Miesystäväni on kokenut yli 7 vuotta sitten, rakkaussuhteensa päätymisen toisen kuolemaan. Eivät asuneet virallisesti yhdessä. Hän toimi saattohoitajana lähes vuoden ajan.
Hän tuntuu edelleenkin olevan kovin murheellinen asiasta. Hän on kieltänyt puhumasta tästä edesmenneestä. Tuntuu, että hän jättänyt jotain surematta tai ei vain pääse yli asiasta.
Miten saan miehen täysipainoiseen elämään? Mitä voin tehdä, että hänellä olisi parempi olla. Nauttisi elämästä. Nauttisi minusta ja meidän suhteesta.
Hän tuntuu edelleenkin olevan kovin murheellinen asiasta. Hän on kieltänyt puhumasta tästä edesmenneestä. Tuntuu, että hän jättänyt jotain surematta tai ei vain pääse yli asiasta.
Miten saan miehen täysipainoiseen elämään? Mitä voin tehdä, että hänellä olisi parempi olla. Nauttisi elämästä. Nauttisi minusta ja meidän suhteesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikea sanoa. Käsittääkseni hänen täytyy vain itsekseen surra surunsa, eikä häntä voi kiirehtää. Asiassa voi olla sellaista, josta hän ei puhu, esim. salainen syyllisyyden tunne. Itsesyytökset toisen kuoleman kohdalla voivat olla rankkoja.
Vaikka olette yhdessä, hän elää vielä myös tuota aiempaa suhdetta. Enpä osaa muuta "neuvoa" antaa, kuin rakastaa ja tukea häntä, niin, että hän hitaasti oppisi tarttumaan nyt juuri olemassa olevaan suhteeseensa, sinuun. Hänen pitäisi irrottaa pakkomielteensä menneeseen ja alkaa nauttia elämästään NYT, sinun kanssasi. Hän ei myöskään saisi laittaa eli pakottaa sinua osalliseksi surutyöhön joka ei kuulu sinulle. Hänen täytyy jo päästää irti entisestä kumppanistaan.
Hän suuttui, kun puhuin hänen mielialastaan. Miten asiat myllertää hänen mieltä. Haluavani tukea.
Hän syytti minua, että olen sanonut masentuneeksi.
Hän kääntää sanomani asiat, minua vastaan.
Koko ajan joudun miettimään, miten asioista voi puhua, etten sano jotenkin hänen mielestä väärin.
Hän ei ole, eikä ole koskaan ollut masentunut. Omasta mielestään...
Onko teidän suhteenne jatkunut jo kauan ja onko siinä rakkaus läsnä ? Vai oletko miehellesi vain terapeutti, jonka niskaan tämä kaataa oman tuskansa ? Ilmeisesti sinä rakastat miesystävääsi kovasti, mutta rakastaako tämä sinua ?
Olemme seurustelleet alle vuoden. Ainakin minulla on vahvat tunteet miestä kohtaan. Hän on myös kertonut minulle tunteistaan minua kohtaan.
Ja kun rakkaus ei ole keski-iässä ( 45 iässä) kiimaista huumaa ja ylitsevuotavaa tunnetta ja perhosia vatsassa olemista.
Rakkaus on tahtotila, toisen kunnioittamista ja arvostamista, huomioonottamista, parhaana ystävänä olemista, tukemista, kuuntelemista, läheisyyttä ja lämpöä.. ja välillä tuskaa.
En ole terapeutti.
Hän on kieltänyt puhumasta edesmenneestä. Edesmennyt tulee puheeksi vain, jos hän jotain mainitsee menneestä.
Mies on sanonut ettei tarvitse tukea. Hän pärjää kyllä. Mutta, kun minä huomaan hänen alakulon. Hän ei nauti elämästä edes puoliteholla, saati ihan täysillä.
Kaipa hänellä on omat syynsä käytökseensä. Ettet vaan tyrkytä liikaa sitä apuasi.
"Ja kun rakkaus ei ole keski-iässä ( 45 iässä) kiimaista huumaa ja ylitsevuotavaa tunnetta ja perhosia vatsassa olemista.
Rakkaus on tahtotila, toisen kunnioittamista ja arvostamista, huomioonottamista, parhaana ystävänä olemista, tukemista, kuuntelemista, läheisyyttä ja lämpöä.. ja välillä tuskaa. "
Jotenkin vaan kuulostaa, että miesystävälläsi ja hänen edesmenneellä puolisolla oli jotain sellaista, jota te ette ole suhteessanne saavuttanut... ehkäpä sitten sitä kiimaa ja huumaa.. ?
Ja sitä hän ikävöi. Eli et ole ainakaan vielä saavuttanut sellaista asemaa, jossa olisit ottanut tuon edesmenneen puolison paikan.. mene ja tiedä..
..
omalta osaltani lopettelen tähän, eihän sitä voi ventovieraan ihmisen parisuhdeongelmista kovin paljoa neuvoja jaella... toivottavasti tilanne paranee.. vuosi on kuitenkin vielä aika lyhyt aika..
En. En todellakaan tyrkytä apua, kun hän ei ota sitä vastaan.
Haluan vain olla hänen seurassaan. Ei mitään 24/7. Mutta viikottain.
Mennä elämää tässä ja nyt eteenpäin. Nauttia olemassa olosta, yhdessä hänen kanssaan.
Tuo kuulostaa jo hiukan sanattomalta, henkiseltä väkivallalta. Jatkuva alakuloinen ilme, "ei saa puhua" jne. Hän kippaa pahaa oloaan sinulle. Tai kerää sillä huomiota, muttei suostu analysoimaan asiaa, kun siinä ei ole mitään analysoitavaa. Hallitsee sinua pelkällä "murheellisella katseella". Tuollaisiakin väkivallantekijöitä on, olen tuntenut erään. Pyöritti ihmisiä mennen, tullen, levittäen pahaa oloa ympärilleen ja jos häntä syytettiin, voi sitä "masentunutta" katsetta!
Miehesi olisi parasta mennä haudalle istuskelemaan jos siellä kerran lepää hänen rakkaansa, eikä kiusata sinua asialla. Liittoon ei kuulu kolmas pyörä. Miehen on ratkaistava kumpi teistä on hänen kumppaninsa ja poistettava kolmas pyörä tästä suhteesta.
Kurjaa, että joudut tuollaisen kiusanteon kohteeksi. Kuolemasta täytyy voida puhua, ei siinä ole mitään salamyhkäistä.
Tuo oli kyllä herättävää txtiä.
Onko todellakin hänen perusluonteessa tuo negatiivisuus, synkkyys, kyynisyys.
Hänen lasi on aina puoliksi tyhjä. Minun lasi on puoliksi täynnä.
Kun hänellä ei ole kivaa, niin kellään muullakaan ei saa olla.
Sen verran on edesmenneestä sanonut, että vaikka ulkoinen kauneus sairauden myötä rapisi, oli viimeiseen hengenvetoonsa asti sisältä edelleen kaunis.
Vasta viime vuonna toimitti pois, tämän naisen viimeisen kotiinsa jääneen tavaran.
Ei sellaisia täydellisiä ihmisiä olekaan, joissa ei ole mitään heikkoutta. Hän on täydellistänyt tämän naisen.
Surutyö on hänellä vielä kesken. Ei sitä kukaan toinen voi nopeuttaa. Hakeutuuko hän itse seuraasi, vai olisiko mieluummin yksin?
Tai, jos hän ei edes sure. Jos kieltää itseltään suremisen...
On vain alakuloinen, eikä nauti elämästä tässä ja nyt.
Hänellä vaihtelee mieliala. Hyvin ristiriitaista käytöstä, puhetta ja sanatonta viestiä.
Pitää sylissä ja on läsnä, sitten taas yht äkkiä tuntuu että on etäinen. Sanoo, että minun kanssa on hyvä olla, mutta sitten seuraavassa hetkessä taas haluaa miettiä yksin asioita.