Rakkaus roskiin?

Jätä se, sille on iskeny sitoutumiskammo ja sil on varmaan uus heila, voimia!

Et vongu ainakaan sen perään! Jos se on susta kiinnostunu,niin kyllä se tahtoo suhun ottaa yhteyttä ja haluaa sun luo.

Kuulostaa ihan mun eksältä... Tarvii oma tilaa, nainen tekee aina aloitteen, torjuu usein läheisyyden paitsi kännissä on kauhea flirtti, tunteita kuulemma on ja välittää mutta silti ei päästä lähelle, oli välillä päiväkausia hiljaa, toteaa vain "mä oon tällainen" eikä edes yritä muuttua/huomioida toista.

Tuollaisen miehen kanssa saa vain särkyneen sydämen.

Sinulla on PIIIITkä matka ennenkuin olet valmis parisuhteeseen.
Kasvata aivan rauhassa omaa minääsi, sisäistä olemustasi, aikuisemmaksi ja vahvemmaksi, niin että sinun ei tarvitse ripustautua ja liimautua ensimmäiseen vastaantulevaan mieheen joka pikkiriikisenkään näyttää kiinnostusta sinuun.
Katsos sitä kun ei koskaan hyää seuraa; niikuin jo itsekkin olet huomannut.

Hanki itsellesi harrastuksia, vapaaehtoishommia, lisäää iltakursseja: kehitä hyvä tytto itseäsi henkisesti. Suomessa varsinkin kun se on tehty lähes ilmaiseksi!!!!!!!!!!!!!! Kukaan ei voi syyttää ainakaan taloudellista estettä.

Sitten kun olet itse vahvemmilla, voit VALITA ystäväsi aivan eri tason ihmisistä. Ystävät joiden seurasta voit saada niin paljon enemän irti! ehkä ajan kanssa sieltä loytyy erikoisytävä jonka kanssa haluat viettäv hiukan enemmänkin aikaa.

Mun mies oli pornoriippuvainen ja käyttäytyi juuri tuolla tavoin seurustelun aikana.

Pornoon pakeni jotain tunteitaan, mitä ei osannut parisuhteessa ja ihmissuhteissaan käsitellä ja hoitaa.

Porno toi aina lohtua. Saattoi uppoutua sinne maailmaan useiksi päiviksi (toki kävi töissä ja kaupassa jne). Porno toi aina mielihyvää. Porno ei koskaan vaatinut häneltä mitään. Porno toi aina hyvänolon tunteen. Pornoon oli niin helppo paeta itseää lohduttamaan.

Se teki hänestä saman aikaan ärtyisän ja kiukkuisen. Se ristiriita, kun olisi pitänyt osata eläää oikean ihmisen kanssa ja tehdä kompromiisejä ja joustaa ja olla toiselle ihminen ja käyttäytyä vastavuoroisesti. Ja siitä tuli taas ahdistusta ja tunne, että häneltä taas vaaditaan liikaa. Ja taas oli aika paeta pornon lohduttavaan syliin.

Vaikuttaa kehittmättömältä suhtautumistavalta, jos toisen tunteiden huomioon ottamien ahdistaa. Sehän nyt on peruskäytöstä kaikessa sosiaalisessa käyttäytymisessä.
Ei ole kyse siitä, etteikö omia menoja saisi olla.
Minä vetäytysisin joksikin aikaa viettämään omaa mukavaa elämää ja odottasin toisen lähestymistä. Asioista olisi hyvä keskustella. Muista, että et voi vaatia häneltä tuota. Voit vain olettaa, että aikuinen mies käyttäytyy niin että ottaa kumppaninsa tunteet huomioon.

Äijä on ihan normiäijä. Miksi elämässä ei muka muuta ole kuin suhde. Kun kerran koko elämän mittaisesta suhteesta pitäisi olla kysymys, niin kuinka sitten arki sujuu, jos joka päivä halata pitää?
En suosittele nilkkoihin roikkumista. Siitä ei tule lasta eikä muutakaan. Eikä kannettu vesi muuten kaivossa pysy, jos oikeat tunteet toimii, tulee hän ajallaan kotiin.

Ei mies todennäköisesti rakasta sinua jos kerta ahdistuu sinusta. Ette siis ole vielä samassa osoitteessa asuvia. No lähtö helpompaa silloin. Kun ja jos suhteeseen ryhtyy on se minusta oikein että kertoo kumppanilleen missä liikkuu ja miten. Toki se miksi kumppanin tulee kertoa toiselle missä on ka miksi on se juuri ettei toinen huolestu turhasta. Monesti mies joka tahtoo olla sinkku ja vapaa voisi sen myös kertoa naiselle. Kummallista että miehet pitävät "varalta missä käydä silloin kun siltä tuntuu. Minusta tuo kuvaus että ahdistuu siitä kun joutuu selvittämään missä on tai miksi toiselle kertoo sen täysin. Kuinka kauan naiset alistuvat miehelle joka nyt oman kuvan mukaan käy silloin kun se sille sopii. Ei ole parisuhde kyseessä. Tämän kun muistaa on sinun muistettava myös se ettet ole käyttötavara joka otetaan esille kun toiselle sopii.

"Lupasin että mies saa mennä ihan vapaasti, tässähän vasta tapaillaan, eli ei mun mielestä toisen tarvii aina tietää missä toinen menee ym."

Mieshän loukkaantui tuosta mitä sanoit. Kuvittelee nyt että tarkoitit että voitte vapaasti tapailla muitakin koska tehän vasta tapailette, ei sen kummempaa?

Kysy onko ymmärtänyt jonkin asian väärin tms...

Sanokaas mitä taas on kun itsekin 6kk viettänyt ihanan naisen kanssa, jolla pyörii aiemmasta parisuhteesta 4-vuotias pojankoltiainen.

No poikaan jouduin tutustumaan jo suhteen alkuvaiheessa kun suunnittelematta sattui kesken treffi-illan tupsahtamaan jne.

No kuitenkin, olen pyrkinyt hoitamaan oman tonttini ja tukemaan naistani joka töissä tekee lähinnä iltavuoroja arkena ja viikonloppusin ja on tietysti kotona vähän väsynyt kun näemme.
Onhan se rankkaa käydä töissä ja pyörittää kotia ja poika jaloissa jne. kun ei se nelivuotiaskaan ymmärrä että äiti on ollut illan töissä ja kiva olisi nukkua pidempään kuin seiskaan.

No olen pyrkinyt aamuisin pojan kanssa katselemaan pikkukakkosta ja tekemään aamupalaa että nainen saisi nukkua joskus pidempään jne.

No tässä on kuitenkin pari kuukautta arki painanut päälle meillekin, eikä sitä romantiikkaa nyt ole 24/7 vaikka olen pyrkinyt järjestämään hellyyttä ja yhteisiä hetkiä.

En tiedä, mutta hän on parin viikon ajan ollut ihmeen etäinen, ei seksiä, ei suudelmia muuta kuin ehkä varovasti poskelle.

Ja eilen sitten tuli pommi: "olisiko kivempi olla kavereita".
No voi piip. Nyt on meikäläinen vuorostaan aivan mykkyrältä sisältä.

Sitä YRITTÄÄ parhaansa ja koittaa tukea toista ja antaa palan sydämestään yhdelle ja toiselle pienelle ihmiselle ja mitä jää käteen?

Todella paha olo mulla ollut päällä nyt pari päivää, en ole kehdannut tunkea toisen luokse väkisin vaan annan hänelle aikaa.

Minä vakuutan hänelle että uskon meihin ja tuen häntä...
Mutta kuka tukisi minua? On niin yksin näiden tunteiden kanssa.

Ei teillä kummallakaan tunnu olevan kykyä parisuhteeseen, joten miksi edes väkisin yrittämään...

Miestä ahdistaa nähtävästi ihan tavallinen parisuhde-elämä. Sitoutumiskammoinen?

Nainen suuttuu kun mies yhtenä yönä ei halunnut harrastaa seksiä. Henkistä väkivaltaa ja vähintäänkin surkaakin surkeampi itsetunto.

Kasvakaa molemmat aikuisiksi.

Suhteen alussa voi tulla kaikenlaisia tuntemuksia, epävarmuuttakin siitä onko riittävä toiselle? Luottamuksen puute,uskaltaako toiselle avautua kuinka hyvin omista tuntemuksista? Onko sinut omien tuntemuksien kanssa suhteessa? Keskustelu auttaa aina avaamaan ja syventämään suhdetta, onko toinen kuinka kykenevä keskustelemaan asioistaan, jota läpikäy mielessään?

Näissä punnitaan suhteen arvo? Onko toinen kuinka tärkeä ihminen, onko valmis kuinka paljon panostamaan suhteeseen, että pysytte yhdessä jatkossakin? Puhuminen auttaa ja hiljaa oleminen vaikeuttaa suhdetta.

Tuo Rakkaus on ihmellinen tunne joka syntyy ajatuksissa. Se on vahva tunne eikä siitä halua luopua. Toisaalta se voi synnyttää pelkotiloja, ahdistuksia esim. menettämisen pelkoa. Rakastuessaan ihmiset käyvät näitä tunteitaan läpi. Jollakin se voi olla nopeaa ja toisella taas hitaampaa. Voitte kenties elää tätä kaikkea hieman eri syklissä?!
Parimuodostuksen suhteen puolivuotta on vielä todella lyhyt aika. Et vielä tunne toista ja koko ajan pitää olla "varpaillaan". Jos teistä tulee oikeasti pari, voit vuosien päästä kysymättäkin tietää, mitä mieltä puolisosi on - syntyy "hiljaista harmoniaa" jossa kummallakin on hyvä olla.

Sinä annoit luvan, vapauden. Se on asia jota ihmiset pelkäävät enemmän kuin mitään muuta. Varsinkin parisuhteessa.

Miten otsikkosi liittyy juttuusi?

Sellaista se tapailu on. Jos tahtoo olla toisen kanssa, silloin ei ´tapailla´. Luulisi puolessa vuodessa jo johonkin päätökseen päädyttävän. Taitaa olla viimeinen hetki ryhtyä oikeaan parisuhteeseen jos sellainen vaikutaa hyvältä.

Vaikea sanoa mikä sille on tullut, mutta ei vaikuta lupaavalta.... Jos pitäis veikata, sanoisin et se on lähtenyt aiemmasta suhteesta liian nopeasti ja oot ollu laastari.