Mikä saa ihmisen pysymään sinkkuna, vaikka tarjouksia parisuhteista tulee vastaan vähän väliä?
Suurin syy on varmaan että haluaa olla itsenäinen, kun tulee töistä kotiin voi lähteä hiihtelemään, iltapurjehdukselle, poimiin marjoja tai maalata vaikka talon seinää, saa tehdä sitä mikä tuntuu milloinkin hyvältä, eikä ole velvoitteita muita kohtaan, eikä tule huonoa omaatuntoa siitä että tarvii aikaa myös itselleen.
Voiko parisuhde korvata koskaan sinkkuuden hyvät puolet?
Keväällä voit jääkelillä muuttaa mökille ja tulla veneellä takaisin, viettää jäänlähtöajan lintuja ja luontoa ihmetellen, kalastellen ja antaa sielun rauhoittua.
Kesäviikonloppuna voit lähteä tanssimaan ihan minne haluttaa, tai ajattele elokuun kuulaita mökkiviikonloppuja hämärtyvine tunnelmallisine iltoineen!
Miksi tälläisen elämän vaihtaisi perhe-elämään, öisin itkeviin vauvoihin, vaimon kuorsaamiseen ja yskimiseen, viikonloppujen uhraamiseen kyläilyihin ja sukulaisissa lappaamiseen, muiden jälkien siivoamiseen?
Suurin syy on varmaan että haluaa olla itsenäinen, kun tulee töistä kotiin voi lähteä hiihtelemään, iltapurjehdukselle, poimiin marjoja tai maalata vaikka talon seinää, saa tehdä sitä mikä tuntuu milloinkin hyvältä, eikä ole velvoitteita muita kohtaan, eikä tule huonoa omaatuntoa siitä että tarvii aikaa myös itselleen.
Voiko parisuhde korvata koskaan sinkkuuden hyvät puolet?
Keväällä voit jääkelillä muuttaa mökille ja tulla veneellä takaisin, viettää jäänlähtöajan lintuja ja luontoa ihmetellen, kalastellen ja antaa sielun rauhoittua.
Kesäviikonloppuna voit lähteä tanssimaan ihan minne haluttaa, tai ajattele elokuun kuulaita mökkiviikonloppuja hämärtyvine tunnelmallisine iltoineen!
Miksi tälläisen elämän vaihtaisi perhe-elämään, öisin itkeviin vauvoihin, vaimon kuorsaamiseen ja yskimiseen, viikonloppujen uhraamiseen kyläilyihin ja sukulaisissa lappaamiseen, muiden jälkien siivoamiseen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
olisi syy, miksi voisin kokeilla parisuhdetta, jos todellakin tapaisin ihmisen joka välittäisi minusta ja minä hänestä enemmän kuin kaverimielessä. Näkisi osaanko ottaa toisen tarpeeksi huomioon vai olenko täydellinen ilkimys.
Nyt en tarkoita sitä, että huvikseni kokeilisin mitään perhe-elämää todellakaan noin puolivakavasti, vaan vain seurustelua ja sitä tunnetta, että tietää jonkun odottavan ja toivovan näkevänsä minut taas pian. Eli se ei ole kumpikaan noista- ei perheidylliä eikä sinkkuutta- vaan välimuoto. Sen voisin halutakin kokea mutta en kenen kanssa tahansa.
Ehkä tällaista voisi kokeilla kaksi ihmistä joilla on samankaltainen vapaudenkaipuu, mutta joita sitoisi vahva kemioiden vetovoima, joita ilman ei voisi elää? Kuulostaa vaaralliselta.
Kuinka tällaiset ihmiset voisivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan tarpeeksi, onko niin vahvaa sidettä olemassa?
Myös kumppanuus voi olla antoisaa, huomenna haen tyttären viikonlopuksi, ja vaikka hänestä ei vielä hiihtoseuralaiseksi olekkaan niin lähdemme moottorikelkkasafarille ulkosaariston mökille, nautimme kevättalven auringon lämmöstä, kävelemme ulkoluotoa pitkin ja ihailemme jäämuodostelmia ja keltaista heinää joissa lumivarpuset keinuvat tuulessa, koemme verkot jännityksellä, tuleeko kalaa ja millaista, grillaamme makkaraa ja katselemme keittiönikkunasta avautuvaa näkymää avoimelle siniselle pohjanlahdelle.
Miksi tähän idylliin pitäisi saada aikuinen nainen? Kynnys että tähän päästäisi jonkun on niin korkea että sen ylittäminen on lähes mahdotonta.
Miksi vielä vaatia enempää, miksi ihminen ei tyydy siihen mitä hänellä jo on?
Voihan sitä tyytyäkin tähänkin elämään ihan hyvin. Onhan minulla äiti, isä ja veli, joita joskus näjen. Ja eiköhän nuo vielä monta vuotta täällä ole, ainaskin veli.
En ole samanlainen kuin sinä, joka olet yhteieloa jo joskus kokeillut, kun kerta tyttärenkin olet saanut. Itse asiassa elämämme ovat varmasti niin erilaiset ettei niitä pysty toisiinsa vertaamaan sisällöllisesti. Minusta vain tuntuu, että jos pysyn sinkkuna syntymästä kuolemaan olematta koskaan missään parisuhteessa, jää osa emotionaalisesta puolestani kehittymättä ja saa minut näyttämään kummalliselta muiden silmissä. Ja vasta oltuani parisuhteessa voin täysin tietää onko minusta siihen vai ei.
Ja vapaudenkaipuu on suhteellista ja ohjattavissa jossain määrin. Jos parisuhde on terve, tuntee ihminen olevansa vapaa eikä kahlittu. Tosin rajoituksiahan tulee vapauteen jossain määrin mutta niinhän on ystävienkin kanssa. Jos omistaa yhdenkin hyvän ystävän, ei ole täysin vapaa tekemään mitä vain, sillä ystävänkin tunteet otetaan huomioon omia tekoja tehdessä, tai ainakin pitäisi ottaa, jos haluaa ystävyyden säilyvän.
ei ole vielä mitään....en tiedä jaksanko enää etsiä, odottaa :(
Onhan ystävyys sellainen juttu että jos tuntee että siitä saa jotain, hyvän olon tai jotain muuta niin tottakai siitä on valmis pitämään kiinni, jos jonkun kanssa on hyvä olla niin mikä sen parempaa, mutta sitten pitääkin olla jotain yhteisiä juttuja.
Yksinelossa on se kurja puoli että vanhana jää yksin, eipä olisi kiva kuolla yksinäisenä vanhuksena josta kukaan ei välitä, ja ajattele kuinka paljon iloa olisi lapsenlapsistakin.
...etsiä, onhan niitä keinoja, deittipalstat ja vaikka mitä, jos tosissaan haluaa niin varmaan myös saa.
Tietenkin kun ikää tulee niin tarpeet muuttuu, mutta kumppanintarve kyllä säilyy.
Huono parisuhde ei kyllä ole mikään helppo juttu ja paljolta säästyy jos ei kokeile ollenkaan.
Kannattaa kokeilla, siinä oppii itsestään paljon, ja myös toisesta ihmisestä, ulkokuori nimittäin usein pettää, parisuhteessa näkee vasta parin vuoden päästä minne se johtaa, ja sitten pitää vaan uskaltaa lopettaa jos siltä tuntuu.
Kokeile deittijuttua, kirjoita vaatimuksista lista ja jätä sisään ilmo!
Iloa voi olla lapsenlapsista mutta entäpäs, jos omia lapsia ei kestäisi ja heistä haluaisi vain eroon, jotta saa omaa elämäänsä ellää paremmin?
Että eikö silloin ole jo parempi olla hankkimatta?
Minä satun pitään lapsista, he jotka ei lapsia siedä niin pysykööt erossa niistä, niin ja minusta!
Noo.. kukin omalla tavallaan. Toiset haluavat omia lapsia. Se heille ehdottomasti suotakoon!
Mutta ne, jotka vähääkään empivtä haluavatko sitoutua moiseen vastuuseen.. heitä en soisi vanhempina näkevän.
Miulle riittää, kun pelmin lasten kanssa vapaa-aikanani.
Mikäköhän estää parisuhteessa hiihtämisen jne? ..eihän aina huoli olla yhdessä,jos haluaa mennä yksin, täytyy kunnon suhteen se kestää. Itte kyllä hiitelisin tyttösen kanssa mielummin kuin yksin,kokemustakin on kummastakin. Eikä kovin moni työssä kävijä voi lähteä oottelemmaa milloin jäät lähtee?? Kyllä mökki elämä mielestäni on pitemmän päälle aika synkkää yksin,nykyisin vähemmän mökkeilyä näin sinkkuna. ´Mikäs ois mennä,vaikka veneellä tanssilavalle tyttöystävänsä kanssa. En ole vielä toivoani menettänyt,tätyyhän haaveita olla...jossain se oikia on tai sit ei.
tarvitaan, ja kyllä mies on rauhaton olento monesti ilman naista, mutta kyllä elämässä pitää nähdä positiivisuutta ilman naistakin.
Se oikea löytyy äkkiä, jos tinkii vain omasta elämästään, mutta jos siitä liikaa ottaa niin tulee onnettomaksi.
Ja kuka haluaa olla onneton? En minä ainakaan.
Ja vaikka tietäis jonkun jolla on samantapaisia harrasteita mutta joka muuten on vaikea ihminen niin ei sekään onnistu.
se ero menee? Yhteiselämässä pitää joustaa ja ottaa toinen huomioon. Mikä on se raja, jossa jousto muuttuu tinkimiseksi ja toisen huomioon otto omasta minuudesta luopumiseksi?
Itse olen huomannut saman asian, tähän ikään tultua ei välttämättä enää halua jakaa huusholliaan ja elämäänsä toisen kanssa, nuoruuden joustavuus ja muuttumiskyky on jäänyt vuosien taakse. Sen sijaan vakituinen seurustelusuhde kyllä piristäisi elämää - omissa oloissaan elettävää elämää.....
...tosiaan olisi se että asuttaisiin erillään ja harrastettaisiin yhdessä.
Vuosien saatossa sitten voisi käydä että suurin osa vapaa-ajasta oltaisiin yhdessä.
Ajatelkaa kuinka kiva olisi soittaa ja pyytää seuraksi tuttua naista johonkin kivaan ajanviettoon!
Kyllä se joustaminen ja toisen huomioon ottaminen onnistuu, siihen tarvii vain enemmän aikaa, puolin ja toisin.
kanssa "tappelua". On vaikea löytää juuri oikeaa kuvavaa sanaa ,ja niin helposti syntyy väärinkäsityksiä. (tässä vielä viittaan aikaisempaa keskusteluun.) Olemme erilaisia ja juuri erilaisuuden hyväksyminen on vaikeaa. Ja siitäpä syntyy ne yhteen sovittamisen vaikeudet.
Miksi toimiva kumppanuus pitää tuoda julki yhteisellä osoitteella? Itsenäiset ihmiset osaavat asua yksin, mutta pitää yllä ihmisuhdetta.
Monen vuoden itsellisen naisen so. asunut yksin lasteni kanssa, en voisi kuvitella tilanetta, jossa jakaisin huushollini muiden kuin jälkikasvuni kanssa.
meille kaikille on jossain joku, joka on se rakkain.
Sellainen mahdollinen kumppani voi olla joku jonka jo tunnet, mutta jostain syystä et uskalla tehdä aloitetta.
Joskus sinkku voi olla ujo tai sitten ylpee.
Pitäisi aina antaa mahdollisuus sille toiselle.
Harmi kun kiinnostavan kohtaa niin monesti ei kehtaa tehdä aloitetta, pelkää tekevänsä tai sanovansa jotain typerää.Ei osaa olla itsensä.
Ei sitä voi vannoa, voi vielä tullakkin joku mies joka vie sun sydämen.
Toivossa on hyvä elää, kahelin hymy huulilla, onnellisena tietäen, että jonakin päivänä tapahtuu...
Hyvää Naisten Päivää miehille ja naisille!
Se oikea löytyy äkkiä,..Joidenkin kohdalla ehkä mutta ei kaikkien,ei ainakaan minun.Missi tyypit ei iske,ei kotinaiset..jotain repäisevää täytyy olla,tällä hetkellä ei oo tiedossa kuin yksi..sniiifs..ikäero vain liikaa,elikkä jääköön tai!!! katsotaan 10v päästä :) Eikä kyllä sinkunkaan elämässä mitään huonoa ole,jää vain huonommalle saannille:)mutta kavereita tulloo lissää pilvi pimein. @NAIstenpäivää@
Eleltyään tarpeeksi pitkään yksin, sitä kaiketi muuttuu sosiaalisesti kömpelöksi. Vai liekö oireyhtymän nimi mökkihöperyys? Uusien ihmisten kanssa tuntee osaavansa puhua luontevasti enää vain, mikäli on ammatillista tai muutoin tiukkaa asiaa. Pakko myöntää, että näin on ainakin itselleni käynyt.
Sitä muuttuu kun on paljon itsekseen, turhahan itselleen on puhua turhista asioista jotka hoituu muutenkin.
Sitä on alannut ajatteleen että puolet ihmisten puheista on paskan jauhamista, ihan turhaa jota ilman olis kaikilla parempi olla.
Ainakin naiset monesti jauhaa tyhjästä ja ihan suotta.
Minkäs kuitenkin teet, ne jotka on kovimpia puhumaan saavat yleensä sen parhaan kumppanin, monesti tuntuu että vain puheiden perusteella rakastutaan, ei tekemisten.
Ulkokullattua nykyihmisten elämä, surkeinkin tyhjäntoimittaja kun on puheittensa perusteella todellinen työn sankari!
Kyllästyttäviä tyyppejä!
Eipä taida olla kuin unelmaa vaan...
mies kyllä haluaa tyhjentää pussinsa säännöllisesti naiseen eikä omaan hanskaan.
Tässäpä minun mielipiteeni asiaan. Kyllähän aloittaja on oikeassa, että moni varmaan eläisi mieluummin sinkkuelämää, kuin täysinäistä perhe-elämää huolineen ja riesoineen. Kuitenkin tuossa tuli esille vain se toinen äärilaita, eli sinkkuudesta ja perhe-elämästä on myös välimuotojakin, niin kuin joku tuossa jo kirjoittikin. Itse olen sinkku myös, ja en todellakaan haaveile vielä tässä vaiheessa elämää mistään perhe-elämästä. Tokihan jotku haaveilee siitä omasta perheestäkin, se riippuu ihan ihmisestä, mutta minusta ainakin kaikista mukavin olisi seurustelusuhde jossa molemmat asuvat eri osoitteissa, ja kummallakin myös ne omat menot ja elämä. On kiva sitten aina tavata ja olla yhdessäkin ja on joku jota ajatella. Sen näyttäisi sitten aika, että miten se kaikki tulisi sitten joskus jatkumaan.
jos siltä tuntuu, kukaan ei pakota, valinta on vapaa. Itse olen todennut (olen nelkymppinen nainen) että sinkkuus sopii minulle parhaiten eri elämänmuodoista. Ei kyllä ole kokemustakaan avio/avoliitosta, vain seurustelusuhteista. Mutta en ole koskaan kaivannut avioon tai avoon. Joidenkin mentaliteettiin vaan yksinasuminen sopii parhaiten, ei kaikkia ole tarkoitettu parisuhteeseen. Itse tietää mitä haluaa ja mikä parhaiten sopii, kukaan muu ei voi sitä sanoa.
Itsenäisten naisten kokoontumispaikka on 15.10. alkaen IloPiiri
http://sites.google.com/site/ilopiiri09/home
Täysin totta että sinkkuelämässä on puolensa. Uskon silti että suurin syy sinkkuuteen on kuitenkin se, että ei ole löytänyt sitä itselleen sopivaa naista. Erityisesti meidän kulttuurissamme käy näin helposti miehelle joka ei ole ihan nuoresta lähtenyt olemaan jonkun naisen kanssa. Näin siksi että kaikki naiset alkavat jo hyvin varhaisesta iästä näissä P/S-kuvioissa pyörimisen, ja jo parikymppisissä naisissakaan ei ole enää jäljellä muuta kuin toisten miesten hyväkseen käyttämiä ja jättämiä naisia.
Sitten kun tämän sinkkuuden seurauksena jää myös perheettömäksi/lapsettomaksi niin se on asia joka alkaa painaa vielä vanhempanakin.
"vaikka tarjouksia parisuhteista tulee vastaan vähän väliä?"
Kertoisitko lisää missä näin tapahtuu?
*Pim* Ootko mun kaa?? :D
tää on 9 vuotta vanha, mikä on viimeksi nekrottu 2 vuotta sitten. Ja nyt sitten jo toisen kerran uudelleen.