Hei, olen kirjoitellut erään henkilön kanssa (asuu ulkomailla, tulossa pian suomeen, käy säännöllisesti) jo yli kuukauden. Olemme kovin ihastuneita toisiimme kirjoittelun ja puheluiden perusteella. Mulla kuitenkin on pieni luottamuspula hänen suhteensa, eikä se liity mitenkään siihen millainen hän on, vaan se liittyy siihen, että muutama vuosi sitten ihastuin samalla tavalla erääseen, joka paljastui sitten huijariksi joka halusikin vain rahaa. No fiksuna tyttönä en todellakaan lähetä rahaa sokkona tapaamatta toista. Suhteita ei voi verrata toisiinsa, koska tuo joka olikin feikki, ei puhunut tunteista, henkisestä kehityksestä, yksityiselämästään ja historiastaan jne. Tämä uusi ihastus on avoin aivan kaikesta, ja lähettänyt jo todella paljon kuviakin, perheestäkin ja perhetapahtumista. Eikä missään tapauksessa pyydä rahaa.
Silti mulla on pieni luottamuspula - kuten olen hänelle sanonut, että kun näen hänet, sitten luotan 150%:sti. Hänen mielestään tämä on paha epäluottamuslause häntä kohtaan.
Oletteko samaa mieltä?
Olen koettanut selittää hänelle miksi mulla on tällainen luottamuspula ja että sehän hoituu sillä tapaamisella, mikä lähestyy vääjäämättä kun hän suomeentulopäivänsä lähestyy.
Ps. laitoin kai väärälle sivulle, joten tässä ny uusiksi tänne parisuhdejuttuun...
Silti mulla on pieni luottamuspula - kuten olen hänelle sanonut, että kun näen hänet, sitten luotan 150%:sti. Hänen mielestään tämä on paha epäluottamuslause häntä kohtaan.
Oletteko samaa mieltä?
Olen koettanut selittää hänelle miksi mulla on tällainen luottamuspula ja että sehän hoituu sillä tapaamisella, mikä lähestyy vääjäämättä kun hän suomeentulopäivänsä lähestyy.
Ps. laitoin kai väärälle sivulle, joten tässä ny uusiksi tänne parisuhdejuttuun...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta on selvää, että kun ei ole toista vielä tavannut, ei voi toista täysin tuntea eikä siis luottaa suhteeseen. Miksi teillä on siis asiasta edes puhetta, ilmeisesti useampaan kertaankin? Teidän suhde syvenee tai lopahtaa kun olette tavanneet. Ei sinun tarvitse muuhun tässä kohtaa luottaakaan kuin tuohon faktaan.
Kai te olette tekemisissä whatsupin videopuheluiden ja/skypen kautta? arkisin. Olet nähnyt sitä kautta hänen kotinsa ja puuhailunsa kotona jne. Tiedät mitä hän suomessa tekee ja keiden luona yöpyy ja kuvia on Suomenreissuilta ja täällä olevista tuttavista?
Jos mies ottaa luottamus-asian toistuvasti esille, se on epäilyttävää. Hänellä ei ole mitään syytä vaatia luottoa. Ei oikeissa ihmissuhteissa toimita muutaman viikon tuttavuuden jälkeen niin eikä asiasta edes keskustella kun vastahan sitä tutustutaan molemmin puolin.
Jos luottamusasian esille ottaja puolestaan olet sinä, pidä mölyt mahassasi koska on typerää edes vihjailla miehen olevan valehtelija, hänellä kun ei ole mitään tekemistä edellisen nettisuhteesi kanssa.
Sun ei olisi edes ollut syytä kertoa tota feikkiasiaa hänelle vielä. Jos hän on aidosti kiinnostunut, ei hän olisi halunnut kuulla nolosta ex-ihastumisistasi ja jos hän on huijari, annoit hänelle vain tiedon että sulta ei sitten voi heti rahaa pyytää vaan pitää työstää muutama kuukausikin ennenkuin lähetät rahaa.
Onko oikea palsta tämäkään, ei teillä mielestäni vielä mitään parisuhdetta ole, orastava netti-etäsuhde tuo on etkä tunne tätä ihmistä vielä lainkaan.
Mutta muuten samaa mieltä kuin edellä. Lopettakaa asiasta puhuminen ja keskittykää toisiinne ja tulevaan tapaamiseen.
En halua olla ilonpilaaja, mutta.. Todella, siis todella harvoin netissä alkaneet suhteet ulkomaalaisen kanssa johtavat kunnon parisuhteeseen. Etäsuhteilu kun ei tahdo onnistua edes niiltä jotka asuvat täällä Suomessa jos välimatka on liian pitkä. Ulkomaalaisilla on myös tosi paljon deitti- valeprofiileja (enemmän kuin aitoja) tai taustalla on muuta kuin aito rakkaus kuten itsekin olet jo todennut. Olet ihan järkevä jos pidät tunteesi kurissa kunnes olet tavannut miehen ainakin muutaman kerran.
Minkä helevetin takia pitää jonkun s---tanan ulkomailla-asuvan kanssa suunnitella jotain? Eikö lähempää löydy vai ootko niin epämiellyttävä ihminen ettei ketään kiinnosta?
Tottakai tämäkin on huijausta, lyödäänkö vetoa?
Eiköhän joka nainen suunnittele vaikka rupisen kojootinkin kanssa jotain mieluummin kuin jonkun sinun kaltaisen superjuntin oli koti- tai ulkomailla.
En mäkään luota hiljan tapaamiini ihmisiin sokeasti. Sehän olisi ihan tyhmää. Toisen persoonallisuuden ja elämäntavat oppii tuntemaan vähitellen, hyvässä ja pahassa.
Normisti kaiketi sitä parissa kolmessa kuukaudessa suurinpiirtein tietää mikä toinen on miehiään/naisiaan kun tapaillaan tiiviisti ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Te ette ole edes tavanneet vielä kertaakaan. Sinuna olisin avoin ja kiinnostunut, mutta pitäisin varani, eipähän tule sitten isompia pettymyksiä. Ja onko suhde ylipäänsä mistään kotoisin jossa ei voida yhdessä olla vaan vain jutella/kirjoitella, kaveruutta se enempi minusta on. Jompi kumpi tapaa ennen pitkää jonkun joka on oikeasti läsnä ja teidän kirjottelut ei siinä kohtaa paljon paina.