Olenko itse ongelma?

Ehkä kannattaisi olla välittämättä. Minunkin äitini suosi veljen poikaa muiden lastenlasten kustannuksella :(

Äitisi käyttäytyy aivan pöyristyttävästi, aivan sairaustasoisesti. Koska olet tottunut vähitellen hänen sikamaisuuksiinsa, et oikeastaan pysty vieraan silmin näkemään, kuinka kammottava hän on.

Parasta olisi, jos pääsisit hänestä kokonaan eroon, vaikka kuinka sitten moittisikin sinua. Hän ei ole käytöksellään osoittanut olevansa kelvollinen äiti.

Molemmat vanhempani olivat mielenvikaisen tasolla, piekseliäs ja raivokohtauksia saava isä pahemmin kuin äiti. Isä, kuunninarvoisa rovasti, potki kymmenvuotiasta veljeäni ja hakkasi minua usein käteensä osuvilla esineillä ja uhkasi, että hakkaa lisää, jos itken. Koko lapsuus oli täyttä painajaista. Ei hänkään ollut syyllinen, ei itseänsä tehnyt, mutta koin suuren helpotuksen, kun hän kuoli.

Et ole äidillesi mitään velkaa. Sinun ei tarvitse yrittää miellyttää häntä. Tsemppiä!! :)

Ole tyytyväinen ettei Kontrollifriikki äitisi pääse pilaamaan ihania poikiasi.

Vaikka sukua onkin..kaikkee ei tarvii kestää. Tuskin kuuntelisit kaverin suusta tuollaista. Kerran täällä eletään miksei sitäkin onnellisesti 😊

Onneksi äitisi ei käy lastesi luona useammin!

Sinä olet superäiti hoitaessasi jälkikavusi itse. Vain anna kieroutuneen äitisi olla omissa oloissaan. Viittaa kintaalla hänen "peukutteluihin", äidiltäsi selvästi on muutama ruuvi loystynyt, ollut jo kauan aikaa, muuta selitystä hänen käytokseensä ei ole.

Voisitko lastesi kanssa vierailla naapurin mummon luona tai vanhusten hoitokodissa ja "loytää"sieltä kunnon isoäidin pojillesi. Uusi isoäiti olisi ikionnellinen saadessaa uusia tuttavuuksia, jopa omat "otto-iso-lapset".

Tosi surullista aloittajan kokemukset. Lapsille tulee täysin selväksi etteivät ole mummon hyväksynnän arvoisia. Voooi, miksi LASTEN ÄITI EI LAITA KYLMÄLLE MUMMOLLE RAJOJA! Pakkasmummon vierailuja ei tarvitse sietää!

Eihän sen pitäisi olla normaalia, mutta ei se harvinaistakaan ole, siis että isovanhemmat tai toinen heistä keskittyy enemmän vain johonkin lapsenlapseen ja muut jää paljon vähemmälle.

Tuttavani tuli mummoksi, poikansa sai kaksostytöt. Tää tuttuni puhuu aina vain toisesta niistä. Miten erinomainen se on ja niin edelleen. Se alkoi heti vauvasta. En keksi siihen muuta syytä kuin sen, että tämä tärkeämpi tyttö oli isänsä näköinen, toinen taas äitinsä. Nyt ne tytöt on jo isoja, ja edelleen vain toinen on tapetilla.

Aloittaja kertoikin, että äitinsä on sanonut, ettei pidä pojista, tarkoittaa siis varmaankin noin yleisesti. Olen itsekin huomannut, että jotkut naiset pitävät vain tyttölapsia oikeina lapsina. Taitavat olla niitä ikuisia pikkuprinsessoja itsekin. Vain tyttöjen asiat kiinnostaa ja vain tyttömäisyys on nättiä ja somaa. Tytöt ovat niin ihania, kun niitä voi pukea ja koristella niin kauniisti. Joissakin kodeissa on tyttöjen huoneetkin tehty kuin satulinnoiksi. Kaipa se äiti haluaisi itsekin vielä olla pikkutyttö ja leikkiä prinsessaleikkejä. Poikien maailma ei houkuta eikä siinä nähdä mitään mielenkiintoa. Poikien vaatteetkin on niin tavallisia, niissä ei ole rimpsuja eikä röyhelöitä. Äitisi ei osaa samaistua poikien maailmaan. Valitettavasti hän menettää siinä paljon, sillä pienet pojat osaa olla tavattoman ihania ja veikeitä pieniä velikultia. Ja niin tosissaan kuin pieni poika vain voikin ottaa vaikkapa iltasadun tarinat! Ja pojat ne pysyvät äidin ja mummonkin kultina pitempään kuin tytöt. Niin se vain on. Äidillesi olisi suuri rikkaus omistaa lapsenlapsia kumpaakin sukupuolta. Mutta jos kerran ei niin sitten ei. Sinun tehtäväksesi jää sitten vain koittaa tasoittaa tätä epätasa-arvoa kaikin tavoin. Pojillesi ei ehkä tule samanlaista hyvää suhdetta mummoonsa kuin näille tyttöserkuille, mutta siitä kärsii äitisi sitten aikanaan ehkä enemmän kuin pojat.

Mieti oletko perheen perustanut itsellesi vai kilpaillaksesi sisarusten kanssa jonkun suosiosta.

Kateus ja mustasukkaisuus on hirveän kuluttavaa ja energiaa vievää niin että jos kaikki asiat ovat muuten hyvin niin eläisin omaa elämääni ja muut tehköön mitä lystää kun aika hankalaa on muiden ihmisten mieltymyksiinkään vaikuttaa. Onko se lapsi nyt sen onnellisempi vaikka sitä vietäisiin tukka putkella koko ajan jonnekkin harrastuksiin? Onko se "ongelma" vain omassa päässä että toiset saa enemmän.

Entäs poikiesi isän vanhemmat, vai onko koko konkkaronkka vain yhden muorin varassa, ihmettelen. Ei se yksi ihminenkään ihan kaikkea jaksa ja pitää kalenteria onko nyt varmasti suosiota jaettu kaikille tasapuolisesti.

Miksi sisarukset ovat tuuppaamassa yhdelle isovanhemmalle yhtä aikaa koko laumansa niin että vanha ihminen on pulassa niiden kanssa ja koittaa urheasti jaksaa äärirajoilla ettei kukaan loukkaannu. Tai sitten tuodaan erikseen niin ettei lepopäivää juuri ole ollenkaan. Isovanhemmathan ei saa sanoa ettei jaksa tai tarvitsee enemmän lepoa kuin nuoret. Hirveän vaativia ressukoita nämä nuoret nyky vanhemmat nykyään kun he tarvitsevat enemmän lepoa kuin ylipuolet elämästään jo eläneet isovanhemmat. Kun ei olla sota ja pula- aikoja nähty niin ei osata olla tyytyväisiä pienistä asioista. Vaaditaan ja vaaditaan, kaikki mulle nyt ja heti pitää saada. Lapset tehdään toisten perässä kilpaillakseen niillä paremmuudesta mikä on aivan järjetöntä. Osaatko edes olla onnellinen omista lapsistasi jos päällimmäisenä kalvaa vain etteivät he ole äitisi suosikkeja numero1.

Niin, itse kasvoin oikeastaaan täysin ilman isovanhempia. Eikä todellakaan kumpikaan mummoistani ole ikinä minua hoitanut millään lailla. Toiset isovanhemmat näin kerran kesässä, kun menimme sinne koko perhe muutamaksi viikoksi ja siellä oli aina paljon väkeä. Mummon tai papan sylissä en muista koskaan istuneeni tai heidän kanssaan mitenkään erityisesti olleeni.

Toiset isovanhemmat asuivat lähempänä, mutta heidän kanssaan asui enoni perhe ja ne serkut olivat niitä, jotka sitten saivat nauttia isovanhemmistaan. Minulle he jäivät lähes vieraiksi. Kuten muillekin serkuille, vain nämä enon lapset tuntuivat olevan heille tärkeitä. Mutta en minä muista siitä koskaan kärsineeni. Asiahan oli alusta asti ollut sellainen kuin oli. Minä en ole ollut hirveän paljon tekemisissä kenenkään sukulaisten kanssa. Vasta aikuisiällä olen tullut tutustuneeksi muutamiin serkkuihini paremmin.

Nykyään kun vaan niin kovasti korostetaan tuota isovanhempien merkitystä. Joskus tuntuu, että sitä korostetaan sen takia, että isovanhemmat hoitaisivat ahkerammin ja innokkaammin niitä lapsenlapsiaan. En tietenkään kiellä, että on varmasti lapselle hyväksi olla tekemisissä isovanhempiensa kanssa, mutta jos jostain syystä näin ei ole, niin ei se nyt maata kaada sekään.