Vuosia sitten kun olin nuori neiti ja sitten
neito olimme ystävättäreni kanssa erottamattamat
kuin tytöt yleensä ovat. Kasvoimme yhdessä salai-
suuksinemme ja arkipäiväisine asioinemme yhdessä
jakaen kaikki ilot ja surut.Ennenkuin olimme
aikuisia jouduin muuttamaan perheeni kanssa kauas
pois yhteisiltä kotikaduilta ja pihoilta.
Pidimme tämän jälkeen paljon yhteyttä keskenämme
ja itkimme usein ikäväämme. Mutta lupasimme
olla ystäväviä AINA.
Mutta ollessamme jo nuoria naisia miehinemme ihmettelen miten voi olla mahdollista?
Olimme kaikki tutustuneet toisiimme, me ja
miehemme. Oli kivaa yhdessä ja molemmilla oli
samanikäiset tytöt joidenka kehitystä seura-
simme.Tytöt viihtyivät toistensa seurassa hyvin.
Vuodet kului ja elämää tuli lisää suhteisiin.
OTIN aina yhteyttä ystävääni ainakin 2 kertaa
yleensä useimmin vuodessa ennenkuin havahduin.
Eräänä Jouluna soitin hänelle kuullakseni
mitä kuuluu hänelle ja perheelle, onko kaikki
ok..Hän sanoi juteltuamme hetken että tytär kysyi
häneltä miksi sä äiti et itse koskaan soita
ystäville vaan ne soittaa aina sulle.
Ystäväni sanoi vastanneensa tyttärelleen ettei
hänen tarvitse kun ne "ystävät" soittaa aina
hänelle. MINÄ huuli pyöreenä..
Silloin päätin etten enää soittele enkä kirjoita
vaikka kuinka ikävä sanois muuta, odottelen.
On mennyt 15 vuotta eikä ole kuulunut mitään
YSTÄVÄSTÄNI.
vuodessa, yleensä useammin
neito olimme ystävättäreni kanssa erottamattamat
kuin tytöt yleensä ovat. Kasvoimme yhdessä salai-
suuksinemme ja arkipäiväisine asioinemme yhdessä
jakaen kaikki ilot ja surut.Ennenkuin olimme
aikuisia jouduin muuttamaan perheeni kanssa kauas
pois yhteisiltä kotikaduilta ja pihoilta.
Pidimme tämän jälkeen paljon yhteyttä keskenämme
ja itkimme usein ikäväämme. Mutta lupasimme
olla ystäväviä AINA.
Mutta ollessamme jo nuoria naisia miehinemme ihmettelen miten voi olla mahdollista?
Olimme kaikki tutustuneet toisiimme, me ja
miehemme. Oli kivaa yhdessä ja molemmilla oli
samanikäiset tytöt joidenka kehitystä seura-
simme.Tytöt viihtyivät toistensa seurassa hyvin.
Vuodet kului ja elämää tuli lisää suhteisiin.
OTIN aina yhteyttä ystävääni ainakin 2 kertaa
yleensä useimmin vuodessa ennenkuin havahduin.
Eräänä Jouluna soitin hänelle kuullakseni
mitä kuuluu hänelle ja perheelle, onko kaikki
ok..Hän sanoi juteltuamme hetken että tytär kysyi
häneltä miksi sä äiti et itse koskaan soita
ystäville vaan ne soittaa aina sulle.
Ystäväni sanoi vastanneensa tyttärelleen ettei
hänen tarvitse kun ne "ystävät" soittaa aina
hänelle. MINÄ huuli pyöreenä..
Silloin päätin etten enää soittele enkä kirjoita
vaikka kuinka ikävä sanois muuta, odottelen.
On mennyt 15 vuotta eikä ole kuulunut mitään
YSTÄVÄSTÄNI.
vuodessa, yleensä useammin
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.