Hei, olen kirjoitellut erään henkilön kanssa (asuu ulkomailla, tulossa pian suomeen, käy säännöllisesti) jo yli kuukauden. Olemme kovin ihastuneita toisiimme kirjoittelun ja puheluiden perusteella. Mulla kuitenkin on pieni luottamuspula hänen suhteensa, eikä se liity mitenkään siihen millainen hän on, vaan se liittyy siihen, että muutama vuosi sitten ihastuin samalla tavalla erääseen, joka paljastui sitten huijariksi joka halusikin vain rahaa. No fiksuna tyttönä en todellakaan lähetä rahaa sokkona tapaamatta toista. Suhteita ei voi verrata toisiinsa, koska tuo joka olikin feikki, ei puhunut tunteista, henkisestä kehityksestä, yksityiselämästään ja historiastaan jne. Tämä uusi ihastus on avoin aivan kaikesta, ja lähettänyt jo todella paljon kuviakin, perheestäkin ja perhetapahtumista. Eikä missään tapauksessa pyydä rahaa.
Silti mulla on pieni luottamuspula - kuten olen hänelle sanonut, että kun näen hänet, sitten luotan 150%:sti. Hänen mielestään tämä on paha epäluottamuslause häntä kohtaan.
Oletteko samaa mieltä?
Olen koettanut selittää hänelle miksi mulla on tällainen luottamuspula ja että sehän hoituu sillä tapaamisella, mikä lähestyy vääjäämättä kun hän suomeentulopäivänsä lähestyy.
Silti mulla on pieni luottamuspula - kuten olen hänelle sanonut, että kun näen hänet, sitten luotan 150%:sti. Hänen mielestään tämä on paha epäluottamuslause häntä kohtaan.
Oletteko samaa mieltä?
Olen koettanut selittää hänelle miksi mulla on tällainen luottamuspula ja että sehän hoituu sillä tapaamisella, mikä lähestyy vääjäämättä kun hän suomeentulopäivänsä lähestyy.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.