Vapauden ja riippuvuuden rajat

Ei hyvältä näytä. Jos miehesi matkustelee ilman sinua joitakin harvoja kertoja lukuunottamatta ja jos hän viettää enemmän aikaa kavereiden kuin perheen kanssa, ei homma ole tasapainossa. Ulkoruokintaan.

Miksi et jakaisi aikaasi hänen kanssa enemmän? Kun hän saapuu illalla kotiin, miksi alat katselemaan leffoja? Miksi syytät miestäsi valehtelijaksi, vaikka hän ei ole sitä?

Tilanne on paha, mutta tuntuisi kumminkin parhaalta vaihtoehdolta, nostaa kissa pöydälle.

Tuli mieleen ettei tässä ole kysymys kulttuuri eroist

Jssajpp

Jätä se sika, ansaitset jotain paljon parempaa

Anteeksi ehkä ole vanhanaikainen mutta avioliitossa kun ollaan ei mielestäni lomia vietetä erillään perheestään. Kyllä yleensä ne lomat otetaan yhtä aikaa ja sovitellaan töissä ajankohdat. Aika kummallista avioliittoa vietätte jos erikseen lomia pidätte. Samoin kuin kavereiden työnä kahvilla käyntiä yksinään käy ei mene kyllä sekään normaali avioliittoon kuuluvaksi. Toki harrastus on omat kummallakin ja se on ainoa jota mielestäni erikseen harrastetaan. En ymmärrä tuota lomailua ilman perhettä. Varsinkin kun ei ota lapsia mukaan ja jätä sinua töitä tekemään kun olet varattu muualle loman aikana. Eikö s kun jo kerro jotain teidän kummallisesta avioliitosta. Miksi se ei ota lapsia mukaan vaan yksin lomailee perheensä luokse ilman sinua? Ovatko lapset jonkun toisen? Silloin voin käsittää että jättää lapset sulle. Kun avioliitossa ollaan niin yhdessä lomat vietetään ja kylässä käydään ystävillä. Harrastus toki on oma jokaisen. Mutta onhan pariskuntia joilla yhteinen harrastuskin. Mutta minusta tuo teidän kuvio ei normaalia. Tämän siitä saa kun uusioperheitä tulee niin ei Voikkaan yhdessä mennä joka paikkaan.

Kertoo kyllä selkeästi uusioperheen ongelmista. Mies käy kavereillaan ilman sinua ja jopa lomia pitää ilman sinua. Miksikö sen kaverit eivät halua sinua kahville? Miksi mies ei halua sinua mukaan lomille kun toisille kertoo ettet pääse. Haloo! Oliko se edes kysynyt sinulta haluatko mukaan? Nyt laita asiat kuntoon ja kerro suoraan että haluat olla mukana lomilla että kavereiden luona kahvilla. Selkeästi lapset eivät ole yhteisiä kun sulle jättää. Jos ne olisi yhteisiä kai nyt isä ne mukaan ottaisi lomalle? Ainakin kaiken järjen mukaan pitäisi se edes lapset ottaa mukaan. Eihän lapsilla ole ongelmaa saada lomaa eihän? Kuvaat uusioperheen ongelmia selkeästi. Jos mies on perustanut perheen tulisi sen myös esittelevän kavereilleen perheensä. Samoin kun lomat yhdessä viettäen. Joskus toki käy niin ettei töiden takia voi yhtäaikaa pitää. Silloin lomalla olevan kumppanin on kotona vietettävä loma puuhaten siellä. Ei lomamatkoja tehdä yksin. Tosin jos harrastaa jotain miesten juttuja kuten metsästystä on silloin matka ymmärrettävää ja loman pitäminen ilman perhettä. Mutta silloin harrastuksesta kyse. Mutta jos matkoille lähtee ja muille kertoilee ettet pääse töiden takia eikä sinulta edes kysy pääsetkö eikö sinulla kellot soi?

Tässäpä sulle tarina uusioperheestä ja mihin johti. Vanhempani erosivat ja isä löydän uuden nopeaan. Loppui meidän lasten tärkeys tasan tuon uuden vaimon vaatimuksiin . Ei yhteisiä jouluja kenenkään meidän lasten tykönä tai muutoin yhdessä oloa. Yksin isä käy joskus tervehtimässä meitä lapsia ja katsomassa lapsen lapsiaan. Tuon uuden vaimon lasten kanssa kyllä jouluja ja yhdessä oloa vietetään. Ja uuden vaimon suvun kanssa pidetään lomia ym. Eikö kerro selkeästi että uusi vaimo on se joka sirkusta vetää? Ja isän toteltava jotta saa pitää uuden vaimonsa. Toki me lapset ymmärrämme ettei isän tarvitse yksin olla ja jäädä meidän takia. Ikävää se on mutta pitäisi tuon uudenkin silloin hyväksyä meidät muutkin. Se kuka on eronnut itse on sen päätettävä kenen tykönä kulkee ja pitää edes yhteyttä. Ja esittelee uuden puolisonsa. Meidän perhe tuhoutui täysin uuden vaimon myötä. Olemme kyllä "kutsuneet luoksemme uudenkin vaimon. Mutta katsoppas kummaa kun ei halua. Tiedän isän olevan murheissaan meidän välisestä suhteesta ja uskon sen itsekseen surevansa kun ei voi meitä lapsia tavata ja lomia pitää yhdessä. Ikävä tarina tämä mutta elämän realiteettia johon emme voi vaikuttaa.

"Pahoitan mieleni mieheni käytöksestä usein, olisin itse hyvinkin sitoutuvaa perhe-eläjä -tyyppiä."

Hmm, mielenkiintoista. Miten olet "eksynyt" tämän miehen kanssa avioliittoon ja yhteiseen asuntoon? Vai muuttiko hän systeemiään vasta, kun asuitte jo yhdessä? Noh, oli niin tai näin, niin eihän tuollainen pidemmän päälle vetele. Teillä näyttäisi olevan aivan erilainen käsitys parisuhteesta. Ehkä mies tarvitsee (pysyvää) oleskelulupaa ja sinä olit sopiva kohde? Vähän aikaa leikkimistä lastesi "isänä", ja menit lankaan? Koska halusit kunnon perinteistä parisuhdetta ja mies osasi esittää sitä aikansa. Naimisiin mentyänne tekee mitä lystää eikä sinun toiveesi enää kiinnosta.

Ts. pahalta näyttää. Tuossa ei ole mitään, josta voisi alkaa neuvotella. Olette liian kaukana toisistanne.

Klassinen tapaus, olet ottanut sitoutumiskammoisen komean miehen jolla riittä vientiä myös muiden naisten parissa, ja koetat nyt muuttaa häntä sitoutuneeksi vain sinuun.
Olis kannattanut ottaessa katsoa ennemmin kiltti sitoutuva tavallinen rumempi "ei jännittävä" =(ATM) mies.
Sitä saa mitä tilaa..

Hei Elsaa, voisiko lapsesi viettää loma-aikaa vanhempiesi tai muun perheenjäsenen luona silläaikaa kun sinä menet miehesi mukaan matkoille/ matkalle? miehesi ilmoittaessa matkastaan, (sinun ei tarvitse olla miehen mukana koko kuukautta, viikkokin riittää!), ostat itse matkalippusi ja tekemättä asiasta mitään sen isompaa numeroa vain lyottäydyt miehesi seuraan?
Ei hän voi sinua poiskaan tyontää, mikäli käytät yleisiä kulkuneuvoja, lentokoneita, junia , jne.

Lomastanne todennäkoisimmin kehittyy oikein hyvä, saat viettää aikaa hänen perheensä kanssa.
Sitten vain palaat takaisin lastesi luo ja mies saa jääädä lopettelemaan lomansa.

Hei Elsaa77

Otat esille kysymyksen, joka jokaisen parisuhteen täytyy jollain tavalla ratkaista: erillisyyden ja läheisyyden välisen janan. Jos parisuhteessa on liikaa läheisyyttä eikä juurikaan erillisyyttä ja yksilöllisyyttä, kumppanit tukehtuvat ja rajoittuvat, ja usein alkavat kontrolloida itseään ja toisiaan, hengittämisen helppous vähenee. Jos erillisyyttä on liikaa, ei sitoutuminen ja tunnesuhde ja emotionaalinen läheisyys pääse syntymään. Vaikuttaa, että teidän suhteessanne erillisyys on syönyt liikaa tilaa läheisyyden ja me-hengen kustannuksella. Vaikuttaa myös siltä, ettette tee päätöksiä yhdessä vaan ne sanellaan toisen osapuolen taholta. Onko välillänne tasaveroisuutta riittävästi?
Kerrot, että keskusteluista syntyy ilmiriita. Voisiko olla syytä perinpohjin miettiä sitoutumistanne ihan ammattilaisen kanssa, pariterapiassa? Jos tilanne jatkuu samanlaisena, vaikuttaa, että voit huonosti. En oikein jaksa uskoa, että se muuttuisi itsestään, ilman että laitetaan mitään omaa panostusta asiaan. Mielestäni asia pitää ottaa puheeksi ja miettiä, millaiseen muutokseen kumpikin voi sitoutua (vai voiko?) että suhde voisi paremmin. Mitä mietit tästä?


Merja, diakoni