Mitä ovat rukousliinat? Sairaiden luo lähetettyjä siunattua liinojako? Onko niistä mainintaa Raamatussa?
Rukousliinoista
MinähänSetaas
18290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sain kerran postissa tutultani rukousliinan. En kysynyt, miten se on tehty. Ensin säpsähdin, että mikä ihmeen taikakalu tämä on. Tiedustelun asiaa sukulaiseltani, joka vahvisti kankaan rukousliinaksi. Olin kipeä ja Mietin rohkenenko käyttää sitä.
Onneksi asia ratkesi niin, että kun otin liinan ja laitoin sen itselleni, se tuoksui niin voimakkaasti, että nenääni alkoi kutittamaan ja aivastelin yhtenään. Myös kurkkua kutisi.
Ei minun juttuni. Epäilyttävää.
" Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. "
Mutta eihän se ole ollenkaan sama asia olettaa, että Jumalaa tekee saman voimaloiden teon näiden rättien kautta, jos silloin on tehnyt.
Eihän Raamatussa ole kehoitusta rättien teosta! Suututtaa.
Ap.t.19:12 Biblia (1776). Niin että hikiliinat ja esiliinat hänen iholtansa sairasten päälle tuotiin, ja taudit luopuivat heistä, ja pahat henget heistä läksivät ulos. Ilmeisesti parantava hiki.
Jumala vahvisti näin, että Paavali oli Jumalan profeetta. Samalla tavalla Jumala halusi vahvistaa profeetta Elisan sana, kun kuollut ruumis heräsi eloon koskettuaan Elisan luita.
Nämä esimerkit eivät tarkoita sitä, että hikiliinoissa olisi voimia tai kukaan ei voisi parantua ilman hikiliinan kosketusta. Katolisten relikkiperinne perustuu juuri sellaiseen harhaoppiin, että pyhimyksen luissa olisi voimia. Ei ole, kuten ei ole missään liinoissakaan.
Tiedän evankelistoja, jotka jakavat rukousliinoja, joiden väittävän parantaa ihmisiä, koska heidän rukoukset ovat tehneet sen liinan voimalliseksi. Näin ei ole, eikä näin pidä toimia. Jumala parantaa kenet haluaa ja siinä ei välttämättä tarvita hikiliinoja tai rukousliinoja.
Ovatko kyseiset Raamatun liinat verrattavissa nykypäivän liinoihin? Onko niissä sama ylhäältä tullut siunaus?
On niissä. Ja samoin on öljyssäkin, joka on jokaisen seurakunnan puhujapöntössä pullossa hyllyllä.
Et ole tosissasi?
Olen alkanut epäillä että ne ovat paremminkin taikakaluja. Olen ottanut joskus sellaisen joltakin julistajalta. Heitin sen kuitenkin myöhemmin pois.
Ei liinat itsessään ole sen pyhempiä kuin vaskikäärmekään oli. Nehemia rikkoi vaskikäärmeen, jota oli alettu palvomaan. Samoin Nooa jätti pelastuksen arkin lahoamaan, eikä katsonut taakseen. Liina kannattaa heittää roskiin, jos tulee tuollaisia ajatuksia.
Parasta olisi kunkin aina kääntyä itse suoraan Jumalan puoleen.
En ole itse varsinainen asioiden puolesta rukoilija. Jos olen sairaana, hyväksyn sen ja hoidan itseäni parhaani mukaan. En ainakaan itseni kohdalla rukoile ihmeparantumisia, ellei nyt mahd. äärimmäisessä hädässä.
Jotkut ihmiset ovat mukavuudenhaluisia. Heti jos on jotain negatiivista, niin eikun Jumalaa hätyyttelemään! Paranna tämä ja auta tässä! Muuan tuttuni tapasi aikoinaan soitella ja vaatia esirukoilemaan milloin minkäkin asian puolesta. En rukoillut, pidin sellaista jumalanpilkkana, Jumalan tahtoon suostumattomuutena.
Voimme rukoilla toistemme puolesta, eikä siinä liinoja tarvita. 2000 vuotta sitten kun yhteydet ihmisten välillä olivat toiset, rukousliinoilla oli käyttönsä.
Nykykarismaattisuus on luonut kaikesta pyhästäkin new ageliäistä noituutta. Karismaatikot ovat alentaneet ja halventaneet rukouksen Jumalan häirinnäksi, käskyttämiseksi, kiusaamiseksi ja hyväksikäytöksi. Lavashowksi.
Raitishenkisesti liina voi toimia, ei kuitenkaan kenen tahansa ojentamana.
Aamen!
Moni ei parane oli liina sitten päässä tai roskiksessa. Eikä parane vaikka ei ois koskaan liinoista kuullutkaan.
auroraboreallis, sinulta löytyy sitä sielunvihollisen tuotetta, epäuskoa.
2Kun.20:7 Ja Jesaja sanoi: "Toimittakaa tänne viikunakakkua." Niin he toivat sitä ja panivat paiseen päälle; ja hän parani. Hurjat ovat lääkkeet.
Rukousliinasta. Kysehän on paljolti siitä, kun Jeesus sanoi. "Tapahtukoon uskosi mukaan"!
Tai jos teillä on uskoa, -- ja sitten se selvitys vuoren suistumisesta mereen jne.
Uskolla näin ollen on merkityksiä. Enkä kiistä sitä, että kun Herran omat rukoilevat ihmisen puolesta, siunataan vaikkapa tällainen liina, niin siinä tuodaan uskoa, että sinua muistetaan.
Olen monen sairauden runtelema, enkä kiistä sitä, että jos on Jumalan aivoituksissa ja tarkoituksessa paraneminen, se voi tapahtua. Mutta. "Tapahtukoon Sinun tahtosi" on kohdaltanikin se osoitus, että kuitenkin minä taivun Kaikkivaltiaan omaan aivoitussuunnitelmaan. Hän tietää "huomiseni".
Vaimoni toi minulle kerran rukousliinan. En itse sitä liinaa palvo, enkä ole sitä palvoakseni pannut nastalla muistitaululleni, tähän koneen viereen. Eli itse liina ei ole pyhäinjäännös.
Mutta, sitä katsoen rakkaudessa muistan omaa puolisoani ja hänen rakkauttaan, että hän halusi muistaa minua Isän edessä. Siinä sen "säilyttämisen idea" ja kyllä sekin, että "Tapahtukoon Hänen tahtonsa".
Olen kaikkien kanssa tämän elämän katoavaisuuden alaisuudessa. Eli sairaudessani tulen luonnollisen poistuman kautta kuolemaan. Ehkä aivan piankin. Tavallaan minulle ei ole Keskussairaalan osaston ylilääkärinkään kautta annettu enää toivoa. He ovat tehneet sen, mitä on inhimillisesti tehtävissä ja lääkkeet vie sitä loppumatkaa. On hoitavaa lääkettä ja kipulääkettä, jopa monenlaista, hermosärkyihin jne.
Mutta, ihana tuo vaimon rukousliina. Siinä on tavallaan rakkauden muistutus.
Myös taivaallinen Isäkin on näin rakkauden tahdon mukaan läsnä, vaikka itse sen Sanasta tutkin. Uskon kirjoituksiin, mutta en usko kaikenkarvaiseen mantraan, jossa paukutetaan kaikkia terveeksi.
Minulla on kyllä aivan lapsuudesta kasvukumppani, hieman minua vanhempi. Tavallaan läheisempi lapsuudesta kun 7 vuotta vanhempi veljeni.
Tämä kasvukumppani sairastui tuossa kymmenisen vuotta sitten syövän suhteen.
Hänen kohtansa olisi ollut lopullinen. Syöpä oli niin pahoissa paikoissa, jopa päässä, ja ihminen laihtui niin rajusti, että sairaalan tilastot eivät tunteneet sitä. Eli tuli siten tilastolliseksi ihmiseksi. Sairaus eteni, että hänet vietiin saattohuoneeseen kuolemaan.
Itselläni on matkaa paljon tuon kansankirkon veljeni asuin- ja sairashuoneeseen, mutta tiesin tilanteen akuutin vaiheen ja elin syvää osaaottavaa surua. Nyt en puhu helluntailaisuuden paikasta, mutta toisesta - enkä nimeä seurakuntaa. Esitin siellä esirukouksen seurakunnalle ja siinä rukoilivat voimallisesti. Mitä tapahtui? Tavallaan tämä on käsittämätön edelleen minulle, kuinka tuo sairas nousi ylös, eli sairaus väistyi. Vielä annettiin mahaletkun kautta ruokaa vatsaan ja kohta hän oli sairaasta pois.
Miksi hänelle se tapahtui. Miksi hänen piti käydä kuoleman porteilla, ja syy siihen, että hän parantui, olen kysellyt asiaa sydämessäni.
Voin vain pysähtyä Jumalan eteen. Hänellä on oikeus ottaa ihminen pois, eli hän kuolee.
Tai sitten ei. Se voi olla kuin Lasaruksen kohta, kuoleman portin jälkeen hänet herätettiin, ja tämä kasvukumppani juuri siinä portin edessä. Herra kutsui hänet työn elopellolle.
Koulutti hänet tämän ajallisen tehtäväkentän äärelle ja hänellä itsellään on totuus siitä, että kukaan ei voi kumota, etteikö Herra paranna. Se on hänelle fakta, ja se on minulle, sekä suvulleni. Mutta, me emme käy kauppaa uskomattomien ja maailman kanssa parantumisesta, että tuotaisiin se jalustalle, - ihmeteltäväksi. Siihen ja sitä varten häntä ei palautettu.
’Sikakarsinatkin’ siellä sotkevat helmensä maahan, ymmärtämättä niitten todellista elämänarvoa.
Siis näen, että parantuminen voi mahdollisesti tapahtua ja siihen on painava syy, itse Jumalan valtakunnassa. Ja tämän rakkaan ystäväni kohdalla näen, että tehtäväkentän hoito vaatii hänellekin sellaista uskoa, että kun hän ihmisten kanssa henkilökohtaisesti puhuu, hän puhuu totuudessa. On henkilökohtainen kokemus ja tämän painoarvon Herra halusi elopellolle tehtävään. Siitä on kyse. Mutta, joskus tarvitaan jopa kuoleman porteille viedä ihminen.
Eli hänen kohdallaan mentiin näin. / jatkuu
Jatkuu tässä / --
Omalle kohdalle en "vaadi", että paranna myös minut. En tunne huomisen aivoituksia.
Herra voi parantaa - rukousliinakin on ihana rakkauden osoitus, - mutta Herra voi jättää parantamatta ja kun saattoväki sitten vie maallisen majani maanpoveen, tehtäväni on hoidettu. Herran aivoitus on läpikäyty ja nyt tämän hetken tilanteessa ymmärrän heitä tässä olemuksessani, kun kannan sairauteni valjaita harteilla.
jatkuu
jatkuu
Kaikella on tarkoituksensakin. Täällä on sairautta ja kun se on minunkin harteillani, ylpeä minuuteni on nöyrtynyt osaan. Ja tämän kokemusperäisen elämän kautta voin käteni jollain ymmärrykseni tasolla ojentaa toiselle sairaalle ja siinä on se rakkaus läsnä, *"* ’voin todeta’ Ymmärrän sinua, vaikka kaikkea en ymmärräkään. Eli jokaisella meistä on oma Getsemanen paikkansa, jossa ei ole muita opetuslapsia läsnä, oma maljansa edessä ja nöyrä sydän. "Herra, anna tämä malja mennä ohitseni, mutta jos se on tarkoituksesi, että sen juon, anna voimaa ja armosi siihenkin"!
Sairaus- se on kullekin ajan katoavaisuuden tätä aikaa. Jos uskovaisuus johtaisi siihen, että olisimme terveitä, kuin sahapukki, niin ainakin minä omassa minuudessani, olisin tuloksesta vääränlaisen ylpeä.
Minusta ei ole kädenojentajaa kellekään. Mutta, ehkä nyt, jotenkin voin olla matkantekijä siinä.
Sairaus ei itsessään ole synti, vaikkakin se voi johtua vääristä elintavoista, jollain kohdalla.
Itse olen tämän jälkimäisen määritelmän tulos. Elin väärin ja tulos on ennenaikainen hauta.
Joillekin sairaus on rappeutuneen luomakunnan genetiikan tulos.
Mutta, yhtälönä on se, että Herran omina, kerran saadaan riisua sairaus tähän katoavaan aikaan.
Kun Uusi taivas ja maa kohtaa uskon kautta Kristuksessa, niin rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa. Jotain käsittämätöntä on lupauksessa.
Mietin sitä ihmistä, joka voi jopa lapsuudesta asti olla sängynpohjalla, kaikkine kipuineen, kun hän sitten ajallaan tämän katoavaisuuden kellon lyödessä, saa riisua kuluneen vaatteensa ja antaa sen jäädä maaksi, hän saa Herran tulemuksesta täysin uuden ja täydellisen ylösnousemusruumiin.
Tai mykän kohdalla, kuuron kohdalla, tällaisen minänin kohdalla, jne. kukin voi itsensä laittaa tähän mittaan. Uskon kautta, kuten tuo rukousliina, niin Raamattu lupaa, ja uskomme kautta Elämänantajaan.
Iankaikkinen elämä on armolahja – Kristuksessa Jeesuksessa. Häneen uskon sijaisenani. Häneen uskon voittajanani, että synti on voitettu. Synti, kun rikoin jopa ymmärtämättä taivaan elämänsäätöjä vastaan.
Sen näkien, tuon Ristin Herran paikan. Minä rakennan ristin, eli se on työni. ”Minkä teitte yhdelle minun vähimmistäni, siis tässä ja nyt ajassa, sen teitte Hänelle. Luomakunta on Jumalan ja Hänen omaisuuttaan.
Mitä minä teen sille, joka pitäisi olla rakkaudenlain sitomaa, niin rakkaudeton tekoni, on se synti sitä luomakuntaa ja sen Herraa vastaan.
Siksi tuo risti on oiva silmävoidepaikka näkökykyyni oivaltaa, että mikä on ihmisen osuus ollut ja on.
Ja mistä omista töistä pitäisi tehdä parannus, eli rakentaa ristiä, vaan katsoa sitä sijaista, Herraa ja Hänen rakkauttaan osoittaa Taivaallisen Isän rakkaus, se saa aikaiseksi mielenmuutoksen elämää kohtaan.
Eli sen kautta tuo kerran toteutuva kaikkivaltiuden parantuminen on tosi, Uudessa taivaassa ja maassa.
Siellä kaikki on terveitä. Ehkä joku tarkoitushakuisesti täällä parannetaan, - tulevaa kuolemaansa odottamaan, mutta syy – että Herran elopellon työssä tällainen ”väliaikais- parantuminen” on se Jumalan avain meissä tehtävää varten.
Se ei ole siksi, että maailma ihannoiden mukamas kateleisi, ei se sitä tee. Se pilkkaa.
Onhan Herra tavallaan edelleen nähtävä Sanan kautta tuossa sijaisena ristillä. Siihen on syy, se synti.
Mutta, kuinka paljon synnintekijät pilkkaavat, eivätkä näe, ei sitä syytä, miksi Hän on, eivät halua nähdä.
Tavallaan se ristin molemminpuolinen ryöväritapahtuma, se on esimerkki.
Toinen ymmärsi ja pyysi – muista minua – minä olen syystäni, mutta sinä olet syytön.
Muista, kun tulet valtakuntaasi.
Toinen vain pilkkasi, jos olet Jumalan Poika, astu alas. ja tämä on kuvaus maailmasta, jumalattomuudesta.
Vaikka molemmat ovat ristillä, ei ole näkökykyä.
Ja tämä maailma on juuri ristiä koko ajan. Ryövärit siinä roikkuvat tekojensa tähden. Mutta ei, odottavat vain kuolemaansa ja homma jatkuu. Eli juuri tämän päivän ryövärit. Eivät näe, kuule, eikä ymmärrä, tai ole ymmärtävinään. Mestari on virheetön siinä, mutta usko puuttuu.
Astu alas, siis tehköön ikään kuin Jumala niitä taikatemppuja, että uskoisin.
Ei se näin mene.
Usko on Abraham’laista. Siksi uskon omaavat ovat Abrahamin ”lapsia.” Matkalla luvattuun, uskovat Jumalaan.
Olet ilmeisesti niin syvällä houreissasi, että olet jo järjen valon tavoittamattomissa. Jo lapsena aivopesty?