Perheväkivaltaa?

entinen isäpuoleni löi useasti äitiäni, tästä on minulla edelleen traumat. Oliko se siis perheväkivaltaa? En ole kertonut asiasta melkein kenellekkään, en pysty. Ajatus on liian arka minulle. Muistan vain äitini itkuiset kasvot ja mustelmat. Pelkäsin, pelkäsin todella paljon niin siksi en kertonut kenellekkään. Tämä tapahtui 2016 lopussa ja se vaivaa minua edelleen, äidilleni on tulossa uusi mies ja pelkään hänen olevan samanlainen. Itken joka ilta koska en halua sitä helvettiä takaisin, haluaisin kertoa jollekkin joka osaa auttaa mutten uskalla. Kaikki ne kohtaamiset sai mun ihon turtuu, eikä mun avunhuuto ikin ulos tullu, mä en kehdannu kelasin se oli mun ola vika. Minua pelottaa :/
Ilmianna
Jaa

20 Vastausta



Hei,
Tapahtuiko sinulle, jotain vakavampaa itsellesi, koulukuraattori, palveleva puhelin,

Nuorten joku nettiapu on olemassa, mutten valitettavasti muista nimeä,mut paövelevasta puhelimesta voi kysyä, seurakunnilla on vaitiolovelvollisuus, joten sieltä voi kysyä, yks vois olla Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jos olet tyttö niin Tukinaiset auttaa jos on ollut seksuaalista ahdistelua, pojat voi soittaa vastaavassa tilanteesta, mistä he parhaiten sais luotettavaa apua,

Samassa yhteydessä voit puhua väkivaltatilanteestanne.
Se todella voi olla lasta ja nuorta ahdistava tilanne ja pelottava.
Pystytkö puhuun äidilleni tilanteesta ??tunteistasi?

Jos pystyt puhumaan kerro äidillesi rehellisesti tunteistasi ja peloista,
Jos et ota ekaks palvelevaan puhelimeen yhteyttä, joille voit aluksi anonyymisti
kertoa asiat, purkaa kuormaa sydämeltäsi , ja voivat ohjata sinua eteenpäin.

Ja voit kirjoittaa tuntemuksia sitten, ajatuksiasi vihkoon,
Työstää asiaa piirtäämillä, jos pidät piirtämisestä, piirrä.

Rakas Jeesus,
Ota sinä tämä pieni lapsi, vaikka olisi iso teinikin, suojaksi ja syliisi.
Anna enkelille käsky varjella häntä ja hänen äitiään.
Kuljeta ja johdata,
Armahda ja auta löytäämään apua oikeasta paikasta.
Kiitos Jeesus sinä itse rakastat häntä
Sinä Jeesus sanot:
Lapseni, minä suojelen ja autan sinua,
Minä lohdutan ja vahvistan sinua olemaan rohkea ja turvallisella mielellä
,Sinä olet minulle rakas. Ps.139 ,1 Kor. 14:3
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kiitos! Tämä todella piristi päivääni, varsinkin jos joku rukoilee puolestani! Mutta en uskalla kertoa tästä äidille että mimulla on tämmöinen olo. Kenelle kertoisin
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Puhu, silloin ehkä äitisi, myös huomioi sinun tunteet suhteisaan

Väkivalta, jota lapsi seuraa on ahdistavaa, koska rikkoo perusturvallisuuden tunnetta, minkä vanhempien pitäis luoda ja ylläpitää lastensa elämässä,
Ja jos perheessä on väkivaltaa, tuo perusturvallisuuden tunne rikkoontuu

Varjelusta sinulle ja perheellesi,
Herra auta ja johdata näissä tilanteissa ja tunteissaan.
Jeesus rakas auta
Hän rakastaa sinua

Jeesukselle voi puhua ajatuksensa niinkuin hyvälle ystävälle,
Kerro hänelle juurtajaksain kaikki mitä tunnet ja ajattelet,
Ja sit pyydät häntä auttamaan sinua,
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Asiantuntijan vastaus
Hei,

Hyvä, että olet lähtenyt hakemaan vastauksia kysymykseesi. Ikävä kuulla, että entinen isäpuolesi on lyönyt äitiäsi. Tällainen kokemus on ollut sinulle varmasti pelottavaa. Kysyit oliko tämä äidin lyöminen perheväkivaltaa, ja kyllä se kertomasi mukaan on ollut. Perheessä tapahtuva väkivalta on aina tekijän vastuulla, ja vahingoittaa koko perhettä. On luonnollista, että nämä kokemukset voivat jäädä vaivaamaan mieltä.

Olisiko sinulla ketään luotettavaa ulkopuolista aikuista kenelle voisit kertoa asiasta, esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai kuraattori? On tärkeää, että et jää yksin tämän asian kanssa vaan saat apua mahdollisimman pian.

Jos et löydä lähipiiristäsi ketään ulkopuolista aikuista, voit tulla juttelemaan asiasta Rikosuhripäivystyksen chattiin. RIKUchat on auki arkisin klo 9-15 ja maanantai-iltaisin klo 17-19. Hae rohkeasti itsellesi perheen ulkopuolista apua.

Ystävällisesti Rikosuhripäivystys
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
hei ja kiitos hyvästä vastauksestasi!

lähipiirissäni ei ole ketään aikuista kenelle voisin kertoa tästä, en pysty kertoa äitilleni enkä isälleni. Isäni ei edes tiedä tälläistä tapahtuneen. Ainoa kenelle voisin tästä kertoa on kaverini. Entiedä kenelle kertoisin, en uskalla kertoa terveydenhoitajalle koska en halua että äitini suuttuu minulle että kerron. Jos juttelee rikosuhripäivystyksen chatissa niin jääkö se anonyymiksi eikä henkilöllisyyttäni paljastu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eiapuaole kirjoitti:
hei ja kiitos hyvästä vastauksestasi!

lähipiirissäni ei ole ketään aikuista kenelle voisin kertoa tästä, en pysty kertoa äitilleni enkä isälleni. Isäni ei edes tiedä tälläistä tapahtuneen. Ainoa kenelle voisin tästä kertoa on kaverini. Entiedä kenelle kertoisin, en uskalla kertoa terveydenhoitajalle koska en halua että äitini suuttuu minulle että kerron. Jos juttelee rikosuhripäivystyksen chatissa niin jääkö se anonyymiksi eikä henkilöllisyyttäni paljastu.
Hei,
Ikävä kuulla, että koet ettei sinulla ole ketään aikuista kenelle voisit kertoa. On tärkeää, että et jäisi yksin tällaisen asian kanssa. Jos alaikäiseen lapseen on kohdistunut vakava rikos, niin tällöin laki velvoittaa aikuisia toimimaan tietyllä tavalla. Täältä linkistä löydät RIKUchatin toimintaa ohjaavia periaatteita http://nuoret.riku.fi/tietoa-meista-ja-toiminnastamme/toimintaamme-ohjaa/. Tule rohkeasti juttelemaan asiasta!

Ystävällisesti Rikosuhripäivystys
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mutta jos lapseen ei ole kohdistunut rikosta, olen vain saanut traumat tästä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eiapuaole kirjoitti:
Mutta jos lapseen ei ole kohdistunut rikosta, olen vain saanut traumat tästä.
Hei,

Olisi varmasti hyvä, jos voisit keskustella tapahtuneesta jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Keskustelua olisi hyvä käydä kahden keskisesti eikä jatkaa täällä. Voit tulla RIKUchattiin juttelemaan asiasta. RIKUchat on auki arkisin klo 9-15 ja maanantai-iltaisin klo 17-19 osoitteessa www.riku.fi/nuoret.

Ystävällisesti Rikosuhripäivystys
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eiapuaole kirjoitti:
hei ja kiitos hyvästä vastauksestasi!

lähipiirissäni ei ole ketään aikuista kenelle voisin kertoa tästä, en pysty kertoa äitilleni enkä isälleni. Isäni ei edes tiedä tälläistä tapahtuneen. Ainoa kenelle voisin tästä kertoa on kaverini. Entiedä kenelle kertoisin, en uskalla kertoa terveydenhoitajalle koska en halua että äitini suuttuu minulle että kerron. Jos juttelee rikosuhripäivystyksen chatissa niin jääkö se anonyymiksi eikä henkilöllisyyttäni paljastu.
Hmm, jos sun isä ei tiedä tällaista tapahtuneen, niin olisiko se kuitenkin henkilö, jolle voisit kertoa? Isäsi voi olla hyvinkin kiinnostunut sun tunteista, vaikkei sillä äitisi kanssa asiat sujuisikaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei! Olisitko yhteydessä sinne rikosuhripäivystykseen? Ihan varmasti äitisikin toivoisi että haet apua, jos tietäisi että sinulle on tullut pahat traumat tapahtuneista. Joskus me aikuisetkin olemme vaan niin omissa ajatuksissa ettemme huomaa ajatella lasten kannalta. Äitisi saattaa uskoa, ettet niin välittänyt tapahtuneista ja olet ne jo unohtanut.

Sinun on tärkeää saada apua. Ja äitisikin tulee olemaan ihan samaa mieltä sitten kun saa tietää että olet apua hakenut. Ole rohkea!

Ystävällisesti kahden teinin äiti
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Äitejä on kahdenlaisia! Puhut nyt kaltaisistasi! On naisia, joilla on lapsia, mutta ei äidin suojelusvaistoa. Minun äitini huusi:"Minä olen kärsinyt! Kärsi sinäkin!"
Jos aloittajan äiti kuuluu omaan ryhmääni, niin helvetti vaikeutuu hänelle.
Parempi ottaa yhteyttä Rikuun ja vastaaviin paikkoihin.

En tänä päivänä ymmärrä, kuinka ja miksi rukous on tuonut minulle apua.
Olen saanut ansaitsematonta suojelusta koko elämäni - myös nyt!
Rukoustaan ei voi pakottaa kenellekään. Jos sitä ei halua ottaa vastaan,
on kuin kilpi suojelisi ihmistä hyvääkin tahtovilta rukouksilta.
Siksi uskallan rukoilla aloittajalle samaa suojelusta ja rauhaa, jota koen.
Samalla hän kykenee etsimään muuta apua omissa olosuhteissaan.

Öisin, kun omat traumaattiset muistot vaivaavat, tulen tänne lukemaan
ja rukoilemaan näiden lasten ja nuorten puolesta.
Minä tiedän, mitä on kasvaa väkivallassa.
Mutta me tarvitsemme myös käytännön apua ja tukea jaksaaksemme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rukouksella on apua, varsinkin jos rukoilee Jeesusta
Sillä taivas ei ole tyhjä

Hyvä, et olet rukoilleen siunaamaan toisten elämäntilanteissa..
Siunausta myös sinulle
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siun kirjoitti:
Rukouksella on apua, varsinkin jos rukoilee Jeesusta
Sillä taivas ei ole tyhjä

Hyvä, et olet rukoilleen siunaamaan toisten elämäntilanteissa..
Siunausta myös sinulle
Kiitos, hyvä ihminen:-) Jeesuksen siunausta myös sinulle!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niin ja chätistä ei jää jälkiä, eli ehdottomasti kannattaa mennä tuohon riksouhrichättiin juttelemaan. Ei äitisi eikä kukaan muukaan saa tietää. Pääasia, että juttelet jollekulle aikuiselle asiasta.
Ilmianna
Jaa
Onpas aika kriittinen viestirykelmä. Aloittaja et kertonut taustoista oikeastaan mitään. Onko alkoholi/huumeet mukana kuvioissa? Vai kenties peräti (uskaltaako kysyä ilman leimautumista) ulkomaalaistaustaa isäpuolellasi?? kuullostaa vaan niin hurjalta että nyky-suomessa olisi tollaista tilannetta ilman että kukaan puuttuu asiaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
isäpuoleni oli ulkomaalainen, äitinikin on. olen 13vuotias tyttö.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
- olen pian 70-v näkövammainen inva - krempppoja kaikkialla kehossa - yksinäisenä naisena ja äitinä - edes mummuikäisenäkään koskaaan ole pärjännyt erityisen hyvn kimppuun käyville porukoille ja kotiinkin tunkeutujille - piinaajia ollut monen sortin taholta - milloin henkistä. hengellistä, varojen ja omaisuuden katoa, fyysistä väkivaltaa seksismin ja huorittelun ohella, jopa lääkärin määäräämät ja apteekista ostetut lääkkeet viety kaapista - tilalle jätetty esm pukamienhoitoon tarkoitettuja lääkesuppoja ja nikotiini-alko-orjjuuden hoitoon tarkoitettuja bubrenorfiin- pilleriliuskia - mtään sopimuksiakunnan viranomaisten kanssa ole tehty luvattomista yö- tai kotoa poissaollesssa tapahtuvista vierailuista - jolloin syntyy tunne että kaikki asiapaperit on moneen kertaan myllätty - en enää ees uskalla hakea apteekista lääkkeitä koska en tiedä kuka terrorisoi elämääni - joittenkin huumeporukoidenkin muilutusten ja kimppuunkäymisten kohteena ollut jo aikanaan useammankin kerran - tiedän hyvin että tupakkasotakin on nk kylmää sotaa siinä missä muutkin kauppasodat - mielestäni vanhojen naistenkaan tartte olla mitään kylänkuuluja seksiläärääjiä vaikka lehdet kuinka julistaisi jotain jotain # oikeaoppisuutta 70- 110v-vanhusten ja rahjusten aktiivisesta seksistä#
- mistä rauhaa kotiin ...... jossa ikinä koskaan mtään rauhaa ole saanut olla?
Ilmianna
Jaa
Onpa sinulla ongelmaa!
Jos asuisin lähempänä niin tulisin sinua auttamaan!

Entä jos pyytäisit vaikka seurakuntasi diakonilta tai kaupungin sosiaalitoimistosta tai vaikkapa vanhustenkerholta apua? - Sitä ei itse tule ajatelleeksi että apua saa kun pyytää, sitä niin pyörii yksin ongelmansa kanssa.

Vaihda myös lukko oveen, niin että kukaan ei pääse sisälle.
Ei maksa niin paljoa. Lukkokaupassa neuvovat miten tehdä.

Jos et uskalla hakea lääkkeitä apteekista, niin soita apteekkiin ja kerro tilanteesi.
Apteekki-ihmiset ovat ystävällisiä ja varmasti auttavat sinua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että saisit viettää elämäsi rauhassa, paljon olet kärsinyt. Jo pitäisi sinun saada rauha elämääsi!

Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle!
Ilmianna
Jaa
Entäs jos ottaisit yhteyttä Rikosuhripäivystykseen?
Tässä osoite:

https://www.riku.fi/fi/etusivu/

Kyllä se siitä selviää!
Onnea!
Aurinko paistaa risukasaankin!
Ilmianna
Jaa
Toi kyllä on aika vakava asia mutta siitä pitää kertoa aikuiselle mun kaverin äiti ja isäpuoli riitelivät aikaisemmin hyvin paljon ja kaverini rupesi viiltelemään mutta sitten kerroin asiasta poliisille kun meidän koululla kävivät hoitamassa yhtä minun juttua josta olimme äitini kanssa käyneet kertomassa edellisenä päivänä ja sitten kaverini sai siihen apua, joten suosittelen hyvin paljon että puhuisit jollekkin aikuiselle
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Perheväkivaltaa?

entinen isäpuoleni löi useasti äitiäni, tästä on minulla edelleen traumat. Oliko se siis perheväkivaltaa? En ole kertonut asiasta melkein kenellekkään, en pysty. Ajatus on liian arka minulle. Muistan vain äitini itkuiset kasvot ja mustelmat. Pelkäsin, pelkäsin todella paljon niin siksi en kertonut kenellekkään. Tämä tapahtui 2016 lopussa ja se vaivaa minua edelleen, äidilleni on tulossa uusi mies ja pelkään hänen olevan samanlainen. Itken joka ilta koska en halua sitä helvettiä takaisin, haluaisin kertoa jollekkin joka osaa auttaa mutten uskalla. Kaikki ne kohtaamiset sai mun ihon turtuu, eikä mun avunhuuto ikin ulos tullu, mä en kehdannu kelasin se oli mun ola vika. Minua pelottaa :/

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta