Tiedän että tämä kuulostaa kamalan laskelmoivalta, mutta mietin todella jättäväni e-pillereitä ottamatta jotta saisin lapsen.
Minulla on poikaystävä joka pitää lapsista ja on muutenkin maailman ihanin ihminen, jota ihailen ja palvon, mutta tiedän että jos meillä menee joskus poikki, en selviydy siitä hengissä!
Muutenkin ajattelen, että vaikka emme pysyisikään yhdessä, niin juuri TÄMÄN miehen haluan lapseni isäksi, sillä hän on harvinaislaatuisen älykäs ja vastuuntuntoinen.
En antaisi itselleni anteeksi, jos sellaisen isähahmon päästäisin karkuun ja saisinkin jonkun perisuomalaisen Turhapuron tilalle!
Ja vaikka meillä meneekin ihan hyvin, pelkään jatkuvasti menettäväni hänet! olo olisi paljon varmempi jos meillä olisi lapsi, sillä silloin on ainakin PAKKO yrittää, tosin me emme nytkään perusta suhdettamme rakkauden huumalle, vaan sille että kaikesta selviää kun tarpeeksi jaksaa yrittää. En mitään halveksi niin paljon kuin naisia jotka tahallaan jättävät pillerit syömättä, mutta omalla kohdallani tiedän että lapsi olisi taatusti rakastettu ja toivottu, ei ehkä ihan juuri tällä hetkellä, mutta kuitenkin.
-Ja sitten käytännöstä. Onko joku tehnyt näin ja jääkö siitä "kiinni"? Siis tietenkin ottaisin pillerin pois lokerostaan ja kaataisin viemäriin, mutta voiko vaikka lääkärintarkastuksessa jotenkin käydä ilmi, etten ole ottanut pillereitäni?
Minulla on poikaystävä joka pitää lapsista ja on muutenkin maailman ihanin ihminen, jota ihailen ja palvon, mutta tiedän että jos meillä menee joskus poikki, en selviydy siitä hengissä!
Muutenkin ajattelen, että vaikka emme pysyisikään yhdessä, niin juuri TÄMÄN miehen haluan lapseni isäksi, sillä hän on harvinaislaatuisen älykäs ja vastuuntuntoinen.
En antaisi itselleni anteeksi, jos sellaisen isähahmon päästäisin karkuun ja saisinkin jonkun perisuomalaisen Turhapuron tilalle!
Ja vaikka meillä meneekin ihan hyvin, pelkään jatkuvasti menettäväni hänet! olo olisi paljon varmempi jos meillä olisi lapsi, sillä silloin on ainakin PAKKO yrittää, tosin me emme nytkään perusta suhdettamme rakkauden huumalle, vaan sille että kaikesta selviää kun tarpeeksi jaksaa yrittää. En mitään halveksi niin paljon kuin naisia jotka tahallaan jättävät pillerit syömättä, mutta omalla kohdallani tiedän että lapsi olisi taatusti rakastettu ja toivottu, ei ehkä ihan juuri tällä hetkellä, mutta kuitenkin.
-Ja sitten käytännöstä. Onko joku tehnyt näin ja jääkö siitä "kiinni"? Siis tietenkin ottaisin pillerin pois lokerostaan ja kaataisin viemäriin, mutta voiko vaikka lääkärintarkastuksessa jotenkin käydä ilmi, etten ole ottanut pillereitäni?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei helvetti!
Tuo on kaikkein pahinta mitä voit tehdä!
Oletpa tosi helevetin reilu nainen kun edes ajattelet tuollaista. Jos tosiaan kakkakoneen haluat, niin keskustele nyt herranjumala ensin sen poikaystäväsi kanssa.
Ja kumpikin haluamme lapsen. JOSKUS. Mutta mistä tiedän jos hän ehtii kyllästyä minuun ennen sitä?
Haluan juuri häneltä lapsen, aijemmin ajattelin etten haluakaan lapsia, mutta en ollutkaan koskaan törmännyt noin asialliseen tyyppiin. Suhteemme alussa jouduin ottamaan 2 kertaa jälkiehkäisyä, silloin jo aloin miettiä, että mitäs jos en ottaisikaan.. Mutta en oikeasti voisi niin tehdä kenellekään. Nyt vaan kuitenkin sisäinen ääni kehoittaa siihen, vaikka tosiaan en hyväksy normaalisti pientäkään petosta, vaan minua on sanottu liiankin rehelliseksi, kerron kaikki suoraan. Tiedän vain, että hän ei juuri nyt lasta haluaisi; hänellä on opinnot kesken, tosin loppusuoralla, itse olen vakituisessa työssä. Mutta arvostan häntä niin yli kaiken. Mitä jos hän vaikka yhtäkkiä kuolisi? Hän on todellakin ainoa mies, jonka kanssa voin kuvitella olevani ja saavani lapsen.
Suhteenne vaikuttaa sinun kannaltasi hieman epätoivoisen rakastuneelta. Oletko varma, ettet ole vain rakastunut siihen, että sinulla on poikaystävä? Niinkin käy helposti. Keskustele nyt ensin läpi epävarmuutesi suhteenne jatkuvuudesta. Parisuhdehan on sitoutumista toiseen.
Jos koko ajan olet epävarma suhteenne jatkuvuudesta, niin tuskin lasta kannattaa tehdä sen epävarmuuden keskelle. Lapsen saanti koettelee vakaalla pohjallakin olevaa suhdetta melkoisesti ja muuttaa monta asiaa peruuttamattomasti. Vaikka myönnän että loppujen lopuksi lapsista on huomattavasti enemmän iloa kuin "ankeutta", mutta kyllä silti se mieskin on tarpeen kasvatustyössä. Jos ei muutoin, niin jakamassa niitä vaikeita hetkiä! Ja niitä tulee paljon kasvatuksen lomassa! Lapsi ei ole lelu tai leikkikalu! Lasta ei voi pistää hyllylle silloin kun ei jaksaisikaan juuri hoitaa, leikkiä ja huoltaa. Lapsi on siinä aina ja aina vaan...
Unohda siis moiset ajatukset pillereiden pois jättämisestä! Lapsen tekeminen on kahden kauppa!
Mikäli toisena päivänä syö e-pillerin ja toisena yhtäkkiä ei, mitähän se vaikuttaa mahdollisesti alkunsa saavaan lapseen? Tuleeko vammainen?
Miestä ei pidetä väkisin lapsi tekemällä. Todennäköisimmin käy niin, että miehesi alkaa tuntea kaunaa sinua kohtaan kun olet yksinäsi päättänyt näin isosta ja tärkeästä asiasta häntä kuulematta. Ennenpitkää kauna voi johtaa eroon.
Onko lapsellesi hyvä isähahmo sellainen mies joka ei tapaa häntä kuin lomilla ja viikonloppuisin, jos ollenkaan... eihän sitä tiedä miten mies suhtautuu lapseen jota ei alunperin halunnut.
Lopeta hölmöilysi ajoissa. Elämä ei ole mitään Salatut elämät -sarjaa. Ja vaikka olisikin, niin siinäkin sarjassa käy usein huonosti...
Jos todella se mies on sinulle niin tärkeä kun sanot, haluat varmasti, että voitte yhdessä päättää elämänne tärkeimmästä asiasta. Mies tulee tuntemaan itsensä ulos suljetuksi elämästäsi, jos ajat hänen ylitseen häikäilemättä. Voisit kertoa, että haluat hänen kanssaan lapsen nyt ja voisitte keskustella mitä siitä seuraa.
Jos lapsi on sinulle kuitenkin tärkeämpi kuin suhde mieheen on tilanne tietysti toinen. Ja jos voit elää itsesi kanssa moisen päätöksen jälkeen.
hei!
Kuinka kauan olet syönyt pillereitä? Yhden pillerin pois jättäminen ei välttämättä johda raskauteen. Itse olen pari kertaa kolmen vuoden aikana unohtanut ottaa pillerin, eikä olla käytetty muuta ehkäisyä. Enkä ole tullut raskaaksi. Joten tuskin tämä edes onnistuu.
Enkä muutenkaan suosittele tällaista menetelmää. Oletteko keskustelleet tulevaisuudesta, miehesi ja sinä? Miksi pelkäät menettäväsi hänet? Pelkäätkö ettet ole hänelle tarpeeksi hyvä hänelle? kuinka kauan olette olleet yhdessä, mitä haluatte tulevaisuudessa? Oletteko kihloissa, asutteko yhdessä? Mieti näitä kysymyksiä, vakavasti, niin tiedät varmasti onko teidän suhteellanne tulevaisuus.
Minä uskon, että jos kaksi ihmistä ei sovi yhteen, tai jos heitä ei ole tarkoitettu yhteen niin ei lapsi saa heitä pysymään yhdessä. Lapsi kärsisi eniiten tästä. Lapsen tuominen tähän kurjaan maailmaan on suuri asia, ja kyllä lapsi ansaitsee vanhemmat jotka rakastavat toisiaan yhtä paljon kuin lasta itse.
Juttele miehesi kanssa peloistasi, hän osaa parhaiten auttaa sinua. kerro hänelle että sinua pelottaa, jos hän rakastaa sinua ja on niin älykäs ja vastuuntuntoinen kuin kerroit, niin hän kyllä lohduttaa sinua ja kertoo miten teillä on asiat.
Mahdottomasti onnea tulevaisuuteen!!
Hali: K
...on harhakuvitelma, että lapsi soisi takuun siitä, ettei mies jätä!! Pienen vauvan/lapsen kanssa on niin kauhee homma ja vastuu, etten hankkiutuisi tollasen asian nojalla raskaaksi!!
Pystyisitkö tosiaan kantamaan tollasen valheen sisimmässäsi, että tahallaan jätit pillerit ottamatta? Muista myös se, että kun on pieni vauva talossa on se parisuhteellekin usein koetinkivi (puhun kokemuksesta) ! Ennen kaikkea se on väärin miestäsi kohtaan; vaikkakin pitää lapsista; se ei oo mikään puolustus!
Niin,ymmärrä nyt hyvä ihminen,että pillereitten lopetuksen JÄLKEEN täytyy olla 2kk,ennen kuin tulee raskaaksi,muuten ei voi olla varma lapsen terveydestä!!!! Eikä tosiaan vauva takaa miehen pysyvyyttä kanssasi!!! Ja taitaapa tyhmyytesi olla syy,että pelkäät hänen jättävän sinut,eikä kirjoittamasi perusteella ihan turha pelko olekkaan!!!! AIKUISTU!!!!!
Näin pitkälle on tultu!
Minun mielestä se jonka kanssa seurustellaan tulisi olla se kaikkein tärkein ihminen maailmassa. Hänen kanssaan jaettaisiin ja ratkottaisiin kaikkein vaikeimmat asiat.
Mutta ei. Haluatteko todella asua vieraan ihmisen kanssa? Ettehän te edes keskustele. Mitä seurustelua tuo on. Kyselet häneen liittyviä asioita netistä. Se on naurettavaa. Kysy häneltä itseltään tai häivy häiritsemästä hänen elämäänsä. Seksinkö takia olette yhdessä? Vai sen takia, että kaikki muutkin "seurustelevat".
Lueppa tuo oma tekstisi kerran ajatuksella ja mieti mitä oikein olet tekemässä! Näin miehenä voin sanoa, etten kovin helposti antaisi anteeksi naiselle, jos hän hankkiutuisi raskaaksi kysymättä minulta. Se tavallaan veisi luottamuksen naista kohtaan. Minusta on todella väärin ja itsekästä, jos aiot hankkia lapsen vain pitääksesi miehen luonasi, eikä se välttämättä edes toimi. Miehesi on jutuistasi päätellen sen verran älykäs ja vastuuntuntoinen, ettei jättäisi lasta, mutta sinut hän voisi kaikesta huolimatta jättää. Ei suhde pelastu lapsia hankkimalla ja ajattele nyt vähän sen lapsenkin parasta! Muista ettei se lapsi ole vain sinun lapsesi, vaan teidän molempien lapsi. Älä petä miehesi luottamusta tekemällä noin katalaa temppua!
se miehesi vasta raivostuu ja jättää sinut sen siliän tien kun kuulee että olet raskaana. Et voi yksin päättää tuollaisesta asiasta! Yritä saada itsetuntosi kuntoon jotain muuta kautta! Pelkkä tuollaisen asian suunnittelukin on jo törkeää, HÄPEÄ!
..ainakin sellainen ihminen, että kun lapsen haluan, sen hommaan, mieheltä mitään kysymättä. Minun päätöksenihän se on, minun lapseni, minä sen lapsen synnytän, minä hänestä huolehdin. Tosin ei tarvitse lapsia salaa ruveta tekemään, mies on sanonut, että kun siltä tuntuu niin siitä vaan.
Ja sitten suurella metelillä haet elatustukia ja vaadit että isänkin pitää lastaan hoitaa ja tavata. Isän joka ei lasta edes halunnut.
Lapsen hankkiminen ei ole yksin naisen päätös, ellei hän ole valmis huolehtimaan siitä yksin. Eikö isän pitäisi myös kuulua lapsen hoitoon ja huolehtimiseen? Tasa-arvosta paasaavat kaikki, mutta naiset eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että naiset saavat tehdä mitä haluavat ja miehet vikisee vieressä.
Ok, sinun tilanteesi on ehkä hieman eri jos mies on jo suostunut, mutta jos se olisi toisin.
Noin se tuli ITSEMINÄ esiin,että pamahti! Se sopis sulle,että mukulan tekaset,sano äijä mitä tahansa,mutta chatissa olet sen kieltänyt käymastä! Onkin asiat tärkeysjärjestyksessä! Onko äijäs mies,vai hiiri,kun on tommosen ämmän kanssa?????
...sanankäyttöni, mut siitoskoneenako miestäsi pidät?? Toivottavasti miehes ymmärtää millasen laskelmoivan itsekkään ihmisen kanssa elää, ennenkuin tapahtuu mitään peruuttamatonta! Mitä tulee tohon, että miehes on sanonut, että heti saat muksun kun siltä tuntuu, niin mikset sano sille äijälles, et nyt tuntuu!!??
Hei haloo!!!!!!!!!!!!!!!
..nyt ei todellakaan tunnu siltä. Lasten aika on myöhemmin, nyt vain ura merkitsee minulle jotakin. En tahdo vielä pilata elämääni vaippojen vaihdolla. Ja kuten sanoin, minä myös huolehtisin lapsesta. Ellei miehelle lapsi kelpaisi, pärjäisin yksinkin ja olisin siihen valmiskin. Mutta myönnetään, olen itsekäs ihminen ja teen kuten tahdon. Mieheni kuitenkin vaikuttaa varsin tyytyväiseltä, riitoja meillä ei ole koskaan ja suhde on kunnossa. Mieheni on alistuvainen ja antaa minun pomottaa, joten kaikki hyvin.
Ja miksi sitä pidetään niin kamalana, että naiset hommaavat lapset miehiltä mitään kysymättä. Omakin äitini on aina hokenut, että kun lapsen haluat, niin sen hommaat. Äiti itsekin salaa hankkiutui raskaaksi, isä ei sanonut mitään. Moni nainen tekee niin, harva vain kehtaa myöntää.
Mä voi saada lapsen koska haluan. Raiskaan vaikka muijani jos siltä tuntuu, mitä se sille kuuluu ?
Alkuperäinen syy, miks ylipäätään lähdin kommentoimaan mitään oli se, että mulla on hyvä ystävä joka teki just tollasen tempun...
Mies ei todellakaan tykänny hyvää kun kuuli raskaudesta ja häipyi maisemista oitis... No, ystäväni oli vieläkin häikäilemättömämpi kuin sä; hän käytti miestä hyväkseen yhden illan...ja tää mies oli tuolloin vain 18v...
Sitten alettiin vaatii elatusapua sun muuta, eikä mies parka ollut valmis vastuuseen. No, vaikka sun tilantees onkin erilainen niin tollanen temppu on kyl törkee; oli tilanne mikä hyvänsä!! Korvat jo särkee kun oon joutunu kuunteleen ystäväni ongelmia kun on tiukkaa jne...
Sanonpa vaan, että ainaskin sua on varoitettu; TURHA RUIKUTTAA JÄLKEENPÄIN!!
Jos tosiaan teet tuon, se jää jatkuvasti kummittelemaan mieleesi. Aina kun katsot uutta vauvaasi mietit miten se sai alkunsa; huijauksella. Itselläni on 4 ja 7 -vuotiaat lapset ja molemmat on hankittu molempien tahdosta ja täytyy sanoa miehenä että on paljon kivempi fiilis lasten kanssa kun tietää ettei ole tullut kusetetuksi.
Sanoinhan itsekin, että oikeasti halveksin sellaista toimintaa, joten en tarvitse moralisointia.
Kuitenkin jokainen meistä tekee joka päivä jotain minkä itse tietää vääräksi, mutta omalla kohdallaan sallii sen silti. Kuinka moni teistäkään joka päivä kaupassa käydessään miettii, miten paljon turhaa krääsää ostaa, miten eettisesti/epäeettisesti se on tuotettu ja miten paljon kuormittaa luontoa yms?
-Kyllähän tekin hyvin tiedätte ne asiat, mutta silti teette niin kuin itselle parhaalta tuntuu.
Tosiaan kyse on epävarmuudestani, kyseessä on vasta ensimmäinen varsinainen poikaystäväni, enkä uskonutkaan törmääväni ihmiseen joka aidosti ja pyyteettömästi välittää juuri minusta. Pelkään ylitse kaiken menettäväni hänet. Ja turha minulle on hokea lasten hoidon vaativuudesta, sillä olen työksenikin hoitanut lapsia ja tiedän mitä se on, vaikka työnä se toki on eri asia, kun lapsen voi antaa pois päivän päätteeksi.
Tiedän kuitenkin sisimmässäni, etten pysty häntä pettämään ja se tosiaankin jäisi kummittelemaan mieleeni, kunnes lopulta minun olisi pakko kertoa asiasta ja siitähän sota syttyisi. Jatkuvaa taistelua käyn kuitenkin mielessäni. En usko enää nykymaailmassa perheeseen, kun kaikki sukulaiseni ja tuttuni ja tuttujenkin tutut ovat eronneet. Joten on lopulta aivan sama hankkiiko lapsen ehyeeseen perheeseen vai yksin, kun ero joka tapauksessa tulee joskus kohdalle. Sehän on nykyään yhtä luonnollinen osa parisuhdetta kuin naimisiinmenokin. Tulee siis väkisinkin mieleen, että "miksi pitäisi odottaa", mitä edes odotan?
Jos eroammekin, mietin aina että nyt en saanutkaan häneltä lasta. Jos taas hankkiudun raskaaksi, mietin aina miten petin hänen luottamuksensa.
Mutta jatkan silti taisteluani tätä tunnetta kohtaan. Kai naiselle on aivan luonnollista tuntea "vauvakuumetta". Ei sille kuitenkaan tarvitse antautua.
Ei ollut tarkoitus moralisoida, en vain halunnut että ajaudut tilanteeseen jossa et tuntisi oloasi hyväksi. Ihmissuhteet ovat niin monisyinen asia että vaikeahan tässä on mitään neuvoja antaa ja veikkaankin että teet ok. ratkaisun. Ei ole minullakaan mennyt aina nappiin mutta asioilla on taipumus selvitä tavalla tai toisella kunhan kärsivällisyyttä riittää. Voisi olla hyväkin ottaa etäisyyttä tuohon asiaan ja antaa sen muhia kaikessa rauhassa, kun paine hellittää niin asia vaikuttaa jo helpolta päättää.
Nyt kun luin tämän tekstin, niin tulipa mieleen että miksen osannut suhtautua tällä tavalla parikymppisenä :-)
Kuulostaa siltä, että suhteenne on kuitenkin aika alkuvaiheessa..? Mieti miltä miehestäsi tuntuu jos "pettäisit" hänet? Hänelläkin voi olla vielä vaikka mitä suunnitelmia, kunhan hän valmistuu ja sinä saattaisit tempullasi ehkä pilata hänen tulevaisuutensa haaveet..? Mitä jos hän on vaikka ajatellut lähteä valmistumisensa jälkeen ulkomaille töihin? Helpompaa teidän on kahdestaan lähteä kuin että olisi pieni vauva mukana..?
Minun mielestäsi et kunnioita miestäsi tarpeeksi jos menet tekemään tuon hänen selkänsä takana.
Oletko ajatellut jos kertoisit miehellesi vauvakuumeestasi? Onhan olemassa mahdolllisuus että hänkin innostuisi vauva mahdollisuudesta?
Minulla on vain yksi kysymys: miksi et puhu miehellesi vauvakuumeesta? Taisit jossain välissä sanoa että hän opiskelee jne. eikä sen takia haluaisi, mutta et voi todella tietää mitä hän ajattelee asiasta ennen kuin kysyt häneltä.
Ja vähän lisää samaa virttä mitä muutkin ovat täällä veisanneet: kuulostaa siltä että olet epävarma suhteestasi. Hoida ensin epävarmuutesi pois, ennenkuin todella harkitset lapsen hankkimista. Mies ei jää pakottamalla, jos hän on lähteäkseen. Jos hän kerran on niin vastuuntuntoinen kuin sanot, hän varmasti huolehtisi velvollisuuksistaan lasta kohtaan, mutta sinua hän voisi inhota. Sitä tuskin haluat.
Kaikille asiallisille kiitokset vastauksista, olette tosiaan vaikuttaneet suhteemme laatuun!
Olen nyt jutellut asiasta poikaystäväni kanssa ja hän oli aluksi tietenkin vihainen, että sellaista suunnittelinkin, mutta enhän lopulta kuitenkaan toteuttanut. Olen nyt käynyt terapiassa ja siellä selvinnyt, että kyse omasta isä-suhteestani, minua ei nimittäin oma isäni halunnut joten kai halusin "oman lapseni tuntea upean isäsuhteen jota itse en saanut kokea", kun oma mieheni on lapsia kohtaan niin huolehtiva, että jotenkin suorastaan sekoitti ajatukseni.. Siis juuri siksi minulle tuli pakottava ajatus saada lapsi juuri nyt kun tällainen vastuuntuntoinen mies, oman isäni vastakohta, osui kohdalle, vaikka se soti täysin omiakin periaatteitani kohtaan. Suorastaan kammottavalla tavalla tajusin, miten tärkeä osuus isällä on ihmislajin mielen kehityksessä. Mutta nyt meillä menee paremmin kuin koskaan ja lapsi saa sitten joskus syntyä jos on syntyäkseen. Kiitoksia kaikille!