Selailin deittinetissä naisten jättämiä ilmoituksia ja...pyörryin ! (juu..ihan fyysisesti..sillä se oli elämäni suurimpia järkytyksiä ) Valitsin aluksi ikähaarukan 30-40vee ja tositarkoituksella koska sellaisella tarkoitusperällä itsekin olin liikenteessä. Sopivia tuli185 kpl (pk-seudulta siis) Muutamia luettuani ihmettelin kuinka kaikki asettavat samat kriteerit miehelle. Eli pitää olla yli 180cm pitkä, jalat alta vievä, akateeminen, keskustelutaitoinen ja alkoholiongelmaton. Myöskin kaikissa kaipailtiin lämpimään kainaloon ja todettiin lopuksi että kapakastakin kyllä seuraa saisi jos haluasi. No ajattelin että ehkä tarjonta tästä monipuolistuu ja itseilmaisultaankin sekä vaatimuksiltaan massasta erottuvia täytyy joukossa olla. Luettuani kolmisenkymmentä tarvitsin jo nitroja ja epäilin että ilmoituksien takana täytyy olla sama henkilö. Tuon kaavanhan mukaanhan me alle 180 senttiset, ei-akateemiset ja hiljaiset miehet olisimme täysin kelpaamattomia mihinkään. Luettuani yli sata hieman eri sanamuotoista mutta muuten samanlaista ilmoa missä nuo vaatimukset yhä toistui, aloin voimaan todella pahoin. Jossain 135:n ilmoituksen jälkeen löysin itseni lattialta ja päätin etten toiste nokkaani laita moiseen aivottomaan papukaijalaumaan. Tämä tarina on tosi !
EI VOI OLLA
TOTTA !
62316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä nyt ei liity suoranaisesti viestiisi, mutta kirjoitan sen tähän alle. Itselläni on vähän kokemusta nettideittailusta, mutta kyllä se oli aikamoinen pettymys kaikenpuolin, enkä suosittele sitä kenellekään (varsinkaan miespuolisille). Ekanakin ylivoimaisesti suurinosa ei edes etsi seuraa, vain pieni osa sitä oikeasti etsii ja uskaltautuu jopa treffeille asti. Itse hain seuraa netin kautta viime vuoden keväänä, vastasin parin kuukauden aikana kymmeniin ilmoituksiin asiallisesti, lähetin pari tuoretta kuvaani (joista tuli pelkästään hyvää palautetta tyyliin "kyllä luulisi sinkkunaisilta satelevan vastauksia"), sain kirjoitella ummet ja lammet, mutta juuri kukaan niistä harvoista vastanneista ei ollut valmis tapaamaan ihan livenä, monet lopettivat kirjoittelun ensimmäisen viestin jälkeen jne, lopulta tapasin kyllä pari ihan asiallista tytsyä, niistä nyt ei tullut mitään, ja tilanne on muutenkin nyttemmin muuttunut... Mutta siis koko tosta nettideittihommasta jäi mulle todella paskan maku suuhun, eikä sillä minusta ole paljon normaalin elämän kanssa tekemistä.
Tuohan on vaan loistava uutinen. Olen yli 190cm pitka ja akteemisesti koulutettu. Eika myoskaan ole alkoholiongelmaa ja urheilen saannollisesti.
Mutaa alkoo naiset innostuko kuitenkaan. Ma kylla olen varattu ja enka yleensa vapaana ehdi ollakkaan.
Löysin netin deittipalstalta nykyisen tyttöystäväni. Olemme olleet 1,5 vuotta yhdessä. Sama juttu isoveljelläni. Serkkuni on jo naimisissa nettituttunsa kanssa (en tiedä, oliko kyseessä deittipalsta).
Eipäs yleistetä.
tässä naisenakin saa tajunnan räjäytettyä aika helpolla katsomalla netti-ilmoituksia.
Ensinnäkin puolet miehistä ovat varattuja ja silti hakevat seuraa(!!??)
Toiseksi ne jäljelle jäävät hakevat joko TODELLA laihaa ja pientä tai TODELLA lihavaa ja kinkyä naista. Tiina Tavallinen ei kelpaa kenellekään.
Keskustelupalstalla vahingossa törmäsin samoin ajattelevaan mieheen.
Hän on yhtä lyhyt pätkä kuin minä, eikä häntäkään haittaa että olen hieman pullukka;)
Eli kaksi ihan tavistakin voi vielä kohdata.
hyvin rohkeita naisia, joilla on rohkea profiili. Sitten kirjoittelussa udellaan että oletko valmis pitemmälle menevään.
Lopulta näihin epäsuoriin pyyntöihin olen vastannut ja tarjonnut kehdenkeskistä tapaamista. Siihent tulee kuin tykin piipusta vastaus "En ole huora".
Siis tarjolla on jalkojen väliä niin kauan kuin sinne ei ole mitään tarjoamassa, mutta tarjoapas, tulee seinä vastaan.
Naiset ovat täällä vain sitä varten että ne härnäävät miehiä. Todelliseen suhteeseen he eivät haluakaan.
Mutta onhan niitä naisia mukava härnätä. Kun nykyinsin otan yhteyttä naisiin otan jo alunalkaen sellaisen asenteen että itsekseni naureskellen katselen että missähän vaiheessa tämäkin pimu tai rouva pimahtaa.
Olen nainen ja 175cm..jos etsisin seuraa niin etsisin itseäni pidempää tai samanpituista miestä. Onhan miehilläkín aika kovat vaatimukset naistensa suhteen, ainakin periaatteessa...hehe..Mitä tulee papukaijalaumaan, niin sitähän fiksut naiset ovat vai?
Itselläni ei vain ole mitään yhteistä kouluttamattomien miesten kanssa (voihan sitä muutenkin olla fiksu, mutta aika harvoin ajatukset kohtaavat). Pidän älykkäistä miehistä eikä urheilusta ja raveista puhuvat miehet saa minua kuin tylsistymään ja ahdistumaan. Voi voi, kaikki etsivät omanlaistaan kumppania, sallitaanhan se meille naisillekin.