Miten suhtautuisit jos kumppanisi asuisi ns. väärällä paikkakunnalla eli useiden kilometrien päässä paikassa johon et itse voisi tai haluaisi muuttaa? niin että joutuisit luopumaan kaikesta jos muuttaisit ja jäisit mahdollisesti myös työttömäksi muuton takia. Kumppanillasi olisi ura jota hän ei voisi tuosta noin vaan jättää. Itse tätä mietin ja ajattelen ettei muutto kannata.
Kumppani väärällä paikkakunnalla
neuvotonn
15490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
neuvoa tulisi.
Älä lähde.
Viestisi oli täynnä varoitusmerkkejä jo!
Noin paljosta, kun luopuu ja jo ajatuksentasolla se on noin toivottaman kuuloista, en edes harkitsisi.
Eipä kannata lähteä,jos kaiken menettää..Löytäisitkö enää töitä? Entä jos teidän suhde ei toimikkaan? Liian paljon menetettävää.
Useita kilometrejä? Tarkoittaako tuo kymmeniä vai satoja km?
Laske kuinka paljon aikaa olet halukas käyttämään tyomatkoihin. Voisitteko hankki yhteisen kodin tyopaikkojenne puolivälistä? Ellei tuo käy, ja kummallakin on pysyvä tyopaikka, ei oikein kannta jättää sitä vapaaehtoisesti ellei ota toiselta paikkakunnalta uutta tyopaikkaa.
Minä keskustelisin kumppanin kanssa asiasta.
Tuleeko tilanne olemaan aina ja ikuisesti sellainen, että hän ei voi omalta paikkakunnaltaan lähteä töiden vuoksi vai onko mahdollista, että hän joskus myöhemmin hakee muualta töitä kun on esim saanut vakaan sijan työpaikassa tms?
Myös lapsiasiat kannattaa miettiä. Kuinka reissataan lasten tapaamiset jne.
Onko tilanne vain juuri nyt tuollainen eli voisiko olla että esim 2-3 v. päästä voisitte miettiä yhdessä missä asutte ja teette töitä?
Jos hänen työnsä tosiaan sitoo hänet sille paikkakunnalle niin vakaasti ja minun muuttoni sinne tarkoittaisi työttömäksi joutumista, niin koettaisin miettiä löytyisikö minulle mitään vastaavia töitä paikkakunnalta tai lähistöltä? Itse suhtaudun positiivisesti tällaiseen, halu olla toisen kanssa yhdessä on mukava tunne ja on hienoa jos on löytynyt hyvä ja antoisa parisuhde. Tältä pohjalta minulla todennköiseti olisi myös halua ja tahtoa etsiä asialle ratkaisua.
Entä tuo vaihtoehto, että yhteinen koti puolivälistä?
Minusta kaikki lähtee siitä kuinka halukas olet hänen kanssaan elämään. Itse lähtisin, kunhan aikuisina ensin keskustelisimme asiat kohdilleen. Toki työttömyyteen en uskaltaisi hypätä, mutta uskon että asiat järjestyy jos niiden haluaa järjestyvän.
Miten kumppani itse suhtautuu asiaan? Onko hänen mielestä ok, että jäät työttömäksi? Onko se sinun mielestä ok? Jokuhan voi jopa haluta hypätä hetkeksi oravanpyörästä pois. Miten tulevaisuus, mitä suunnitelmia siellä on?
Laitatko oman asuntosi vuokralle? Se olis varmaankin hyvä ratkaisu.
Onko tilanne ollut tuollainen jo suhteen alusta alkaen?
On tai ei, niin toki olette suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta ja sen puitteita ja periaatteita?
Vaikuttaa omatuottoiselta ongelmalta!
Jännä kyllä miten ihmiset jumittaa jollekin tietylle paikkakunnalle, ja vastaavasti jotkut muka eivät millään voi mennä jollekin paikkakunnalle, .... jos kyseessä on rakkaus JA aito halu asua ja elää yhdessä enemmän kuin itsekseen ja ilman toista, niin ei siinä paikkakunnalla ole merkitystä. Sitten neuvoteltaisiin ja oltaisiin luoviakin sen suhteen, että mihin yhdessä asetutaan, mutta kuulostaa siltä, että jommalla kummalla tai molemmilla on vähän haluja olla yhdessä, kun omat yksilölliset tämän hetkiset elämäntilanteet painaa enempi vaakakupissa.
Vaimoni jumittui.
Kun muutimme toisen kerran paikkakuntaa 7kk:n välein niin vaimoni pyysi ujosti, että voitasko asua tässä vähän aikaa.
Muutot olivat noin 250km koko huusholli kerralla. Vaimo vetosi siihen, että tenava oli ensimmäisen muuton aikaan rintaruokinnalla ja toisenkin aikaan äitiyspakkauksen pahvilaatikossa siirreltävä. Seuraava penska oli tulossa. Asuimme siinä vuoden päivät mutta seuraava muutto tapahtuikin paikkakunnalla.
Ei kertnyt turhaa romua mukaan.
Just noin ajattelen minäkin.
En koskaan muuttaisi kovin kauas omista lapsistani, he ovat elämäni tärkeimmät ihmiset.
Ei toiminut.Minä olisin ollut se,joka oksiin jatkuvasti mennyt hänen luokseen.Hän ei voinut joustaa edes siinä.
Ainahan ne on ns. "väärällä" paikkakunnalla.
En näe tuossa mitään ihmeellistä. Osalla populaa on pakkomielle asua yhdessä ja osalle melkeen parempikin tuollainen etäsuhde.
Kuvaamasi tilanne oli tulevan vaimoni kohdalla itsestään selvä! Työpaikkani oli noin 120km:n päässä ja hän otti lopputilin silloisesta työpaikastaan.
Melko pian muutimme takaisin koska sain sieltä paremman työn ja menimme naimisiin.
Olihan tuo hyvää harjoittelua tulevien vuosien lukuisia muuttoja ajatellen. Seuraavan muuton aikaan oli ensimmäinen tenavamme 4kk:n ikäinen.
Sen jälkeisen muuton aikaan oli ensimmäinen vaunuiässä ja seuraava penska tulossa.
Jne.
Mikä on tärkeintä? Ihmissuhde ja perhe vai kotiseutu ja kaverit? Kaverit ja pelkkä kotiseutu eivät elätä eivätkä ainakaan meidän kohdallamme, edistäneet urakehitystä.
Samaa mieltä edellisen kirjoittaja kanssa:
Mikä on tärkeintä? Tämä ihmissuhde vai kotipaikkakunta?
Jos kyseessä olisi joku pieni käpykylä jumalan selän takana, en muuttaisi missään tapauksessa. Olisi vaikeaa tutustua kehenkään ja työllistyminen liki mahdotonta, pitkät välimatkat kaikkialle ja harrastusmahdollisuudet nollissa; kuolisin henkisesti sellaisessa paikassa ja olisin todella yksinäinen. Muutakin omaa elämää pitää olla kuin parisuhde kummallakin, jotta elämä olisi mielekästä yhdessä.
Itse tiedät miksi joku paikkakunta on sulle ”väärä”. Jos ajattelet että voit siellä saada mukavan elämänpiirin, uusia tuttavia ja töitä, lähde rohkeasti. Muuten jarrua päälle ja jatkatte etäsuhdetta kunnes on halua tehdä jokin muu ratkaisu joka käy molemmillle. Kumppanin ura ei voi sanella sinun elämäsi suuntaa yksistään.