Ero ja lapset

En ole jättämässä lapsiani, mutta en jaksa puolisoni kanssa enää ja yhteishuoltajuus meille varmaan on tulossa. Vaikka toinen ei lasten kanssa hyvin toimeen tule niin jo silloin muistutteli, että lapset ovat myös hänellä jos erotaan eli en pienistä lapsista olisi halunnut erossa olla eli en eronnut.

Meillä ei mielestäni myöskään ole mitenkään erityisen vaikeita lapsia, mutta miehelle mahdottomia ja pitää vaikeina. Ihan sillä kun vedit tuon narkkaritapauksen esiin.

Puhukaa asiat läpi nii ku ne on, yritä ...
Joskus ja usein ne viimeistään ponnistuksen on vaikeampia,
Samoin yön pimein hetki on juuri ennen, aamun ja valon alkamisen kirkastumista.

Jaksamisessakin tulee raja vastaan. Onko lapsille parempi täysin uupunut ja jaksamaton äiti. Kyse ei ole mistään pelkästä murrosiän ajan jaksosta.

En avaa asiaa enempää tänne, kyse ei oo vaan erilaisesta kasvatuksesta.

En sanonut, että meillä on hyvä olla yhdessä, käytin mennyttä aikamuotoa. Lisäksi olemme käyneet terapiassa ja asiasta on puhuttu.

aloittajavielä kirjoitti:

En sanonut, että meillä on hyvä olla yhdessä, käytin mennyttä aikamuotoa. Lisäksi olemme käyneet terapiassa ja asiasta on puhuttu.

Olet siis päättänyt jo erosta itse, harvemmin lapset ovat syyllisiä kyllä ne syyt löytyvät olosuhteista ja itse vanhemmista. Kyllä ihmiset tekevät suuren ja kauaskantoisen ratkaisun, kun hankkivat lapsia, mutta se on arvovalinta josta on myös itse molemmat vastuussa.

Tätä nykyvanhemmat eivät halua hyväksyä, lapset ovat kuin esineitä, vanhemmat pyristelevät epätoivoisesti, irti vastuusta mitä ihmeellisimmillä selityksillä. On täysin eri asia jos on mielisairautta, huumeita jen.. nämä kulkevat täysin eri kategoriassa, eivätkä ole normaalia käyttäytymistä.

Minulla omakohtaista kokemusta, ensimmäisellä lapsella rajat hämärty, kun exä kyennyt sopimaan rajoista kenenkään kanssa, ensin annettiin rajat ja sitten peruttiin, myöhemmin haukuttiin kun ei toimittu kuin oli halunnut, yhdessä emme voineet sopia mistään, kun ei koskaan ollut yhteistä linjaa. 2 seuraavan kanssa otin ohjat käsiin ja saimme selkeän linjan asioihin, nuorimman kanssa tilanne jäi osittain taas exän harteille enemmän ja siitä oli taas tulossa ongelmia, mutta onneksi keskimmäiset lapset puuttuivat tilanteeseen, eikä ongelmia päässyt syntymään (nuorimman aikana tein paljon matkatöitä). Minun kokemuksen perusteella, me vanhemmat teemme helposti, itse ne ongelmat, ei lapset.

Ensimmäisen lapsen kanssa on aina ollut suunnattomia ongelmia, mutta loppujen kanssa ei mitään ihmeenpää.

Sinä se sävellät kaikkien jutut omanlaisiksesi y15. Luepa aloitus ja lisäksi olisi tosi kiva kuulla kommentteja aloituksen kysymykseeni asian kanssa painiskelevilta ja kokeneilta.

aloittajalta kirjoitti:

Sinä se sävellät kaikkien jutut omanlaisiksesi y15. Luepa aloitus ja lisäksi olisi tosi kiva kuulla kommentteja aloituksen kysymykseeni asian kanssa painiskelevilta ja kokeneilta.

Lue lisää

Kirjoita selvemmin mitä tarkoitat, tuosta voi päätellä mitä hyvänsä, joojoo vastaukset eivät varmsti auta ketään, ellet sitten kaipaa vahvistusta jo itse päättämääsi asiaan, mutta siitäkin voisi mainita.

Syyllistät kumppaniasi jostai, mistä oikeasti syytät häntä.

Hieno kuulla että vanhemmuus on molemmilla tallella, virkistävää tekstiä.

Tosin ei se ero saa olla itsetarkoitus, mutta joskus se on hyvä ratkaisu.

(Välillä näin vaikuttaisi olevan jopa suurimmassa osassa eroista. Etenkin sellaisissa, joissa nainen on hakenut eroa yksin)

Tätä en kyllä alleviivaa, ei varmasti tämän kaltainen toiminta ole yleistä, vaan nämä ovat poikkeuksellisia tapauksia.

Hiukan samantyyppisiä ongelmia minulla oli exän kanssa, todella vaikeita tilanteita, mutta onneksi ei yleisiä tapauksia. Kun kysymyksessä on nainen tulee suunnattomia ongelmia myös tukijoukoilta, jotka eivät todellisuudesta tiedä asiasta mitään. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Kiitos sinulle qwqwq. Tekstisi oli myös hyvin asiantuntijamainen. Itse tunnen jopa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa lasten puolesta, olenko tehnyt jotain peruuttomattomasti väärin kun en ole lähtenyt jo aiemmin, ja toisaalta kun yhdestä tuutista tulee yhtä asiaa ja toisesta tuutista kuinka joku toinen asia on lapsille parasta. Olet oikeassa, että ihmisestä tulee lasten syntymän myötä herkästi erilaisia. Itse en usko enää rakkauteen, senhän pitäisi haluta hyvää toiselle. Ei rakkaudella ja rakastamalla mitään suhteita luoda ja saada onnistumaan, se on tuurista ja niin monesta asiasta kiinni.

aloittajalta kirjoitti:

Kiitos sinulle qwqwq. Tekstisi oli myös hyvin asiantuntijamainen. Itse tunnen jopa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa lasten puolesta, olenko tehnyt jotain peruuttomattomasti väärin kun en ole lähtenyt jo aiemmin, ja toisaalta kun yhdestä tuutista tulee yhtä asiaa ja toisesta tuutista kuinka joku toinen asia on lapsille parasta. Olet oikeassa, että ihmisestä tulee lasten syntymän myötä herkästi erilaisia. Itse en usko enää rakkauteen, senhän pitäisi haluta hyvää toiselle. Ei rakkaudella ja rakastamalla mitään suhteita luoda ja saada onnistumaan, se on tuurista ja niin monesta asiasta kiinni.

Lue lisää

Sokaiseeko rakkaus naisen niin totaalisesti ettei hän kykene, ajamaa omaa ja lasten etuja.
Usein täällä mainitaan että vasta eronjälkeen sitä ja tätä, eikö jokaisen velvollisuus ole hoitaa omaa hyvinvointiaan aina, eikä uhriutua ja haukkua puolisoa jälkeenpäin, asioista joihin ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Kyllä jokaisen täysivaltaisen ihmisen tulee ihan itse hoitaa asiansa, on se tietenkin helppoa olla vapaa matkustajana ja jälkeenpäin syytellä muita.

Ajatus mallissa on jotakin täysin pielessä jos ei kykene näkemään omaa osuutta tapahtuneissa asioissa, jos toinen on ilkeä, väkivaltainen tai muuten kyvytön, on tehtävä heti asialle jotakin, eikä jälkikäteen syytellä, kun vauriot ovat jo syntyneet

Olet oikeassa, että asioille pitäisi tehdä heti jotain, sillä eroaminen on helpompaa ihan tutkimustenkin mukaan, kun sen tekee nopeasti. Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi. Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. Myöhemmin sitten taas voimat voi olla vähissä. Mutta toisaalta sitten toitotetaan yrittämistä kuinka lasten vuoksikin on hyvä yrittää, käydä terapiassa ym, vaikka toisaalta pitäisi siis tehdä nopeita ratkaisuja. Voisitko y15 olla trollaamatta ihan kaikkia ketjuja noilla viesteilläsi, kun sä hoet vaan tota yhtä sanomaas kaiken aikaa, kukaan ei oikeasti voi olla noin yksinkertainen.

aloittajalta kirjoitti:

Olet oikeassa, että asioille pitäisi tehdä heti jotain, sillä eroaminen on helpompaa ihan tutkimustenkin mukaan, kun sen tekee nopeasti. Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi. Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. Myöhemmin sitten taas voimat voi olla vähissä. Mutta toisaalta sitten toitotetaan yrittämistä kuinka lasten vuoksikin on hyvä yrittää, käydä terapiassa ym, vaikka toisaalta pitäisi siis tehdä nopeita ratkaisuja. Voisitko y15 olla trollaamatta ihan kaikkia ketjuja noilla viesteilläsi, kun sä hoet vaan tota yhtä sanomaas kaiken aikaa, kukaan ei oikeasti voi olla noin yksinkertainen.

Lue lisää

Kerro kerrankin mitä tarkoitat, jotain konkreettista ? mitä samaa ?

Minun tarkoitus on saada keskustelu oikeisiin asioihin, eikä yleistyksiin/ympäripyöreisiin kysymyksiin, asiat on kerrottava siten että erillaisia tulkontoja on vaikea tehdä, vaan kaikki tietävät mitä on kirjoitettu.

Ikävä tosi on että useissa eroissa puolisot eivät ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa ja tästä riidat paisuvat, tämän vuoksi parisuhdeterapioita on olemassa, että pariskunta saadaan ymmärtämään mitä toinen tarkoittaa.

Tiedän mistä puhun, myös sinä voit ymmärtää jos hiukan löysäät asennettasi.

¨Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi. MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA, SIIS KOMMUNIKAATIO ON OLTAVAV RIITTÄVÄN SELKEÄÄ, TÄLLÖIN EI EROSSAKAAN SYNNY SUURIA ONGELMIA, TURHIEN EPÄSELVYYKSIEN VUOKSI, KENENKÄÄN EI TULE VAATIA TOISTA AAVISTAMAAN MITÄ TARKOITTAA. Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. TÄSSÄ ON SELVÄ VÄÄRISTYMÄ, SUHTEEN LAATUUN VAIKUTTAA AINA MOLEMMAT OSAPUOLET, KUN PUHUT SIITÄ MITÄ SIEDÄT TAI KUINKA HUONOSSA SUHTEESSA OLET. SINULLA ON YHTÄ SUURI VASTUU SIITÄ ETTÄ SUHDE TOIMII. JOS PUOLISOILLA ON ERILLAISET HALUT/ARVOT MITEN VOIT SYYLLISTÄÄ NÄISTÄ PIOLISOA. ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT, TÄMÄ ON ITSEKÄSTÄ AJATTELUA. JOKAINEN JOUTUU JOUSTAMAAN OMISTA ASIOISTAAN, YHTEISEN HYVÄN ETEEN, JOS PERHEESSÄ ON LAPSIA. Myöhemmin sitten taas voimat voi olla vähissä. Mutta toisaalta sitten toitotetaan yrittämistä kuinka lasten vuoksikin on hyvä yrittää, käydä terapiassa ym, vaikka toisaalta pitäisi siis tehdä nopeita ratkaisuja.¨

ITSEKKÄLLÄ IHMISELLÄ ON VAIKEA HYVÄKSYÄ ETTÄ OLEMME ERILLAISIA JA ILMAN SOPIMISTA ASIOISTA ON MAHDOTON SOPIA.

aloittajalta kirjoitti:

Olet oikeassa, että asioille pitäisi tehdä heti jotain, sillä eroaminen on helpompaa ihan tutkimustenkin mukaan, kun sen tekee nopeasti. Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi. Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. Myöhemmin sitten taas voimat voi olla vähissä. Mutta toisaalta sitten toitotetaan yrittämistä kuinka lasten vuoksikin on hyvä yrittää, käydä terapiassa ym, vaikka toisaalta pitäisi siis tehdä nopeita ratkaisuja. Voisitko y15 olla trollaamatta ihan kaikkia ketjuja noilla viesteilläsi, kun sä hoet vaan tota yhtä sanomaas kaiken aikaa, kukaan ei oikeasti voi olla noin yksinkertainen.

Lue lisää

"eroaminen on helpompaa ihan tutkimustenkin mukaan, kun sen tekee nopeasti."
" Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, eroaminen on vaikeaa jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi."

Tottahan nuo on molemmat.

Täytynee pitää mielessä asiantuntijoiden olevan erilaisia. Joskus, tai oikeastaan lähes aina, he korostavat eri asioita ja ovat aivan päinvastaista mieltä. Monesti jonkun asiantuntijan neuvo ei natsaa ollenkaan omaan tilanteeseen. Esim. jos suhde on haastava ja kuluttava, on vähän paha erota nopeasti. Etenkin jos ennakoi erosta tulevan vaikea, puoliso laittaa hanttiin. Ikävä kyllä juuri kuluttavissa liitoissa kärvistellään pitkäänkin, koska puoliso koetaan suoranaiseksi uhaksi.

Monet jopa luulevat terapeuttien, psykologien ym. ammattihenkilöstön ratkaisevan niin omat kuin parisuhteen ongelmat. Eihän se niin mene. Jokainen tietää parhaiten omasta elämästään, on elämänsä paras asiantuntija. Viralliset asiantuntijat voivat ainoastaan auttaa löytämään ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, jotka autettava kokee ongelmina. Tärkeintä prosessissa on, että osaa myös itse auttaa itseään, on motivoitunut. Tietysti itselle sopiva terapeutti on kaiken a ja o. Vaikka olisi itse kuinka motivoitunut tahansa, niin vääränlainen terapeutti ei auta mihinkään. Kemiat pitää kohdata tässäkin lajissa.

y15 kirjoitti:

Sokaiseeko rakkaus naisen niin totaalisesti ettei hän kykene, ajamaa omaa ja lasten etuja.
Usein täällä mainitaan että vasta eronjälkeen sitä ja tätä, eikö jokaisen velvollisuus ole hoitaa omaa hyvinvointiaan aina, eikä uhriutua ja haukkua puolisoa jälkeenpäin, asioista joihin ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Kyllä jokaisen täysivaltaisen ihmisen tulee ihan itse hoitaa asiansa, on se tietenkin helppoa olla vapaa matkustajana ja jälkeenpäin syytellä muita.

Ajatus mallissa on jotakin täysin pielessä jos ei kykene näkemään omaa osuutta tapahtuneissa asioissa, jos toinen on ilkeä, väkivaltainen tai muuten kyvytön, on tehtävä heti asialle jotakin, eikä jälkikäteen syytellä, kun vauriot ovat jo syntyneet

Lue lisää

"Sokaiseeko rakkaus naisen niin totaalisesti ettei hän kykene, ajamaa omaa ja lasten etuja."

Ei todellakaan rakkaudesta ole kyse. Naisen ei pysty ajamaan omaa ja lasten etuja, jos kokee puolisonsa uhkana. Toimivan vastakkaisella puolella, naista ja lapsia vastaan. Pelossa elää usein pimeydessä. Lopulta puhutaan vain se mikä on pakko. kokoajan on tilanne "kaikkea mitä sanot (puolisolle) voidaan käyttää todisteena sinua vastaan". Harva tässä vaiheessa ryhtyy uudestaan puhumaan ja kertaamaan vanhoja ongelmia. Ns. vain kerjäisi turpiinsa, ei ole mitään mieltä.

En ole jälkeenkään päin syytellyt exääni mistään, mitä ihmettämättä se olisi hyödyttänyt? Kerron vain miten asia oli. Erosin, koska ex oli sellainen kuin oli. En voinut häntä puhumalla enkä muutenkaan muuksi muuttaa. Erotessa hän oli täysin erilainen mies kuin naimisiin mennessä. Ihmiset muuttuu, monet täysin eri suuntiin.

y15 kirjoitti:

Kerro kerrankin mitä tarkoitat, jotain konkreettista ? mitä samaa ?

Minun tarkoitus on saada keskustelu oikeisiin asioihin, eikä yleistyksiin/ympäripyöreisiin kysymyksiin, asiat on kerrottava siten että erillaisia tulkontoja on vaikea tehdä, vaan kaikki tietävät mitä on kirjoitettu.

Ikävä tosi on että useissa eroissa puolisot eivät ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa ja tästä riidat paisuvat, tämän vuoksi parisuhdeterapioita on olemassa, että pariskunta saadaan ymmärtämään mitä toinen tarkoittaa.

Tiedän mistä puhun, myös sinä voit ymmärtää jos hiukan löysäät asennettasi.

¨Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi. MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA, SIIS KOMMUNIKAATIO ON OLTAVAV RIITTÄVÄN SELKEÄÄ, TÄLLÖIN EI EROSSAKAAN SYNNY SUURIA ONGELMIA, TURHIEN EPÄSELVYYKSIEN VUOKSI, KENENKÄÄN EI TULE VAATIA TOISTA AAVISTAMAAN MITÄ TARKOITTAA. Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. TÄSSÄ ON SELVÄ VÄÄRISTYMÄ, SUHTEEN LAATUUN VAIKUTTAA AINA MOLEMMAT OSAPUOLET, KUN PUHUT SIITÄ MITÄ SIEDÄT TAI KUINKA HUONOSSA SUHTEESSA OLET. SINULLA ON YHTÄ SUURI VASTUU SIITÄ ETTÄ SUHDE TOIMII. JOS PUOLISOILLA ON ERILLAISET HALUT/ARVOT MITEN VOIT SYYLLISTÄÄ NÄISTÄ PIOLISOA. ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT, TÄMÄ ON ITSEKÄSTÄ AJATTELUA. JOKAINEN JOUTUU JOUSTAMAAN OMISTA ASIOISTAAN, YHTEISEN HYVÄN ETEEN, JOS PERHEESSÄ ON LAPSIA. Myöhemmin sitten taas voimat voi olla vähissä. Mutta toisaalta sitten toitotetaan yrittämistä kuinka lasten vuoksikin on hyvä yrittää, käydä terapiassa ym, vaikka toisaalta pitäisi siis tehdä nopeita ratkaisuja.¨

ITSEKKÄLLÄ IHMISELLÄ ON VAIKEA HYVÄKSYÄ ETTÄ OLEMME ERILLAISIA JA ILMAN SOPIMISTA ASIOISTA ON MAHDOTON SOPIA.

Lue lisää

"ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT"

Eipäs muuten ole, vaan juuri OIKEIN, JA TERVEELLÄ TAVALLA itsekästä. Jokaisen omat rajat ovat oikein, ja ellei niitä toinen kunnioita (molemmin puolin!), niin hukka suhteen perii. On tietysti tiedettävä kumpaisenkin rajat. Jos ne eivät natsaa suhteen alussa, niin suhde on tuhoon tuomittu. Kaikkea muuta voi sovitella, mutta omat rajat on oltava molemmin puolin omassa hallussa. Terveessä suhteessa ei myöskään kumpaisellakaan ole minkäänmoista tarvetta rikkoa kumppanin rajoja.

y15 kirjoitti:

Kerro kerrankin mitä tarkoitat, jotain konkreettista ? mitä samaa ?

Minun tarkoitus on saada keskustelu oikeisiin asioihin, eikä yleistyksiin/ympäripyöreisiin kysymyksiin, asiat on kerrottava siten että erillaisia tulkontoja on vaikea tehdä, vaan kaikki tietävät mitä on kirjoitettu.

Ikävä tosi on että useissa eroissa puolisot eivät ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa ja tästä riidat paisuvat, tämän vuoksi parisuhdeterapioita on olemassa, että pariskunta saadaan ymmärtämään mitä toinen tarkoittaa.

Tiedän mistä puhun, myös sinä voit ymmärtää jos hiukan löysäät asennettasi.

¨Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi. MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA, SIIS KOMMUNIKAATIO ON OLTAVAV RIITTÄVÄN SELKEÄÄ, TÄLLÖIN EI EROSSAKAAN SYNNY SUURIA ONGELMIA, TURHIEN EPÄSELVYYKSIEN VUOKSI, KENENKÄÄN EI TULE VAATIA TOISTA AAVISTAMAAN MITÄ TARKOITTAA. Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. TÄSSÄ ON SELVÄ VÄÄRISTYMÄ, SUHTEEN LAATUUN VAIKUTTAA AINA MOLEMMAT OSAPUOLET, KUN PUHUT SIITÄ MITÄ SIEDÄT TAI KUINKA HUONOSSA SUHTEESSA OLET. SINULLA ON YHTÄ SUURI VASTUU SIITÄ ETTÄ SUHDE TOIMII. JOS PUOLISOILLA ON ERILLAISET HALUT/ARVOT MITEN VOIT SYYLLISTÄÄ NÄISTÄ PIOLISOA. ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT, TÄMÄ ON ITSEKÄSTÄ AJATTELUA. JOKAINEN JOUTUU JOUSTAMAAN OMISTA ASIOISTAAN, YHTEISEN HYVÄN ETEEN, JOS PERHEESSÄ ON LAPSIA. Myöhemmin sitten taas voimat voi olla vähissä. Mutta toisaalta sitten toitotetaan yrittämistä kuinka lasten vuoksikin on hyvä yrittää, käydä terapiassa ym, vaikka toisaalta pitäisi siis tehdä nopeita ratkaisuja.¨

ITSEKKÄLLÄ IHMISELLÄ ON VAIKEA HYVÄKSYÄ ETTÄ OLEMME ERILLAISIA JA ILMAN SOPIMISTA ASIOISTA ON MAHDOTON SOPIA.

Lue lisää

Ja vielä
"MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA"

Mikä sinua vaivaa? Mikset ymmärrä, että juuri se on suurimmassa osassa liitoista ongelmana kun toista EI HUVITA ymmärtää, ei löydy kiinnostusta, ei aikaa. Hän on välinpitämätön tai kaikkea muuta kuin rakastava käytökseltään. Kun toinen sitten haluaa erota, ei tämä "ymmärtämätön" tietenkään sitäkään "ymmärrä". Erosta tulee helvetti tai parhaimmillaan erittäin raastava.

Ts. ymmärtämättömyys ei johdu useinkaan parisuhteissa oikeasta ymmärtämättömyydestä, vaan siitä, ettei rakasta ja arvosta kumppaniaan, kuolleesta tunne-elämästä parin välillä.

Ei tosiaan ole kyse siitä, että olisin suhteessa joku tossukka ollut tai liian kiltti, mutta qwqwq hyvin kuvasi, että suhde muuttaa muotoa, ihmiset kasvaa ja lapset tuo uuden masilman suhteeseen. Minun oli vaikea tajuta, että ydinperheessä, lasten omalla isällä voi olla haasteita. Tiedän, että uusperheessä ongelmia herkästi tulee, mutta että ydinperheessä. Ehkä liian kiltti ollut kun yrittänyt miettiä kaikkien muidenkin parasta.

aloittajalta kirjoitti:

Ei tosiaan ole kyse siitä, että olisin suhteessa joku tossukka ollut tai liian kiltti, mutta qwqwq hyvin kuvasi, että suhde muuttaa muotoa, ihmiset kasvaa ja lapset tuo uuden masilman suhteeseen. Minun oli vaikea tajuta, että ydinperheessä, lasten omalla isällä voi olla haasteita. Tiedän, että uusperheessä ongelmia herkästi tulee, mutta että ydinperheessä. Ehkä liian kiltti ollut kun yrittänyt miettiä kaikkien muidenkin parasta.

Lue lisää

Ehkä liian kiltti ollut kun yrittänyt miettiä kaikkien muidenkin parasta.

Minulla se ex puoliso oli nainen, joka toimi samalla tavalla ja tämä on syy miksi yritän ihmisiä ajattelemaan asiaa myös toisen kannalta.

qwqwq kirjoitti:

Ja vielä
"MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA"

Mikä sinua vaivaa? Mikset ymmärrä, että juuri se on suurimmassa osassa liitoista ongelmana kun toista EI HUVITA ymmärtää, ei löydy kiinnostusta, ei aikaa. Hän on välinpitämätön tai kaikkea muuta kuin rakastava käytökseltään. Kun toinen sitten haluaa erota, ei tämä "ymmärtämätön" tietenkään sitäkään "ymmärrä". Erosta tulee helvetti tai parhaimmillaan erittäin raastava.

Ts. ymmärtämättömyys ei johdu useinkaan parisuhteissa oikeasta ymmärtämättömyydestä, vaan siitä, ettei rakasta ja arvosta kumppaniaan, kuolleesta tunne-elämästä parin välillä.

Lue lisää

Sinun kommenteista paistaaläpi se että sinä pelkästään tiedät mistä on kysymys ja miten on oikein ja väärin, ilman että toisella on siihen mitään sanomista.

Tämä on juuri se syy miksi riitaisia eroja tulee!

Sä irrotat y15 yksittäisiä sanoja ja lauseita kirjoituksista muokaten ne sellaisiksi miksi itse haluat. Et lue kokonaisuutta ja täällä on miehiäkin kirjoitellut omissakin ketjuissasi, jotka pystyvät hahmottamaan kokonaisuuden.

aloittajalta kirjoitti:

Sä irrotat y15 yksittäisiä sanoja ja lauseita kirjoituksista muokaten ne sellaisiksi miksi itse haluat. Et lue kokonaisuutta ja täällä on miehiäkin kirjoitellut omissakin ketjuissasi, jotka pystyvät hahmottamaan kokonaisuuden.

Lue lisää

Syyllistät kumppaniasi jostai, mistä oikeasti syytät häntä.

Mikä on juurisyy, kirjoituksesta voi jokainen määritellä itse sen. Kokonaisuuden hahmottaminen on petosta, jos et tiedä mistä on kysymys. Tämä on syy miksi yleensä mennään metsään, oletetaan että kumppani ymmärtää, mitä ajattelen.

Kerro jotain konkreettista ?


Vastauksia on tullut laidasta laitaan, mutta sinän napsit kaikki omalta mukavuusalueelta
ja näi et avarra ajatuksiasi, siis möyrit tuskassa. Olisiko aika ottaa askel eteenpäin ja
koittaa korjata tilanetta, negatiivinen ajattelu ei vie asioita eteenpäin, päinvastoin.

Toki melko yleinen käytäntö on laittaa pää pensaaseen ja odottaa että muut hoitaa asiat, jälkeen päin sitten voi arvostella ja syyllistää kaikkea.

qwqwq kirjoitti:

"Sokaiseeko rakkaus naisen niin totaalisesti ettei hän kykene, ajamaa omaa ja lasten etuja."

Ei todellakaan rakkaudesta ole kyse. Naisen ei pysty ajamaan omaa ja lasten etuja, jos kokee puolisonsa uhkana. Toimivan vastakkaisella puolella, naista ja lapsia vastaan. Pelossa elää usein pimeydessä. Lopulta puhutaan vain se mikä on pakko. kokoajan on tilanne "kaikkea mitä sanot (puolisolle) voidaan käyttää todisteena sinua vastaan". Harva tässä vaiheessa ryhtyy uudestaan puhumaan ja kertaamaan vanhoja ongelmia. Ns. vain kerjäisi turpiinsa, ei ole mitään mieltä.

En ole jälkeenkään päin syytellyt exääni mistään, mitä ihmettämättä se olisi hyödyttänyt? Kerron vain miten asia oli. Erosin, koska ex oli sellainen kuin oli. En voinut häntä puhumalla enkä muutenkaan muuksi muuttaa. Erotessa hän oli täysin erilainen mies kuin naimisiin mennessä. Ihmiset muuttuu, monet täysin eri suuntiin.

Lue lisää

Tiedätkö että tämä on täysin sinun oma mielipide, voisiko olla mahdollista että puolisolla on toinen totuus, jota et sinä hyväksy ja tämän vuoksi ette ole päässeet sopuun.

qwqwq kirjoitti:

"ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT"

Eipäs muuten ole, vaan juuri OIKEIN, JA TERVEELLÄ TAVALLA itsekästä. Jokaisen omat rajat ovat oikein, ja ellei niitä toinen kunnioita (molemmin puolin!), niin hukka suhteen perii. On tietysti tiedettävä kumpaisenkin rajat. Jos ne eivät natsaa suhteen alussa, niin suhde on tuhoon tuomittu. Kaikkea muuta voi sovitella, mutta omat rajat on oltava molemmin puolin omassa hallussa. Terveessä suhteessa ei myöskään kumpaisellakaan ole minkäänmoista tarvetta rikkoa kumppanin rajoja.

Lue lisää

Tästä puhuin

¨Moni jää tuolloin huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. ¨

TÄSSÄ ON SELVÄ VÄÄRISTYMÄ, SUHTEEN LAATUUN VAIKUTTAA AINA MOLEMMAT OSAPUOLET, KUN PUHUT SIITÄ MITÄ SIEDÄT TAI KUINKA HUONOSSA SUHTEESSA OLET. SINULLA ON YHTÄ SUURI VASTUU SIITÄ ETTÄ SUHDE TOIMII. JOS PUOLISOILLA ON ERILLAISET HALUT/ARVOT MITEN VOIT SYYLLISTÄÄ NÄISTÄ PIOLISOA. ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT, TÄMÄ ON ITSEKÄSTÄ AJATTELUA. JOKAINEN JOUTUU JOUSTAMAAN OMISTA ASIOISTAAN, YHTEISEN HYVÄN ETEEN, JOS PERHEESSÄ ON LAPSIA.

qwqwq kirjoitti:

Ja vielä
"MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA"

Mikä sinua vaivaa? Mikset ymmärrä, että juuri se on suurimmassa osassa liitoista ongelmana kun toista EI HUVITA ymmärtää, ei löydy kiinnostusta, ei aikaa. Hän on välinpitämätön tai kaikkea muuta kuin rakastava käytökseltään. Kun toinen sitten haluaa erota, ei tämä "ymmärtämätön" tietenkään sitäkään "ymmärrä". Erosta tulee helvetti tai parhaimmillaan erittäin raastava.

Ts. ymmärtämättömyys ei johdu useinkaan parisuhteissa oikeasta ymmärtämättömyydestä, vaan siitä, ettei rakasta ja arvosta kumppaniaan, kuolleesta tunne-elämästä parin välillä.

Lue lisää

Hiukan tarkoitushakuisesti lyhensit taas kommenttejani

aloittaja kommentoit
¨Eli tarkoitan tällä sitä, että luin ihan asiantuntijakommentin, jonka mukaan eroaminen on vaikeaa, jos suhde on haastava ja kuluttuva tai elämä vaikealla tolalla, mieli apeampi.

minä vastasin
MOLEMPIEN ON YMMÄRRETTÄVÄ MIKÄ SUHTEESSA KIKAA, SIIS KOMMUNIKAATIO ON OLTAVAV RIITTÄVÄN SELKEÄÄ, TÄLLÖIN EI EROSSAKAAN SYNNY SUURIA ONGELMIA, TURHIEN EPÄSELVYYKSIEN VUOKSI, KENENKÄÄN EI TULE VAATIA TOISTA AAVISTAMAAN MITÄ TARKOITTAA.

ITSEKKÄLLÄ IHMISELLÄ ON VAIKEA HYVÄKSYÄ ETTÄ OLEMME ERILLAISIA JA ILMAN SOPIMISTA ASIOISTA ON MAHDOTON SOPIA.

y15 kirjoitti:

Sinun kommenteista paistaaläpi se että sinä pelkästään tiedät mistä on kysymys ja miten on oikein ja väärin, ilman että toisella on siihen mitään sanomista.

Tämä on juuri se syy miksi riitaisia eroja tulee!

Lue lisää

Voi voi y15. Olet todella rasittava vääntäessäsi kirjoituksia oman mielesi mukaiseksi.

Kirjoitin "... huonoonkin suhteeseen ja ei ainakaan alkuunsa edes itse näe kuinka huonossa suhteessa on ja mitä sietää. "

Rautalangasta: huono suhde ei synny tyhjästä eikä sellaiseen lähdetä. Useimmiten suhde alkaa hyvänä suhteena, ihan rakkautena. Kuitenkin monista näistä hyvistä suhteista kehittyy ajan kanssa hirveitä suhteita, jopa niin vaivihkaa, ettei toinen huomaakaan miten alistettu on. Sitä on aika mahdotontakin oivaltaa, jos toinen osaa selitellä kaikki toisen esille ottamat huonot asiat parhain päin. Ihminen kun on sellainen tapaus, että uskoo ja toivoo parempaan huomiseen, etenkin jos puoliso niin sanoo ja lupaa. Sitä vaan aina ja aina vaan odottelee parempaa huomista. Itseasiassa siihen jää jumiin. Tähän perustuu myös parisuhdeväkivalta, oli se sitten fyysistä tai henkistä. Viittaan sammakko syndroomaan:

"Kykenemättömyyttä reagoida hienovaraiseen huonoon kohteluun voidaan verrata keitetyn sammakon syndroomaan. Siinä on kyse sammakosta, joka käytti kaiken energiansa sopeutuakseen olosuhteisiin ja jolla ei kriittisen tilanteen tullessa ollutkaan enää voimia jäljellä pelastaakseen itsensä."

Samoin liiton hiljaa etenevä tilanteen paheneminen saa meidät luulemaan, että olemme kunnossa, uskomaan kaikkeen potaskaan mitä puoliso meille syöttää, jopa vuosikausia. Kunhan hän vain tekee sen riittävän uskottavasti, manipuloivasti kertoen sen mitä uskoo toisen haluavan kuulla ja etenkin käyttäen hyväksi toisen heikkoja kohtia.

Kun toinen sitten viimeinkin herää todellisuuteen "olen ollut hölmö, minua on kusetettu" ja päättää viimein alkaa TODELLA noudattaa ja arvostaa omia oikeuksia, niin eihän puoliso sellaisesta pidä, se on epämiellyttävää. Ellei puoliso kykene hyväksymään kumppaninsa asenteen ja todellisuuden muutosta, ero on paras ratkaisu. Ja mukautuva puoliso on nimenomaan se, joka eroa haluaa.

Suhteen laatuun vaikuttaa toki molemmat puolisot, samoin sen perustuksiin. Silti aikaa ei voi muuttaa, eikä parisuhdetta aloittaa uudestaan siitä kohtaan mistä lähtien alkoi vuosia sitten mennä pieleen. Kun joutuu toteamaan, ettei rakasta enää kumppaniaan, hän on muuttunut, säälittävä, toiminut väärin muita hyväksikäyttäen ym. niin tässä kohdassa ei voi enää joustaa pätkääkään. Itselläni riitti 10v jotka olin yrittänyt saada suhdetta toimimaan, mutta eihän se toiminut. Mies toisti samoja lupauksia kaikki vuodet, eri sanoilla. Vain yksi lause toistui "katsotaan sitten joskus, kun minulla on aikaa". Kaksi viimeistä vuotta ajattelin vain eroa, mies oli täysin sietämätön. En syytä edelleenkään, vain totean. Minun eikä kenenkään muun tarvitse pinnistellä suhteen laadun tai muunkaan eteen, ellei toista huvita mikään alkuukaan. Voi myös erota aivan huolella 10 vuoden sinnittelyn ja hammasten kiristelyn jälkeen. Liika joustaminen, johon "syyllistyin" ex-liitossani johti uupumukseen. RAJANSA siis silläkin.

"ON VÄÄRIN JA ITSEKÄSTÄ KUVITELLA ETTÄ OMAT ARVOT/RAJAT OVAT AINOAT JA OIKEAT"

En tiedä esitätkö vain, etkö todella tajua ihmissuhteista mitään. OMAT RAJAT OVAT JOKAISELLE AINOAT OIKEAT. JOKAINEN MÄÄRITTELEE RAJANSA ITSE. (Älytöntä kirjoittaa pölkkykirjaimilla, mutta tein poikkeuksen, jostain syystä...). Rajoista lepsuileminen ja lipeäminen johtaa juuri tuohon, ettei ihminen enää kykene pitämään hyvinvointiaan yllä, ei peräämään oikeuksiaan parisuhteessa, hän toimii kuin kone, mutta uupuu, masentuu, alistuu, sinnittelee. Omat rajat liittyvät ihmisoikeuksiin, omaan persoonaan, niistä ei neuvotella. Asioista neuvotellaan, ongelmia ratkaistaan, mutta puoliso on hyväksyttävä sellaisena kuin tämä on. Ellei hyväksy, eron paikka.

Kiitos, levähdyssatamaa, kauniita sanoja ja haleja tosiaan kaipaisin. Eron suhteen täytyy sanoa, että kiitos nykylainsäädännön yhteishuoltajuus on todennäköisintä. Enää se ei haittaa, pääsepä levähtämään, mutta sanonpa, että kyllä sen pelon myötä moniltakin jää etoamatta, kun lapset on pienempiä. Ja vaikka lapset on yli 12 v niin ei ne mielivaltaisenn itsenäisesti saa päättää missä asuvat.

Isänsä ei halua heitä, hänelle kun he ovat mahdottomia ja pitää heitä vaikeina.

Kenties paperilla teille tulee yhteishuoltajuus, sinä todellisuudessa kuitenkin saat lottovoiton - lapset olisivat suurimman osan ajasta sinun luonasi kuitenkin! Tekemättä numeroa, älä edes puske lapsiasi isälleen! Isänsä ei heitä halua pitää eikä lapset todennäkoisimmin halua sinne edes mennä.

En tiedä miten tuo taluodellisesti ratkaistaan, muuta aina jotenkin selviää penniä oikein venyttämällä. Onneksi Suomessa ei tarvitse huolehtia koulu- eikä sairaanhoitomaksuista!!!!!!!!!!!!!

Miksi eron pitää olla tuolaasta vatvomista, jollei tulla toimeen erotaan ,jaetaan omaisuus ja jatketaan vain vanhempina lapsille ,en tajuu tuollaista selittelyä ja vatkaamista ja vikojen hakemista ja eron aikaista kitinää.
Seuraavan kanssa voi kaikki toimia ihan hyvin.

Kertarysähdyseijatkuvaak kirjoitti:

Miksi eron pitää olla tuolaasta vatvomista, jollei tulla toimeen erotaan ,jaetaan omaisuus ja jatketaan vain vanhempina lapsille ,en tajuu tuollaista selittelyä ja vatkaamista ja vikojen hakemista ja eron aikaista kitinää.
Seuraavan kanssa voi kaikki toimia ihan hyvin.

Lue lisää

Samaa mieltä, kun ero on valmis ja roinat jaettu ja huoltajuuden sovittu niin se oli siinä ja pulinat pois ja jatketaan elämää......

Vanha avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön ja se johtuu siitä ettei yhdenmukaisuus laki toimi nykymenolla. Jos eroparit eivät kykene sopimaan asioistaan siten ettei lapset kärsi. Tällä hetkellä oletetaan ja aavistetaan asioita toisen puolesta, faktat on kateissa. Kun nämä asiat on sananhelinää, yhteiskunnan pitää tehdä jotakin ja ainut keino on tehdä se lain voimin, koska ihmisiltä on kadonnut huoltajan vastuu ajatus. Lapsille on määritelty holhoojat, nyt vanhemmat yrittävät päästä vastuusta, mitä ihmeellisimmillä selityksillä. Laki on muututtava, jos kyseenalaisia selityksiä tulee jatkuvasti lisää.

Täällä ei ymmärretä perus kommunikointia, ei kukaan luennoitsia tai ihminen joka jakaa informaatiota, sano että kuulia on väärässä tai kuulioitten pitäisi aavistaa asioita.
Tämä perusasia on pariskunnilla kateissa, se ketä haluaa kertoa jotakin on vastuussa siitä että viesti ymmärretään. Parisuhde terapioiden suurin hyöty on siinä että pariskunta joutuu oikeasti kertomaan mitä tarkoittaa, täällä kirjoitetaan jatkuvasti, kun mies ei sitä eikä tätä, tämä potaskaa, mitä jos miehet ei ymmärrä mitä naiset kertovat ja ongelma on tämä.

Kuka uskaltaa avata asiat rehellisesti ja huomioida puolisonkin asiat avoimesti. Tässä tarvitaan joustoa, joka näyttää naisille olevan täysin vieras käsite, sen verran pyyhkeitä siitä olen saanut.

Tiedän että parisuhteiden suurin ongelma on toisen ymmärtämättömyys.

Kertarysähdyseijatkuvaak kirjoitti:

Miksi eron pitää olla tuolaasta vatvomista, jollei tulla toimeen erotaan ,jaetaan omaisuus ja jatketaan vain vanhempina lapsille ,en tajuu tuollaista selittelyä ja vatkaamista ja vikojen hakemista ja eron aikaista kitinää.
Seuraavan kanssa voi kaikki toimia ihan hyvin.

Lue lisää

Erossa ei ole mitään pahaa jos vanhemmat kykenevät eroammaan, siten että lasten asioista voidaan sopia ilman riitaa, niin asiat on kaikille eduksi.

Mutta nämä riitaiset erot tuhoavat

"On tappelupukareita, jotka erityisesti ovat alttiita tappelemaan asioista. Näiden ihmisten kanssa on vaikea saada sopua pysymään, ainakin se on erittäin kuluttavaa. Ja sellaisen henkilön kanssa on myös vaikea olla koskaan "oikein päin." Tekee mitä tahansa, joutuu hankaluuksiin."

Just så. Juuri tuollaisista eroaminen on ihan helvetillistä. Yritä siinä nyt toimia, kun mikään ei kelpaa ja kaikki on väärin. Paitsi se, ettei hae sitä ja pukari voi jatkaa tappelua. Mikäköhän siinä riitelemisessä niin viehättää? Tai no, eipä tuollainen riidankylväjä kyllä itsekään onnellinen ole.

y15 kirjoitti:

Vanha avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön ja se johtuu siitä ettei yhdenmukaisuus laki toimi nykymenolla. Jos eroparit eivät kykene sopimaan asioistaan siten ettei lapset kärsi. Tällä hetkellä oletetaan ja aavistetaan asioita toisen puolesta, faktat on kateissa. Kun nämä asiat on sananhelinää, yhteiskunnan pitää tehdä jotakin ja ainut keino on tehdä se lain voimin, koska ihmisiltä on kadonnut huoltajan vastuu ajatus. Lapsille on määritelty holhoojat, nyt vanhemmat yrittävät päästä vastuusta, mitä ihmeellisimmillä selityksillä. Laki on muututtava, jos kyseenalaisia selityksiä tulee jatkuvasti lisää.

Täällä ei ymmärretä perus kommunikointia, ei kukaan luennoitsia tai ihminen joka jakaa informaatiota, sano että kuulia on väärässä tai kuulioitten pitäisi aavistaa asioita.
Tämä perusasia on pariskunnilla kateissa, se ketä haluaa kertoa jotakin on vastuussa siitä että viesti ymmärretään. Parisuhde terapioiden suurin hyöty on siinä että pariskunta joutuu oikeasti kertomaan mitä tarkoittaa, täällä kirjoitetaan jatkuvasti, kun mies ei sitä eikä tätä, tämä potaskaa, mitä jos miehet ei ymmärrä mitä naiset kertovat ja ongelma on tämä.

Kuka uskaltaa avata asiat rehellisesti ja huomioida puolisonkin asiat avoimesti. Tässä tarvitaan joustoa, joka näyttää naisille olevan täysin vieras käsite, sen verran pyyhkeitä siitä olen saanut.

Tiedän että parisuhteiden suurin ongelma on toisen ymmärtämättömyys.

Lue lisää

"Vanha avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön"
Annas kun tulkitsen. Sinun äitisi sieti isäsi oikkuja aivan liikaa. Mutta hän ei eronnut, ei ollut tapana aikoinaan. Nykyisin eroaminen on "liian" helppoa, eikä miehet osaa oikeilla tavoilla pitää vaimoaan tyytyväisenä, ja siksi vaimot jonossa hakevat eroa. Sinunkin vaimosi lähti. Ei ollut tyytyväinen. Ja sinä et ollut tyytymätön kuin siihen, että vaimoa oli mahdotonta ymmärtää. Olihan hän nainen. Miesten ja naisten sukuelimet ovat erilaisia, ne eivät osaa viestiäkään samalla tavalla.

Nykyisin tosin sovitaan asioista huomattavasti paremmin kuin aikoinaan. Parisuhde on tosiaan SUHDE. Ennen se oli lähinnä bisnes tai sosiaaliturva.Tiedän tämän tasan tarkkaan. Nuoriso on valveutunutta ja osaa keskustella paremmin kuin yksikään sukupolvi aiemmin. Monet nuoret isät osaavat todella hoivata ja rakastaa.

Lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella yli puolet. Avoliitoista erotaan vielä enemmän kuin avioliitoista. Mites tämän ongelman ratkaiset? Ei taida enää onnistua avioliiton satamaan pakottaminen?

PS. Tuttavani tytär muutti yhteen poikakaverinsa kanssa. He tekivät hienon jakosopimuksen: kumpi saa asunnon, huonekalut sun muut jos eroavat. Jo kahden vuoden päästä he muuttivat erikseen, eivät eronneet. Asunto jäi poikakaverille kuitenkin, vaikka toisin oli paperilla sovittu. Kuitenkin tähän ratkaisuun päädyttiin myös sovinnolla. Sopiminen on helppoa kun molemmat haluavat ja voivat sopia.

jstg kirjoitti:

"Vanha avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön"
Annas kun tulkitsen. Sinun äitisi sieti isäsi oikkuja aivan liikaa. Mutta hän ei eronnut, ei ollut tapana aikoinaan. Nykyisin eroaminen on "liian" helppoa, eikä miehet osaa oikeilla tavoilla pitää vaimoaan tyytyväisenä, ja siksi vaimot jonossa hakevat eroa. Sinunkin vaimosi lähti. Ei ollut tyytyväinen. Ja sinä et ollut tyytymätön kuin siihen, että vaimoa oli mahdotonta ymmärtää. Olihan hän nainen. Miesten ja naisten sukuelimet ovat erilaisia, ne eivät osaa viestiäkään samalla tavalla.

Nykyisin tosin sovitaan asioista huomattavasti paremmin kuin aikoinaan. Parisuhde on tosiaan SUHDE. Ennen se oli lähinnä bisnes tai sosiaaliturva.Tiedän tämän tasan tarkkaan. Nuoriso on valveutunutta ja osaa keskustella paremmin kuin yksikään sukupolvi aiemmin. Monet nuoret isät osaavat todella hoivata ja rakastaa.

Lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella yli puolet. Avoliitoista erotaan vielä enemmän kuin avioliitoista. Mites tämän ongelman ratkaiset? Ei taida enää onnistua avioliiton satamaan pakottaminen?

PS. Tuttavani tytär muutti yhteen poikakaverinsa kanssa. He tekivät hienon jakosopimuksen: kumpi saa asunnon, huonekalut sun muut jos eroavat. Jo kahden vuoden päästä he muuttivat erikseen, eivät eronneet. Asunto jäi poikakaverille kuitenkin, vaikka toisin oli paperilla sovittu. Kuitenkin tähän ratkaisuun päädyttiin myös sovinnolla. Sopiminen on helppoa kun molemmat haluavat ja voivat sopia.

Lue lisää

"Vanha avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön"
Annas kun tulkitsen. Sinun äitisi sieti isäsi oikkuja aivan liikaa. Mutta hän ei eronnut, ei ollut tapana aikoinaan. TULKINTASI ON TÄYSIN VÄÄRÄ, Nykyisin eroaminen on "liian" helppoa, eikä miehet osaa oikeilla tavoilla pitää vaimoaan tyytyväisenä, ja siksi vaimot jonossa hakevat eroa.
TÄMÄHÄN KERTOO NAISTEN PRINSESSA SAIRAUDESTA, TULISI YMMÄRTÄÄ ETTÄ SADUT ON SATUJA. TÄSSÄ ON VARMASTI SYY MIKSI NAISET KUVITTELEVAT ETTÄ ALKU HUUMA JATKUU JA JATKUU, MUTTA KYLLÄ SE TOTUUS JOSKUS PALJASTUU KAIKILLE.Sinunkin vaimosi lähti. MINÄ JÄTIN EXÄN Ei ollut tyytyväinen. MINÄ EN OLLUT TYYTYVÄINEN Ja sinä et ollut tyytymätön kuin siihen, että vaimoa oli mahdotonta ymmärtää. Olihan hän nainen. Miesten ja naisten sukuelimet ovat erilaisia, ne eivät osaa viestiäkään samalla tavalla.
TÄMÄ KAIKKI KERTOO SINUSTA PALJON, ET KYKENE KESKUSTELUUN KUN TULLAAN AROILLE ALUEILLE, SIITÄ ALKAA ILKEILY.

Nykyisin tosin sovitaan asioista huomattavasti paremmin kuin aikoinaan. Parisuhde on tosiaan SUHDE. Ennen se oli lähinnä bisnes tai sosiaaliturva.Tiedän tämän tasan tarkkaan. Nuoriso on valveutunutta ja osaa keskustella paremmin kuin yksikään sukupolvi aiemmin. Monet nuoret isät osaavat todella hoivata ja rakastaa. ITSE OLEN AINA OSALLISTUNUT LASTEN HOITOON JA KAIKKEEN KODIN YHTEISIIN ASIOIHIN, ON TURHA YLEISTÄÄ , JOS ITSELLÄ ON KÄYNYT MIEHEN KANSSA HUONO TUURI, KAIKKI EIVÄT OLE SAMANLAISIA.

Lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella yli puolet. Avoliitoista erotaan vielä enemmän kuin avioliitoista. Mites tämän ongelman ratkaiset? Ei taida enää onnistua avioliiton satamaan pakottaminen? ISYY ON AINA OLEMASSA, JOS ÄITI TIETÄÄ ISÄN, JOS EI TIEDÄ SE ON ÄIDIN ONGELMA JA SILLOIN ÄITILLÄ ON YKSIN HOLHOUSVASTUU.

PS. Tuttavani tytär muutti yhteen poikakaverinsa kanssa. He tekivät hienon jakosopimuksen: kumpi saa asunnon, huonekalut sun muut jos eroavat. Jo kahden vuoden päästä he muuttivat erikseen, eivät eronneet. Asunto jäi poikakaverille kuitenkin, vaikka toisin oli paperilla sovittu. Kuitenkin tähän ratkaisuun päädyttiin myös sovinnolla. Sopiminen on helppoa kun molemmat haluavat ja voivat sopia. NÄIN SE MENEE KUN ON FIKSUJA IHMISIÄ, EIKÄ ITSEKKÄITÄ KAIKKI TIETÄVIÄ, JOTKA KUVITTELEVAT OVEVANSA AINA OIKEASSA.

Miksi nainen ei kykene keskusteluun, vaan selittelee, olettaa ja tekee kaikkensa että oma ratkaisu on oikea, loppu viimein sillä ei ole mitään tekemistä lasten ja oman hyvinvoinnin kannalta, viha ainoastaa kasvaa.

Jos kykenet koita miettiä asiaa hiukan

Juuh, Aloituksesi hukkuu mellakkaan...

Oma kantani on aika lähellä sitä mitä tuolla jo olikin. Parisuhde, eli vanhemmat on perheen valmentajia. Jos heillä on tavanomaisia erimielisyyksiä lasten kasvatuksessa, niin ne ei sinänsä haittaa. Niitähän on aina jonkunlaisia. Lapset kyllä huomaavat vanhempien mielipide-erot kasvatuksessa ja kaikessa muussakin.

Tuo josta varsinaisesti puhuit, ettei toinen vanhempi tule toimeen lasten kanssa - niin se on vanhemman henkilökohtainen ongelma, josta lapset kärsii suunnattomasti. Toki myös puoliso. Vanhempien olisi syytä pitää mielessä, että lapsi kiintyy vain vanhempaan, jonka hän kokee itselleen turvalliseksi. Lapsi ei arvosta vanhemman huonoa kohtelua, ei myöskään tunnekylmyyttä, kärsimättömyyttä. Se mitä lapsi eniten tarvitsee on rakkaus, hyväksyntä, "näkyvyys" eli lapsi huomioidaan omana itsenään, lasta arvostetaan. Jos vanhempi ei tule toimeen lastensa kanssa se kertoo vanhemman mielen häiriöistä ja ongelmista. Eikä sellainen vanhempi ole lapselle hyväksi.

Täällä kerrotaan jos vaikka ja mitä ja eksytään syrjään aiheesta. Se ihmetyttää miksi NIIN paljon ihmiset (etenkin y15) paasaavat millainen eron pitää olla, etenkin jos on lapsia. Ei saa riidellä, ei saa olla itsekäs edes terveellä tavalla, täytyy sopia, täytyy joustaa, vaikka ei olisi muuta tehnytkään kuin joustanut. Sitten pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, vaikka ei saa olla itsekäs ja noudattaa henkilökohtaisia rajojaan. Ym ym. Kysyisin nyt aiheesta eksyen jälleen onko kenelläkään täällä omia vanhempia? Ovatko he tuossa kerrotun kaltaisia ihannevanhempia? Olitteko mielellänne vanhempienne lapsia, rakastitteko vanhempianne ? Rakastivatko vanhempanne teitä? Siis niin, että tunsitte itsenne rakastetuiksi?

Sehän on niin, että vanhemmat ovat itse olleet lapsia, ja he ovat lapsilleen vanhempia. Moni vanhempi kiukuttelee lapsilleen ikävästi jo siitä, että kehtaavat olla olemassa (aikuisena nämä lapset eivät juuri fanita vanhempiaan - ja sekös vanhemmista on outoa). Eivät hyväksy lapsiaan. Vaikka se ei totisesti ole lasten syy. Perheissä on enemmän ja vähemmän riitelyä lasten, myös aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Riita on hyvä juttu, jos riidellään oikein - ei ns. isketä toista vyön alle. Toisaalta hiljaisuus ei ole merkki hyvästä suhteesta. Kannattaa miettiä millainen on itse vanhempana, ja millainen oli lapsi/nuori oli vanhemmilleen, ja millaisille vanhemmille? Näin löytyy mahdollisesti se punainen lanka, jonka vuoksi ei tule toimeen lastensa kanssa. Monesti sitä ei vain löydy, vaikka haluaisi. Monesti se löytyy, jos esim. lapsi murrosiässä uskaltaa sanoa vanhemmalleen päin naamaa mitä ajattelee ja minkä vuoksi. Usein ei uskalla. Miettii vain koska pääsee muuttamaan pois vanhempien luota.

jstg kirjoitti:

Juuh, Aloituksesi hukkuu mellakkaan...

Oma kantani on aika lähellä sitä mitä tuolla jo olikin. Parisuhde, eli vanhemmat on perheen valmentajia. Jos heillä on tavanomaisia erimielisyyksiä lasten kasvatuksessa, niin ne ei sinänsä haittaa. Niitähän on aina jonkunlaisia. Lapset kyllä huomaavat vanhempien mielipide-erot kasvatuksessa ja kaikessa muussakin.

Tuo josta varsinaisesti puhuit, ettei toinen vanhempi tule toimeen lasten kanssa - niin se on vanhemman henkilökohtainen ongelma, josta lapset kärsii suunnattomasti. Toki myös puoliso. Vanhempien olisi syytä pitää mielessä, että lapsi kiintyy vain vanhempaan, jonka hän kokee itselleen turvalliseksi. Lapsi ei arvosta vanhemman huonoa kohtelua, ei myöskään tunnekylmyyttä, kärsimättömyyttä. Se mitä lapsi eniten tarvitsee on rakkaus, hyväksyntä, "näkyvyys" eli lapsi huomioidaan omana itsenään, lasta arvostetaan. Jos vanhempi ei tule toimeen lastensa kanssa se kertoo vanhemman mielen häiriöistä ja ongelmista. Eikä sellainen vanhempi ole lapselle hyväksi.

Täällä kerrotaan jos vaikka ja mitä ja eksytään syrjään aiheesta. Se ihmetyttää miksi NIIN paljon ihmiset (etenkin y15) paasaavat millainen eron pitää olla, etenkin jos on lapsia. Ei saa riidellä, ei saa olla itsekäs edes terveellä tavalla, täytyy sopia, täytyy joustaa, vaikka ei olisi muuta tehnytkään kuin joustanut. Sitten pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, vaikka ei saa olla itsekäs ja noudattaa henkilökohtaisia rajojaan. Ym ym. Kysyisin nyt aiheesta eksyen jälleen onko kenelläkään täällä omia vanhempia? Ovatko he tuossa kerrotun kaltaisia ihannevanhempia? Olitteko mielellänne vanhempienne lapsia, rakastitteko vanhempianne ? Rakastivatko vanhempanne teitä? Siis niin, että tunsitte itsenne rakastetuiksi?

Sehän on niin, että vanhemmat ovat itse olleet lapsia, ja he ovat lapsilleen vanhempia. Moni vanhempi kiukuttelee lapsilleen ikävästi jo siitä, että kehtaavat olla olemassa (aikuisena nämä lapset eivät juuri fanita vanhempiaan - ja sekös vanhemmista on outoa). Eivät hyväksy lapsiaan. Vaikka se ei totisesti ole lasten syy. Perheissä on enemmän ja vähemmän riitelyä lasten, myös aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Riita on hyvä juttu, jos riidellään oikein - ei ns. isketä toista vyön alle. Toisaalta hiljaisuus ei ole merkki hyvästä suhteesta. Kannattaa miettiä millainen on itse vanhempana, ja millainen oli lapsi/nuori oli vanhemmilleen, ja millaisille vanhemmille? Näin löytyy mahdollisesti se punainen lanka, jonka vuoksi ei tule toimeen lastensa kanssa. Monesti sitä ei vain löydy, vaikka haluaisi. Monesti se löytyy, jos esim. lapsi murrosiässä uskaltaa sanoa vanhemmalleen päin naamaa mitä ajattelee ja minkä vuoksi. Usein ei uskalla. Miettii vain koska pääsee muuttamaan pois vanhempien luota.

Lue lisää

Täällä kerrotaan jos vaikka ja mitä ja eksytään syrjään aiheesta. Se ihmetyttää miksi NIIN paljon ihmiset (etenkin y15) paasaavat millainen eron pitää olla, etenkin jos on lapsia. Ei saa riidellä, ei saa olla itsekäs edes terveellä tavalla, täytyy sopia, täytyy joustaa, vaikka ei olisi muuta tehnytkään kuin joustanut. Sitten pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, vaikka ei saa olla itsekäs ja noudattaa henkilökohtaisia rajojaan. Ym ym. ON ITSENSÄ PETTÄMISTÄ JOS YRITTÄÄ VÄISTÄÄ HUOLTAJAN VASTUISTA, SITÄ TÄÄLLÄ PYRITÄÄN EPÄTOIVOISESTI HARJOITTAA SE ON VÄÄRIN LAPSIA KOHTAAN, VANHEMPIEN VELVOLLISUUS ON HUOLEHTIA ENSISIAISESTI LASTEN HYVINVOINNISTA. vaikka ei olisi muuta tehnytkään kuin joustanut. TÄMÄN KALTAINEN KOMMENTI KERTOO PALJON MISTÄ ON KYSYMYS, JOS ET OLE OMAA HYVINVOINTIASI AIKANAAN HOITANUT JA PUUTTUNUT EPÄKOHTIIN, ON ITSEKÄSTÄ VUOSIEN JÄLKEEN SYYTELLÄ SIITÄ PUOLISOA( vaikka ei olisi muuta tehnytkään kuin joustanut) TÄLLÄIN ET OLE VAALINUT HENKILÖKOHTAISIA RAJOJASI. TIEDÄN ETTÄ SUURINOSA EROISTA SYNTYY KOMMUNIKOINTI ONGELMISTA, EI HALUTA YMMÄRTÄÄ MITÄ TOINEN SANOO, VAAN TÄYTYY MENNÄ PARISUHDE TERAPIAAN KUUNTELEMAAN MITÄ TOINEN TARKOITTAA.

Kysyisin nyt aiheesta eksyen jälleen onko kenelläkään täällä omia vanhempia? Ovatko he tuossa kerrotun kaltaisia ihannevanhempia? Olitteko mielellänne vanhempienne lapsia, rakastitteko vanhempianne ? Rakastivatko vanhempanne teitä? Siis niin, että tunsitte itsenne rakastetuiksi? HALUATKO JÄLLEEN VESITTÄÄ JA VÄHÄTELLÄ AJATUSTA, JOSSA LAPSIEN ETUJA YRITETÄÄN KOHENTAA, TODISTELEMALLA LÄHINNÄ ITSELLESI ETTEI MINUNKAAN VANHEMMAT KYENNEET, NIIN EI MINUNKAAN TARVITSE KYETÄ.



Sehän on niin, että vanhemmat ovat itse olleet lapsia, ja he ovat lapsilleen vanhempia. Moni vanhempi kiukuttelee lapsilleen ikävästi jo siitä, että kehtaavat olla olemassa (aikuisena nämä lapset eivät juuri fanita vanhempiaan - ja sekös vanhemmista on outoa) TÄMÄN KALTAISTA EN OLE KOKENUT. Eivät hyväksy lapsiaan. Vaikka se ei totisesti ole lasten syy. Perheissä on enemmän ja vähemmän riitelyä lasten, myös aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Riita on hyvä juttu, jos riidellään oikein SIIS OLLAAN ERIMIELTÄ JA JOUSTETAAN SITEN ETTÄ PÄÄSTÄÄN YHTEISYMMÄRYKSEEN JONKA MOLEMMAT HYVÄKSYVÄT. - ei ns. isketä toista vyön alle. Toisaalta hiljaisuus ei ole merkki hyvästä suhteesta. Kannattaa miettiä millainen on itse vanhempana, ja millainen oli lapsi/nuori oli vanhemmilleen, ja millaisille vanhemmille? Näin löytyy mahdollisesti se punainen lanka, jonka vuoksi ei tule toimeen lastensa kanssa. Monesti sitä ei vain löydy, vaikka haluaisi. Monesti se löytyy, jos esim. lapsi murrosiässä uskaltaa sanoa vanhemmalleen päin naamaa mitä ajattelee ja minkä vuoksi. Usein ei uskalla. Miettii vain koska pääsee muuttamaan pois vanhempien luota.

OLEN KÄYNYT LASTEN KANSSA MONIA ASIOITA LÄPI, AIKUISENA JA USEITA VÄÄRINKÄSITYKSIÄ ON SELVINNYT MINULLE JA ETENKIN HEILLE, KAIKKI TEKEVÄT VIRHEITÄ, EIKÄ OLE HÄPEÄ TUNNUSTAA NIITÄ, KOSKA NE ANTAVAT LAPSILLE MAHDOLLISUUDEN OPPIA VANHEMPIEN JA OMIEN VIRHEIDEN KAUTTA.

Jos suhteessa on vakavia ongelmia niin ei siinä neljä terapia kertaa mihinkään riitä. Toisaalta vuosienkaan terapIa ei kaikkia auta.
Sä ap puhut vain ex-puolisosi ongelmista ja haitoista suhteessa, entä omasi. Mitä sinä teit ezesauttaaksesi eroa? Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa, kaikilla on menneisyytensö ja lapsuutensa, jotka vaikuttaa. Osa haluaa ja osaa käsitellä niitä asioita, osa ei. Parisuhteen kannalta on myös hyvä muistaa, että jotkut huonot asiat voi katsoa läpi sormien, mutta jotkut asiat on sellaisia, että niiden kanssa toisen voi olla mahdoton elää. Se ei tarkoita etteikö tuo ihminen jonkun toisen kanssa ei voisi elää. Asioita voi myös yrittää ratkoa ja kommunikaatiota parantaa, mutta pitkässä parisuhteessa ihmisen tuntee jo aika hyvin. Toista kunnolla tuntematta voi pintapuoliauuden pohjalta olla vaikea sanoa mitä kaikkea pinnan alta löytyy kuin sitä hyvääkin mitä ihmisissä tietystiparemmin tuntematta näkyy. Mun mielestä y15 toimit hiukka ikävästi, kun kaikkiin aloituksiin täällä suollat tuota juttuasi, josta sinulla oli jo aloituksesikin. Enkä ymmärrä mitä tuon oman tapauksesi ex-puolisosi kiltteydestä suhteessa ja lasten kanssa toimimisesta liittyy vanhemman toimeentulemattomuuteen lastensa kanssa.

aloittajalta kirjoitti:

Jos suhteessa on vakavia ongelmia niin ei siinä neljä terapia kertaa mihinkään riitä. Toisaalta vuosienkaan terapIa ei kaikkia auta.
Sä ap puhut vain ex-puolisosi ongelmista ja haitoista suhteessa, entä omasi. Mitä sinä teit ezesauttaaksesi eroa? Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa, kaikilla on menneisyytensö ja lapsuutensa, jotka vaikuttaa. Osa haluaa ja osaa käsitellä niitä asioita, osa ei. Parisuhteen kannalta on myös hyvä muistaa, että jotkut huonot asiat voi katsoa läpi sormien, mutta jotkut asiat on sellaisia, että niiden kanssa toisen voi olla mahdoton elää. Se ei tarkoita etteikö tuo ihminen jonkun toisen kanssa ei voisi elää. Asioita voi myös yrittää ratkoa ja kommunikaatiota parantaa, mutta pitkässä parisuhteessa ihmisen tuntee jo aika hyvin. Toista kunnolla tuntematta voi pintapuoliauuden pohjalta olla vaikea sanoa mitä kaikkea pinnan alta löytyy kuin sitä hyvääkin mitä ihmisissä tietystiparemmin tuntematta näkyy. Mun mielestä y15 toimit hiukka ikävästi, kun kaikkiin aloituksiin täällä suollat tuota juttuasi, josta sinulla oli jo aloituksesikin. Enkä ymmärrä mitä tuon oman tapauksesi ex-puolisosi kiltteydestä suhteessa ja lasten kanssa toimimisesta liittyy vanhemman toimeentulemattomuuteen lastensa kanssa.

Lue lisää

Jos suhteessa on vakavia ongelmia niin ei siinä neljä terapia kertaa mihinkään riitä. Toisaalta vuosienkaan terapIa ei kaikkia auta.MEILLÄ 4 ERI KERTAA PARISUHDETERAPIAA, JOTKA KESTIVÄT KUUKAUSIA JA EXÄN YKSILÖTERAPIAA.
Sä ap puhut vain ex-puolisosi ongelmista ja haitoista suhteessa, entä omasi. Mitä sinä teit ezesauttaaksesi eroa?
TEIN VUOSIKYMMENIEN AIKANA LIIKAA JA OLISIKIN PITÄNYT LOPETTAA SUHDE PALJON AIKAISEMMIN. OLEN TEHNYT USEITA ALOITUKSIA, HARJOITUKSIA, OLEN TEHNYT KAIKKI MITÄ OLI MAHDOLLISTA, SEN AIKAISEN TIETÄMYKSEN MUKAAN.
Kaikissa ihmisissä on huonot puolensa, kaikilla on menneisyytensö ja lapsuutensa, jotka vaikuttaa. Osa haluaa ja osaa käsitellä niitä asioita, osa ei. Parisuhteen kannalta on myös hyvä muistaa, että jotkut huonot asiat voi katsoa läpi sormien, mutta jotkut asiat on sellaisia, että niiden kanssa toisen voi olla mahdoton elää. TÄMÄ OLISI HYVÄ SELVITTÄÄ AVOIMELLA KESKUSTELULLA JA OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ KANSSASI Se ei tarkoita etteikö tuo ihminen jonkun toisen kanssa ei voisi elää. KYLLÄ ME OLEMME YKSILÖITÄ Asioita voi myös yrittää ratkoa ja kommunikaatiota parantaa, mutta pitkässä parisuhteessa ihmisen tuntee jo aika hyvin. TÄSTÄ OLEN ERI MIELTÄ JOS KOMMUNIKAATIO EI OLE KUNNOSSA, EI OLE MERKITYSTÄ PARISUHTEEN PITUUDELLA, USEIN TUOLLOIN TOINEN OLETTAA TIETÄVÄNSÄ MITÄ TOINEN SANOO JA TÄSSÄ MENNÄÄN AINA PIELEENToista kunnolla tuntematta voi pintapuoliauuden pohjalta olla vaikea sanoa mitä kaikkea pinnan alta löytyy kuin sitä hyvääkin mitä ihmisissä tietystiparemmin tuntematta näkyy.

Mun mielestä y15 toimit hiukka ikävästi, kun kaikkiin aloituksiin täällä suollat tuota juttuasi, josta sinulla oli jo aloituksesikin. MITÄ SE AUTAA JOS VOIVOTETAAN IKÄVILLÄ ASIOILLA, AIVAN KUN HALUTTAISIIN RYPEÄ PAHASSA OLOSSA. MIELESTÄNI IHMISTEN PITÄÄ KATSOA ETEENPÄI JA LÖYTÄÄ RATKAISUJA, SEN OLEN OMAKOHTAISESTI KOKENUT.

Enkä ymmärrä mitä tuon oman tapauksesi ex-puolisosi kiltteydestä suhteessa ja lasten kanssa toimimisesta liittyy vanhemman toimeentulemattomuuteen lastensa kanssa. EN PUHUNUT KILTTEYDESTÄ, VAAN LINJATTOMUUDESTA, KIELLETTIIN JA KUMOTTIIN OMA KIELTO JA MYÖHEMMIN TAAS KERROTTIIN ETTÄ OLI KIELTÄNYT. TÄLLÄ ON SUURI VAIKUTUS JOS EI OLE YHTEISPELIÄ, TOINEN MYÖTÄILEE LIIKAA LAPSIA JA TOINEN PYRKII PITÄMÄÄN EDES JONKINMOISTA LINJAA ASIOISSA.

LAPSET OSAAVAT PELATA MELKO NUORINA VANHEMMILLA, JOS VANHEMMAT EIVÄT KYKENE TOIMIMAAN YHDESSÄ SOVITULLA TAVALLA. TÄLLÖIN SE KETÄ PYRKII PITÄMÄÄN LAPSILLA SÄÄNNÖT, ON USEI SE INHOTTAVA VANHEMPI KENEN KANSSA EI TULLA TOIMEEN ??

Ikävää y15, että sinulla on tuollainen kokemus yhteisestä elämästä lasten ja puolisosi kanssa. On selvää, että lapset yrittää tulla vanhempien väliin ja muutoinkin haastaa heitä erityisesti murrosiässä, mutta siitä ei ole lapset vastuussa vaan vanhempi on vanhempi ja hän itse antaa sen tapahtua, jos siis sallii sen. Juuri tällaisiin asioihin terapia voi auttaa, jos on erimielisyyksiä ja erilaisia näkemyksiä lasten kasvatuksen suhteen. Minun mielestäni kasvatusta ei kuitenkaan ole aiheeton sättiminen, huutaminen, ym.lapsille. Rajat on eri asia kuin miten ne toteutetaan.

Jos vanhemmat ovat noin pahasti eri mieltä asioista, että terapeutilla asti pitää käydä, niin eikö se silloin ole helpompi kummallekin elää omassa kodissaan omilla säännöillä?
Toisen luona lapset voivat elää vapaammin, toisen luona on tiukempi kuri.
Minun lapsuuskodissani tiukka kuri lähenteli sadismia. Ei ollut tarjolla ihmistä joka olisi suojellut ja keventänyt annettuja vaatimuksia.

Mielestäni niin aikuisilla kuin lapsillakin on oikeus vetää raja muutaman keskustelukerran jälkeen ja sanoa, että tämä asia on loppuunkäsitelty, en halua enää tästä puhua. Ja se siitä. Sitten unohdetaan tai erotaan jos jäi jotain hampaankoloon vielä.

Mielestäni niin lapsilla kuin aikuisillakin on myös oikeus sanoa, että tästä eteenpäin en halua olla kanssasi missään tekemisissä ja muuttaa vaikka turvakotiin tai sijaisperheeseen. Ei kenenkään pidä sietää mitä tahansa vain sen takia, että ikävä ihminen on oma isä tai äiti tai puoliso.

aloittajalta kirjoitti:

Ikävää y15, että sinulla on tuollainen kokemus yhteisestä elämästä lasten ja puolisosi kanssa. On selvää, että lapset yrittää tulla vanhempien väliin ja muutoinkin haastaa heitä erityisesti murrosiässä, mutta siitä ei ole lapset vastuussa vaan vanhempi on vanhempi ja hän itse antaa sen tapahtua, jos siis sallii sen. Juuri tällaisiin asioihin terapia voi auttaa, jos on erimielisyyksiä ja erilaisia näkemyksiä lasten kasvatuksen suhteen. Minun mielestäni kasvatusta ei kuitenkaan ole aiheeton sättiminen, huutaminen, ym.lapsille. Rajat on eri asia kuin miten ne toteutetaan.

Lue lisää

Se että vanhemmilla on yhteinen tahto ja sen mukaan yhteisesti sovitus rajat lapsille on tärkeää.
Muuten toinen kieltää ja toinen myötäilee, siis on kiltti ja ankara vanhempi



Minun lapsilla on jo omia lapsia, jote tiedän melko hyvin miten asiat menee.'
Olemme jo lasten kanssa asiat keskusteltu auki, eikä exää syytellä, koska hän ei asialle mahtanut mitään, historiansa vuoksi. Tässä ei ketään syytellä, asiat asioina

einiintavallinenlapsuus kirjoitti:

Jos vanhemmat ovat noin pahasti eri mieltä asioista, että terapeutilla asti pitää käydä, niin eikö se silloin ole helpompi kummallekin elää omassa kodissaan omilla säännöillä?
Toisen luona lapset voivat elää vapaammin, toisen luona on tiukempi kuri.
Minun lapsuuskodissani tiukka kuri lähenteli sadismia. Ei ollut tarjolla ihmistä joka olisi suojellut ja keventänyt annettuja vaatimuksia.

Mielestäni niin aikuisilla kuin lapsillakin on oikeus vetää raja muutaman keskustelukerran jälkeen ja sanoa, että tämä asia on loppuunkäsitelty, en halua enää tästä puhua. Ja se siitä. Sitten unohdetaan tai erotaan jos jäi jotain hampaankoloon vielä.

Mielestäni niin lapsilla kuin aikuisillakin on myös oikeus sanoa, että tästä eteenpäin en halua olla kanssasi missään tekemisissä ja muuttaa vaikka turvakotiin tai sijaisperheeseen. Ei kenenkään pidä sietää mitä tahansa vain sen takia, että ikävä ihminen on oma isä tai äiti tai puoliso.

Lue lisää

Melko harvoin kuulee aikuisilta lapsilta että oli kova kuri, mutta siitä kuulee jos kuri on epäoikeudenmukaista, eriarvoista lasten kesken.

(Mielestäni niin aikuisilla kuin lapsillakin on oikeus vetää raja muutaman keskustelukerran jälkeen ja sanoa, että tämä asia on loppuunkäsitelty, en halua enää tästä puhua. Ja se siitä. Sitten unohdetaan tai erotaan jos jäi jotain hampaankoloon vielä. )

Kavereita ei tarvitse olla mutta asiat on kyettävä hoitamaan, tähän kykenee jokainen aikuinen, jos haluuaa sitä. Itsekkäät vanhemmat eivät tähän kykene ja itsekkäiden vanhempien lapsista tulee helposti itsekkäitä myös.

Itse tein täydellisen pesäeron exään erotessa. Eksän teko oli sen verran ikävä minua kohtaan, parisuhde oli kerrasta poikki. Mitkään keskustelut eivät olisi muuttaneet mieltäni. Exä häiriköi kannoillani kuukausia, anoi anteeksiantoa, rukoili ottamaan takaisin, vaikka sanoin toistuvasti, että anna olla, ei kiinnosta, et ole minulle enää yhtään mitään. Lopetti vasta siinä vaiheessa kun uhkasin lähestymiskiellolla.
En halunnut elatusmaksuja kun pärjään omillanikin. Tiedän että eksä on maksanut lasten tileille suoraan rahaa joka kuukausi ja hyvä niin, se on hänen ja lasten välinen asia.

Lapsille kerroin suoraan totuuden miksi en enää heidän isänsä kanssa halua asua yhdessä. Exä on varmaankin oman versionsa myös kertonut. Lapset elävät normiarkea kanssani, ovat isällään säännöllisesti ja viettävät osan lomistaan isänsä vanhempien kanssa ja se on minulle ok. Lapsilla on ollut omat kännykät ekaluokalta asti ja he ovat hoitaneet yhteydenpidon suoraan isänsä kanssa eropäivästä saakka. Ei siinä minua ole tarvittu välissä roikkumassa. En ole kysellyt mitä lapsille pitäisi ostaa tai olla ostamatta. Ostan jos tarvitsevat jotain, heidän isänsä ostaa jos katsoo että on tarvetta. Asiat hoituvat ilman, että me kaksi olemme yhteyksissä.

En halua kuulla enkä nähdä kyseistä ihmistä enää ikinä, mutta tottakai häneen joskus törmää. Minä ignooraan exän elämästäni pois niin pitkälle kuin mahdollista ja olen siinä onnistunut.

Sori, mutta minä uskon että asioita kannattaa selvittää ja että jokainen ihminen on sen arvoinen. Joku siis mainitsi terapiat turhiksi, mutta kyllä ne joitakuita auttaa. Tiedän, että ydinperhe toimiessaan on paras ratkaisu lapsille ja vanhempien ei niissä asioissa kuilu vain ajatella itseänsä. Tiedän myös, että terapian käytyä eroon päätyessä voi ainakin miettiä, että kaikki kivet on käännetty. Mutta nykyajan malli on se, että asioiden eteen ei viitsi nähdä vaivaa. Rakkaus ja ihastuminen on herkästi vaihdettavissa uusiin jo seuraavalla viikolla, jos vähänkin joutuu näkeen vaivaa niin uutta kehiin. Mutta toi meni nyt itellä ohi aiheen.

totaali_eron_ottanut kirjoitti:

Itse tein täydellisen pesäeron exään erotessa. Eksän teko oli sen verran ikävä minua kohtaan, parisuhde oli kerrasta poikki. Mitkään keskustelut eivät olisi muuttaneet mieltäni. Exä häiriköi kannoillani kuukausia, anoi anteeksiantoa, rukoili ottamaan takaisin, vaikka sanoin toistuvasti, että anna olla, ei kiinnosta, et ole minulle enää yhtään mitään. Lopetti vasta siinä vaiheessa kun uhkasin lähestymiskiellolla.
En halunnut elatusmaksuja kun pärjään omillanikin. Tiedän että eksä on maksanut lasten tileille suoraan rahaa joka kuukausi ja hyvä niin, se on hänen ja lasten välinen asia.

Lapsille kerroin suoraan totuuden miksi en enää heidän isänsä kanssa halua asua yhdessä. Exä on varmaankin oman versionsa myös kertonut. Lapset elävät normiarkea kanssani, ovat isällään säännöllisesti ja viettävät osan lomistaan isänsä vanhempien kanssa ja se on minulle ok. Lapsilla on ollut omat kännykät ekaluokalta asti ja he ovat hoitaneet yhteydenpidon suoraan isänsä kanssa eropäivästä saakka. Ei siinä minua ole tarvittu välissä roikkumassa. En ole kysellyt mitä lapsille pitäisi ostaa tai olla ostamatta. Ostan jos tarvitsevat jotain, heidän isänsä ostaa jos katsoo että on tarvetta. Asiat hoituvat ilman, että me kaksi olemme yhteyksissä.

En halua kuulla enkä nähdä kyseistä ihmistä enää ikinä, mutta tottakai häneen joskus törmää. Minä ignooraan exän elämästäni pois niin pitkälle kuin mahdollista ja olen siinä onnistunut.

Lue lisää

Lasten asioista vanhempien tulee kyetä sopimaan, koska ei ole lasten syy jos vanhemmat törttöilee. On todella paljon asioita jotka ovat lasten kannalta hankalia jos vanhemmat itsekkäästi ajattelevat ainoastaan itseään

(Mitkään keskustelut eivät olisi muuttaneet mieltäni. Exä häiriköi kannoillani kuukausia, anoi anteeksiantoa, rukoili ottamaan takaisin, vaikka sanoin toistuvasti, että anna olla, ei kiinnosta, et ole minulle enää yhtään mitään. Lopetti vasta siinä vaiheessa kun uhkasin lähestymiskiellolla)

Lasten kannalta on aina paras jos vanhemmat kykenevät vastaamaan lasten asioista yhdessä, rahalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

y15 kirjoitti:

Lasten asioista vanhempien tulee kyetä sopimaan, koska ei ole lasten syy jos vanhemmat törttöilee. On todella paljon asioita jotka ovat lasten kannalta hankalia jos vanhemmat itsekkäästi ajattelevat ainoastaan itseään

(Mitkään keskustelut eivät olisi muuttaneet mieltäni. Exä häiriköi kannoillani kuukausia, anoi anteeksiantoa, rukoili ottamaan takaisin, vaikka sanoin toistuvasti, että anna olla, ei kiinnosta, et ole minulle enää yhtään mitään. Lopetti vasta siinä vaiheessa kun uhkasin lähestymiskiellolla)

Lasten kannalta on aina paras jos vanhemmat kykenevät vastaamaan lasten asioista yhdessä, rahalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Lue lisää

"Lasten asioista vanhempien tulee kyetä sopimaan"

Älähän jaksa hokea tätä. Sillä monet vanhemmat eivät kykene sopimaan tai haluakaan sopia juuri siksi, että toinen vanhempi on haitallinen lapsen terveydelle (ml. mielenterveys). Ellei vanhempi kykene kohtelemaan lastaan kunnolla, lasta kunnioittaen ja arvostaen, hän on huono vanhempi. Vanhempi on myös haitaksi lapselle, jos lapsi on hänelle vain pakko, ikävä velvollisuus. Mikäli näin on, vanhemman on parempi väistyä takavasemmalle lapsen elämästä. Missään nimessä toisen vanhemman ei tule hyväksyä, että erossa lapsi "jaetaan puoliksi" vanhemman kanssa, joka ei pysty kohtelemaan lastaan hyvin.

Puhutaan siis asioista rehellisesti. Monet vanhemmat etenkin isät ovat todella julmia lapsilleen. Sinä voit kieltää tämän, sanoa "ei normaalisti", mutta minä tiedän, että suurin osa riitaisista eroista johtuu juuri siitä, ettei isä liitonkaan aikana kykene ajattelemaan yhtään lapsen parasta. Kauniisti sanottuna, häntä erossa harmittaa vain se, ettei eron jälkeen enää voi kiusata ketään, ei puolisoa, ei lapsia, käyttää valtaa väärin. Se pistää vihaksi.

aloittajalta kirjoitti:

Sori, mutta minä uskon että asioita kannattaa selvittää ja että jokainen ihminen on sen arvoinen. Joku siis mainitsi terapiat turhiksi, mutta kyllä ne joitakuita auttaa. Tiedän, että ydinperhe toimiessaan on paras ratkaisu lapsille ja vanhempien ei niissä asioissa kuilu vain ajatella itseänsä. Tiedän myös, että terapian käytyä eroon päätyessä voi ainakin miettiä, että kaikki kivet on käännetty. Mutta nykyajan malli on se, että asioiden eteen ei viitsi nähdä vaivaa. Rakkaus ja ihastuminen on herkästi vaihdettavissa uusiin jo seuraavalla viikolla, jos vähänkin joutuu näkeen vaivaa niin uutta kehiin. Mutta toi meni nyt itellä ohi aiheen.

Lue lisää

"Joku siis mainitsi terapiat turhiksi, mutta kyllä ne joitakuita auttaa."

Terapia auttaa vain, jos molemmat ovat motivoituneita, arvostavat toisiaan, valmiita jatkamaan suhteessa heille molemmille oikeista syistä. Ja etenkin, jos molemmilla on yhteinen näkemys tärkeimmistä parisuhteensa asioista. Aika usein vain noista puuttuu etenkin motivaatio ja toisen arvostus. Toisen arvostus myös laskee automaattisesti, mikäli puoliso kohtelee lapsiaan väärin.

Joo, kyllä minäkin hieman helpompaa elämää kaipaan. Itse en oo koskaan ajatellut, että elämän pitäisi olla aina kivaa ja sanoisin, että mulla on kyllä melko pitkä pinna lastenkin kanssa. Raja vaan tulee joskus vastaan, kiva kun luit aloitukseni.

Ja vielä lisäys lapset on erilaisia. Yksi omistani on äärettömän hankala, mutta silti rakas. Saatikka, jos on erityislapsi. Erityislasten vanhemmat eroaa tavallista herkemmin.

aloittajalta kirjoitti:

Ja vielä lisäys lapset on erilaisia. Yksi omistani on äärettömän hankala, mutta silti rakas. Saatikka, jos on erityislapsi. Erityislasten vanhemmat eroaa tavallista herkemmin.

Lue lisää

"Yksi omistani on äärettömän hankala, mutta silti rakas."

Niinpä, juuri näin... olet äiti, samoin minä.

Juuri ystävän kanssa mietimme miten isien elämästä tuleekin niin vaikeaa, jos lapsella ei mene kaikki syntymästä asti putkeen, siis sellaiseen isälle kelpaavaan putkeen. Miksi lapsen erilaisuuden hyväksyminen on isille monesti niin vaikeaa - tai jopa ylitsepääsemätöntä? Miksi isät pistävät silmänsä umpeen todellisuudelta, eivät hyväksy lapsiaan sellaisina kuin nämä ovat? Neliraajajarrutuksella lähestyvät vaikeaa asiaa, kuten juuri erityislapsen hyväksymistä. Jos nyt ollenkaan edes suostuvat rekisteröimään asiaa. Ei ei ei. Ei voi olla noin. Vaikka niin se on, että lapsi on vanhemmistaan erillinen olento. Lapsi, jonka vanhemmat tai toinen vanhempi ei hyväksy häntä omana itsenään, oli lapsi millainen tahansa, haittaa ja estää suunnattomasti lapsen kehitystä. Lapsi ei tarvitse mitään muuta kuin hyväksyntää, ihmisenä, hyvää kohtelua ja hoivaa.

went kirjoitti:

"Yksi omistani on äärettömän hankala, mutta silti rakas."

Niinpä, juuri näin... olet äiti, samoin minä.

Juuri ystävän kanssa mietimme miten isien elämästä tuleekin niin vaikeaa, jos lapsella ei mene kaikki syntymästä asti putkeen, siis sellaiseen isälle kelpaavaan putkeen. Miksi lapsen erilaisuuden hyväksyminen on isille monesti niin vaikeaa - tai jopa ylitsepääsemätöntä? Miksi isät pistävät silmänsä umpeen todellisuudelta, eivät hyväksy lapsiaan sellaisina kuin nämä ovat? Neliraajajarrutuksella lähestyvät vaikeaa asiaa, kuten juuri erityislapsen hyväksymistä. Jos nyt ollenkaan edes suostuvat rekisteröimään asiaa. Ei ei ei. Ei voi olla noin. Vaikka niin se on, että lapsi on vanhemmistaan erillinen olento. Lapsi, jonka vanhemmat tai toinen vanhempi ei hyväksy häntä omana itsenään, oli lapsi millainen tahansa, haittaa ja estää suunnattomasti lapsen kehitystä. Lapsi ei tarvitse mitään muuta kuin hyväksyntää, ihmisenä, hyvää kohtelua ja hoivaa.

Lue lisää

En kyllä alleviivaa tuota väitettä että isät eivät ymmärrä lapsen erilaisuutta, suurin ongelma on siinä että vanhemmat eivät ole sisäistänee asiaa yhdessä ja päässeet samalle levelille asian kanssa.

On selvää että äiti ketä on synnyttänyt lapsen kokee asian vahvemmin, mutta tuntemukset on jaettava puolison kanssa, niin molemmilla on mahdollisuus päästä asian kanssa samalle tasolle.
Edellisessä viestissä moititaan miehen käytöstä, mutta mitä naiset tekevät että miehet ymmärtävät asian kuin nainen sen kokee. Se vaatii avoimuutta ja rohkeutta.

y15 kirjoitti:

En kyllä alleviivaa tuota väitettä että isät eivät ymmärrä lapsen erilaisuutta, suurin ongelma on siinä että vanhemmat eivät ole sisäistänee asiaa yhdessä ja päässeet samalle levelille asian kanssa.

On selvää että äiti ketä on synnyttänyt lapsen kokee asian vahvemmin, mutta tuntemukset on jaettava puolison kanssa, niin molemmilla on mahdollisuus päästä asian kanssa samalle tasolle.
Edellisessä viestissä moititaan miehen käytöstä, mutta mitä naiset tekevät että miehet ymmärtävät asian kuin nainen sen kokee. Se vaatii avoimuutta ja rohkeutta.

Lue lisää

"isät eivät ymmärrä lapsen erilaisuutta, suurin ongelma on siinä että vanhemmat eivät ole sisäistänee asiaa yhdessä ja päässeet samalle levelille asian kanssa. "

Mitä höpötät? Jos tai kun äidit ovat sisäistäneet lastensa erilaisuuden, mutta isät eivät, niin on itsestäänselvää, ettei vanhemmat ole voineet sisäistäneet yhdessä asiaa, koska vain äiti on sen sisäistänyt. Jos isä ei hyväksy lapsensa erilaisuutta, niin se on hänen ongelmansa. Tai siis sen pitäisi olla. Käytännössähän se on vain äidin ja lasten ongelma. Isä ajattelee vain itseään ja menetettyä normimielikuvaansa normilapsestaan eikä kykene näkemään todellisuutta, eli lasta sellaisena kuin tämä oikeasti on. On muuten erittäin haitallista tällainen lapselle.

poipoå kirjoitti:

"isät eivät ymmärrä lapsen erilaisuutta, suurin ongelma on siinä että vanhemmat eivät ole sisäistänee asiaa yhdessä ja päässeet samalle levelille asian kanssa. "

Mitä höpötät? Jos tai kun äidit ovat sisäistäneet lastensa erilaisuuden, mutta isät eivät, niin on itsestäänselvää, ettei vanhemmat ole voineet sisäistäneet yhdessä asiaa, koska vain äiti on sen sisäistänyt. Jos isä ei hyväksy lapsensa erilaisuutta, niin se on hänen ongelmansa. Tai siis sen pitäisi olla. Käytännössähän se on vain äidin ja lasten ongelma. Isä ajattelee vain itseään ja menetettyä normimielikuvaansa normilapsestaan eikä kykene näkemään todellisuutta, eli lasta sellaisena kuin tämä oikeasti on. On muuten erittäin haitallista tällainen lapselle.

Lue lisää

Piti vielä sanoa, että jos isä ei pääse muutamassa viikossa tai kuukaudessa samalle levelille lasten äidin kanssa, ymmärrä ja hyväksy siis lapsen erilaisuutta, niin isästä tulee lapselle haitallinen vanhempi. Juuri tällaisissa tapauksissa olisi parempi erota lasten äidistä ja olla lasten kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Lapselle toisiaan on haitallista vanhemman seura, joka ei hyväksy lapsen persoonan erilaisuutta.

Niin.. minä lähdin ja eniten huoletti lapset ja mitä niihin vaikuttaa. Ite tiesin pärjääväni oli työ eikä ystäviä tai verkkoja erityisesti. Niitä verkostoja ilmaantuu yllättävästi, ei sitäkään tarvii pelätä. Kannattaa pitää läheiset suhteet lapsiin sikäli kun voi. Tarpeen tullen on sitten apuna mukana arjessa, esim.meillä tuli teininä vastaan. .

Onpa täällä kova meno päällä.. ja y15 tietysti sekaantuu vähintään jokatoiseen kommenttiin ikiomalla tyylillään, tosin rasittavalla sellaisella. Toisten sanomiset ovat aina pelkkää potaskaa, vaikka kertoisivat omasta elämästään. Ensin siis terkkuja y15:lle: on melko tökeröä ja loukkaavaa kertoa muille miten väärin he elävät omaa elämäänsä

Onko totuuden kirjoittaminen mielestäsi potaskaa, eikö olisi parempi päästä asioissa eteenpäin, vai haluatko möyriä tuskassa, ON TIETENKIN HIRVEÄÄ KUN EI VOI SYYLLISTÄÄ MIEHIÄ. EIKÖ OLISI PAREMPI JOS LATUA HIUKAN HELPOTETAAN, ETTEI MUUT JOUDU TEKEMÄÄN SAMONJA VIRHEITÄ, VAI ONKO AJATUKSESI SE ETTÄ MUIDENKIN PITÄÄ KÄRSIÄ KUN MINÄKIN KÄRSIN?

ISOILLA KIRJAIMILLA. Nuo isot kirjaimet oikeasti täällä netissä ovat huutamista. Keskisty enemmän sanojesi sisältöön, älä pölkkykirjainten määrään.

JOS OLET JOSTAKIN ERIMIELTÄ KERRO SIITÄ, ÄLÄKÄ SELITTELE KAIKKEA MUUTA, AINUT SELKEÄ ASIA ON NÄMÄ ISOT HUUTAVAT KIRJAIMET JOTKA SINUA HÄIRITSEVÄT, MINÄ KÄYTÄN NIITÄ PELKÄSTÄÄN SELVYYDEN VUOKSI.

Niin, sitten aiheeseen. Eli lapsi ja lapset todellakin vaikuttavat vanhempiensa parisuhteeseen jollain tavalla. Ei kuitenkaan ole lasten vika, jos vanhempi ei tule toimeen heidän kanssa. Ja kun ei tule, se vaikuttaa koko perheeseen negatiivisesti - mutta ainoastaan toimeen tulematon vanhempi voi muuttaa omaa käytöstään. JOS SYY ON PELKÄSTÄÄN TOISESSA VANHEMMASSA TÄMÄ TOIMII, MUTTA USEIN PERHEISSÄ ON TOINEN VANHEMMISTA JOKA YRITTÄÄ SAADA LAPSILLE RAJOJA JA TOINEN VESITTÄÄ NÄMÄ YRITYKSET. SIIS KUMMAN SYY (tämä on yksi asia jonka olen havainnut, en syyllistä ketään, vaan haluan antaa toisenlaisen näkökannan asiaan) OLEN TOKI MELKO VARMA ETTEI TÄMÄN KALTAISTA AJATUSTA SAA KERTOA, KOSKA SILLOINHAN MOLEMPIEN OLISI KATSOTTAVA PEILIIN JA EI SAADAKKAAN SYYLLISTÄ ESIIN, KUTEN TÄÄLLÄ ON TAPANA. Vanhemman käytöshäiriöt ovat useinkin niin syvällä hänen identiteetissään, että asiantuntija-apu on paikallaan MISTÄ TIEDÄT ETTEI ASIASSA OLE KYSYMYS, VANHEMPIEN OMISTA YHTEISISTÄ RISTIRIIDOISTA. Aniharvoin kuitenkaan kuitenkaan lähtee terapeutin pakeille koulimaan vanhemmuuden taitojaan. Vikahan on tällaisen vanhemman mielestä yksinomaan joko lapsessa tai/ja puolisossa. Siksi ongelma on todella huonosti korjattavissa. Asianomaisen vanhemman täytyisi tosiaan nähdä ongelmansa vanhempana. Muuten niiden korjaaminen on mahdotonta.

Melko harvoin ongelma on lapsessa, mutta silloin kun se on, ovat vanhemmat yhdessä siinä mukana. Jos näin ei ole on yleensä kysymys, vanhempien omista ristiriidoista. AJATTELE KIRJOITUSTA JA LUE UUDESTAAN ON TURHA LOUKKAANTUA

Y15 kirjoitti:

Onpa täällä kova meno päällä.. ja y15 tietysti sekaantuu vähintään jokatoiseen kommenttiin ikiomalla tyylillään, tosin rasittavalla sellaisella. Toisten sanomiset ovat aina pelkkää potaskaa, vaikka kertoisivat omasta elämästään. Ensin siis terkkuja y15:lle: on melko tökeröä ja loukkaavaa kertoa muille miten väärin he elävät omaa elämäänsä

Onko totuuden kirjoittaminen mielestäsi potaskaa, eikö olisi parempi päästä asioissa eteenpäin, vai haluatko möyriä tuskassa, ON TIETENKIN HIRVEÄÄ KUN EI VOI SYYLLISTÄÄ MIEHIÄ. EIKÖ OLISI PAREMPI JOS LATUA HIUKAN HELPOTETAAN, ETTEI MUUT JOUDU TEKEMÄÄN SAMONJA VIRHEITÄ, VAI ONKO AJATUKSESI SE ETTÄ MUIDENKIN PITÄÄ KÄRSIÄ KUN MINÄKIN KÄRSIN?

ISOILLA KIRJAIMILLA. Nuo isot kirjaimet oikeasti täällä netissä ovat huutamista. Keskisty enemmän sanojesi sisältöön, älä pölkkykirjainten määrään.

JOS OLET JOSTAKIN ERIMIELTÄ KERRO SIITÄ, ÄLÄKÄ SELITTELE KAIKKEA MUUTA, AINUT SELKEÄ ASIA ON NÄMÄ ISOT HUUTAVAT KIRJAIMET JOTKA SINUA HÄIRITSEVÄT, MINÄ KÄYTÄN NIITÄ PELKÄSTÄÄN SELVYYDEN VUOKSI.

Niin, sitten aiheeseen. Eli lapsi ja lapset todellakin vaikuttavat vanhempiensa parisuhteeseen jollain tavalla. Ei kuitenkaan ole lasten vika, jos vanhempi ei tule toimeen heidän kanssa. Ja kun ei tule, se vaikuttaa koko perheeseen negatiivisesti - mutta ainoastaan toimeen tulematon vanhempi voi muuttaa omaa käytöstään. JOS SYY ON PELKÄSTÄÄN TOISESSA VANHEMMASSA TÄMÄ TOIMII, MUTTA USEIN PERHEISSÄ ON TOINEN VANHEMMISTA JOKA YRITTÄÄ SAADA LAPSILLE RAJOJA JA TOINEN VESITTÄÄ NÄMÄ YRITYKSET. SIIS KUMMAN SYY (tämä on yksi asia jonka olen havainnut, en syyllistä ketään, vaan haluan antaa toisenlaisen näkökannan asiaan) OLEN TOKI MELKO VARMA ETTEI TÄMÄN KALTAISTA AJATUSTA SAA KERTOA, KOSKA SILLOINHAN MOLEMPIEN OLISI KATSOTTAVA PEILIIN JA EI SAADAKKAAN SYYLLISTÄ ESIIN, KUTEN TÄÄLLÄ ON TAPANA. Vanhemman käytöshäiriöt ovat useinkin niin syvällä hänen identiteetissään, että asiantuntija-apu on paikallaan MISTÄ TIEDÄT ETTEI ASIASSA OLE KYSYMYS, VANHEMPIEN OMISTA YHTEISISTÄ RISTIRIIDOISTA. Aniharvoin kuitenkaan kuitenkaan lähtee terapeutin pakeille koulimaan vanhemmuuden taitojaan. Vikahan on tällaisen vanhemman mielestä yksinomaan joko lapsessa tai/ja puolisossa. Siksi ongelma on todella huonosti korjattavissa. Asianomaisen vanhemman täytyisi tosiaan nähdä ongelmansa vanhempana. Muuten niiden korjaaminen on mahdotonta.

Melko harvoin ongelma on lapsessa, mutta silloin kun se on, ovat vanhemmat yhdessä siinä mukana. Jos näin ei ole on yleensä kysymys, vanhempien omista ristiriidoista. AJATTELE KIRJOITUSTA JA LUE UUDESTAAN ON TURHA LOUKKAANTUA

Lue lisää

JOS SYY ON PELKÄSTÄÄN TOISESSA VANHEMMASSA TÄMÄ TOIMII, MUTTA USEIN PERHEISSÄ ON TOINEN VANHEMMISTA JOKA YRITTÄÄ SAADA LAPSILLE RAJOJA JA TOINEN VESITTÄÄ NÄMÄ YRITYKSET. SIIS KUMMAN SYY

Mitä väliä kumman syy? Jokainen vetää omat johtopäätöksensä omassa elämässään ja toimii niiden mukaan.

Lapset "tottelevat" sen vanhemman rajoja, johon he ovat enemmän kiintyneitä, ja jonka he kokevat turvalliseksi. Terve järki ja etenkin tunteet tietysti vaikuttavat asiaan mitä suuremmassa määrin. Sekä se kuinka ja miten perusteltu lapselle asetettu raja on, vai onko se mielivaltainen tai ilman mitään järjellisiä perusteita asetettu. Rajojen asettaminenhan on kaikkea muuta kuin sanelua, käskemistä. Vaan se perustuu juuri tuohon jo mainitsemaani tunteeseen, turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Tämän vuoksi vanhemmat, joilla kummallakaan ei ole kovin kummoista tunnesuhdetta lapseensa, ovat usein pulassa rajojen asettamisen kanssa - ja yleensäkin lasten ohjaaminen on hyvin hankalaa ja vaivalloista, ehkä jopa mahdotonta. Ts. kun rakastaa lastaan, häneen on rakastava suhde, niin lapsille ei kovin kummoisia rajoja edes tarvita.

Usein vanhemmilla on erimielisyyksiä lasten rajoista, jos toinen vanhempi suosii rakkaudella asetettuja rajoja, ja toisen vanhemmat rajat vaihtelevat sotilasmaisista rajoista täysin rajattomuuteen.

(Jos 2 vuotiaalle suututaan siitä...) Tämä pitäisi olla kaikille vanhemmille itsestään selvyys, koska tietoa on saatavilla lapsien asioihin.

¨Alkuperäinen aihe¨rajojen tulee olla molemmilla vanhemmilla samat (vanhempien linja on oltava sama lapsien suuntaan), muuten tulee väkisin vääristynyt hyvä ja paha vanhempi.

Joskus jopa erotilanteissa korostetaan kuinka ankara, huono tai muuta puoliso oli ja lapsetkin oli samaa mieltä. Todellisuudessa se ketä piti kiinni sovituista asioista, koettiin pahaksi ja se ketä mitätöi rajat oli hyvä lasten mielestä.

Vanhempien on kyettävä sopimaan ja kommunikoimaan, siten että molemmat ymmärtävät mitä toinen tarkoittaa, jos näin ei ole erimielisyydet on väistämättömiä.

¨En minä ainakaan jaksaisi sinun kaltaisen ihmisen kanssa elää viikkoakaan, jos näin yksinkertaisen asian tajuaminen on sulle noin vaikeeta.
Siellä ei ole sotia eikä nälänhätää, lapsia ei hyväksikäytetä eikä ihmisiä myydä.
Ihmiset ovat tyhmiä, ihmiset ovat jääräpäisiä, joskus omat rajat ovat sellaiset että niistä ei pysty joku periksi antamaan. Se tarkoittaa sitä ettei yhteisymmärrystä puolin eikä toisin synny vaikka asiasta väännettäisiin 50 vuotta. Vain täysi daijju riitelee vuosia jostain, joten eikö silloin ole parempi jos lopettaa tappelun ja sanoo, tämä parisuhde oli tässä, heippa, älä enää soittele äläkä ota yhteyttä, kiitos.¨

Itsekäs ihminen ei ymmärrä vastuutaan kun on lapsia, jokaisen tulee tietää että ero on mahdollisuus saada jopa yksipuolisesti ONKO TÄMÄ UNOHTUNUT KOKONAAN SINULTA EI TARVOTSE 50 VUOTTA VÄÄNNELLÄ. Mutta lasten asiat tulee hoitaa niin ettei lapset kärsi, se on jokaisen normaalin ihmisen velvollisuus huoltajana. Ei ole pakko hankkia lapsia jos ei vastuuta tunnista.

Minä en ole huolissani vanhemmista vaan lapsista, lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, riippumatta vanhempien törttöilysyä tai itsekkyydestä.

Se kuuluu perus sivistykseen että kykenee hoitamaan pakolliset asiat kaikkien kanssa, kavereita ei tarvitse olla mutta lasten asioista on kyettävä sopimaa. Koska yksikään lapsi ei ole syyllinen vanhempien törttöilyyn. Jokainen ihminen kykenee hoitamaan asiansa, pankissa, virastoissa, sairaalassa jne.. oli sitten virkailia minkälainen tahansa, miksi oman lapsen asioita ei kyetä hoitamaan, se jos mikä on itsekkyytä.

Miksi tästä pitää vääntää jatkuvasti, jos hankkii lapsia on ymmärrettävä vastuunsa.

y15 kirjoitti:

¨En minä ainakaan jaksaisi sinun kaltaisen ihmisen kanssa elää viikkoakaan, jos näin yksinkertaisen asian tajuaminen on sulle noin vaikeeta.
Siellä ei ole sotia eikä nälänhätää, lapsia ei hyväksikäytetä eikä ihmisiä myydä.
Ihmiset ovat tyhmiä, ihmiset ovat jääräpäisiä, joskus omat rajat ovat sellaiset että niistä ei pysty joku periksi antamaan. Se tarkoittaa sitä ettei yhteisymmärrystä puolin eikä toisin synny vaikka asiasta väännettäisiin 50 vuotta. Vain täysi daijju riitelee vuosia jostain, joten eikö silloin ole parempi jos lopettaa tappelun ja sanoo, tämä parisuhde oli tässä, heippa, älä enää soittele äläkä ota yhteyttä, kiitos.¨

Itsekäs ihminen ei ymmärrä vastuutaan kun on lapsia, jokaisen tulee tietää että ero on mahdollisuus saada jopa yksipuolisesti ONKO TÄMÄ UNOHTUNUT KOKONAAN SINULTA EI TARVOTSE 50 VUOTTA VÄÄNNELLÄ. Mutta lasten asiat tulee hoitaa niin ettei lapset kärsi, se on jokaisen normaalin ihmisen velvollisuus huoltajana. Ei ole pakko hankkia lapsia jos ei vastuuta tunnista.

Minä en ole huolissani vanhemmista vaan lapsista, lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, riippumatta vanhempien törttöilysyä tai itsekkyydestä.

Se kuuluu perus sivistykseen että kykenee hoitamaan pakolliset asiat kaikkien kanssa, kavereita ei tarvitse olla mutta lasten asioista on kyettävä sopimaa. Koska yksikään lapsi ei ole syyllinen vanhempien törttöilyyn. Jokainen ihminen kykenee hoitamaan asiansa, pankissa, virastoissa, sairaalassa jne.. oli sitten virkailia minkälainen tahansa, miksi oman lapsen asioita ei kyetä hoitamaan, se jos mikä on itsekkyytä.

Miksi tästä pitää vääntää jatkuvasti, jos hankkii lapsia on ymmärrettävä vastuunsa.

Lue lisää

Kuten tuossa jo sanottiin
"Jos jompikumpi vanhemmista aiheuttaa läsnäolollaan lapsen elämässä enemmän vahinkoa kuin hyvää, niin ongelmia aiheuttavan vanhemman saa poistaa lapsen elämästä. "

niin ei voi puhua lasten oikeudesta molempiin vanhempiin silloin, kun toisesta vanhemmasta on vain ongelmia ja haittaa. Mikä se sellainen "oikeus" on josta vain haittaa ja vahinkoa? Miksi muutenkaan jankkaat tuota viisua molemmista vanhemmista? Monella lapsella on vain yksi vanhempi tai ei sitäkään, on muu huoltaja. Hyvin voi näinkin tulla toimeen, joka tapauksessa paremmin kuin haitallisen vanhemman kanssa.

Jos itse olisin lapsena saanut valita haluanko kaksi vanhempaa, joista toinen on haitallinen, tai vain sen turvallisen vanhemman, niin olisin kernaasti tyytynyt siihen turvalliseen vanhempaan. Lapsen huollossa pätee sama sääntö kuin kaikessa muussakin; määrä ei korvaa laatua. Tässä vanhemmuusasiassa vieläpä niin, että haitallinen vanhempi mitätöi turvallisenkin vaikutusta, ja se haittaa lasta. Lapselle jää vähemmän.

Totta turiset. Juuri näin se on.

Miksi et vastannut
Oliko kysymys teidän näkemys erosta, lasten asioissa?

Oletko varma että kysymys on pelkästään siitä toisesta, yleensä näin ei ole kun asiaa avoimesti käydään läpi, vai onko kysymys pelkästään siitä ettei kyetä kohtaamaan omia puutteita.

y15 kirjoitti:

Miksi et vastannut
Oliko kysymys teidän näkemys erosta, lasten asioissa?

Oletko varma että kysymys on pelkästään siitä toisesta, yleensä näin ei ole kun asiaa avoimesti käydään läpi, vai onko kysymys pelkästään siitä ettei kyetä kohtaamaan omia puutteita.

Lue lisää

"vai onko kysymys pelkästään siitä ettei kyetä kohtaamaan omia puutteita. "

Siis jos toinen vanhempi saa aikaa enemmän pahaa kuin hyvää, ja on vahingoksi lapselle, niin lapsen paras on tosiaan pysyä erossa tuosta vanhemmasta. Kysymys on aina siitä vanhemmasta, joka on haitallinen lapselle. Se on sellainen puute, jota toisen, lasta ymmärtävän ei pidä katsoa sormien läpi vaan suoraan kohti, erota suojellakseen lasta.

Nykymeno velvoittaa tekemään jotakin että yhdenvertaisuus taataa, lasten etu on oltava siinä mukana. Ihmiset eroavat kun eivät kykene kommunikoimaan puolison kanssa.

Näiden kommenttien mukaan on turha ajatella lasten etua, koska ihmiset ovat sitä mitä ovat.

Jos jotain ei tehdä meillä on ongelma ikäpolvi tulossa ja se tehdään tietoisesti, kun asiaan ei puututa ajoissa. Lapset eivät ole esineitä, se on kaikkien ymmärrettävä

y15 kirjoitti:

Nykymeno velvoittaa tekemään jotakin että yhdenvertaisuus taataa, lasten etu on oltava siinä mukana. Ihmiset eroavat kun eivät kykene kommunikoimaan puolison kanssa.

Näiden kommenttien mukaan on turha ajatella lasten etua, koska ihmiset ovat sitä mitä ovat.

Jos jotain ei tehdä meillä on ongelma ikäpolvi tulossa ja se tehdään tietoisesti, kun asiaan ei puututa ajoissa. Lapset eivät ole esineitä, se on kaikkien ymmärrettävä

Lue lisää

Voi voi sinua. Silloin KUN puolison kanssa ei voi kommunikoida pitääkin erota. Se on myös lasten etu.

Ja mitä veisaat "nykymenosta". Nykyisin lapsilla sentään on jotain oikeuksia. Kuten turvaan. Ennen lapset kokivat todella kamalaa turvattomuutta, kun vanhempien piti pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä. Se oli kova hinta. Maksoi lasten mielenterveyden, toisen vanhemmankin.

Ennen lapset olivat myös täysin alistettuja. Ei heidän sopinut puhua, mistään. Ei heitä kohdeltu ihmisinä vaan objekteina, jotka suorittavat sitä mitä vanhemmat käskevät. Sinun olisi ymmärrrettävä, että lasten olosuhteet ovat nykyisin todella paljon paremmat kuin ennen. Oli vanhemmat sitten eronneet tai ei. Vaikka lastensuojelu on ettenkin suuremmissa kaupungeissa hiukan pulassa, niin silti se on parempi kuin kasvaa väkivaltaisen vanhempansa luona. Näin ennen oli pakko tehdä.

Voisi myös miettiä tuota kommunikaatiota. Siinä on tärkeämpää "miten" kuin "mitä". Eli jos kommunikointi ei kulje molempiin suuntiin normaalisti, kannattaa antaa periksi. Se tarkoittaa sitä, ettei olla sydämellä, tunteella mukana suhteessa, ollaan liian kaukana toisista. Tuota sydänten välimatkaa ei pysty minkäänlaiset terapiat ja kurssit kuromaan umpeen.

thatsit kirjoitti:

Voi voi sinua. Silloin KUN puolison kanssa ei voi kommunikoida pitääkin erota. Se on myös lasten etu.

Ja mitä veisaat "nykymenosta". Nykyisin lapsilla sentään on jotain oikeuksia. Kuten turvaan. Ennen lapset kokivat todella kamalaa turvattomuutta, kun vanhempien piti pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä. Se oli kova hinta. Maksoi lasten mielenterveyden, toisen vanhemmankin.

Ennen lapset olivat myös täysin alistettuja. Ei heidän sopinut puhua, mistään. Ei heitä kohdeltu ihmisinä vaan objekteina, jotka suorittavat sitä mitä vanhemmat käskevät. Sinun olisi ymmärrrettävä, että lasten olosuhteet ovat nykyisin todella paljon paremmat kuin ennen. Oli vanhemmat sitten eronneet tai ei. Vaikka lastensuojelu on ettenkin suuremmissa kaupungeissa hiukan pulassa, niin silti se on parempi kuin kasvaa väkivaltaisen vanhempansa luona. Näin ennen oli pakko tehdä.

Voisi myös miettiä tuota kommunikaatiota. Siinä on tärkeämpää "miten" kuin "mitä". Eli jos kommunikointi ei kulje molempiin suuntiin normaalisti, kannattaa antaa periksi. Se tarkoittaa sitä, ettei olla sydämellä, tunteella mukana suhteessa, ollaan liian kaukana toisista. Tuota sydänten välimatkaa ei pysty minkäänlaiset terapiat ja kurssit kuromaan umpeen.

Lue lisää

Näiden kommenttien mukaan on turha ajatella lasten etua, koska ihmiset ovat sitä mitä ovat.

y15 kirjoitti:

Näiden kommenttien mukaan on turha ajatella lasten etua, koska ihmiset ovat sitä mitä ovat.

Sinä nyt et ymmärrä y15. "Lasten etu" on jokaisen lapsen kohdalla, samassakin perheessä yksilöllinen.

Lapsen etua ei voi ajatella yksioikoisesti ilman tietoa siitä millainen lapsi on, millaiset hänen vanhempansa on (vanhemmatkin ovat näet yksilöitä), millaisessa ympäristössä, millaisten muiden aikuisten ihmisten keskellä lapsi elää. Täytyy tietää ja selvittää lapsen elämä ja sen taustat, niin voidaan vasta alkaa puhua lapsen edusta. Jokainen ihminen tietää myöskin omalla kohdallaan paremmin hänen lapsensa edusta.

Taidat olla varsinaisen tiukka sosiaalidemokraatti, joka tietää aina paremmin muiden ihmisten asiat kuin ihmiset itse... Tältä pohjaltahan syntyykin aina luontevaa, tasavertaista keskustelua ;).

thatsit kirjoitti:

Voi voi sinua. Silloin KUN puolison kanssa ei voi kommunikoida pitääkin erota. Se on myös lasten etu.

Ja mitä veisaat "nykymenosta". Nykyisin lapsilla sentään on jotain oikeuksia. Kuten turvaan. Ennen lapset kokivat todella kamalaa turvattomuutta, kun vanhempien piti pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä. Se oli kova hinta. Maksoi lasten mielenterveyden, toisen vanhemmankin.

Ennen lapset olivat myös täysin alistettuja. Ei heidän sopinut puhua, mistään. Ei heitä kohdeltu ihmisinä vaan objekteina, jotka suorittavat sitä mitä vanhemmat käskevät. Sinun olisi ymmärrrettävä, että lasten olosuhteet ovat nykyisin todella paljon paremmat kuin ennen. Oli vanhemmat sitten eronneet tai ei. Vaikka lastensuojelu on ettenkin suuremmissa kaupungeissa hiukan pulassa, niin silti se on parempi kuin kasvaa väkivaltaisen vanhempansa luona. Näin ennen oli pakko tehdä.

Voisi myös miettiä tuota kommunikaatiota. Siinä on tärkeämpää "miten" kuin "mitä". Eli jos kommunikointi ei kulje molempiin suuntiin normaalisti, kannattaa antaa periksi. Se tarkoittaa sitä, ettei olla sydämellä, tunteella mukana suhteessa, ollaan liian kaukana toisista. Tuota sydänten välimatkaa ei pysty minkäänlaiset terapiat ja kurssit kuromaan umpeen.

Lue lisää

Tuo on niin totta, että vasta nykypäivinä ajatellaan lapsia ihmisinä! Huomioidaan heidän mielipiteensä ja käydään keskusteluja. On suorastaan ihailtavaa miten luontevasti ja sydämellisesti nykyvanhemmat keskustelevat lastensa kanssa asioista ja ilmiöistä. Ihan pienetkin lapset otetaan mukaan keskusteluun, heti kun muutaman sanasen osaavat sanoa.

"Voisi myös miettiä tuota kommunikaatiota. Siinä on tärkeämpää "miten" kuin "mitä""

Juuri näin. Kun vanhemmat sekä lapset keskustelevat esimerkkini tavalla, heillä ei varmasti tule suurempia ongelmia kommunikoinnissaan. Kun jotain ongelmia tulee, ne kyetään ratkaisemaan. Kriiseistäkin selvitään. Juuri sen vuoksi, että luontevasti ja sydämellisesti tiedetään "miten" läheisten kanssa keskustellaan. Miten heihin säilyy lämmin, arvostava tunneyhteys. Vaikka tällainen pari jostain syystä eroaisikin, ero hoituu myös paremmin kun viestintä toimii. Pohjalla on aina tunneyhteys. Kuten tässä hienossa erolaulussa:

"Mä annan sut pois. Mä päästän sut pois. Vaikka sattuu. Sä annat mut pois. Sä päästät mut pois. Kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan. Ei oo muutakaan enää antaa. Luovutaan toisistamme hiljaa"

Enemmän olen huolissani lapsista, joiden vanhemmat ovat eronneet useita kertoja, riitojen saattamana. Perheissä on jopa 4 eri isää jotka kaikki ovat olleet naisen mielestä viallisia. Minkälainen maailmankatsemus näillä lapsilla on tulevasta elämästä, Lapset on kasvatettu vihaamaan äidin mielentilan mukaan, tästä on jopa näyttöä ja aikuisena lapset katkaisevat välit omiin vanhempiin, vaikka ongelma ei ole lapsen.

y15 kirjoitti:

Enemmän olen huolissani lapsista, joiden vanhemmat ovat eronneet useita kertoja, riitojen saattamana. Perheissä on jopa 4 eri isää jotka kaikki ovat olleet naisen mielestä viallisia. Minkälainen maailmankatsemus näillä lapsilla on tulevasta elämästä, Lapset on kasvatettu vihaamaan äidin mielentilan mukaan, tästä on jopa näyttöä ja aikuisena lapset katkaisevat välit omiin vanhempiin, vaikka ongelma ei ole lapsen.

Lue lisää

"Perheissä on jopa 4 eri isää jotka kaikki ovat olleet naisen mielestä viallisia"

Jooooo, aika harvinaisia tapauksia. Tiedänpä kuitenkin naisen, jolla oli ollut neljä miestä. Hän erosi kaikista lopulta, koska KAIKKI pahoinpitelivät häntä. Neljännen kohdalla olin itse todistamassa. Eli siis todellakin vika oli noissa neljässä miehessä. Ero oli välttämätön kaikkien kohdalla. Myös lasten kannalta paras ratkaisu.

Lapsia oli kuitenkin vain kaksi.

"Maksaako osa nyt noita seurauksia, olisiko heidän ihmissuhteensa ja elämänsä parempaa, jos vanhemmat olisivat eronneet "

Riippuu paljon millaisista vanhemmista on kyse. Mitä on tapahtunut, millainen liitto on, onko jatkuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, selvittämättömiä riitoja, mielenterveysongelmia ml. riippuvuuksista etenkin päihteet yms.

Se on kuitenkin ihan selvää, että monet saavat jo lapsuudestaan paljon positiivista huomiointia, ymmärrystä, kannustusta, tsemppiä ja kaikkea mahdollista hyvää evästä matkalla aikuiseksi. Toisille taas käy kuin Tapio Rautavaaran laulussa kulkurin iltatähti:

"...
Ei taattoni neuvojaan tarjonnutkaan
Poika kun maailmalle lähti
Moitetta matkaani neuvoksi sain
Yksi ei moittinut ymmärsi vain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti

Ei äitini evästä antanut, ei
Poika kun maailmalle lähti
Kieltävän katseen vain evääksi sain
Yksi ei kieltänyt, armahti vain
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti"

...

Jotain tuohon suuntaan on kokenut oma äitini lähtiessään 'piikomaan' 16-vuotiaana maalta kaupunkiin (tai melkein kaupunkiin).

Vanhempani olivat sota-ajan lapsia - tai äiti oli lapsi, isäni lähti vapaaehtoisena sotaan. Olen satavarma, että sota-aika sekä molempien elämä monilapsisissa perheissä ei ollut parasta mahdollista nuorelle kehittyä. Tunnistan itsessäni ja sisaruksissani ongelmia, etenkin siinä mistä "saa" puhua ja mistä ei. On selvää, että jos 10 henkisessä perheessä sota-aikana ruvettaisiin keskustelemaan ja purkamaan ongelmia - niin siitä olisi oikeasti tullut yhtään mitään. Paitsi katastrofi, sekä henkinen että käytännöllinen - työtä oli tehtävä perheen hyväksi 24/7, muuten ei selvinnyt hengissä.

Itse sattumoisin tiedän monia, jo 50-60-70-luvulla eronneita. Joku erosi parivuotisesta liitosta, joku vasta lähes 80-vuotiaana yli 40vuoden liitosta. Mutta eihän silloin sopinut puhua moisesta, paitsi ihan läheisten kanssa, tai tuttavapiirissä niiden kesken, jotka nyt ko. eronneen parin tunsivat. Se mikä on merkittävää; kaikki nämä erot tapahtuivat, koska mies oli a)väkivaltainen b) alkoholisti tai c) juoksi vieraissa, nykyisin "uskoton". Eli siis paljon ei ole ajat muuttuneet siinä mielessä. Vanhin pari erosi, koska emäntä oli harkinnut sitä mielessään koko nuo 40 vuotta. Kyseessä oli järjestetty avioliitto. Sillä tavalla pirullisesti, että tämän naisen piti mennä naimisiin rakastamansa miehen veljen kanssa.

Monet vanhemmat ihmiset eivät osaa suhtautua eroihin juuri sen vuoksi, että kokevat oman liittonsa kärsimykset "turhiksi". Eli kun minä olen saanut pakosta kärsiä ja kestää, niin muidenkin täytyy. Vapaus ja oma päätäntävalta on kirosana.

Itse olen onnekseni syntynyt sukuihin, joissa ei arvostella ja arvioida toisten päätöksiä. Jos joku päättää erota, niin häntä tuetaan. Jos jollain on muuten vaikeaa, häntä tuetaan. Jos jollain on ongelmia, niitä yritetään ratkaista yhdessä. Jos joku tarvitsee apua, häntä autetaan. Jne.

Hyvä suku ja riittävän ymmärtävät vanhemmat ovatkin ihmisen paras pääoma. Yleensä lapsuuden perheestä löytyy myös tarkoin pohtimalla ratkaisu tämän hetken ongelmaan. Kun ymmärtää miksi omat vanhemmat tekivät ja toimivat heidän tavallaan, tulee armollisemmaksi itselleen sekä sitä kautta myös muille.

Jälleen kerran kommentti jossa mietitään minun henkilökohtaisia oletettuja asioita, kun itse kommentoin samalla tavalla olen naisten vihaaja, eikö nainen kykene avoimeen keskusteluun, ilman että täytyy etsiä syyllinen muista. Minä teen ¨vaikka naisten on täysin mahdoton hyväksyä tätä¨ tätä pelkästään lasten hyvinvoinnin takia, koska olen huolissani nyky menosta.
Täällä selitellään kuinka puoliso on sitä sun tätä, mutta olisi kerranki hyvä katsoa peiliin, muussakin mielessä kun meikkauksessa.

Kävi mielessä aloittajan jutussa että kun: Miehet on ilkeitä lapsille, mutta mistä on oikeasti kysymys, olisiko kysymys siitä että mies asettaa yhdessä sovitut rajat ja nainen kumoaa ne ilman että kertoo miehelle. Lapsien mielestä tällöin isä on ilkeä ja äiti kiltti, tästä kuulee miehiltä melko monasti ja ihan ilman mitään moitetta, tai haukkumista, miehet pohtivat ongelmia, ei henkilöitä ja naiset pohtivat henkilöitä ei ongelmaa.

Kyllä se on melko yleistä uusioperheissä, jotka lisääntyvät jatkuvasti, että on sinun ja minun lapsia. Kysymys ei ole marginaali tapauksista ja tämän vuoksi olen huolissani lasten hyvinvoinnista. Naiset selittelevät epätoivoisesti asiat mieleisekseen, ilman että lapsien etua ajatellaan pätkääkään


Olen samaa mieltä ennen ei ollut paremmin, mutta lasten kannalta paluu vanhaan on jo perusteltua, jos yksikään tänne kirjoittanut nainen ei ymmärrö ettei lapsia saa sekoittaa eroihin.

On vastuutonta sekoittaa rikollisuus, alkoholismi ja mielisairaus , normaaleihin kommentteihin, jos ei tätä poikkeuksellistä tilannetta kerrota. Koska näitä kirjoituksia lukevat ihan normaalit ihmiset ongelmiensa kanssa, tietämättä totuutta kirjoituksista.

Selityksiä selityksien perään, tulisi edes yksi pieni avaus keskustelun avaamiseksi.

y15 kirjoitti:

Jälleen kerran kommentti jossa mietitään minun henkilökohtaisia oletettuja asioita, kun itse kommentoin samalla tavalla olen naisten vihaaja, eikö nainen kykene avoimeen keskusteluun, ilman että täytyy etsiä syyllinen muista. Minä teen ¨vaikka naisten on täysin mahdoton hyväksyä tätä¨ tätä pelkästään lasten hyvinvoinnin takia, koska olen huolissani nyky menosta.
Täällä selitellään kuinka puoliso on sitä sun tätä, mutta olisi kerranki hyvä katsoa peiliin, muussakin mielessä kun meikkauksessa.

Kävi mielessä aloittajan jutussa että kun: Miehet on ilkeitä lapsille, mutta mistä on oikeasti kysymys, olisiko kysymys siitä että mies asettaa yhdessä sovitut rajat ja nainen kumoaa ne ilman että kertoo miehelle. Lapsien mielestä tällöin isä on ilkeä ja äiti kiltti, tästä kuulee miehiltä melko monasti ja ihan ilman mitään moitetta, tai haukkumista, miehet pohtivat ongelmia, ei henkilöitä ja naiset pohtivat henkilöitä ei ongelmaa.

Kyllä se on melko yleistä uusioperheissä, jotka lisääntyvät jatkuvasti, että on sinun ja minun lapsia. Kysymys ei ole marginaali tapauksista ja tämän vuoksi olen huolissani lasten hyvinvoinnista. Naiset selittelevät epätoivoisesti asiat mieleisekseen, ilman että lapsien etua ajatellaan pätkääkään


Olen samaa mieltä ennen ei ollut paremmin, mutta lasten kannalta paluu vanhaan on jo perusteltua, jos yksikään tänne kirjoittanut nainen ei ymmärrö ettei lapsia saa sekoittaa eroihin.

On vastuutonta sekoittaa rikollisuus, alkoholismi ja mielisairaus , normaaleihin kommentteihin, jos ei tätä poikkeuksellistä tilannetta kerrota. Koska näitä kirjoituksia lukevat ihan normaalit ihmiset ongelmiensa kanssa, tietämättä totuutta kirjoituksista.

Selityksiä selityksien perään, tulisi edes yksi pieni avaus keskustelun avaamiseksi.

Lue lisää

" Lapsien mielestä tällöin isä on ilkeä ja äiti kiltti, tästä kuulee miehiltä melko monasti ja ihan ilman mitään moitetta, tai haukkumista, miehet pohtivat ongelmia, ei henkilöitä ja naiset pohtivat henkilöitä ei ongelmaa."

Mielestäni vedät nyt turhaan väärät johtopäätökset tuosta, aliarvioiden myös lapset. Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä. Tuo turvallisuuden tunne puolestaan syntyy juuri rajoista. Myöskään sitä vanhempaa, joka lipsuu rajoissa ei ajatella välttämättä ollenkaan kilttinä, vaan lapset pitää häntä välinpitämättömänä, tai häntä voidaan myös pelätä. Samoin käy varmasti, jos vanhempi lataa tuutin täydeltä rajoja ja määräyksiä ja vaatii niiden sotilaallista noudattamista. Elikkäs siis jälkimmäisessä vaihtoehdossa lapsi ei tunne oloaan turvaisaksi, vaan pelokkaaksi. Lasten kasvatus pelolla voi onnistua, mutta siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa (samoin on välinpitämättömyyden kanssa). Tärkeintä on luoda lapsiin vahva tunneside, saada lapsi luottamaan vanhempaansa. Kun vanhempi näin nauttii lapsen arvostusta, lapsi oppii samalla noudattamaan hänelle asetettuja rajoja. Tärkeintähän rajoissa on, ettei niitä ole liikaa eikä liian vähän. Juuri kultainen keskitie, kaikenlisäksi vieläpä jokaiselle lapselle yksilöllisesti räätälöity. Ne rajat mitä on, ovat lapselle perusteltuja, niitä noudatetaan. Tietysti lapsen kasvaessa niistä voi neuvotella.

Sinä y15 et anna kovinkaan paljon aloituksillasi, ainoastaan olet kritisoimassa muita, joiden OLETAT elävän väärin omaa elämäänsä. Panehan itseäsi likoon ja kerro rohkeasti omista kokemuksistasi - pohdi niitä - miksi jokin meni kuten meni. Miksi sinä toimit miten toimit. Kysy esim. miten muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa ym. Näin syntyy todellista keskustelua.

"Lapsia harvemmin pystyy suorastaan kasvattamaan vihaamaan toista vanhempaansa. "

Juuri näin. Mutta aika monestikin vanhempi 'onnistuu' kasvattamaan lapsensa vihaamaan - joko itseään vanhempana, tai/ja lasta vihaamaan itseään.

xmcn kirjoitti:

" Lapsien mielestä tällöin isä on ilkeä ja äiti kiltti, tästä kuulee miehiltä melko monasti ja ihan ilman mitään moitetta, tai haukkumista, miehet pohtivat ongelmia, ei henkilöitä ja naiset pohtivat henkilöitä ei ongelmaa."

Mielestäni vedät nyt turhaan väärät johtopäätökset tuosta, aliarvioiden myös lapset. Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä. Tuo turvallisuuden tunne puolestaan syntyy juuri rajoista. Myöskään sitä vanhempaa, joka lipsuu rajoissa ei ajatella välttämättä ollenkaan kilttinä, vaan lapset pitää häntä välinpitämättömänä, tai häntä voidaan myös pelätä. Samoin käy varmasti, jos vanhempi lataa tuutin täydeltä rajoja ja määräyksiä ja vaatii niiden sotilaallista noudattamista. Elikkäs siis jälkimmäisessä vaihtoehdossa lapsi ei tunne oloaan turvaisaksi, vaan pelokkaaksi. Lasten kasvatus pelolla voi onnistua, mutta siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa (samoin on välinpitämättömyyden kanssa). Tärkeintä on luoda lapsiin vahva tunneside, saada lapsi luottamaan vanhempaansa. Kun vanhempi näin nauttii lapsen arvostusta, lapsi oppii samalla noudattamaan hänelle asetettuja rajoja. Tärkeintähän rajoissa on, ettei niitä ole liikaa eikä liian vähän. Juuri kultainen keskitie, kaikenlisäksi vieläpä jokaiselle lapselle yksilöllisesti räätälöity. Ne rajat mitä on, ovat lapselle perusteltuja, niitä noudatetaan. Tietysti lapsen kasvaessa niistä voi neuvotella.

Sinä y15 et anna kovinkaan paljon aloituksillasi, ainoastaan olet kritisoimassa muita, joiden OLETAT elävän väärin omaa elämäänsä. Panehan itseäsi likoon ja kerro rohkeasti omista kokemuksistasi - pohdi niitä - miksi jokin meni kuten meni. Miksi sinä toimit miten toimit. Kysy esim. miten muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa ym. Näin syntyy todellista keskustelua.

Lue lisää

Mielestäni vedät nyt turhaan väärät johtopäätökset tuosta, aliarvioiden myös lapset. Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä. Tuo turvallisuuden tunne puolestaan syntyy juuri rajoista. VANHEMPIEN YHTEISESTI SOVITUILLA RAJOILLA JA NIIDEN YHTEISTEN RAJOJEN NOUDATTAMINEN, LUO LAPSELLE TASAPAINOISEN JA OIKEUDENMUKAISEN ILMAPIIRIN JOSSA ON MOLEMPIEN VANHEMPIEN KANSSA TURVALLINEN, KILTTI JA LEMPEÄ OLO. Myöskään sitä vanhempaa, joka lipsuu rajoissa ei ajatella välttämättä ollenkaan kilttinä, vaan lapset pitää häntä välinpitämättömänä, tai häntä voidaan myös pelätä. Samoin käy varmasti, jos vanhempi lataa tuutin täydeltä rajoja ja määräyksiä ja vaatii niiden sotilaallista noudattamista. Elikkäs siis jälkimmäisessä vaihtoehdossa lapsi ei tunne oloaan turvaisaksi, vaan pelokkaaksi. Lasten kasvatus pelolla voi onnistua, mutta siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa (samoin on välinpitämättömyyden kanssa). Tärkeintä on luoda lapsiin vahva tunneside, saada lapsi luottamaan vanhempaansa. Kun vanhempi näin nauttii lapsen arvostusta, lapsi oppii samalla noudattamaan hänelle asetettuja rajoja. Tärkeintähän rajoissa on, ettei niitä ole liikaa eikä liian vähän. Juuri kultainen keskitie, kaikenlisäksi vieläpä jokaiselle lapselle yksilöllisesti räätälöity. Ne rajat mitä on, ovat lapselle perusteltuja, niitä noudatetaan. Tietysti lapsen kasvaessa niistä voi neuvotella. OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ KANSSASI, MISSÄ ON NÄET VÄÄRÄN JOHTOPÄÄTÖKSEN.

Sinä y15 et anna kovinkaan paljon aloituksillasi, ainoastaan olet kritisoimassa muita, joiden OLETAT elävän väärin omaa elämäänsä. OLEN HUOLISSANI LASTEN HYVINVOINNISTA Panehan itseäsi likoon ja kerro rohkeasti omista kokemuksistasi - pohdi niitä - miksi jokin meni kuten meni. Miksi sinä toimit miten toimit. Kysy esim. miten muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa ym. Näin syntyy todellista keskustelua. HALUAN TUODA UUTTA AITOA KESKUSTELUA MIKAAN, KOSKA TOISTEN MYÖTÄILYLLÄ EI PÄÄSTÄ ETEENPÄIN.

Kävi mielessä aloittajan jutussa että kun: Miehet on ilkeitä lapsille, mutta mistä on oikeasti kysymys, olisiko kysymys siitä että mies asettaa yhdessä sovitut rajat ja nainen kumoaa ne ilman että kertoo miehelle. Lapsien mielestä tällöin isä on ilkeä ja äiti kiltti, tästä kuulee miehiltä melko monasti ja ihan ilman mitään moitetta, tai haukkumista, miehet pohtivat ongelmia, ei henkilöitä ja naiset pohtivat henkilöitä ei ongelmaa.

KIISTÄTKÖ TÄMÄN, TOKI ON ILKEITÄ NAISIA JA MYÖS MIEHIÄ KETÄ LEPSUU YHDESSÄ SOVITUISTA RAJOISTA. SE EI OLE SUKUPUOLEEN SIDOTTU ASIA, MUTTA TÄÄLLÄ OLEVIEN KOMMENTIEN POHJALTA KANTA ON TÄMÄ. EN TOKI USKO ETTÄ SE ON ELÄVÄSSÄ ELÄMÄSSÄ NÄIN.

Onko mielestäsi oikein että kritisoit minun mielipiteitä, omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, sinun miehesi kohteluu lapsia kohtaan, ei ole normaalin isän käytöstä.

Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?

Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa.

y15 kirjoitti:

Onko mielestäsi oikein että kritisoit minun mielipiteitä, omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, sinun miehesi kohteluu lapsia kohtaan, ei ole normaalin isän käytöstä.

Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?

Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa.

Lue lisää

y15
Sinä kritisoit kaikkien muiden elämää omien ongelmiesi vuoksi. Ja se ei ole oikein.

"Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa. "

Vanhemmat kyllä sopivat, jos se molemmille sopii, kyllä. Mutta sopiminen (ja siitä kiinni pitäminen) ei suinkaan yksin tee lasten oloa turvalliseksi molempaan vanhempaansa. Tässä ei siis ole kyse, että lapsi saa automaattisesti turvallisen suhteen sekä isäänsä että äitiinsä vain sen vuoksi, että vanhemmat sopivat asioista. Suhdetta lapseen ei solmita sopien asioita toisen vanhemman kanssa. Molemman vanhemman pitää itse luoda täysin oma vanhempi/lapsi -suhde, se ei synny itsestään, eikä kenenkään siivellä. Siitä tulee turvallinen ja luottamuksellinen vain mikäli vanhempi sellaisen pystyy luomaan. Aika outoa, ettet tajua tätä. Oliko sinulla itselläsi tismalleen yhtä turvallinen tai turvaton suhde omiin vanhempiisi?

Ongelma ei ole sopiminen sinänsä, ei vuorovaikutus, vaan MIKSEI (=SYY) vanhemmat voi/pysty/halua sopia asioita yhdessä. NORMAALI syy tähän on etupäässä juuri tuo, ettei toinen vanhempi ole toisen mielestä oikeudenmukainen lapsille, ei ole lempeä, ei hyväksy lasta kaikkine tunteineen, tarpeineen ja ominaisuuksineen, vaan jotain aivan muuta, päinvastaista. Haitallista. Siksi onkin parempi, ettei vanhemmat sovi asioista, joita he eivät pysty nätisti ja vapaasti sopimaan. Lapsi ei kuitenkaan kiinny ja tunne oloaan turvalliseksi vanhemman kanssa, joka ei mm. hyväksy hänen tunteitaan ja ominaisuuksiaan. Hänen luottamuksensa myös turvalliseen vanhempaan horjuu, jos tämä vanhempi lähtee mukaan turvattoman vanhemman sääntöihin ja rajoihin (tai rajattomuuteen).

Eli tuosta voi yksinkertaisesti päätellä, että suurin ongelma ei ole suoraan vuorovaikutuksessa vaan että ollaan eri puolilla, toisia vastaan. Pahinta on se, että vanhemmat tai toinen vanhempi on lasta vastaan. Monissa perheissä on edelleen syntipukkimeininkiä ja usein lapset tai lapsi on vanhemman syntipukki. Jos näin on, niin vähintä mitä toinen vanhempi voi tehdä on olla ja pysyä, aina, lapsen puolella.

Niin ja ajatelkaapa, että tuollaisessakin tilanteessaiti ja isää yritetään laittaa yhteistä linjaa noudattamaan, yhtä köyttä vetämään, vaikka se sotisi toisen ihmisen oikeustajua ja moraalia vastaan. Kyllä siinä on ihminen ihmeissään.

ytitx kirjoitti:

y15
Sinä kritisoit kaikkien muiden elämää omien ongelmiesi vuoksi. Ja se ei ole oikein.

"Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa. "

Vanhemmat kyllä sopivat, jos se molemmille sopii, kyllä. Mutta sopiminen (ja siitä kiinni pitäminen) ei suinkaan yksin tee lasten oloa turvalliseksi molempaan vanhempaansa. Tässä ei siis ole kyse, että lapsi saa automaattisesti turvallisen suhteen sekä isäänsä että äitiinsä vain sen vuoksi, että vanhemmat sopivat asioista. Suhdetta lapseen ei solmita sopien asioita toisen vanhemman kanssa. Molemman vanhemman pitää itse luoda täysin oma vanhempi/lapsi -suhde, se ei synny itsestään, eikä kenenkään siivellä. Siitä tulee turvallinen ja luottamuksellinen vain mikäli vanhempi sellaisen pystyy luomaan. Aika outoa, ettet tajua tätä. Oliko sinulla itselläsi tismalleen yhtä turvallinen tai turvaton suhde omiin vanhempiisi?

Ongelma ei ole sopiminen sinänsä, ei vuorovaikutus, vaan MIKSEI (=SYY) vanhemmat voi/pysty/halua sopia asioita yhdessä. NORMAALI syy tähän on etupäässä juuri tuo, ettei toinen vanhempi ole toisen mielestä oikeudenmukainen lapsille, ei ole lempeä, ei hyväksy lasta kaikkine tunteineen, tarpeineen ja ominaisuuksineen, vaan jotain aivan muuta, päinvastaista. Haitallista. Siksi onkin parempi, ettei vanhemmat sovi asioista, joita he eivät pysty nätisti ja vapaasti sopimaan. Lapsi ei kuitenkaan kiinny ja tunne oloaan turvalliseksi vanhemman kanssa, joka ei mm. hyväksy hänen tunteitaan ja ominaisuuksiaan. Hänen luottamuksensa myös turvalliseen vanhempaan horjuu, jos tämä vanhempi lähtee mukaan turvattoman vanhemman sääntöihin ja rajoihin (tai rajattomuuteen).

Eli tuosta voi yksinkertaisesti päätellä, että suurin ongelma ei ole suoraan vuorovaikutuksessa vaan että ollaan eri puolilla, toisia vastaan. Pahinta on se, että vanhemmat tai toinen vanhempi on lasta vastaan. Monissa perheissä on edelleen syntipukkimeininkiä ja usein lapset tai lapsi on vanhemman syntipukki. Jos näin on, niin vähintä mitä toinen vanhempi voi tehdä on olla ja pysyä, aina, lapsen puolella.

Lue lisää

Hieno selitys, mutta (eikä kenenkään siivellä.

Onko mitään mahdollisuutta ajatella hiukan laajemmin asiaa, jos toinen vanhemmista ei tule toimeen lasten kanssa, voiko kysymys olla myös perheen dynamiikasta,

Jos kerrotun kaltainen puoliso tuhoaa perhettä on, äidin ajateltava lasten/omaa etuaan ja tehtävä pikaisia päätöksiä, ettei synny vaurioita. On jokaisen vanhemma velvollisuus toimia jos tilanne on kyseisen kaltainen, mutta kuten aloittaja kertoi perheterapeutit koki ongelman parisuhde ongelmaksi, ja vaimo oli ehdottomasti toista mieltä. Herääkin kysymys kuinka asia on ja vielä kun minun suorasukainen ajatus selvästikkin aiheutti vihan/ahdistuksen tunteen vaimossa.

Asioista tulee kyetä keskustelemaan, kipeistäkin ilman haukkumista. Naiset kokevat kommenttini naisvihaksi ja syyllistelyksi miksi, keskustelu on vapaa, perusteluja kehiin, ei selittelyitä ja haukkumista.

y15 kirjoitti:

Hieno selitys, mutta (eikä kenenkään siivellä.

Onko mitään mahdollisuutta ajatella hiukan laajemmin asiaa, jos toinen vanhemmista ei tule toimeen lasten kanssa, voiko kysymys olla myös perheen dynamiikasta,

Jos kerrotun kaltainen puoliso tuhoaa perhettä on, äidin ajateltava lasten/omaa etuaan ja tehtävä pikaisia päätöksiä, ettei synny vaurioita. On jokaisen vanhemma velvollisuus toimia jos tilanne on kyseisen kaltainen, mutta kuten aloittaja kertoi perheterapeutit koki ongelman parisuhde ongelmaksi, ja vaimo oli ehdottomasti toista mieltä. Herääkin kysymys kuinka asia on ja vielä kun minun suorasukainen ajatus selvästikkin aiheutti vihan/ahdistuksen tunteen vaimossa.

Asioista tulee kyetä keskustelemaan, kipeistäkin ilman haukkumista. Naiset kokevat kommenttini naisvihaksi ja syyllistelyksi miksi, keskustelu on vapaa, perusteluja kehiin, ei selittelyitä ja haukkumista.

Lue lisää

"Asioista tulee kyetä keskustelemaan, kipeistäkin ilman haukkumista."

Parempi on viheltää peli poikki (=erota), KUN puoliso ei suostu keskustelmaan mistään eikä varsinkaan ongelmista, ei kipeistä asioista eikä muuten. Tosiasia on myös se, että jos toinen haukkuu, mistä syystä tahansa, eikä osaa muutenkaan käyttäytyä, vuorovaikutus parin väliltä loppuu kokonaan. Siinä ei auta tuo sinun fraasisi "Asioista tulee kyetä keskustelemaan, kipeistäkin ilman haukkumista."

y15 kirjoitti:

Onko mielestäsi oikein että kritisoit minun mielipiteitä, omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, sinun miehesi kohteluu lapsia kohtaan, ei ole normaalin isän käytöstä.

Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?

Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa.

Lue lisää

"Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?"

""Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa. "

En tajua mikset ymmärrä päivänselvää asiaa. Lapsi kokee turvalliseksi vanhemman, joka käyttäytyy lasta kohtaan rakastavasti, ymmärtäen, sanoin, teoin, ilmein, elein, kaikintavoin siis. Kun turvallinen vanhempi, tämä lasta kohtaan ymmärtävästi käyttäytyvä, asettaa rakkaudella rajoja lapselle, niin hyvin pienikin lapsi vastavuoroisesti ymmärtää rajojen merkityksen, kun ne ovat lapsen parhaaksi ja lapsi tuntee vanhempansa rakkauden häntä kohtaan.

Lapsen MOLEMMALLA vanhemmalla täytyy olla henkilökohtainen turvallinen kiintymyssuhde lapseensa. Tämä on mahdollista, kun molemmat vanhemmat rakastavat lastaan ja käyttäytyvät lasta kohtaan rakastavasti, ymmärtäen, sanoin, teoin, ilmein, elein, kaikintavoin siis.

Lapsella ei ole turvallinen olo sen vuoksi, että vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, vaan siksi että hän tuntee molemman vanhemman rakkauden itsessään. Ellei lapsi tunne molemman vanhemman taholta rakkautta, tulevansa hyväksytyksi omana itsenään, juuri sellaisena kuin hän on, ei koe oloaan turvalliseksi, vaikka hänellä olisi tukuttain vanhempien yhteisesti sovittuja rajoja. Turvallisuus ei tule rajoista, vaan vanhemmista tai vanhemmasta, joka on sydämellään ne asettanut. Sen vuoksi rajojen asettamisessa onkin ongelmaa, jos toinen vanhempi asettaa se sydämellä ja toinen sydämettömästi, tai muodon vuoksi. Siinä on todellinen, aivan liian iso ristiriita, jota ei voi sopia eikä sovitella. Myös lapset tämän ymmärtävät.

Esim. jos lapset ovat kiintyneitä toiseen vanhempaansa, joka sanoo rajan; paikasta x on tultava kotiin illalla klo 22, niin he tulevat. Jos lasten toinen vanhempi, johon lapset eivät ole kiintyneitä sanoo vastaan, lasten ei hänen mielestään tarvitse tulla kotiin kuin puolen yön jälkeen tai ei silloinkaan, jos heitä ei huvita, niin lapset tulevat klo 22. Jos lapset ovat kiintyneitä molempaan vanhempaansa, niin silloin he kyllä pystyvät sopimaan, että lapset tulevat kotiin klo 22. Lasten kiintymykseen kun tarvitaan tuo vanhempien rakkaus. Vain sydämetön vanhempi sanoo lapselleen, ettei tällä ole kotiintuloaikaa, voi tulla milloin huvittaa. Esimerkki on myös siitä hyvä, että siinä näkee konkreettisesti mistä rajoissa on kyse: lapsen suojelusta. Toki sekin voi mennä överiksi, mutta liialliseen suojeluun harvoin ketään kuolee, loukkaantuu tai siitä on muuta haittaa.

nixxi kirjoitti:

"Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?"

""Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa. "

En tajua mikset ymmärrä päivänselvää asiaa. Lapsi kokee turvalliseksi vanhemman, joka käyttäytyy lasta kohtaan rakastavasti, ymmärtäen, sanoin, teoin, ilmein, elein, kaikintavoin siis. Kun turvallinen vanhempi, tämä lasta kohtaan ymmärtävästi käyttäytyvä, asettaa rakkaudella rajoja lapselle, niin hyvin pienikin lapsi vastavuoroisesti ymmärtää rajojen merkityksen, kun ne ovat lapsen parhaaksi ja lapsi tuntee vanhempansa rakkauden häntä kohtaan.

Lapsen MOLEMMALLA vanhemmalla täytyy olla henkilökohtainen turvallinen kiintymyssuhde lapseensa. Tämä on mahdollista, kun molemmat vanhemmat rakastavat lastaan ja käyttäytyvät lasta kohtaan rakastavasti, ymmärtäen, sanoin, teoin, ilmein, elein, kaikintavoin siis.

Lapsella ei ole turvallinen olo sen vuoksi, että vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, vaan siksi että hän tuntee molemman vanhemman rakkauden itsessään. Ellei lapsi tunne molemman vanhemman taholta rakkautta, tulevansa hyväksytyksi omana itsenään, juuri sellaisena kuin hän on, ei koe oloaan turvalliseksi, vaikka hänellä olisi tukuttain vanhempien yhteisesti sovittuja rajoja. Turvallisuus ei tule rajoista, vaan vanhemmista tai vanhemmasta, joka on sydämellään ne asettanut. Sen vuoksi rajojen asettamisessa onkin ongelmaa, jos toinen vanhempi asettaa se sydämellä ja toinen sydämettömästi, tai muodon vuoksi. Siinä on todellinen, aivan liian iso ristiriita, jota ei voi sopia eikä sovitella. Myös lapset tämän ymmärtävät.

Esim. jos lapset ovat kiintyneitä toiseen vanhempaansa, joka sanoo rajan; paikasta x on tultava kotiin illalla klo 22, niin he tulevat. Jos lasten toinen vanhempi, johon lapset eivät ole kiintyneitä sanoo vastaan, lasten ei hänen mielestään tarvitse tulla kotiin kuin puolen yön jälkeen tai ei silloinkaan, jos heitä ei huvita, niin lapset tulevat klo 22. Jos lapset ovat kiintyneitä molempaan vanhempaansa, niin silloin he kyllä pystyvät sopimaan, että lapset tulevat kotiin klo 22. Lasten kiintymykseen kun tarvitaan tuo vanhempien rakkaus. Vain sydämetön vanhempi sanoo lapselleen, ettei tällä ole kotiintuloaikaa, voi tulla milloin huvittaa. Esimerkki on myös siitä hyvä, että siinä näkee konkreettisesti mistä rajoissa on kyse: lapsen suojelusta. Toki sekin voi mennä överiksi, mutta liialliseen suojeluun harvoin ketään kuolee, loukkaantuu tai siitä on muuta haittaa.

Lue lisää

¨En tajua mikset ymmärrä päivänselvää asiaa. Lapsi kokee turvalliseksi vanhemman, joka käyttäytyy lasta kohtaan rakastavasti, ymmärtäen, sanoin, teoin, ilmein, elein, kaikintavoin siis. Kun turvallinen vanhempi, tämä lasta kohtaan ymmärtävästi käyttäytyvä, asettaa rakkaudella rajoja lapselle, niin hyvin pienikin lapsi vastavuoroisesti ymmärtää rajojen merkityksen, kun ne ovat lapsen parhaaksi ja lapsi tuntee vanhempansa rakkauden häntä kohtaan.¨

Näin minä myös ajattelen asioista, en tiedä mistä olet kyseisen käsityksen saanut, etten ymmärtäisi. Tämä olisai ihanne tapaus miten kerrot edellisessä ja niin toivoisin asioitten olevankin. Mutta tiedän kokemuksesta että, on asioita jotka eivät aina toimi, lapset osaava käyttää porsaanreikiä hyväksi melko taitavasti, olen näistä omien aikuisten lasten kanssa keskustellut ja kuullut totuuksia. Voin sanoa että minulla on jonkinlaista kokemusta asioista 4 lasta (eri vuosikymmeneltä) ja 5 lastenlasta. Olen aina ollut täysillä lasten elämässä mukana ja kotityöt on tehty yhdessä, minulla on hyvät välit kaikkien lasten ja lastenlasten kanssa.

Tämä esimerkki on yksi joka on pieni mutta usein melko tärkeä ja aiheuttaa melkoisesti ongelmia. (Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa.)


Tämä oli vastaus erääseen kysymykseen ja jätit pois osan siitä?

Onko mielestäsi oikein että kritisoit minun mielipiteitä, omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, sinun miehesi kohteluu lapsia kohtaan, ei ole normaalin isän käytöstä.

Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?

Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla

y15 kirjoitti:

¨En tajua mikset ymmärrä päivänselvää asiaa. Lapsi kokee turvalliseksi vanhemman, joka käyttäytyy lasta kohtaan rakastavasti, ymmärtäen, sanoin, teoin, ilmein, elein, kaikintavoin siis. Kun turvallinen vanhempi, tämä lasta kohtaan ymmärtävästi käyttäytyvä, asettaa rakkaudella rajoja lapselle, niin hyvin pienikin lapsi vastavuoroisesti ymmärtää rajojen merkityksen, kun ne ovat lapsen parhaaksi ja lapsi tuntee vanhempansa rakkauden häntä kohtaan.¨

Näin minä myös ajattelen asioista, en tiedä mistä olet kyseisen käsityksen saanut, etten ymmärtäisi. Tämä olisai ihanne tapaus miten kerrot edellisessä ja niin toivoisin asioitten olevankin. Mutta tiedän kokemuksesta että, on asioita jotka eivät aina toimi, lapset osaava käyttää porsaanreikiä hyväksi melko taitavasti, olen näistä omien aikuisten lasten kanssa keskustellut ja kuullut totuuksia. Voin sanoa että minulla on jonkinlaista kokemusta asioista 4 lasta (eri vuosikymmeneltä) ja 5 lastenlasta. Olen aina ollut täysillä lasten elämässä mukana ja kotityöt on tehty yhdessä, minulla on hyvät välit kaikkien lasten ja lastenlasten kanssa.

Tämä esimerkki on yksi joka on pieni mutta usein melko tärkeä ja aiheuttaa melkoisesti ongelmia. (Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla turvalinen olo molempien vanhempien kanssa.)


Tämä oli vastaus erääseen kysymykseen ja jätit pois osan siitä?

Onko mielestäsi oikein että kritisoit minun mielipiteitä, omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, sinun miehesi kohteluu lapsia kohtaan, ei ole normaalin isän käytöstä.

Tämä antaa ristiriitaisen tunteen, sinun omista tarkoitusksista, en oikeen ymmärrä kommenttiasi, ¨Lapset ajattelevat aivan luonnostaan, että se vanhempi, johon hän on kiintynyt ja jonka kanssa on turvallinen olo, on kiltti, lempeä¨ tarkoitatko omaa tilannettasi?

Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla

Lue lisää

"Onko mielestäsi oikein että kritisoit minun mielipiteitä, omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi, sinun miehesi kohteluu lapsia kohtaan, ei ole normaalin isän käytöstä."

On, kun kirjoituksesi näetkö vaikuttavat suurelta osin osuvan ihan päin mäntyä, ehkä loukkaavastikin, jos nyt haluaisi tuntemattomien kirjotuksista loukkaantua.

Sinä tiedät miten asioiden pitää olla ja ongelmat ratkaistaan viisaasti sovussa, sinun kohdalla, sinun elämässä. Minäkin tiedän miten asiat pitää olla. Tiedän myös miten ongelmia voi yrittää ratkaista. Olen siinä jopa aika haka. Mutta tiedän myös, että parisuhteen ongelmia on mahdoton ratkaista, jos kumppani sanoo, ettei ole ongelmia. Tämähän ei niitä ongelmia poista, vaan pikemminkin lisää. Lisäksi tulee suru, pettymys, turhautuminen. Herää kysymyksiä "mitä nyt, mikä avuksi?". Sitten yrityksiä uudelleen ja taas uudelleen, eri tavoin. Toinen torjuu kaiken. Ihminen on sellainen otus, ettei hän hevillä eroa pitkästä parisuhteesta. Sitä vain uskoo, toivoo parempaa ja kasvattaa lapsia yksin, joskin avioliitossa. Kaikki vain menee hiljalleen huonompaan. Kun viimein eroaa, ei tosiaan jaksa fraaseja "Jos vanhemmat sopivat yhdessä asioista ja pitävät kiinni sovituista asioista, on lapsilla..." .

Meillä lapsista kasvoi ihan täysijärkisiä ihmisiä, jotka luottavat itseensä hämmästyttävän paljon. Vaikka en sopinut heidän isänsä kanssa yhtään mitään. Ei pystynyt. Koska lasten isä ei oikeasti rakastanut heitä, ei minua, ei edes itseään. Sanoit, ettei kertomani ole normaalin isän käytöstä. No ei tietenkään. On silti todella yleistä ja tavallista, että monissa perheissä, yleensä isän (on toki jotkut äidinkin sekaisin) epänormaali käytös on normaalia. Kaikkeen tottuu. Myös löysässä hirressä roikkumiseen. Kun viimein eron jälkeen voi alkaa elää normaalia elämää, se on ihanuutta, lapsilla turvallisempi olo.

Minullakin on neljä lasta, kaikki samalta vuosikymmeneltä... Pian on yksi lapsenlapsikin. Minut on jo kutsuttu nimiäisiin... isoisää, exää ei kutsuta. Hän ei ole koskaan edes tavannut aikuisen lapsensa kumppania, mutta silti haukkunut häntä niin kauan kuin he ovat olleet yhdessä.

No tosiaankin on hyvä herättää ihmisiä ajattelemaan, jos uskoo kaikkea täällä kirjoitettua, on todella hakoteillä.

Tämä ketju on kyllä minussa herättänyt paljon ajatuksia ja välissä ihan helmiä kirjoituksia, todella asiantuntijamaisia. Suodattamaan toki joutuu tietoa, sehän on selvä. Mutta itse olen kyllä saanut oivalluksia ja sulattelua asia vaatii. Siinäkin mielessä tää on hyvä juttu, että itselle nämä on tosi vaikeita asioita puhua muille eikä tälläset jutut muutenkaan oo sellasia, joista muiden kanssa keskustellaan helposti, ehkä eronneet sitten tukiryhmissään. Oivalluksia tästä tuli ja ehkä kyse on siitäkin, että ajankohta oli oikea vastaanottamaan tällaista, en tiiä. Aika paljon aukaisi silmiä. Olet oppeliini oikeassa siinä, että ei asiat varmaan paremmaksi tässä muutu enkä toki koko elämääni halua tällaiseen tuhlata.

aloittajalta kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä minussa herättänyt paljon ajatuksia ja välissä ihan helmiä kirjoituksia, todella asiantuntijamaisia. Suodattamaan toki joutuu tietoa, sehän on selvä. Mutta itse olen kyllä saanut oivalluksia ja sulattelua asia vaatii. Siinäkin mielessä tää on hyvä juttu, että itselle nämä on tosi vaikeita asioita puhua muille eikä tälläset jutut muutenkaan oo sellasia, joista muiden kanssa keskustellaan helposti, ehkä eronneet sitten tukiryhmissään. Oivalluksia tästä tuli ja ehkä kyse on siitäkin, että ajankohta oli oikea vastaanottamaan tällaista, en tiiä. Aika paljon aukaisi silmiä. Olet oppeliini oikeassa siinä, että ei asiat varmaan paremmaksi tässä muutu enkä toki koko elämääni halua tällaiseen tuhlata.

Lue lisää

enemmänkin toisen oleminen ja toimeen tuleminen lasten kanssa ja nimenomaan ydinperheessä.

Kumppanille voisin sanoa, että en jaksa enää tukea ja ymmärtää.

Lapset ovat murrosikäisiä ja hankalia, tiedän sen, mutta he olivat mielestäsi hankalia myös pienenä ja hieman isompinakin.

Asiantuntija apukin mitä saimme, keskittyi sitten parisuhteeseen, vaikka ongelmia oli pitkälti lasten kanssa.

en tiedä miksi en pystynyt sinua auttamaan

Kun luen näitä en voi olla ajattelematta, että mies ei kuulu sinun perheeseen, yritit tehdä asioita hänen puolesta tai mieliksi ja nyt olet väsynyt. Tuntuu kuin et olisi koskaan ottanut miestäsi mukaan perhe elämään. Miksi sinun ylipäätänsä pitäisi tukea ja ymmärtää, aikuista miestä, ihan kun hän ei olisi täysvaltainen. Asiantuntijat päättelivät että kysymys on parisuhde ongelmista, mutta itse olet sitä mieltä että kysymys oli miehestä. Lisäksi olet todella herkillä ja kriisi täysin päällä ja haluat saada tukea omaan ajatukseesi, jonka olet jo itse päättänyt. Saat tukea eroosi, mutta mistä tukea tilanteen korjaamiseen, et ainakaan täältä, ehkä asiantuntijoilta saa kaikista puolueettomimman vastauksen?

Nyt asialle voisi vielä tehdä jotakin, on luotettava asiantuntijoihin tai ainakin kyettävä perustelemaan asiansa niin että he ymmärtävät tilanteen siten kuin itse sen näet, koska heillä on kokemusta todella paljon kyseisistä asioista. Toinen asia on, jos olet itse päättänyt erota jo muutenkin, silloin on oltava rehellinen asiassa. Pidät kommenteista jotka selvästi suosittelevat eroa, miksi et ole rehellinen. (Olet oppeliini oikeassa siinä, että ei asiat varmaan paremmaksi tässä muutu enkä toki koko elämääni halua tällaiseen tuhlata)

Täältä ei saa mitään muuta ohjetta kuin eroa, jos muunlaisia mielipiteitä kertoo se sortaa aina naisia, naisten mielestä.

En aloittajan asiasta tiedä mitään, enkä tuomitse tai halvenna aloittajaa, minulla tuli tekstistä vain mieleen asia hiukan eritavalla, hiukan kuin asiatuntijat ajattelivat. Täällä tämmöinen ajatus on oikeasti tabu ja se tuomitaan suurella joukolla, yleensä asia kääntyy vielä nais mies kysymykseksi.

y15 kirjoitti:

enemmänkin toisen oleminen ja toimeen tuleminen lasten kanssa ja nimenomaan ydinperheessä.

Kumppanille voisin sanoa, että en jaksa enää tukea ja ymmärtää.

Lapset ovat murrosikäisiä ja hankalia, tiedän sen, mutta he olivat mielestäsi hankalia myös pienenä ja hieman isompinakin.

Asiantuntija apukin mitä saimme, keskittyi sitten parisuhteeseen, vaikka ongelmia oli pitkälti lasten kanssa.

en tiedä miksi en pystynyt sinua auttamaan

Kun luen näitä en voi olla ajattelematta, että mies ei kuulu sinun perheeseen, yritit tehdä asioita hänen puolesta tai mieliksi ja nyt olet väsynyt. Tuntuu kuin et olisi koskaan ottanut miestäsi mukaan perhe elämään. Miksi sinun ylipäätänsä pitäisi tukea ja ymmärtää, aikuista miestä, ihan kun hän ei olisi täysvaltainen. Asiantuntijat päättelivät että kysymys on parisuhde ongelmista, mutta itse olet sitä mieltä että kysymys oli miehestä. Lisäksi olet todella herkillä ja kriisi täysin päällä ja haluat saada tukea omaan ajatukseesi, jonka olet jo itse päättänyt. Saat tukea eroosi, mutta mistä tukea tilanteen korjaamiseen, et ainakaan täältä, ehkä asiantuntijoilta saa kaikista puolueettomimman vastauksen?

Nyt asialle voisi vielä tehdä jotakin, on luotettava asiantuntijoihin tai ainakin kyettävä perustelemaan asiansa niin että he ymmärtävät tilanteen siten kuin itse sen näet, koska heillä on kokemusta todella paljon kyseisistä asioista. Toinen asia on, jos olet itse päättänyt erota jo muutenkin, silloin on oltava rehellinen asiassa. Pidät kommenteista jotka selvästi suosittelevat eroa, miksi et ole rehellinen. (Olet oppeliini oikeassa siinä, että ei asiat varmaan paremmaksi tässä muutu enkä toki koko elämääni halua tällaiseen tuhlata)

Täältä ei saa mitään muuta ohjetta kuin eroa, jos muunlaisia mielipiteitä kertoo se sortaa aina naisia, naisten mielestä.

En aloittajan asiasta tiedä mitään, enkä tuomitse tai halvenna aloittajaa, minulla tuli tekstistä vain mieleen asia hiukan eritavalla, hiukan kuin asiatuntijat ajattelivat. Täällä tämmöinen ajatus on oikeasti tabu ja se tuomitaan suurella joukolla, yleensä asia kääntyy vielä nais mies kysymykseksi.

Lue lisää

" Tuntuu kuin et olisi koskaan ottanut miestäsi mukaan perhe elämään."

Miestä ei voi ottaa mukaan perhe-elämään, vaan hänen tulee ihan itse osallistua siihen. Aikamoinen ongelma onkin se, ettei miestä huvita tehdä mitään mistä on vaivaa. Sen enempää kuin kiinnostaisi millaisia ihmisiä lapsensa ovat. Heidän tulee olla vain helppoja tai sellaisia, jotka sopivat isän haavekuviin ja pönkittävät hänen statustaan.

y15 kirjoitti:

enemmänkin toisen oleminen ja toimeen tuleminen lasten kanssa ja nimenomaan ydinperheessä.

Kumppanille voisin sanoa, että en jaksa enää tukea ja ymmärtää.

Lapset ovat murrosikäisiä ja hankalia, tiedän sen, mutta he olivat mielestäsi hankalia myös pienenä ja hieman isompinakin.

Asiantuntija apukin mitä saimme, keskittyi sitten parisuhteeseen, vaikka ongelmia oli pitkälti lasten kanssa.

en tiedä miksi en pystynyt sinua auttamaan

Kun luen näitä en voi olla ajattelematta, että mies ei kuulu sinun perheeseen, yritit tehdä asioita hänen puolesta tai mieliksi ja nyt olet väsynyt. Tuntuu kuin et olisi koskaan ottanut miestäsi mukaan perhe elämään. Miksi sinun ylipäätänsä pitäisi tukea ja ymmärtää, aikuista miestä, ihan kun hän ei olisi täysvaltainen. Asiantuntijat päättelivät että kysymys on parisuhde ongelmista, mutta itse olet sitä mieltä että kysymys oli miehestä. Lisäksi olet todella herkillä ja kriisi täysin päällä ja haluat saada tukea omaan ajatukseesi, jonka olet jo itse päättänyt. Saat tukea eroosi, mutta mistä tukea tilanteen korjaamiseen, et ainakaan täältä, ehkä asiantuntijoilta saa kaikista puolueettomimman vastauksen?

Nyt asialle voisi vielä tehdä jotakin, on luotettava asiantuntijoihin tai ainakin kyettävä perustelemaan asiansa niin että he ymmärtävät tilanteen siten kuin itse sen näet, koska heillä on kokemusta todella paljon kyseisistä asioista. Toinen asia on, jos olet itse päättänyt erota jo muutenkin, silloin on oltava rehellinen asiassa. Pidät kommenteista jotka selvästi suosittelevat eroa, miksi et ole rehellinen. (Olet oppeliini oikeassa siinä, että ei asiat varmaan paremmaksi tässä muutu enkä toki koko elämääni halua tällaiseen tuhlata)

Täältä ei saa mitään muuta ohjetta kuin eroa, jos muunlaisia mielipiteitä kertoo se sortaa aina naisia, naisten mielestä.

En aloittajan asiasta tiedä mitään, enkä tuomitse tai halvenna aloittajaa, minulla tuli tekstistä vain mieleen asia hiukan eritavalla, hiukan kuin asiatuntijat ajattelivat. Täällä tämmöinen ajatus on oikeasti tabu ja se tuomitaan suurella joukolla, yleensä asia kääntyy vielä nais mies kysymykseksi.

Lue lisää

"Täältä ei saa mitään muuta ohjetta kuin eroa, jos muunlaisia mielipiteitä kertoo se sortaa aina naisia, naisten mielestä. "

Tuohon vielä. Ero on ainoa terve vaihtoehto, jos tai kun kuten ap:kin tuntee voimiensa katoavan, eikä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin riitaa tai mykkyyttä. Jokainen, myös naiset saavat tehdä omat päätöksensä. Ei niihin millään muodoin tarvita toisten mielipiteitä, ei naisten ei miesten. Jokaisen parisuhde on täysin henkilökohtainen asia.

Itse erosin pitkän kaavan mukaan. Puhuin ongelmistamme (mies: ei ollut ongelmia) ja erosta miehelle kuukausi, oikeastaan vuosikaupalla (mies: ero oli turha). Kun sitä viimein hain yksin (koska tajusin, ettei mies tule ikinä sitä hakemaan yhdessä) - se oli miehen mielestä kovin hätiköityä. Omasta ja lastenkin mielestä hidastelin turhan kauan. He odottivat eroamme kuin tähteä taivaalta. Ero toikin todellisen muutoksen parempaan elämään. Kaikkien muiden paitsi exän, lasten isän kannalta.

nixxi kirjoitti:

" Tuntuu kuin et olisi koskaan ottanut miestäsi mukaan perhe elämään."

Miestä ei voi ottaa mukaan perhe-elämään, vaan hänen tulee ihan itse osallistua siihen. Aikamoinen ongelma onkin se, ettei miestä huvita tehdä mitään mistä on vaivaa. Sen enempää kuin kiinnostaisi millaisia ihmisiä lapsensa ovat. Heidän tulee olla vain helppoja tai sellaisia, jotka sopivat isän haavekuviin ja pönkittävät hänen statustaan.

Lue lisää

Hiukan irroiti asiayhteydestä

enemmänkin toisen oleminen ja toimeen tuleminen lasten kanssa ja nimenomaan ydinperheessä.

Kumppanille voisin sanoa, että en jaksa enää tukea ja ymmärtää.

Lapset ovat murrosikäisiä ja hankalia, tiedän sen, mutta he olivat mielestäsi hankalia myös pienenä ja hieman isompinakin.

Asiantuntija apukin mitä saimme, keskittyi sitten parisuhteeseen, vaikka ongelmia oli pitkälti lasten kanssa.

en tiedä miksi en pystynyt sinua auttamaan

Kun luen näitä en voi olla ajattelematta, että mies ei kuulu sinun perheeseen, yritit tehdä asioita hänen puolesta tai mieliksi ja nyt olet väsynyt. Tuntuu kuin et olisi koskaan ottanut miestäsi mukaan perhe elämään. Miksi sinun ylipäätänsä pitäisi tukea ja ymmärtää, aikuista miestä, ihan kun hän ei olisi täysvaltainen. Asiantuntijat päättelivät että kysymys on parisuhde ongelmista, mutta itse olet sitä mieltä että kysymys oli miehestä. Lisäksi olet todella herkillä ja kriisi täysin päällä ja haluat saada tukea omaan ajatukseesi, jonka olet jo itse päättänyt. Saat tukea eroosi, mutta mistä tukea tilanteen korjaamiseen, et ainakaan täältä, ehkä asiantuntijoilta saa kaikista puolueettomimman vastauksen?

nixxi kirjoitti:

"Täältä ei saa mitään muuta ohjetta kuin eroa, jos muunlaisia mielipiteitä kertoo se sortaa aina naisia, naisten mielestä. "

Tuohon vielä. Ero on ainoa terve vaihtoehto, jos tai kun kuten ap:kin tuntee voimiensa katoavan, eikä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin riitaa tai mykkyyttä. Jokainen, myös naiset saavat tehdä omat päätöksensä. Ei niihin millään muodoin tarvita toisten mielipiteitä, ei naisten ei miesten. Jokaisen parisuhde on täysin henkilökohtainen asia.

Itse erosin pitkän kaavan mukaan. Puhuin ongelmistamme (mies: ei ollut ongelmia) ja erosta miehelle kuukausi, oikeastaan vuosikaupalla (mies: ero oli turha). Kun sitä viimein hain yksin (koska tajusin, ettei mies tule ikinä sitä hakemaan yhdessä) - se oli miehen mielestä kovin hätiköityä. Omasta ja lastenkin mielestä hidastelin turhan kauan. He odottivat eroamme kuin tähteä taivaalta. Ero toikin todellisen muutoksen parempaan elämään. Kaikkien muiden paitsi exän, lasten isän kannalta.

Lue lisää

Melko vahva kommentti eron puolesta, vaikka et itse edes tiennyt mistä ap:llä oli kysymys

(Olisi todella kiva tietää edes pari asiaa mistä riitelette ja miten puolisosi ei tule lasten kanssa toimeen? Sisältyykö toimeentulemattomuuteen huonoa käytöstä lapsia kohtaan? )

Tätä juuri tarkoitin, miksi pitää aina selitellä, toki jokaisella on omia kokemuksia, mutta ennen kuin suosittelee, pitäisi tietää hiukan faktaa, kuten sinäkin kyselit sitten viimeisessä kirjoituksessa.

Kuinka on niin vaikea ymmärtää asioita ja ajatella asioisti oikeudenmukaosesti, empaatisesti.

Mulla on edelleenkin ajatus, että isä voi olla lastensa elämässä eron jälkeenkin, joten kunnioitan senverta yksityisyyttä ja en hänenkään vuoksi asioita avaa enempää. Kuulehan y15 kumppanin kanssa on haettu yhdessä mainitsemaani terapia apua, hän on yksin hakenut apua ja mikään ei tunnu hänelle toimivan. Hän on itse terapiassa kertonut, että minä olen tullut vastaan ja auttanut häntä. Mutta hän ei toimintaansa saa muuttumaan ja syyttää siitä pääosin lapsia. Kuten sanottua itsekin olen kasvattajana jämpti ja vaadin rajoja, mutta se miten ne asetetaan ja toteutetaan niin en pysty toisen tueksi asettumaan. Ketjussa oli aika paljon tuttua juttua joiltakin muilta kirjoittajilta. Mutta ketju antoi erään heureka havainnon.

aloittajalta kirjoitti:

Mulla on edelleenkin ajatus, että isä voi olla lastensa elämässä eron jälkeenkin, joten kunnioitan senverta yksityisyyttä ja en hänenkään vuoksi asioita avaa enempää. Kuulehan y15 kumppanin kanssa on haettu yhdessä mainitsemaani terapia apua, hän on yksin hakenut apua ja mikään ei tunnu hänelle toimivan. Hän on itse terapiassa kertonut, että minä olen tullut vastaan ja auttanut häntä. Mutta hän ei toimintaansa saa muuttumaan ja syyttää siitä pääosin lapsia. Kuten sanottua itsekin olen kasvattajana jämpti ja vaadin rajoja, mutta se miten ne asetetaan ja toteutetaan niin en pysty toisen tueksi asettumaan. Ketjussa oli aika paljon tuttua juttua joiltakin muilta kirjoittajilta. Mutta ketju antoi erään heureka havainnon.

Lue lisää

En ollut ainoa ketä tekstistäsi ei löytänyt punaista lankaa, mutta olin ainoa ketä siitä kertoi tarkemmin.

En syytä sinua, mutta kerroin mitä tekstistä tuli minulle mieleen. On melko erikoista jos tuntemattomat saivat tekstistä irti noinkin paljon, vaikka nämä tapaukset ovat varmasti poikkeuksellisia ja nyt ne sullottiin kaikki samaan muottiin, ihan kun tämä olisi normaalia miehen käytöstä.

Nyt kun kerroit edellisen, tilanteesta saadaan selkeä kuva ja nyt ymmärtäisin että voidaan saada oikeaa palautetta. Nyt täällä asiaa on eräissä kommenteissa kerrottu kuin tämän kaltainen toiminta olisi miehelle normaalia ja tämähän ei pidä paikkaansa.

On mielenkiintoista että koet, minun olevan sinua vastaan tässä asiassa, minä herätän ainoastaan hiukan erillaisia ajatuksia asiasta, mutta selvästikkin et hyväksy muita ajatuksia asiasta. Nyt kun hiukan avasit asiaa enemmän, muut voivat ymmärtää tämän tapauksen olevan poikkeustapaus.

aloittajalta kirjoitti:

Mulla on edelleenkin ajatus, että isä voi olla lastensa elämässä eron jälkeenkin, joten kunnioitan senverta yksityisyyttä ja en hänenkään vuoksi asioita avaa enempää. Kuulehan y15 kumppanin kanssa on haettu yhdessä mainitsemaani terapia apua, hän on yksin hakenut apua ja mikään ei tunnu hänelle toimivan. Hän on itse terapiassa kertonut, että minä olen tullut vastaan ja auttanut häntä. Mutta hän ei toimintaansa saa muuttumaan ja syyttää siitä pääosin lapsia. Kuten sanottua itsekin olen kasvattajana jämpti ja vaadin rajoja, mutta se miten ne asetetaan ja toteutetaan niin en pysty toisen tueksi asettumaan. Ketjussa oli aika paljon tuttua juttua joiltakin muilta kirjoittajilta. Mutta ketju antoi erään heureka havainnon.

Lue lisää

"Kuten sanottua itsekin olen kasvattajana jämpti ja vaadin rajoja, mutta se miten ne asetetaan ja toteutetaan niin en pysty toisen tueksi asettumaan. "

Juuri noin, MITEN. Se on rajoissa tärkeintä. Jos eroatte, miten ajattelet lastesi sopeutuvan täysin erilaisiin rajoihin? Onnistuuko vai johtaako ylilyönteihin?

nixxi kirjoitti:

"Kuten sanottua itsekin olen kasvattajana jämpti ja vaadin rajoja, mutta se miten ne asetetaan ja toteutetaan niin en pysty toisen tueksi asettumaan. "

Juuri noin, MITEN. Se on rajoissa tärkeintä. Jos eroatte, miten ajattelet lastesi sopeutuvan täysin erilaisiin rajoihin? Onnistuuko vai johtaako ylilyönteihin?

Lue lisää

Kuten sanottua itsekin olen kasvattajana jämpti ja vaadin rajoja, mutta se miten ne asetetaan ja toteutetaan niin en pysty toisen tueksi asettumaan.

Siis teillä on ongelana se miten rajat asetetaan ja miten toteutetaan, siis ette ole päässeet yhteisymmärrykseen näistä asioista. Olisiko informaatio ongelma, tai muuttuuko rajat tunteen mukaan, ovatko rajat vanhempien mielessä ristiriitaiset, eiko asioista ole sovittu niin että molemmat hyväksyvät ja ymmärtävät ajatuksen, mitä jos mies ei ymmärrä miten nainen asioitten haluaisi olevan.


Juuri noin, MITEN. Se on rajoissa tärkeintä.

Voitko kertoa mitä sinä tarkoitat kyseisellä asialla jota puollat.

On helppo tarttua y15 tiettyihin sanoihin ja lauseen pätkiin. Rajoista ja miten on keskusteltu vuosia, joten ymmärryksessä ja informaatiossa ei ole katkoa. Kuten sanoin aiemmin niin en pysty avaamaan enempää tänne. Niin ja yllättävän paljon samantyyppistä ongelmaa on monella ollut enkä ihmettele, että eroon on johtanut. Tuttavista ja ystävistä toivoisi tietysti myös asiasta puhuvan kanssani, ihan oma aloitteisesti. Itse oon huomannut jo kuolettaneeni tiettyjä tuntemuksia, toki yställisyys ja muut sellaset jutut lämmittää, mutta en tiiä.

aloittajalta kirjoitti:

On helppo tarttua y15 tiettyihin sanoihin ja lauseen pätkiin. Rajoista ja miten on keskusteltu vuosia, joten ymmärryksessä ja informaatiossa ei ole katkoa. Kuten sanoin aiemmin niin en pysty avaamaan enempää tänne. Niin ja yllättävän paljon samantyyppistä ongelmaa on monella ollut enkä ihmettele, että eroon on johtanut. Tuttavista ja ystävistä toivoisi tietysti myös asiasta puhuvan kanssani, ihan oma aloitteisesti. Itse oon huomannut jo kuolettaneeni tiettyjä tuntemuksia, toki yställisyys ja muut sellaset jutut lämmittää, mutta en tiiä.

Lue lisää

Minun huomio täällä on ollut, että asioista kommentoidaan vaikka ei ihan tiedetä mitä toinen tarkoittaa, näin tulee helposti väärinymmärryksiä, ongelmien taso voi olla aivan toinen eri ihmisillä, mutta täällä niistä keskustellaan ilman tietoa mitä toinen tarkoittaa.

Minun tarkoitus ei ole viisastella, vaan päästä kärryille mitä ihmiset tarkoittavat. Näillä sivuilla on tapauksia joissa toinen on keskustellut loukkaantumisesta ja toinen vuosia kestäneestä pahoinpitelystä jossa lastensuojelu mukana, asiat on täysin erillaisia, mutta tänne kirjoittajat eivät tätä tiedä, jos ei informaatiota ymmärretä oikein.

Pahoittelut jos ymmärrät että kritisoin sinun tapausta, se ei ole tarkoitus vaan haluan saada oikeaa keskustelua aikaan.

Se on jokaisen vanhemman velvollisuu estää lasten epäasiallinen kohtelu ja siihen on puututtava heti. Kun tilanne oli kertojan kaltainen ero oli ainut oikea ratkaisu varmasti.
Mitä pienemmällä riidalla, sen vähemmän kaikki kärsii tilanteesta, koska se epäasiallinen isä on lasten isä koko heidän loppu elämän. Miksi tuottaa lapsille turhaa tuskaa, koska tuollainen tilanne aiheuttaa heille muutenkin paljon syviä negatiivisiä tunteita.

Jos rakastaa omia lapsiaan oikeasti, ei riitauta eroaan, koska siitä kärsii eniten lapset.

y15 kirjoitti:

Se on jokaisen vanhemman velvollisuu estää lasten epäasiallinen kohtelu ja siihen on puututtava heti. Kun tilanne oli kertojan kaltainen ero oli ainut oikea ratkaisu varmasti.
Mitä pienemmällä riidalla, sen vähemmän kaikki kärsii tilanteesta, koska se epäasiallinen isä on lasten isä koko heidän loppu elämän. Miksi tuottaa lapsille turhaa tuskaa, koska tuollainen tilanne aiheuttaa heille muutenkin paljon syviä negatiivisiä tunteita.

Jos rakastaa omia lapsiaan oikeasti, ei riitauta eroaan, koska siitä kärsii eniten lapset.

Lue lisää

Sepä siinä onkin, että lapsia epäasiallisesti kohteleva vanhempi yleensä juuri riitauttaakin eron. Ja pakkohan siitä onkin riidellä, ettei epäasiallinen kohtelu voi jatkua eron jälkeen. Tietysti helpottaa suunnattomasti riitatilannetta, jos lapset ovat yli 12v.

åoii kirjoitti:

Sepä siinä onkin, että lapsia epäasiallisesti kohteleva vanhempi yleensä juuri riitauttaakin eron. Ja pakkohan siitä onkin riidellä, ettei epäasiallinen kohtelu voi jatkua eron jälkeen. Tietysti helpottaa suunnattomasti riitatilannetta, jos lapset ovat yli 12v.

Lue lisää

Ja pakkohan siitä onkin riidellä, ettei epäasiallinen kohtelu voi jatkua eron jälkeen.

Tuo kommentti kertoo että kysymys on pelkästään sinusta ei lapsista

Jos rakastaa omia lapsiaan oikeasti, ei riitauta eroaan, koska siitä kärsii eniten lapset, tämän asiai olisi jokaisen ymmärrettävä.

Hieno esimerkki todellisesta elämästä, syyt voivat olla moninaisia aina se ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto.

Toki ero on hyvä vaihtoehto jos sitä haluaa tai kokee haluavansa. Mutta jos haluat erota ole rehellinen, on turha hakea syyllisiä ja riitautua turhaa, se ei auta ketään.

Jos rakastaa omia lapsiaan oikeasti, ei riitauta eroaan, koska siitä kärsii eniten lapset, tämän asiai olisi jokaisen ymmärrettävä.

y15 kirjoitti:

Hieno esimerkki todellisesta elämästä, syyt voivat olla moninaisia aina se ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto.

Toki ero on hyvä vaihtoehto jos sitä haluaa tai kokee haluavansa. Mutta jos haluat erota ole rehellinen, on turha hakea syyllisiä ja riitautua turhaa, se ei auta ketään.

Jos rakastaa omia lapsiaan oikeasti, ei riitauta eroaan, koska siitä kärsii eniten lapset, tämän asiai olisi jokaisen ymmärrettävä.

Lue lisää

Kyllä eroon yleensä liittyy jonkinmoista riitaa, ei hyvästä liitosta erota ja yleensä eron yhteydessä riita tulee mammonasta ei lapsista.
Meillä lapset asuu viikottain molemmilla ja lapset tykkää ja omaisuuskin saatiin sovittua molempia tyydyttävällä tavalla lakimiesten avustuksella
Nyt kaikki pelittää erinomaisesti.
Me exän kanssa rakastetaan lapsiamme.

Lapsetihania kirjoitti:

Kyllä eroon yleensä liittyy jonkinmoista riitaa, ei hyvästä liitosta erota ja yleensä eron yhteydessä riita tulee mammonasta ei lapsista.
Meillä lapset asuu viikottain molemmilla ja lapset tykkää ja omaisuuskin saatiin sovittua molempia tyydyttävällä tavalla lakimiesten avustuksella
Nyt kaikki pelittää erinomaisesti.
Me exän kanssa rakastetaan lapsiamme.

Lue lisää

Kyllä ystäviä ei tarvitse olla, mutta lasten asiat on kyettävä hoitamaan.

Edellinen kommentti kertoo siitä että ero asiasta on päästy yli, on kiva kuulla edellisiä kommentteja, ne antavat toivoa monelle parempaan tulevaisuuteen ja tärkein lapset eivät kärsi.

Tämä on hyvä olla kaikilla tavoitteena, vaikka läheskään aina se ei onnistu, jälkeenpäin kun lapset ovat omillaan, usein vanhemmat huomaavat oman toimintansa järjettömyyden liian myöhään, helpommallakin olisi päässyt.

y15 kirjoitti:

Kyllä ystäviä ei tarvitse olla, mutta lasten asiat on kyettävä hoitamaan.

Edellinen kommentti kertoo siitä että ero asiasta on päästy yli, on kiva kuulla edellisiä kommentteja, ne antavat toivoa monelle parempaan tulevaisuuteen ja tärkein lapset eivät kärsi.

Tämä on hyvä olla kaikilla tavoitteena, vaikka läheskään aina se ei onnistu, jälkeenpäin kun lapset ovat omillaan, usein vanhemmat huomaavat oman toimintansa järjettömyyden liian myöhään, helpommallakin olisi päässyt.

Lue lisää

"Kyllä ystäviä ei tarvitse olla, mutta lasten asiat on kyettävä hoitamaan. "

Normaalit tervejärkiset kykenevätkin lasten asiat hoitamaan. Niin liiton aikana kuin eron jälkeen. Jos toisella vanhemmalla heittää päässä, asioita ei kyetä hoitamaan, edes se toinen vanhempi yksin. Mielipuoliset riidat tai jatkuva kontrollointi, uhkaava käytös, aggressiivisuus. Hullusta puolisosta on todella vaikea päästä eroon, edes kohtalaisissa sielun ja ruumiin voimissa. Ei pääse, vaikka lastenkin terveys on uhattuna.

Lasten syntyessä vanhemmat joutuvat käymään läpi lapsuuttaan... ja se ei ole useinkaan kovin kiva juttu. Miehillä, etenkin poissaolevilla, on hankaluutena se, ettei ole luotu lapseen omaa suhdetta. Eron jälkeen sitä on hankala luoda, mutta jos viitsii nähdä vaivaa, on se sen arvoista. Palkitsevaakin. Siis jos pystyy luomaan onnistuneen suhteen lapseensa...