Pettäminen on ikävää ja siihen liittyy usein ikäviä sivuvaikutuksia, kuten mustasukkaisuus. Onneksi en itse ole koskaan pettänyt tai joutunut petetyksi. Ehkä joskus olen ollut lievästi ajattelematon tai minua on kohdeltu ajattelemattomasti, mutta onhan asiassa se hyvä puoli, että on pistänyt ajattelemaan.
Ihmiset, harkitkaa kaksi kertaa ennenkuin petätte (vaikka pettäminen tehdäänkin yleensä silloin kun ihminen on harkitsemattomimmillaan).
Ihmiset, harkitkaa kaksi kertaa ennenkuin petätte (vaikka pettäminen tehdäänkin yleensä silloin kun ihminen on harkitsemattomimmillaan).
Vastaukset 22
Vanhimmat
se on KAMALAN SURULLISTA :((
ei semmosta saa tehdä, kun kenenkään kanssa ei ole pakko olla.
Kuolema, vakavat sairaus ovat kamalan surullista, ei se jos joku jotain vähän panee. Jotain suhteellisuudentajua!
Ihmettelen vaan, että millä perusteella voit olla varman ettei sinua ole petetty? Luuletko, että elämän kumppanisi ajaa taksilla luoksisi heti petoksen jäkeen tunnustamaan :)
Ikävä kyllä tunnen pajon pareja, joissa nainen luulee että häntä ei petetä eikä oma kulta ikinä pystyisi edes siihen. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Silloin kun on raudan luja luottamus, eikä epäillä mitään, niin pettäminen on todella helppoa.
Kumppanini on luonteeltaan sellainen, ettei hän pysty pitämään mitään sisällään ja toisaalta itse taas vaistoan asioita joskus turhan herkästikin. Suhteessamme on ollut runsaasti tilanteita, jotka olisivat voineet johtaa pettämiseen, jos olisimme erityyppisiä ihmisiä, mutta kun kumpikin on mitä on niin katumus tulee jo ennen kuin edes tarvitsisi katua..
Enhän minä tietenkään tulevaisuudesta voi sanoa mitään varmaa. Sinisilmäinen en missään nimessä ole. Mutta tähän mennessä näin. Ei ole mitään syytä olla luottamatta.
Luulen, että yksi hyvä keino ehkäistä uskottomuutta on olla kiinnostunut toisesta. Eihän mikään ehkäisymenetelmä tietenkään ole 100-prosenttinen, muta kuitenkin.
Toisaalta en varmaankaan jättäisi rakastani, jos kuvailemasi tyyppinen petos tulisi yllättäen ilmi. Tiedän, että kaikissa ihmisissä elää uteliaisuuden siemen. Olen itsekin usein haaveillut muista ja joskus kertonutkin tämän kullalleni. Pettäminen ei ole pahuutta, se on vain surullista ja hyvin ei-toivottavaa. Vähän niinkuin sairaus.
"Kumppanini on luonteeltaan sellainen, ettei hän pysty pitämään mitään sisällään..." Mut ei kai sen oo sulle pakko kertoo, voihan se kertoo jollekin muulle???? Siten (toivottavasti et koskaan), kun tulet petetyksi, niin huomaat, että kaikille muille on kerrottu, vain sinä et ole tiennyt...
Mun pettäjämies tuli juuri noin kuin itse sanoit ettei ne tuu, nimittäin heti kertomaan pettämisestään, kun pelkäs että tulen kuulemaan siitä muilta ensin.
Niin että kyllä ne tulee joskus vaikka taksillakin kun alkaa kauhu vaimon menettämisestä nousta huippuunsa ja hermot helisee.
Jopa olet inhottava ihmiseksi. SIlloin kun on raudanluja luottamus, se yleensä perustuu raudanlujaan luottamukseen. Ei oikeassa parisuhteessa epäillä, kyyräillä tai olla luottamatta. Sellainen parisuhde, jossa koko ajan pelätään pahinta ja ollaan esim. mustasukkaisia, on irvikuva oikeasta suhteesta, ja yleensä suhteessa jossa oletetaan olevan pettämistä, siinä' onkin.
Minä en ole pettänyt ja minua ei ole petetty, tästä ajatuksesta myös minä rakenna parisuhdettani. !00 % varma ei voi olla mistään, eikä tarvitsekaan. Kuten sanoin kyynisyys tai kateellisuus tai epäily sekä todistelu ei kuulu hyvää parisuhteeseen.
Olet ilkeä ihminen, taisin sen jo sanoakin. Ilmeisesti elät siitä, että havainnoit toisten pettämisiä ja muutakin vastoinkäymisiä, yäk!!!
"Onneksi en itse ole koskaan pettänyt tai joutunut petetyksi." Mistäs tiedät ettet ole tullut petetyksi???? Eikös pettäminen tehdä todella harkiten ja sen salailu vieläkin harkitummin. Jos joskus (vaikka kännissä) sekoilee, niin eihän se ole pettämistä, vaan (kännissä) sekoilua.
seurustelen 15 vuotiaan pojan kanssa. ulkopuoliset ajattelevat että ikäero on ongelma. mutta kumppanini on henkisesti vanhempi mitä muut ikäisensä. seurustelin aikasemmin hänen isoveljensä kanssa.
ero oli vaikea ja nyt hän on alkanut puhua että rakastaa minua. kun olen hänen seurassaan tuntuu että vielä rakastan häntä mutta kun ajattelen asioita yksin rauhassa rakastan nykyistäni. petin häntä(nykyistä)
kerroin sen hänelle kirjeellä koska hän on laitoksesa enkä saa puhua hänen kanssaan.hän ei ole vielä saanut kirjeitäni. sanokaa rehellisesti että onko ihan mahdoton ajatus selvittää välejä ja aloittaa kaikki alusta?
Täytyy vain todeta että tulevaisuutenne ei todellakaan näytä ruusuiselta.
petetyistä ei koskaan tiedä tulleensa petetyksi. Eikö tämä juttu pistä ajattelemaan asiaa myös hieman toiselta kantilta?
petetyistä ei koskaan tiedä tulleensa petetyksi. Eikö tämä juttu pistä ajattelemaan asiaa myös hieman toiselta kantilta? toih mul meni nyt käl vähän ohi...
miksi kaikki heti vetoavat heti siihen että on kumppani on laitoksessa ja vasta 15v? eikö kukaan huomaa kuinka moni nuori joutuu nykyään tosi herkästi laitokseen?? itse olen myös laitoksia kiertänyt enkä pidä itseäni huonompana kuin muut.
Ei varmaankaan tule teille olemaan helppoa tuo yhteinen tulevaisuus ja kyllä 15 vuotias on vielä lapsi.
olen itse mennyt laitoksia läpi jne... pystytään tukeen toisiamme ym. näytän kaikille vielä että pystyn tähän suhteeseen!!
ellei ikinä tiedä (ja monet eivät tiedä), kun puoliso on pettänyt, niin miten silloin voi olla surullinen?....
Eli pääsimme näin asian ytimeen: monet pitävät surullisena tietoa puolison pettämisestä, koska itse pettäminen jää monesti ikuiseksi salaisuudeksi. Jotkut arvostavat tällaista salaisuutta, toiset eivät. "Kannattaako tunnustaa, jos pettää?" onkin varsin visainen kysymys, johon ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
kuinka joku voi pitää niin suuren salaisuuden?eikö paina omaatuntoa yhtään jos pettää eikä kerro siitä kumppanilleen?jos todella rakastaa toista niin kertoo kyllä! vaikka se sattuukin! mutta siitä se kumppani loppujen lopuksi on tyytyväinen että kertoo itse eikä kuule jostain muualta. siinä näkeepystyykö ihminen myöntämään virheensä ja onko rehellinen! kuvitelkaa itse jos kuulisitte joskus tosi pitkän ajan päästä että kumpani on joskus pettänyt. eikö se silloin pahemmalta tunnu? eihän se koskaan hyvältä tunnu kuulla sellasta mutta parempi kertoa heti tapaamisen jälkeen!!
eivät "sulata" salaisuuksia ja siksi eivät arvosta niitä eikä niiden kertomista.
Rakkautta on monenlaista, tilanteet muuttuvat, aika kuluu. Siksi ei aina ole parempi kertoa, vaan pitää salaisuutena. Kaikenlisäksi etenkin pitkässä liitossa rakkauden rinnalle ja/tai tilalle tulee kaikkea muuta - sääliä, pahaa riippuvuutta kenties, valtataistelua, kyllästymistä - ja molemmille on aivan sama käykö toinen vieraissa vai ei. Ainakaan muutama kerta ei ole pahitteeksi. Parempi vain pitää omana tietonaan.
Riippuu tilanteesta ja ihmisistä. Satunnaista, ainutkertaista pettämistä ei välttämättä kannata kertoa jos haluaa jatkaa suhdetta. Toisaalta, kertomattomuudessakin on riskinsä. Jos toinen osapuoli saakin jotain toista kautta tietää pettämisestä on luottamus parin välillä todennäköisesti peruuttamattomasti romutettu. Toisella osapuolella ei ole mitään syytä uskoa etteikö hänelle olisi valehdeltu enemmänkin.
Kannattaako pettämisestä kertoa? Ei ole vaikea vastata: kannattaa kertoa, jos kumppani haluaa tällaisista asioista tietää; jos kumppani ei halua tietää, kun häntä petetään, niin silloin ei kannata kertoa. Helppoa, eiks vaan?
Sopineet vaimon kanssa ,että hän pitää lukittua vyötä aina kun lähtee kotoa. Avain on vain minulla.
Lukko on sellainen,että pissalla voi käydä muttei voi muuta harrastaa. Sovimme asiasta kerran ulkomailla
ollessa ,eikä siitä ole mitään haittaa.Viikonloppuna kotona ollessa sitä ei tarvi käyttää..