Hei!Laitoimpa tossa eräänä päivänä nettiin ilmotuksen.Kerroin kaiken oleellisen itsestäni.Ikä haitariksi laitoin 30-40v,niin enkö sitten saanut postia myös vähä iäkkäämmältä herralta.Ei siinä mitään,mutta mies esitti asiansa niin,kuin hän olisi taivaan lahja naisille!Jos hän kerta oli niin upea tapaus niin miksi vaivautua hakemaan seuraa netistä.No viestittelin sitten kivan miehen kanssa ja nyt päivällä tavataan!Jos jonkun mielestä olen onneton tapaus,kun etsin seuraa netistä,niin tämä on kai sitä nykypäivää ja kapakoista on miestä turha etsiä.Siellä ei ole,kuin ukkomiehiä hamehelman perässä.
miestä etsimässä
yh-äippä+sinkku
161438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuli heti mieleen että miksi upea mies ei saisi etsiä seuraa netistä? Baarissahan on vaan kännisiä akkoja ruikuttamassa miehiensä syrjähypyistä. Ihmetyttää tuollanen asenne että ensin haetaan seuraa netistä ja sitten kun hieno mies sattuu eteen niin sitten ei uskotakaan että koko tapaus on totta. Eiväthän upeat miehet paljon kapakoikaan koska kroppa siitä kärsii... Joten netti on varmaan yksi varteenotettavimpia vaihtoehtoja löytää sellanen unelmiensa prinssi.
Hei!On olemassa kahdenlaisia miehiä jotka ovat komeita.Niitä jotka pitävät itsestään meteliä ja niitä jotka eivät pahemmin huutele.Tässä jälkimmäisessä ryhmässä on oikeita aarteita joiden kanssa aika ei käy pitkäksi.komea mies jolla on tarve päteä niin hänellä on itsetunto ongelmia.
"Jos jonkun mielestä olen onneton tapaus,kun etsin seuraa netistä,niin tämä on kai sitä nykypäivää ja kapakoista on miestä turha etsiä.Siellä ei ole,kuin ukkomiehiä hamehelman perässä."
On myös miehiä jotka ei halua kännisiä akkoja.
Miks aina aatellaan et on nörtti jos ei käy baareissa, ja renttu jos käy baareissa. Kai sitä joka ukko muijan baarista iskee, mut mistä löytää hyvän naisen, se onkin vaikeempaa, esim vaikka netistä...
Kuules pimu. "Yh-äippänä" et varmaankaan voi rimaa nostaa kovinkaan korkealle. Kukan tahansa on sinulle taivaan lahja.
onnellinen oletkaan omassa todellisuudessasi. Mutta älä huoli, kyllä se todellisuus vielä suakin nappaa naamasta kiinni. Nähtäväksi jää, kuinka pitkillä hampailla.
Olen seurannut jo vuosia sitä, kuinka lapsettomat miehet pitävät yh-äitejä jotenkin pohjasakkana. No, se nöyryys löytyy näillekin miehille siinä vaiheessa, kun meinaa jäädä luu käteen.
Eilen viimeksi kerroin kapakassa lapsettomalle samanikäiselle miehelle, etten voisi kuvitellakaan suhdetta lapsettoman miehen kanssa. Hän oli aivan harmissaan ja järkyttynyt, jos pudotan lapsettomat miehet pois vastattavien listalta. Lapsettomissa 35-vuotiaissa miehissä kun ei kuulema ole yhtään mitään vikaa!! Jos ihmisellä ei ole 35-vuotiaana ollut vähintään yhtä pitkää suhdetta, vikaa täytyy olla. Ai ei ole vai?? No, jos ei ole, niin minä en ainakaan lähde opettamaan pitkän parisuhteen perusasioita.
löytäneesi sen akateemisen, varakkaan, lapsirakkaan, mukavan jne. miehen.
Silti juokset kapakoissa, vahtiiko se mies sinun pentujasi?
Siinä olen samaa mieltä, etten alkaisi lapsettoman 35-vuotiaan naisen kanssa. Tarkemmin ajatellen en myöskään yksinhuoltajan. Enkä perheellisen.
Mitä ihmeen tekemistä lapsettomuudella ja sillä, ettei ole ollut pitkiä suhteita, on tekemistä keskenään? Onhan ihmisiä, joilla on lapsi(a), vaikkei heillä olisi koskaan ollut pitkää suhdetta. Esim. tuttuni, joka tuli raskaaksi tunnettuaan poikaystävänsä muutaman kuukauden ajan ja erosi pian sen jälkeen. Tai tuntemani mies, joka pani tahtomattaan alulle lapsen yhdenyönsuhteessa.
Itse sen sijaan olen kolmevitonen, jolla on takana kaksi pitkää avoliittoa (6 vuotta & 7 vuotta), vaikka lapseton olenkin. Ensimmäinen avomies sekä myös minä olimme nuoria ja köyhiä opiskelijoita, emmekä uskaltaneet hankkia siihen elämäntilanteeseen lapsia, ja toinen avomieheni ei halunnut lapsia. Sitä paitsi jotkut eivät voi saada lapsia, vaikka haluaisivat, ja heillä voi olla vaikka miten pitkä ja vakava suhde takanaan.
Jos on suhteillut pitkään ja sitten kuitenkin sinkku niin silloinhan on vikaa 100 prosenttisen varmasti. Joko on arvio kyky perseellään, eli ei tiedä mitä haluaa tai minkälaisen ihmisen kanssa sopii yhteen tai sitten on niin vakavia psyykkisiä häiriöitä että toinen on huomannut ne vasta pidemmän seukkailun jälkeen.
Joo, en ole mikään katkera vanhapoika, olen itsekkin seukkaillut pidemmän aikaa ja myönnän en tiennyt silloin mitä haluan enkä ole varma vieläkään.
35-vuotiaana lapseton = ei ole kokenut pitkää parisuhdetta? Näinkö yksioikoisesti päättelet?
"...minä en ainakaan lähde opettamaan pitkän parisuhteen perusasioita..."
Sinä tuskin siihen tehtävään sovitkaan; käsittääkseni parisuhteesi on kariutunut, jos sinulla on sellainen ollut. Lapsen maailmaan pykääminen ei takaa kenenkään pätevyyttä yhtään missään.
Lapsettomia - niin miehiä kuin naisiakin - suosittelen todellakin hakemaan kaltaistaan seuraa ja pysymään erossa lapsellisista. Ties monettako kierrosta menevät ongelmakimput lapsilaumoineen rassatkoon tosiaan.
Jos 35-vuotiaalla ihmisellä ei ole ollut yhtään pitkää tai vakavaa seurustelua, MINÄ teen seuraavia johtopäätöksiä. Hän on joko
1) Sitoutumiskyvytön
2) Sitoutumispelkoinen (läheisyyspelkoinen)
3) "Itsensävarainen" = en tarvitse ketään, ei voisi olla kenestäkään riippuvainen millään tavalla.
4) Narsistinen= toinen ihminen on minun tarpeitani varten
5) Itsenäistymisprosessi vanhemmista on kesken. Eli irrottauminen alkaa vasta vaikka 30v, kun sen olisi pitänyt alkaa 15-vuotiaana.
Tai sitten useampi näistä vaihtoehdoista!
Yleisinä tapoina piilottaa (itseltään tai muilta) näitä syitä käytetään seuraavia selityksiä: Olen keskittynyt opiskeluun, työhön, harrastuksiin tai kavereihin. Kun näitä tarpeeksi selittelee itselleen ei pysty edes kasvamaan ongelmistaan ulos.
Lapsen maailmaan pykääminen yleensä tarkoittaa sitä, että ymmärtää toisen vastaavassa elämäntilanteessa olevan realiteetteja. Uskon siihen, että olen ihmisenä ja kumppanina kypsempi pitkien suhteiden ja lasten jälkeen verrattuna siihen, että olisin ollut yksin viimeiset 20 vuotta. Eikä pitkien suhteiden katkeaminen ole vain epäonnistumista vaan se on elämän realiteetteja. Ehdottomasti olen ylpeä ja onnellinen näistä suhteista.
Sitä paitsi selvästikään ei kilpailla ikisinkkujen kanssa samoilla markkinoilla!
Jos eroaa pitkästä suhteesta, ei ihmisessä välttämättä mitään pahempaa vikaa ole. Eroaahan avioliitosta jo yli puolet suomalaisista pareista, ja moni muu kärvistelee liitossaan lähinnä lasten tai asuntolainan takia. Jos lukuun lisätään vielä avoerot, on varmaan enemmän kuin joka toisella keski-ikäisellä takanaan vähintään yksi ero pitkästä suhteesta.
Osa liitoista, kuten oma seitsenvuotinen suhteeni, rakoilee erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Esim. meillä minä haluaisin lapsia, mieheni (jonka kanssa en tällä hetkellä asu yhdessä, mutta emme ole lopullisesti eronneetkaan) taas ei. Ja minulla alkaa olla ikäni puolesta viimeiset hetket käsillä tehdä lapsia. Ensimmäinen eronikin johtui pitkälti elämäntilanteiden erilaisuudesta, jonka yksityiskohtiin en tässä mene. Sanonpahan vain, että mieheni joutui muuttamaan kauas, emmekä halunneet ryhtyä kalliiseen ja hankalaan kaukosuhteeseen, köyhiä opiskelijoita kun olimme. Ja kun lapsia tai asuntolainaa ei ollut, oli sen puolesta helppo (avo)erota.
Jonkun lainen sitä taso olla pitää,kun on yh.Ehket mun suhteet on ollu enempi tai vähempi paskoja,joten nyt osaan jo kaukaa tunnistaa ns.huonon miehen!!!
heh, ihminen joka eroaa ns. käytännön syistä ei voi omata mitään ihmeellistä tunne-elämää...
En suinkaan pelkistä käytännön syistä ole eronnut, vaan silloin, kun suhteessa on joka tapauksessa ollut vakava kriisin paikka. Sanoinhan, etten mene yksityiskohtiin. Kyllä eroa on pitkään yhdessä harkittu ja surut surtu jo ennen erilleen muuttamista. Pointtinani oli kuitenkin, että ihan tavalliset mukavatkin ihmiset eroavat, koska ihminen, etenkin nuori, muuttuu vuosien varrella. Mitään tavallista pahempia vikoja suhteen osapuolissa ei välttämättä tarvita siihen, että ihmiset kasvavat eri suuntiin, etenkin jos käytännön olosuhteet vielä hankaloittavat kriisin ratkaisemista. Mutta tilanteessa, jossa on ne yhteiset lapset ja asuntolaina, on vaikeampi erota, vaikkei pariskunnalla olisi enää mitään muuta yhteistä kuin nuo edellä mainitut pitemmän tähtäimen sitoumusta vaativat projektit.
Nojoo,kyllä taas vaikuttaa jonkun itsekkään ja
rikkaan puheelta!Itse oon ollu työmarkkinatuella
reilu 2 vuotta ja voin sanoa että tiedän jotain
köyhyydestä.
Isäksi tulin ekan kerran 27 vuotiaana ja sen jälkeen saanu vielä 3 lasta eli 4 yhteensä.Koko
tänä aikana mulla ei oo ollu kuin yksi vakituisempi työpaikka.Suhteen alussa kaikki hommat oli määräaikaisia.Aika naurettavaa läppää
että lapset tehdään sitku sitku....kuule kenties
sitkua ei koskaan tulekkaan.Sairastut vaikka tai
tulet steriiliksi,kaikkea voi sattua.
Pitäis muistaa että lapset ovat lahja,ei niitä
noin vaan tehdä ja saada sillon ku huvittais tai
sopis rahatilanteeseen.Olen paraikaa sinkkuna ja
millon vaan(työttömänäkin) olen valmis isäksi jos
löytyy rakastava nainen rinnalle tarpomaan.