Eron jälkeen olo tuntuu siltä, ettei kukaan voi tietää mitä käyn läpi. kaikki kaatuu päälle ja kukaan ei ymmärrä. Fisherin kirjasta, jälleenrakennus, on ollut jonkin verran hyötyä. Onko meitä eronneita muitakin? Onko oikeasti joku toinen joka kärsii samoin? olisi vain hienoa saada vaihtaa ajatuksia....
Onko muitakin eronneita?
caretta
91295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitkä olivat eron syyst? Siis todelliset?
Samalta tuntuu minustakin välillä. Tosin kohdallani ero vasta edessä, mutta päätetty kuitenkin. Välillä tosiaan tuntuu, että olen minäkin yksin kärsimässä tätä tilannetta, ja kaikki muut ovat onnellisesti parisuhteessa, toisen kainalossa. Eihän se asia varmasti niin ole, mutta tässä tilanteessa tuntee olevansa niin YKSIN! Viikonloput ja illat ovat pahimpia, onneksi olen tämän kuitenkin huomannut, että arkisin töissä ollessa on PALJON helpompaa, joten huonoina hetkinä kannattaa ajatella, että parempiakin päiviä tulee taas ihan varmasti.
Voimia sinulle!! Kyllä se elämä vielä meillekin hymyilee!
Olen tehnyt eraa jo vuosia miehestäni mut en vielä ole eroon päässyt vaikka kaksi avioero hakemusta ollut sisällä mut aina jäänyt ero vahvistamatta oon ehkä tyhmä kun en ymmärrä vahvistaa eroa vaik mies pettänyt vuosia kai odotetaan toisen kuolemaa niin ero tulee luonnostaan.
mitään kirjoja tähän eroprosessiin ole tarvinnut lukea. Kaksi kuukautta meni kun tottui yksin olemaan siten positiivisessa mielessä ettei toinen ollut narisemassa ja kyyläämässä mitä teen tai jätän tekemättä.
Heti laukkaan käräjäoikeuteen ja olen merkinnyt almanakkaankin etten varmasti unohda harkinta-ajan jälkeen saatavaa vapauttavaa päätöstä elinkautisesta.
Ilman KATKERUUTTA yhtään mistään. Olen pärjännyt ennen aviomiestä ja pärjään sen jälkeenkin. Paremmin vain.
varmaan sinkkuelämä paremmin,älä nyt sitten jatkossakaan ota itsellesi ketään vaivaksi,kun
kerran yksinkin hyvin pärjäät
oikeassa, en otakkaan kun yhdestä nuljakkeesta eroon pääsen, on muita aktiviteetteja.
Minäkin olen eronnut jo"100 vuotta"sitten,mutta uskon kyllä n.s.parisuhteeseen.Mistä ja miten sen miehen löydän,tai hän minut,onkin jo toinen juttu.Niitä aikoja,että:pärjään kyllä itsekseni,joo toki pärjään,mut kyllä sellainen sielunveli-HIH-olis ihana!
Itselläni on erosta jo kulunut niin kauan aikaa että kohta on se puolen vuoden harkinta-aika ohitse juu itse en vieläkään siis tiedä eroon johtaneita syitä mutta tänä päivänä en sitä niinkään enää mieti.
Alussa oli todella vaikeata kun ei uskonut oikein kenenkään tajuavan mitä tämän miehen pään sisällä myllersi , ajatteli vain miksi kaikki meni niin kuin meni ja mitä oikein tapahtui , itse kävin läpi yksinäni kaksi ensimmäistä kuukautta eikä se ollut helppoa aikaa kun kuitenkin omat tunteeni olivat vielä voimissaan.
No sitten päätin avautua ja kertoa eräälle ihmiselle kaiken mitä pääni sisällä tapahtui ja mitkä asiat vaivasi mieltä jne...
Se auttoi kun lopulta huomasin tämän ihmisen käyvän samoja asioita läpi mitä minä itse olin koko ajan läpi käymässä siinä tuli ystävystyttyä tämän ihmisen kanssa jolloin autoimme tavallamme toisiamme kun käytiin läpi samaa asiaa.
Lopulta tuossa mietittyäni asiaa tarkemmin kun oli helpompaa ymmärtää myös omia fiiliksiä että , vaikka tuleva ex-vaimoni haluaisikin vielä yrittää uudestaan kanssani niin en pystyisi enää luottamaan siihen että tämä tilanne ei toistuisi , joten oli aika aloittaa keskittyminen siihen että saa tässä tilanteessa tärkeimmän asian toimimaan eli lapsen huoltoasiat sekä isä tytär suhteen toimivuus.
Mutta voin sanoa että ilman tätä ystävää en olisi ehkä pystynyt järkevään ajatteluun eroasiassa oli paljon helpompaa käsitellä asioita kun oli joku joka ymmärsi mistä on kysymys.
voimia sinulle ja kevään jatkoa , eroasiat eivät koskaan ole helppoja mutta kun saa taakkaa keventää niin ymmärtää itseäänkin paremmin
Täällähän ei muita olekkaan nykyisin kuin eronneita. Harva omasta tahdosta, ja loput 99 %:lta on mies viety.
Että mielipiteitä löytyy ja apua tarjolla miten selviytyä. Vaihtoehtoja on lukuisia, senkuin valitsee parhaimman konstin, tai sitten antaa elämän kuljettaa.