jutustelu ja siitä lähtevä tutustuminen. Jos tilanteeseen on ladattu odotuksia, niin silloin jännittää, koska pitää itsekin yrittää tehdä mahdollisimman positiivinen vaikutelma. Yleensä nämä tilanteet muuttuvat äärimmäisen kiusallisiksi, jos se toinen jännittää huomattavasti enemmän kuin minä. Minä kun uskon, että jos homma toimii, se toimii jo ensihetkistä asti jännitti tai ei. Mutta palstaa lukeneena luokittelen itseni seurapiirihaiksi, sen verran onnetonta nysväämistä tuntuu treffailu olevan tällä palstalla.
Jännitän tosi paljon, voi puhua sosiaalisten tilanteiden pelosta. Käyn silti paljon treffeillä.
Yleensä saatan ottaa ennen treffejä tai jotain työkokousta diapamia ja propralia eli bentsoa ja beetasalpaajaa, tulee aika rento olo sen jälkeen. Monesti vain sitä harmittelee lääkkeiden vaikutuksen alaisena, että tältä varmaan tavallisesta ihmisestä tuntuu aina. Kyllä elämä jää vähän elämättä kun kaikkea jännittää..
En ole jännittäjä. Naiset on jännittäjiä. Nainen tulee parin metrin päähän vilkuilemaan ja yrittää keksiä jonkun avaus spiikin ja sitten kun ei keksi niin alkaa näprää kännykkää hermostuneesti tai lähteekin pois kun ei uskaltanut sanoa mitään. Selvästi nainen halusi lähestyä mutta ei osannut sanoa mitään hyvää iskulausetta.
Tyypillinen nainen. Ajattelee että "tässä minä nyt olen joten ala iskemään minua. Minä itse en aio vaivautua tekemään aloitetta kun en halua ottaa riskiä pakkien saamisesta"