Kiusallinen hiljaisuus treffeillä

Eikö treffeillä pidä molemmilla olla arkista jutunjuurta ? Katseluunhan riittänee valokuva

juttuelu hyvässä seurassa on tietysti kivaa, mutta mitä kiusallista on hiljaisissa hetkissä. Tätä en ole vielä ymmärtänyt. Kertokaa!

Käyn yleensä lounastreffeillä, niissä ei tarvi miettiä mitä sanoo kun suunsa aukaisee. Riittää kun ei puhu ruoka suussa.

Naiset tuijottaa kännyykkä treffeilläkin.

Olisin varmaan aika hiljaa ja antaisin naisen puhua koska nainen on se jonka pitää tehdä vaikutus minuun,

Miksi pitäisi käydä treffeillä. Yksin eläessä saa olla ja elää niin kuin itse haluaa.

Auts! Miehet haloo ... jos olet treffeillä ja haluat aidosti tutustua toiseen ihmiseen niin kysymykst ovat merkki kiinnostuksesta. Puolin ja toisin kysellään vertaillaan, etsitään yhtämäkohtia ym.

En ole naisten äänitorvi, joten puhun vain omasta puolestani.
Olen tavannut upeita verbaalisesti lahjakkaita miehiä joten ei ole vielä tullut eteen yhtään "vaivautunutta hiljaisuusta". Osaan myös kysellä oikeita kysymyksia (silmänisku).
Empaattinen hiljaisuus ... voisin hyväksyä sinut sellaisena kuin olet...

Olen ollut parilla treffeillä eikä toinen nainen puhunut paljon mitään. Minä sitten yritin puhua ja kysellä jotain ja nainen vastasi lyhyesti. Toisilla treffeillä mentiin ravintolaan ja heti aluksi nainen kertoi että sen isä oli kuollut jotain 5 tuntia aikaisemmin. Menin siinä itse aika hiljaiseksi enkä osannut oikein sanoa mitään.

Mä haluisin treffeillä vaan tuijottaan naista syvälle silmiin ja että pitää häntä kädestä kiinni.
Ei tarvitsisi hirveästi puhua, vaan tuntea toisen läheisyys...
Ei kai avioliitossakaan vuosia ollella juttu koko ajan luista, vaan ollaan hiljaa ja puuhataan omia juttuja, mutta ollaa kuitenkin yhdessä.
Jos koko ajan pitäisi juttua tulla, niin hulluahan se olisi, koska eihän puheenaiheitakaan ole vuosikausia peräkkäin.

Juottaisin naisen känniin niin alkaa puhetta tulemaan. Viina poistaa estot ja nainen on sitten helppo saalis. Muistan kun vuonna 2004 kun jossain vaasan tienoilla bussissa join siideriä ja edessä istuva tyttö kysyi että onko minullla lisää siideriä. Annoin tytölle siideriä ja siinä alkoi juttu luistamaan ja parin tunnin päästä oltiin hotellissa panemassa.

Hiljaisena hetkenä kannattaa päästää ilmoille oikein äänekäs pieru.

En pääse koskaan treffeille. Puhuminen ei ole ongelma.

Minä olin treffeilläni viime viikonloppuna puheenjohtaja, koska nainen oli ujo ja hiljainen, mutta hoikka ja kaunis ja se on se mitä naiselta vaaditaan. Meni aikaa ennen kuin hän edes uskalsi katsoa silmiin ja kainosti naurahtaa kun kerroin jonkun hauskan jutun,

neuvoa tulisi naiselta.
Eikös treffien idea ole tavata ja nähdä kuinka juttu luistaa? Jos vain toinen pitää keskustelua yllä, niin mitä tutustumista se on? Silloin ei mielestäni voi sanoa, että juttu luistaa kovin hyvin ja siitä se kiusallinen olo tulee. Jos keskustelu on väkinäistä niin tunnelma siinä tosiaan lässähtää. Itse en ainakaan haluaisi tuhlata toista iltaa ihmiseen, joka tuppisuullaan viestittää, ettei taida olla kovin kiinnostunut minusta. Ihmisistä, joista ei saa mitään irti, ovat raskaita.

Toisaalta jos juttu etenee sen kummemmin miettimättä puheenaiheita ja kysymyksiä heitellään ilmaan puolin ja toisin, niin eivät ne satunnaiset hiljaisuudetkaan tunnu kiusallisilta.

Tietysti on vielä s mahdollisuus otettava huomioon, että jos kovasti jännittää ekoilla treffeillä, voi puheliaskin kaveri mennä hiljaiseksi ja toinen taas purkaa jännitystä hermostuneella pälättämisellä. Kemiaa jos on silti olemassa, niin mikään ei latista tunnelmaa.

No en haluaisi olla monologia pitämässä treffeillä. Viime keväänä tosin tuli sekin koettua. Aikas järkkyä. Sitä ujoutuu itsekin ja vaivaantuu.

Voin aloittaa puheet ja rikkoa jään, mutta yksipuolinen keskustelu on aika karmivaa...

Nää on taas niitä kakaroitten mielipiteitä...pitää olla sitä ja tätä,kaunis ja hoikka jne.Hohhoijaa----