olen seuraavanlaisessa tilanteessa: muuan tyttö on ilmeisen ihastunut minuun (sanonut rakastavansa). tunne ei ole molemminpuoleinen. olen sanonut hänelle monta kertaa pitäväni häntä ainoastaan ystävänä ja hän on siihen tyytynyt. ongelmia aiheuttaa kuitenkin säännöllinen seksi, jota harrastamme noin pari kertaa viikossa. minusta kun tuntuu, että olen tämän tytön kanssa tekemisissä ainoastaan fyysisen kanssakäymisen takia. itse asiassa en tunne häntä kohtaan mitään, hän on minulle yhdentekevä. jos "suhteemme" loppuisi huomenna, en juurikaan tuntisi siitä murhetta. enemmän huolestuttaisi se, että ei saa enää seksiä.
olen monta kertaa itselleni koittanut tolkuttaa, että olen tässä jutussa mukana täysin väärin perustein. aluksi ajattelin, että voisin tyttöön rakastua "matkan varrella". näin ei ole kuitenkaan käynyt, pikemminkin päinvastoin. meillä ei ole juurikaan mitään yhteistä, olemme tosin "koulukavereita", mutta hänen kanssaan keskusteleminen ei tuo minulle minkäänlaista tyydytystä. en sano, että hän on tyhmä. joissain asioissa vain hieman naiivi ja kokematon (olen häntä pari vuotta vanhempi, mutta molemmat olemme aikuisia, yli parikymppisiä).
niin että mitäköhän tässä niin kuin pitäisi tehdä? asiaa ei juurikaan helpota se, että tyttö vartavasten vaihtoi koulua osaltaan ollakseen lähelläni. totta kai tiedän, että pitäisi olla rehellinen itselleen ja myös muille ja lopettaa kuvatunkaltainen pelehtiminen ensi tilassa. mutta mitä mies voi tehdä? liha kun on tunnetusti kovin heikko ja vastapuoli tuntuu olevan vallitsevaan tilanteeseen ainakin jotakuinkin tottunut ja tyytyväinen.
kirjoitin tämän lähinnä siksi, että on pakko kertoa "jollekin" tästä ja tilittää tuntojaan. jos jotain keskustelua tästä irtoaa, niin sitä parempi.
olen monta kertaa itselleni koittanut tolkuttaa, että olen tässä jutussa mukana täysin väärin perustein. aluksi ajattelin, että voisin tyttöön rakastua "matkan varrella". näin ei ole kuitenkaan käynyt, pikemminkin päinvastoin. meillä ei ole juurikaan mitään yhteistä, olemme tosin "koulukavereita", mutta hänen kanssaan keskusteleminen ei tuo minulle minkäänlaista tyydytystä. en sano, että hän on tyhmä. joissain asioissa vain hieman naiivi ja kokematon (olen häntä pari vuotta vanhempi, mutta molemmat olemme aikuisia, yli parikymppisiä).
niin että mitäköhän tässä niin kuin pitäisi tehdä? asiaa ei juurikaan helpota se, että tyttö vartavasten vaihtoi koulua osaltaan ollakseen lähelläni. totta kai tiedän, että pitäisi olla rehellinen itselleen ja myös muille ja lopettaa kuvatunkaltainen pelehtiminen ensi tilassa. mutta mitä mies voi tehdä? liha kun on tunnetusti kovin heikko ja vastapuoli tuntuu olevan vallitsevaan tilanteeseen ainakin jotakuinkin tottunut ja tyytyväinen.
kirjoitin tämän lähinnä siksi, että on pakko kertoa "jollekin" tästä ja tilittää tuntojaan. jos jotain keskustelua tästä irtoaa, niin sitä parempi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tota ikävä kyllä se eukko on suhun ihan rakastunut joten jos jätät sen sen sydän särkyy ja jos jätät sen myöhemmin sydän särkyy....ja jos se tietää että sulla ei ole tunteita sitä kohtaan...niin itepähän on seksinsä valinnut=)
anna mennä vaan...elämä on...
ite olen ollu samanlaisessa tilanteessa paskaa tulee niskaan(ja hyvää seksiä) mutta kyllä siitä selvii....
joo, itepähän on osansa valinnut ja kyllähän iso tyttö osaa jo itse päättä, mikä hänelle on reilua ja oikein ja mikä taasen ei. sitä loppua vaan pelkään, kun tämän lukuvuoden jälkeen lähden paikkakunnalta pois, mutta tyttö jää tänne. en ajatellut täällä nimittäin kovin usein vierailla. siinä sitä ollaan sitten...
Mulla oli samantyylinen tapaus pari vuotta sitten. Eli molemmat osapuolet olivat juuri eronneita, molemmat yli parikymppisiä, mies vanhempi. Meidän "suhde" kesti n. 3 kk. Itse olin todella ihastunut mieheen, ja niin hänkin sanoi olevansa minuun. Välimatkaa kuitenkin välillämme 200km ja hän kävi joka vkoloppu luonani. Kaikki tuntui hyvältä, kunnes havahduttiin siihen, että vaikka asiat on hienosti, haettiin toisesta vain fyysistä tyydytystä.
Siinä vaiheessa, kun mies tajusi ettei hänellä ole kovinkaan suuria tunteita minua kohtaan, hän jatkoi tuota paneskelua. Kertoi vasta sitten myöhemmin että ei voi ajatella minua kuin kaverina. Se sattui, koska alussa oli puhuttu aivan muuta.
Johtuen toki "kovakouraisesta" exästäni, takerruin tähän mieheen liikaa. Ja kun hän kertoi ettei meillä ole tulevaisuutta, olin tosi maassa. Pari viikkoa siinä meni kunnes sain itseni koottua. Tajusin että molemmat olivat eronsa jälkeen vain lähteneet hakemaan toisen läheisyyttä ja kykenin muutenkin selvittämään pääni, kunhan olin palauttanut miehen maan pinnalle ;) Tämä mies kuitenkin puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja rakastamisesta ym, joten se että yhtäkkiä puhutaankin pelkästä kaveruudesta, pysäyttää.
Meillä on sama harrastus ja liikumme paljon samoissa piireissä. Ja olemme nykyään hyviä kavereita. Tuon tapauksen jälkeen "päätin" etten eron jälkeen syöksy mihinkään vastaavaan. Ja meni vuosi ennen kuin tapasin nykyisen miesystäväni :)
Mutta siis se, mitä haluan sanoa sinulle. LOPETA tuo suhde. Naiset vaan ovat sellaisia, että pilvilinnoja on kiva rakentaa, vaikka mies puhuu pelkästä kaveruudesta. "Voihan se ystävyys syventyä rakkaudeksi"-ajatus liikkuu monenkin naisen päässä. Mitä kauemmin teidän seksisuhde jatkuu, sitä enemmin nainen kiintyy sinuun ja lopettamisesta tulee tosi kivuliasta.
läheisyys lämmittää kyllä ja onhan se ihan mukavaa tulla pidetyksi hyvänä ja tehdä samoin toiselle. sinulla kävi hyvin, koska molemmat tajusitte asian oikean laidan suhteellisen ajoissa. sinänsä vaan huomaa itsestään kummallisia piirteitä, koska olen käytännössä ideaalitilanteessa(miehen kannalta): saan hellyyttä ilman mitään sen kummempia velvoitteita. silti olisi mahtavaa olla ihan hulluna johonkin ihmiseen ja haluta olla hänen lähellään koko ajan ja haluta häntä oikeista syistä. nyt ei todellakaan ole niin. näimme tytön kanssa viimeksi perjantaina ja ajattelin soittaa seuraavan kerran aikaisintaan maanantaina.
että ihminen osaakin olla viheliäinen olento toiselle ihmiselle... ;-)