Kun omiin ahdistuksen tunteisiin ja kommunikaatio ongelmiin mitä koen ei vastata muuten kun vihalla ja hermon menetyksellä.
Olen ollut tänään masentunut, maannut ja itkenyt vaan sängyssä koko päivän.
Avaan sieluani uudestaan ja uudestaan mutta mies ei kuuntele eikä ole valmis pureutumaan asioihin. Solmuja ei saada auki. Olen niin ahdistunut tähän oravanpyörään. Joka kerta mies suuttuu ja pyydän häneltä anteeksi ja omat mieltä painavat asiat jää käsittelemättä.
Itsellä suuria muutoksia elämässä, meillä molemmilla. Mutta yhteyttä ei enää ole.. olen lamaantunut tähän kaikkeen.
Olen ollut tänään masentunut, maannut ja itkenyt vaan sängyssä koko päivän.
Avaan sieluani uudestaan ja uudestaan mutta mies ei kuuntele eikä ole valmis pureutumaan asioihin. Solmuja ei saada auki. Olen niin ahdistunut tähän oravanpyörään. Joka kerta mies suuttuu ja pyydän häneltä anteeksi ja omat mieltä painavat asiat jää käsittelemättä.
Itsellä suuria muutoksia elämässä, meillä molemmilla. Mutta yhteyttä ei enää ole.. olen lamaantunut tähän kaikkeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten arvelet suhteenne kehittyvän, jos keskusteluyhteyttä ei synny?
Sano puolisollesi, että suhteen jatkumisen edellytys on keskusteluyhteys ja ilman sitä ei ole enää suhdettakaan. Siinä samalla tulee punnituksi, onko suhde puolisollesi sen arvoinen, että voisi alkaa keskustelemaan.
Tuntuu niin tutulta. Itsellä sama tilanne. Mies on "naimisissa" nettiyhteyden kanssa. Kaiken vapaa-aikansa hän viettää koneella. Olen yrittänyt vuosien varrella opetella puhumisen taitoa. Yksin se ei onnistu. Aiheuttaa vaan raivoa ja entistä enemmän eristäytymistä.
Kysyttäessä ei mikään ole vialla. Olen kaikenlaisia neuvoja saanut.... erosta asioiden sietämiseen asti. Kun joku osaisi kertoa kuinka saan oman pääni pysymään kasassa tässä hiljaisuudessa ja näkymättömänä olemisessa. Ero ei ole tällä hetkellä mahdollinen.
Voimia sinulle ja myötäelämistä.... tiedän mitä koet.
Minun exäni istui 20 vuotta koneella selin minuun. Ei keskustelua, seksiä, läheisyyttä. Sitten lähdin ja siitä asti minua on pidetty pahana ihmisenä, kun jätin niin "hyvän miehen". Kukaan muu kun ei voi tietää sitä yksinäisyyden tuskaa. En tosin voi sanoa, että kannattaisi lähteä, sillä välttämättä mitään parempaakaan ei ole tarjolla.
Joo, mä mietin kanssa, että jos lähden niin en usko, että mitään hyvää olisi tarjolla (syyt eroon kyllä painavammat). Itse punnitsenkin tällä hetkellä sitä, että jos jäisi ja ryhtyisi pettäjäksi ja hakisi sillä tavoin rakkautta ja läheisyyttä mitä janoa niin se voisi olla muille läheisille helpoin vaihtoehto (varsinkin jos eivät tiedä), mutta ehkä itselle se raskain vaihtoehto. En oo ikinä ladannut suhteille mitään oletuksia kestävyyksistä tms.mutta tässä iässä ei haluis tulla enempää satitetuksi enää kenestäkään ihmisestä ja toisaalta hyvät ihmiset on varattuja, vaikka oliskin huonoissa suhteissa.
Mulla taas sama kokemus muijan kanssa, ennen "somea" oli paljonkin yhteistä, läheisyys ja seksi toimi hyvin ja sitä oli usein. Mutta noin neljän vuoden ajan naiselle on tärkeintä ollut naamakirja, puhemen näppäily ja telkku, seksiä ei ole, läheisyydestäkään ei tietoa, some on imaissut naisen omaan maailmaansa. Ei varmaan edes huomais jos lähtisin ennenkuin olis tarve saada jotain mihin tarvii mun apua.
Samaa olen harkkinnut, joku jonka kanssa sais sitä tunnetta, seksiä ja hellyyttä, kotona sitä ei naiselta heru.
Siinä lähtemisessä on se vaara että ei elämä muutu sen paremmaksi. On todella rankkaa elää parisuhteessa jossa ei ole elämää. Jos ei olisi enää mitään tunteita niin olisi varmaan helpompi lähteä. MUTTA MUTTA kun niitä penteleen tunteita jostain aina kuitenkin ilmaantuu kun alkaa tosissaan miettiä pois muuttoa. Ymmärrän kyllä että jokainen tarvitsee sitä omaa tilaa ja ns. vapautta mutta jos se on jokapäiväistä ja kestää vuodesta toiseen niin kuinka kukaan jaksaa ?
Minulla oli sellainen harhakuvitelma että kun lapset on isoja ja maailmalla niin elämä olisi helpompaa ja olisi aikaa yhdessä mennä ja harrastaa. Vaan ei se toteutunut.
Yritän kovasti etsiä itselle arki puuhaa ja tekemistä että edes hetken saisi mieli levätä.....
Minä kun miehenä otan esiin ero haluja avopuoliso pelästyy ja alkaa pyrkimään iholle, tämä siis ns. pakon edessä. Muuten nainen on täysin haluton läheisyyteen ja seksiin, näin on ollut jo kolmisen vuotta. Yritän sinnitellä lapsen takia joka vielä kotosalla. Viimeksi kun vielä' oli tapahtua jotakin nainen kuin vasten tahtoaa tuli päälleni sängyssä, yritti esittää halukasta mutta kun sen huomaa toisesta että ei ole mukana on kuin huoraa panisi, eli ei nappaa tunteen puuttuessa. Muutenkin se yhteiselo on kuin hiekkapaperia, välillä parempia päiviä ja sitten taas hakkaa päätä seinään, kauankohan jaksaa ennenkuin posahtaa itsellä päässä.
Meitä epätyydyttävässä parisuhteessa eläviä taitaa olla aika paljon. Naisia sekä miehiä samalla lailla. Meillä minä olen aina ollut se aktiivisempi puoli seksiasioissa. No nyt on mennyt 7 vuotta jo ilman kun mies ilmoitti ettö ei enää yksinkertaisesti halua minua. Vika kuulemma on hänen korvien välissä. En tiedä kuinka paljon sitten on vaikuttanut hänen jatkuva pornon katselu haluihin. Enhän mitenkään pysty kilpailemaan niitten upea vartaloisten naisten kanssa.
Minulle riittäisi parisuhde jossa ei seksiä ole (kaikkeen tottuu) mutta kun samalla loppui kaikenlainen läheisyys, halaukset ja suukottelut. Elekielen ja ilmeitten tulkintakin on niin vaikeaa että sitä en paljon uskalla enää kokeilla. Meillä jatkuu jäätävä hiljaisuus.....
Oma tupa, oma lupa!
Omassa "tuvassa" voi olla pitkin tai poikin. Sinne kutsutaan ihmisiä VAIN jotka ovat sympaattisia, tuovat lohtua, osaavat kunnella. He eivät asu siellä, he tulevat vierailemaan -kupilliselle kahvia-, jakamaan sen hernekeiton , silloin kun juttukaveria todella tarvitsee.
Silloin kun ystävillä ei ole aikaa, voi itse piipahtaa vaikka seurakunnan sielunpaimenen luona tarinoimassa ja purkamassa sydäntä, hakemassa lohduttavia sanoja.
Miksi huolellisesti ja harkiten VALITA asuinkaveriksi ihminen joka tuo vain harmia suurimmaksi osaksi ajasta? Miksi???? (olettaen että olet VALINNUT asua hänen kanssaan)
Hanki siis oma tupa oma lupa!