Menneisyyden varjopuolien esilletuonti

En minä ainakaan kerro totuutta ehkä muunneltu tarina. Niin kauan kun en luota tai ymmärrä toisen tarkoitusta minua kohtaan. Mitä epäselvempi leikki en kerro mitään. Toki voin keksiä juttua jotta saan toisen tuntemaan myötätuntoa minua kohtaan. Jos joudun joskus kiinni niin kestää se sen silloin ja tiedän sen olevan sen arvoinen. Minäkin kuuntelin aikani kaverin murheita ym. Aika ikäviä kertoi. Mutta en toki sitä käytä sitä vastaan tai muutoin häntä siitä rokota. Kyllä suhteessa on pitänyt kauan olla ennenkuin kertoisin ne ikävät jutut. Silläkin osasin oikean päätöksen tehdä kun näin mitä se tuo tullessaan. Ei kiitos mutta eihän se itse nähnyt. Ei kannata kertoa mitään ja varsinkaan ex suhteestaan. Aika ikäviä juttuja silläkin.

Hyvälle ystävälle voi kertoa kaiken rehellisesti, sillä ystävä ymmärtää eikä lavertele juttua eteenpäin. Ikävintä on jos joutuu korjailemaan ympäristössä vastaantulevia muunneltua tietoa, sillä asioita tulkitaan omien elämänkokemusten pohjalta.

En kerro enää mitään millä toinen voi ilkeillä tai satuttaa. Ihmisiä on niin julmia ja muka huumorilla heittävät. Se on kaukana huumorista jos syytetään että on ollut jonkun itsemurhaan syypää. Asia on ollut ihan muuta mutta salusi vain kiusata. En unohda tollaista heittoa koskasn, tyypin kylläkin. Alinta sakkaa...

Miksi kertoa? Aikaisemmassa elämässä tehtyjä töppöilyjä tuskin itsekään haluaa raahata mukanaan, miksi maalata niitä taivaalle muiden luettavaksi ja tietoon?!
Jos todella haluaa valottaa jotakuta (esim uuttaa seurustelukumppania, riittää maininta että "olen töppäillyt aiemmin, maksanut niistä ja ottanut opikseni). Tuskinpa toinen alkaa tivaamaan tai edes haluaa tietää.
Hän tekee omat johtopäätoksensä kuinka sinä nyt toimit ja käyttäydyt, mihin vedät moraalisi rajat jne..

Menneisyyteen tuijottaminen on energian haaskausta. Tee tästä päivästä ja kaikista tulevista juuri sellaisia joista voit hyvällä syyllä olla ylpeä! Eihän maapallokaan pyöri kuin yhteen suuntaan. Miksi sinä pyörisit edestakaisin, edetakaisin?

En osaa oikein sanoa. Ilmeisesti kerrotun pitää omata vähän keskivertoa enemmän kapasiteettia ja resursseja yetäkseen käsittelemmään oikein asiani ja sijaintini. Mistä senkin sitten tietää? Itse en ole töpeksinyt omasta mielestäni, enkä kovin monen muunkaan piirissäni olevan mielestä kovin paljoa. Moni muu Vastuullinen sen sijaan kyllä Big Time.

LOL, ei käytännössä ikinä. Ihmiset haluavat että heille valehdellaan. Yksi miljoonasta on ehkä sellainen jolle voi oikeasti kertoa jotain.

Ei kannata.Vasta sitten kun oikea luottamus on syntynyt, jos sittenkään. Ellei asialla ole merkitystä tähän hetkeen niin jättäisin kokonaan kertomatta.

Riippuu siitä luurangosta. Jos itselläsi on huono omatunto, on sinulla tarve ripittäytyä. Muista, että kumppanisi ei ole pappi (todennäköisesti). Onko tarpeesi saada uusi kumppani vai kuuntelija eli terapeutti? Jos avaudut, voi käydä niin, että saat etsiä seuraavan. Ainakin minun mielestäni itkun aiheet eivät yleensä paljoa auta saamaan uutta kumppania. Kerro nyt sitten kaikkea historiaa ja unohda, että elämäsi on edessäpäin tämän uuden kumppanin kanssa. Hän varmaankin olisi mieluummin puheenaiheena kuin sinun mokusi joskus aikoja sitten.

Riippuu tilanteesta ja siitä millainen tausta henkilöllä on.
Kyllä minä ainakin haluaisin tietää ja jos nyt ottaisin esimerkkinä vaikka tv-sarja onkin niin Salkkareiden Ismon väkivaltainen tausta.

Vanhoissa jaksoissa Ismo ei kertonut kaikille kumppaneille väkivaltaisesta taustastaan ja mikä oli pahinta, että hänen läheiset ystävät tiesi siitä, mutta eivät vaivautuneet kertomaan asiasta ismon kumppanille.

Vaikka kyseessä onkin tv:sarjan hahmo niin silti löytyy monenlaisia ihmisiä taustoineen tässä todellisuudessa.

Ja semmoinen ihminen joka ei halua keskustella menneisyydestään niin kyllä se jotain kertoo tai sitten se väritetään ruusunpunaisilla värillä muuttaen totuutta.

Toki joskus se totuus ilmenee ihan ajan kanssa omalla painollaan varsinkin jos ongelmat on ns pysyviä eli persoonallisuushäiriöstä.

Toisena esimerkkinä voisin sanoa, että:

Tämä on mielestäni sama kuin uusi työntekijä joka on palkattu firman taloon joka ei tiedä "vielä" talon sisäisistä toistuvista ongelmista ja eihän hänelle edes tarvitse kertoa, koska niin kuin joku tuolla jo aijemmin totesi "Eihän maapallokaan pyöri kuin yhteen suuntaan, miksi sinä pyörisit edestakaisin, edetakaisin?"

Uusi työntekijä alkaa ajan kanssa huomaamaan talon sisäiset tavat ja kun niitä kokemuksia alkaa kertyä niin silloin alkaa vasta muodostua se kokonaiskuva.
Sitten kun tämä uusi työntekijä kohtaa ensimäisen ongelman ja haluaa käydä asiaa läpi kollegan kanssa siitä mitä on kokenut niin kollega vastaa takaisin " Ai sinäkin olet huomannut sen".
Eli asia on ollut jo tiedossa, mutta sitä ei vain kerrottu.

Esim: Uusi työntekijä: " miksi et kertonut asiasta aijemmin"
Vanha työntekijä: " No kun et kysynyt"
Uusi työntekijä: " miten mä voin kysyä jotain sellaista, mitä mä en tiedä mitä pitäisi kysyä ?

Tämä menee vähän siihen samaan kategoriaan, kuin tämä pieni tarina:

KENEN HOMMA? Tarina henkilöistä nimeltään Jokainen, Joku, Kukatahansa ja Kukaan. Piti tehdä tärkeä työ, ja Jokainen oli varma, että Joku tekisi sen. Kukatahansa olisi voinut sen tehdä, mutta Kukaan ei tehnyt. Tästä Joku suuttui, koska se oli Jokaisen työ. Jokainen ajatteli, että Kukatahansa voisi tehdä sen, mutta Kukaan ei ymmärtänyt, että Jokainen ei tekisi sitä. Kaikki päättyi siihen, että Jokainen syytti Jotakuta, kun Kukaan ei tehnyt sitä, minkä Kukatahansa olisi voinut tehdä.

Itse kerron aina liikaa, mikä on selkeä turn-off.

Olen itse huomannut sen että moni näyttää elävän hyvin pinnallista elämää.
Ei haluta kuulla mitään ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä.

Myös tietynlaiset keskusteluaiheet saattavat leimaa henkilön joka puhuu negatiivisia asioita.

Jos puhuu väkivaltaisista tilanteista niin joku luulee, että olet varmasti väkivaltainen.

Jos puhut huumeista ja niihin liittyvistä mielipiteistä niin joku ajattelee sinun olevan päihteiden käyttäjä vaikka niin ei olisikaan.

Eli kannattaa olla tarkkana mitä puhuu ja kenelle puhuu.

Jos sanot meneväsi syksyllä keräämään sieniä metsästä niin jonkun silmissä olet jo sekakäyttäjä.

Jos puhut kukista ja pääskysistä niin jonkun silmissä olet joko yksinkertainen tai homoseksuaali tai avohoitopotilas jolla on vahva lääkitys.

Niinhän metsänpeikko röllilläkin oli tapana sanoa, että "linnut ovat kevytmielistä joukkoa, kun eivät osaa ottaa maanpäällisiä murheita huomioon".